Äitini elämä meni pilalle, kun meni naimisiin ja hankki lapsia; en halua toistaa samaa virhettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinähän pitäisi sitoutua puolisoon ja olla uskollinen ja molemmat on semmoisia mihin nykynaiset ei kykene mitenkään

Naiset kykenee, miehet ei. Miehet pystyvät hylkäämään vastasyntyneen lapsensakin ihan noin vain.

Vieraannuttaminen ei ole hylkäämistä. Menepä töihin ja lopeta se lapsen elarien varastaminen.

Hylkäämistä on ylitöiden ja aikaa vievien harrastusten haaliminen aikaan, jossa miestä tarvitaan kotona enemmän kuin koskaan. Kyllä ne miehet vieraannuttaa itsensä ihan itse.

Sellaiset ahneen narsistin projisiot sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Äidilläsi ja isoäidiläsi on ollut tosi rankkaa. Mutta miksi ihmeessä ajattelet, että se johtui lapsista, tai että sinun pitäisi valita joko tai? Minusta tuo johtui pikemminkin miehestä, kulttuurista, päivähoidon puuttumisesta ja ehkä myös köyhästä yhteiskuntaluokasta kuin lapsista. 

Minun suvussani on paljon naisia, joilla on akateeminen koulutus, ja monet heistä ovat myös äitejä. Olen itsekin tohtori ja kahden lapsen äiti. Ihan parikymppisenä harva akateeminen tekee lapsia, mutta ei sekään ole mahdotonta. Olin itse 29 kun ensimmäinen lapsi syntyi ja toinen tuli pari vuotta myöhemmin. Olen aina pitänyt työstäni, pidin vain minimiäityislomat ja minulla oli au-pair kun lapset olivat pieniä. Mutta kyllä jotkut pitävät vähän pitempiäkin perhevapaita ja laittavat lapset sitten päiväkotiin. Toivottavasti sinäkin saat yliopistolta enemmän akateemisten naisten malleja. 

Vierailija kirjoitti:

Sittenpä alkaa kolmevitosena, kun biletys ei enää niin nappaa ja biologinen kello tikittää, miettiä että olisi se sittenkin kiva kun olisi vakimies elämisen kuluja jakamassa sekä lapsia kotileikin leluiksi ja geenejä jatkamaan. Ja paniikki iskee, kun oma arvo pariutumismarkkinoilla jatkaa luisuaan.

 

Mitä hourit? Lapsivapaat kumppanit ovat aina haluttuja kumppaneita. Heillä ei "bonuslapsia" aiemmista suhteista. Heillä on rahaa säästössä työuran ajalta, ulkonäköä, fitissä kunnossa, saavat nukuttua hyvät yöunet... jne....

Mikä biologinen kello? Ehkä niillä jotka ovat aidallaistujia tai vastentahtoisesti lapsettomia. Mutta nyt puhuttiin vapaaehtoisesti lapsettomista joille lapsivapaa elämä on unelmaelämää, ja heidän osuus kasvaa koko ajan yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinähän pitäisi sitoutua puolisoon ja olla uskollinen ja molemmat on semmoisia mihin nykynaiset ei kykene mitenkään

Naiset kykenee, miehet ei. Miehet pystyvät hylkäämään vastasyntyneen lapsensakin ihan noin vain.

Vieraannuttaminen ei ole hylkäämistä. Menepä töihin ja lopeta se lapsen elarien varastaminen.

Hylkäämistä on ylitöiden ja aikaa vievien harrastusten haaliminen aikaan, jossa miestä tarvitaan kotona enemmän kuin koskaan. Kyllä ne miehet vieraannuttaa itsensä ihan itse.

Sellaiset ahneen narsistin projisiot sieltä.

Ottaako koville? Tietenkin vastasyntyneen pitää olla isänsä prioriteetti numero 1 vaimon ohella. Se on sitä isyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Äidilläsi ja isoäidiläsi on ollut tosi rankkaa. Mutta miksi ihmeessä ajattelet, että se johtui lapsista, tai että sinun pitäisi valita joko tai? Minusta tuo johtui pikemminkin miehestä, kulttuurista, päivähoidon puuttumisesta ja ehkä myös köyhästä yhteiskuntaluokasta kuin lapsista. 

Minun suvussani on paljon naisia, joilla on akateeminen koulutus, ja monet heistä ovat myös äitejä. Olen itsekin tohtori ja kahden lapsen äiti. Ihan parikymppisenä harva akateeminen tekee lapsia, mutta ei sekään ole mahdotonta. Olin itse 29 kun ensimmäinen lapsi syntyi ja toinen tuli pari vuotta myöhemmin. Olen aina pitänyt työstäni, pidin vain minimiäityislomat ja minulla oli au-pair kun lapset oli

Hän on elänyt lapsuutensa 2000-luvulla. Eli luultavasti tuossa on taustalla ylisukupolvista huono-osaisuutta ja/tai mielenterveysongelmia, miksi äidin elämä lukittui hellan ja nyrkin väliin lasten kanssa, ilman omia mahdollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Äitisi ja isoäitisi ovat eläneet aikana, jolloin naisten on ollut oikein hyvin mahdollista sekä opiskella, käydä töissä että saada lapsia. Näin on ollut kaikilla sotien jälkeen syntyneillä sukupolvilla. Heidän elämässään on ollut lasten lisäksi jotain muuta, joka piti heidät nyrkin ja hellan välissä.

Ei se aivan noin varmaa ole, että olisi ollut mahdollista. Ap:n äiti voi olla vielä sitä ikäluokkaa, joka kävi tasokurssillisen peruskoulun. Siinä oli matematiikka ja englanti jaettuna kolmeen tasokurssiin ja ruotsi kahteen tasokurssiin. Jos oli valinnut yhdenkin suppean kurssin, ei voinut jatkaa lukioon.

Eikä silloin ammattikouluistakaan päässyt jatkamaan korkeakouluihin. Tasokurssivalinnat tehtiin 6. luokalla ennen yläasteelle menoa. Usein maalais- ja työläiskotien lapsille valittiin suppeita kursseja, varsinkin jos ei perheestä kukaan muukaan ollut lukioa käynyt, niin helposti ajateltiin että "ei meidän suvussa ole lukupäätä", ja arvostettiin enemmän sitä, että pääsi nopeasti tienaamaan rahaa. Monesti myös arvostettiin että aikuistui nopeasti, eli perusti perheen ja alkoi saamaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi ja isoäidiläsi on ollut tosi rankkaa. Mutta miksi ihmeessä ajattelet, että se johtui lapsista, tai että sinun pitäisi valita joko tai? Minusta tuo johtui pikemminkin miehestä, kulttuurista, päivähoidon puuttumisesta ja ehkä myös köyhästä yhteiskuntaluokasta kuin lapsista. 

Hän on elänyt lapsuutensa 2000-luvulla. Eli luultavasti tuossa on taustalla ylisukupolvista huono-osaisuutta ja/tai mielenterveysongelmia, miksi äidin elämä lukittui hellan ja nyrkin väliin lasten kanssa, ilman omia mahdollisuuksia. 

Juu, tai uskonnollisia piirejä, joissa esiaviollinen seksi kiellettyä, avioliitot solmittiin nuorina ja varsinkin isoäidin aikaan vielä lapsiluku oli suuri. Nuorten naisten seksielämää ja varsinkin yksinäisen lapsen saaneita paheksuttiin muissakin kuin vain uskonlahkoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Luitko jotain 60-luvun Nyyrikkiä?

Suvun eka DI, kuusi lasta ja kansainvälistä uraakin oon ehtinyt kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenpä alkaa kolmevitosena, kun biletys ei enää niin nappaa ja biologinen kello tikittää, miettiä että olisi se sittenkin kiva kun olisi vakimies elämisen kuluja jakamassa sekä lapsia kotileikin leluiksi ja geenejä jatkamaan. Ja paniikki iskee, kun oma arvo pariutumismarkkinoilla jatkaa luisuaan.

Mitä hourit? Lapsivapaat kumppanit ovat aina haluttuja kumppaneita. Heillä ei "bonuslapsia" aiemmista suhteista. Heillä on rahaa säästössä työuran ajalta, ulkonäköä, fitissä kunnossa, saavat nukuttua hyvät yöunet... jne....

Mikä biologinen kello? Ehkä niillä jotka ovat aidallaistujia tai vastentahtoisesti lapsettomia. Mutta nyt puhuttiin vapaaehtoisesti lapsettomista joille lapsivapaa elämä on unelmaelämää, ja heidän osuus kasvaa koko ajan yhteiskunnassa.

En minä ainakaan halunnut vielä 25-vuotiaana lapsia. Enkä silloin osannut sanoa, haluanko koskaan. Se oli parasta biletysikää. Kyllä sen sitten tietää, kun niitä haluaa. -Eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi ja isoäidiläsi on ollut tosi rankkaa. Mutta miksi ihmeessä ajattelet, että se johtui lapsista, tai että sinun pitäisi valita joko tai? Minusta tuo johtui pikemminkin miehestä, kulttuurista, päivähoidon puuttumisesta ja ehkä myös köyhästä yhteiskuntaluokasta kuin lapsista. 

Hän on elänyt lapsuutensa 2000-luvulla. Eli luultavasti tuossa on taustalla ylisukupolvista huono-osaisuutta ja/tai mielenterveysongelmia, miksi äidin elämä lukittui hellan ja nyrkin väliin lasten kanssa, ilman omia mahdollisuuksia. 

Juu, tai uskonnollisia piirejä, joissa esiaviollinen seksi kiellettyä, avioliitot solmittiin nuorina ja varsinkin isoäidin aikaan vielä lapsiluku oli suuri. Nuorten naisten seksielämää ja varsinkin yksinäisen lapsen saaneita paheksuttiin muissakin kuin vain uskonlahkoissa. 

AP on syntynyt -99 tai -00.

 

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti sanoi jo 70-luvulla, että naisen elämä menee pilalle, kun nainen saa lapsia. Siskonsa oli samaa mieltä. Ei tämä mikään uusi juttu ole, ennen naiset puhui noin ihan yleisesti.

Jännä juttu. En ole kuullut, ei minun äitini sanonut että olisi mennyt elämä pilalle, vaan päin vastoin. Äitini kertoi, että oli halunnut lapsia, ja kyllä hän olikin noin 10 vuotta pääasiassa kotona meidän lasten kanssa. Teki välillä vähän töitä, ja meillä oli silloin kotiapulainen. Kukaan meistä ei käynyt muuten päiväkodissa, paitsi eskarit käytiin. Äiti jatkoi sitten työuraa kun nuorin meistä lapsista meni kouluun. 

Tuntuu että tämän ketjun perhehelvetti kuvaukset on enemmänkin kuvausta siitä, miten parisuhde voi nujertaa ihmisen, ei ehkä niinkään ne lapset. Mutta niitähän toki helppo syyttää. Kyllä joskus korvaan kalskahtaa nämä lihoin, rapistuin ja rypistyin kiitos lasteni-avaukset. Lastenko syy se on että lihoo? Ja se vielä sitten kerrotaan lapselle kun tämä on isompi? En ihmettele että ap ja muut on traumatisoituneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi ja isoäidiläsi on ollut tosi rankkaa. Mutta miksi ihmeessä ajattelet, että se johtui lapsista, tai että sinun pitäisi valita joko tai? Minusta tuo johtui pikemminkin miehestä, kulttuurista, päivähoidon puuttumisesta ja ehkä myös köyhästä yhteiskuntaluokasta kuin lapsista. 

Hän on elänyt lapsuutensa 2000-luvulla. Eli luultavasti tuossa on taustalla ylisukupolvista huono-osaisuutta ja/tai mielenterveysongelmia, miksi äidin elämä lukittui hellan ja nyrkin väliin lasten kanssa, ilman omia mahdollisuuksia. 

Juu, tai uskonnollisia piirejä, joissa esiaviollinen seksi kiellettyä, avioliitot solmittiin nuorina ja varsinkin isoäidin aikaan vielä lapsiluku oli suuri. Nuorten naisten seksielämää ja varsinkin yksinäisen lapsen saaneita paheksut

AP on syntynyt -99 tai -00.

Kyllä, ja äidistä ja isoäidistä myös kyse. Tosin on noita asenteita vieläkin, etenkin uskonnollisissa piireissä ja lahkoissa, mutta myös muuallakin. Tälläkin palstalla välillä näkee, miten yksinhuoltajaäideistä kirjoitetaan halveksivaan sävyyn. Se on se kiimainen Eeva ja rietas käärme, jotka viettelevät viattoman Aatami-paran. 

Oletin tuon nyrkin (nyrkin ja hellan välissä) olevan mies, eli ettei kyse olisi yksinhuoltajista.

Tosin tiedän minä jo kymmenien vuosien takaisiakin yksinhuoltajien opiskelutarinoita, eli ei yksinhuoltajuudenkaan olisi pitänyt estää opiskelua ja työskentelyä 2000-luvulla. 

Tiedätte kai, että tämä lapsettomuus touhu johtaa tämän sivistysvaltion katoamiseen? Siis juuri sen joka kaiken tämän teille mahdollisti. Tiedän että vedätte herneet nenään, mutta se on tosiasia kuten myös se etteivät miehet voi oikeasti synnyttää. Sinisen puolikuun Al-Finlandiassa mennään kehityksessä taas tuhat vuotta taakse päin ja huonolla tuurilla hyvin pitkäksi aikaa.

No minä en ole sitä enää silloin näkemässä, lycka till tyttöset.

Älä sitten toista. Voi vain jossain vaiheessa mieli muuttua ja vanhemmalla iällä tuo kaikki on raskaampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenpä alkaa kolmevitosena, kun biletys ei enää niin nappaa ja biologinen kello tikittää, miettiä että olisi se sittenkin kiva kun olisi vakimies elämisen kuluja jakamassa sekä lapsia kotileikin leluiksi ja geenejä jatkamaan. Ja paniikki iskee, kun oma arvo pariutumismarkkinoilla jatkaa luisuaan.

 

Mitä hourit? Lapsivapaat kumppanit ovat aina haluttuja kumppaneita. Heillä ei "bonuslapsia" aiemmista suhteista. Heillä on rahaa säästössä työuran ajalta, ulkonäköä, fitissä kunnossa, saavat nukuttua hyvät yöunet... jne....

Mikä biologinen kello? Ehkä niillä jotka ovat aidallaistujia tai vastentahtoisesti lapsettomia. Mutta nyt puhuttiin vapaaehtoisesti lapsettomista joille lapsivapaa elämä on unelmaelämää, ja heidän osuus kasvaa koko ajan yhteiskunnassa.

Tässä on hyvin sanottu tuo unelmaelämä.

Sitä kannattaa jokaisen miettiä, millaista se oma unelmaelämä olisi ja millaista se olisi eri ikävaiheissa, millaista se olisi jos yhtään mitään rajoitteita ei olisi jne. 

Siitä voi sitten miettiä, miten toteuttaa ainakin sen suuntaisesti, sitä tunnelmaa elämään luoden. Itselleni unelmaelämä sisältää ehdottomasti lapsia - sisältäisi ehkä paljonkin lapsia, jos mitään rajoitteita ei olisi. Toki se sisältää paljon muutakin, mutta lapsetonta se ei missään tilanteessa olisi. 

Jokainen katselee asiaa myös omasta elinpiiristään käsin, joten en kommentoi  ulkonäkö-, vartalo- ja rahajuttuja. 

Minunkin äitini on puhunut samalla tavalla, kuinka me lapset ja meidän isä eli hänen oma puolisonsa, pilattiin hänen elämänsä. Puhui näin jo, kun olimme pieniä lapsia. Tuli selväksi, että vaikka hän omasta tahdostaan on isämme nainut ja lapsia tehnyt, niin silti se oli virhe, joka oli muiden kuin hänen oma vikansa.

Itselläni on lapsia ja puoliso, joka on lasteni isä. Vanhin lapsi on nyt 10-vuotias. En ole lapsentekoa katunut enkä päivääkään vaihtaisi pois. Kun on onnea ja rakkautta, jaksaa ne väsymyksetkin niiden voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin äitini on puhunut samalla tavalla, kuinka me lapset ja meidän isä eli hänen oma puolisonsa, pilattiin hänen elämänsä. Puhui näin jo, kun olimme pieniä lapsia. Tuli selväksi, että vaikka hän omasta tahdostaan on isämme nainut ja lapsia tehnyt, niin silti se oli virhe, joka oli muiden kuin hänen oma vikansa.

Itselläni on lapsia ja puoliso, joka on lasteni isä. Vanhin lapsi on nyt 10-vuotias. En ole lapsentekoa katunut enkä päivääkään vaihtaisi pois. Kun on onnea ja rakkautta, jaksaa ne väsymyksetkin niiden voimalla.

Jep. Ei kannata edes oman äitinsä myrkyttyneen mielen antaa vaikuttaa omiin elämänvalintoihin ja onnen sallimiseen itselle omassa elämässään. 

Toki se lapsettomuus on toisille oma, aito halu, ei siinä.