Äitini elämä meni pilalle, kun meni naimisiin ja hankki lapsia; en halua toistaa samaa virhettä

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Sinuun se suku loppuukin. Nauti.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki itsekkyydestä ja epäkypsyydestä. 

Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään.

Vierailija kirjoitti:

Toki osoittaa itsekkyyttä, että kun on itse saanut elämän lahjaksi, niin ei sitä halua antaa tuleville sukupolville. Puoliso ja muut nautinnot varmasti kelpaavat, ja toisaalta maailma on nykyään itsekkäämpi paikka.

Jaahas, elämän lahja -sössöttäjä iskee jo toisessa langassa... elämä on lahja kaikkien ihmisten mielestä? Että ihan väkipakolla jokaisen pitäisi ryhtyä vanhemmaksi koska sinäkin olet?

Vierailija kirjoitti:

Sen verran paljon tällaisia aloituksia nyt täällä on, että tulee mieleen, liekö joku hybridioperaatio.

No täällä on ollut useampi aloitus myös lapsettomuuden taivastelusta, joten mikäpä operaatio lienee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki osoittaa itsekkyyttä, että kun on itse saanut elämän lahjaksi, niin ei sitä halua antaa tuleville sukupolville. Puoliso ja muut nautinnot varmasti kelpaavat, ja toisaalta maailma on nykyään itsekkäämpi paikka.

Jaahas, elämän lahja -sössöttäjä iskee jo toisessa langassa... elämä on lahja kaikkien ihmisten mielestä? Että ihan väkipakolla jokaisen pitäisi ryhtyä vanhemmaksi koska sinäkin olet?

Onhan se lahja, sinulta vaan puuttuu empatiakyky ja kyky arvostaa muiden valintoja. Siksi sinäkin olet täällä nauttimassa seksistä ja elämästä. Ottaako koville?

Mäkin tiesin jo ennen teini-ikää, etten halua lapsia. Ärsytti katsoa paksuna olleita tätejä ja kuunnella niiden kilpailua ja nokitusta siitä, kenellä on ollut kivuliain synnytys. Sitten ne tietävät katseet ja vihjailut, että kyllä sinäkin tyttö pieni tulet tämän pskan läpi käymään. Oksetus! Nyt ikää yli 50, onnellisessa avioliitossa hyvän miehen kanssa. Vielä viime kesänä yksi tädeistä alkoi kitisemään, että yksinäinen vanhuus mulle tulossa. Kuitenkin sitä ärsyttää, kun "olen pässyt niin vähällä elämässä" . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki osoittaa itsekkyyttä, että kun on itse saanut elämän lahjaksi, niin ei sitä halua antaa tuleville sukupolville. Puoliso ja muut nautinnot varmasti kelpaavat, ja toisaalta maailma on nykyään itsekkäämpi paikka.

Jaahas, elämän lahja -sössöttäjä iskee jo toisessa langassa... elämä on lahja kaikkien ihmisten mielestä? Että ihan väkipakolla jokaisen pitäisi ryhtyä vanhemmaksi koska sinäkin olet?

Mitä mieltä ovat vanhempasi siitä että et jatkanut heidän sukuaan? 

Ajattelitko vain sinun omaa helppoa elämääsi? 

Elämä on 4 miljardia vuotta pitkä elämänlanka. Miksi haluat olla sen ensimmäinen joka sen katkaisee, kun se voisi jatkua toiset 4 miljardia vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Äitisi ja isoäitisi ovat eläneet aikana, jolloin naisten on ollut oikein hyvin mahdollista sekä opiskella, käydä töissä että saada lapsia. Näin on ollut kaikilla sotien jälkeen syntyneillä sukupolvilla. Heidän elämässään on ollut lasten lisäksi jotain muuta, joka piti heidät nyrkin ja hellan välissä.

Äitini aina kertoi minulle kuinka kannattaa mielummin jäädä yksin, kun päätyä huonoon parisuhteeseen ( omaansa piri huonona). Uskon, että on ainakin osittain vaikuttanut siihen, että olen edelleen yksin. En muista, että hän olisi kertaakaan kannustanut minua menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia. Sillä vaan on aika isosti merkitystä, mitä omille lapsilleen puhuu ( kuulin jo pienestä pitäen näitä "olisin mielummin yksin"-juttuja).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran paljon tällaisia aloituksia nyt täällä on, että tulee mieleen, liekö joku hybridioperaatio.

No täällä on ollut useampi aloitus myös lapsettomuuden taivastelusta, joten mikäpä operaatio lienee.

Varmasti olet tietoinen siitä, että Venäjä yrittää kaikin tavoin vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan horjuttavalla tavalla. Kerropa mulle, kumpi asia on haitallisempi yhteiskunnallisesti: se, että täällä on väkeä vai se, että täältä loppuu väki. Mieti rauhassa.

Niin, lapset eivät ole miniaikuisia. Itse en vaihtaisi päivääkään pois. Kahden äiti.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua.

Kuulepas nyt, sano sille äidillesi, että jos lapsia ja perheen haluaa, niin siihen pakettiin kuuluu, että jokainen äiti on pikkulapsivaiheessa väsynyt ja vauvavaiheessa imetyksestä ja yöheräilystä sumussa. Samassa vaiheessa se oma elämä ja omat harrastukset ja mielenkiinnonkohteet menevät väistämättä enemmän tai vähemmän tauolle, kun lapsi laitetaan etusijalle, kuten kuuluukin. Kyllä sitä sitten ehtii myöhemmin niitä omia harrastuksia ja muuta mielenkiinnonkohdetta ihan tarpeeksi. Että tää elämä on valintoja.

Ja toiseksi, miehet nyt tuppaavat lihomaan ja jopa kaljuuntumaan, kun ikää tulee. Harva pysyy ikänsä tasan sen näköisenä ja kokoisena kuin parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Olisipa äitisi pysynyt lapsettomana sinkkuna niin meidän ei tarvitsisi tällaisia turhanpäiväisiä aloituksia lukea. 

En osaisi itsekään sitä harmitella, koska eihän sitä harmittelisi mitään, jos ei olisi koskaan edes syntynyt.

 

Ap

Tuhmää puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tiesin jo ennen teini-ikää, etten halua lapsia. Ärsytti katsoa paksuna olleita tätejä ja kuunnella niiden kilpailua ja nokitusta siitä, kenellä on ollut kivuliain synnytys. Sitten ne tietävät katseet ja vihjailut, että kyllä sinäkin tyttö pieni tulet tämän pskan läpi käymään. Oksetus! Nyt ikää yli 50, onnellisessa avioliitossa hyvän miehen kanssa. Vielä viime kesänä yksi tädeistä alkoi kitisemään, että yksinäinen vanhuus mulle tulossa. Kuitenkin sitä ärsyttää, kun "olen pässyt niin vähällä elämässä" . 

Toki olet itsekäs, ei siitä vaan pääse mihinkään. Olet miehenkin löytänyt tyydyttämään tarpeesi, koska tuskin elät ilman seksiä? Hyvä mies varmasti tyydyttämään, mutta saako hän mitään liitosta, koska et todennäköisesti ajattele häntä sen enempää?

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Itsekästä ja epäkypsää puhetta.

Lapsen saaminen tekee ihmisestä aikuisen. Silloin ihminen ottaa vastuun jostain toisesta ja luopuu jostain toisen hyväksi. Se on aikustumista ja epäitsekästä. 

Vierailija kirjoitti:

Sen verran paljon tällaisia aloituksia nyt täällä on, että tulee mieleen, liekö joku hybridioperaatio.

"Vain" kaksi aloitusta samasta aiheesta etusivulla.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Niin, erityisesti isoäitisi kohdalla vietit vei, kun ehkäisyä ei ollut. Jos oltiin parisuhteessa niin ennemmin tai myöhemmin niitä lapsia tuli, kun ehkäisyä ei tuohon aikaan ollut. Tästä syystä lapsia ei aiemmin erityisemmin valittu tehdä, niitä vain tuli.

Ja olen itse myös isän puolen sukuni kolmas ylioppilas ja ensimmäinen maisteri, tästä huolimatta tein lapset valmistuttuani ja pari vuotta työelämässä oltuani 28 ja 30 vuotiaana ja elämäni parhaita päätöksiä. Koulutus ja lapset eivät nykyään sulje toisiaan pois. Koko ajan olen pystynyt panostamaan ihan hyvin uraan ja saanut kuntoiltua ym, eivät lapset sulje pois sitäkään. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että aikaa on ihan liikaakin, kun lapset eivät enää niin tarvitse, mutta heistä on kivasti seuraa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Niin, erityisesti isoäitisi kohdalla vietit vei, kun ehkäisyä ei ollut. Jos oltiin parisuhteessa niin ennemmin tai myöhemmin niitä lapsia tuli, kun ehkäisyä ei tuohon aikaan ollut. Tästä syystä lapsia ei aiemmin erityisemmin valittu tehdä, niitä vain tuli.

Ja olen itse myös isän puolen sukuni kolmas ylioppilas ja ensimmäinen maisteri, tästä huolimatta tein lapset valmistuttuani ja pari vuotta työelämässä oltuani 28 ja 30 vuotiaana ja elämäni parhaita päätöksiä. Koulutus ja lapset eivät nykyään sulje toisiaan pois. Koko ajan olen pystynyt panostamaan ihan hyvin uraan ja saanut kuntoiltua ym, eivät lapset sulje pois sitäkään. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että aikaa on ihan liikaak

Nykyisten parikymmpisten isoäideillä on ollut jo helpot mahdollisuudet ehkäisyyn.

Mä en ole jättänyt lapsia hankkimatta siksi, että haluaisin opiskella ja uran, en tiedä mitä hohdokasta niissä on. En pelkää pientä köyhyyttäkään, mutta en ole halunnut lapsia siksi, etten pidä lapsista, lähinnä en pidä siitä huutamisesta ja en noin yleensäkään pidä ihmisistä. Aikuisena ihmiset osaa sentään vähän hillitä sitä pahuuttaan tai peitellä sitä, mutta lapset on rehellisen kauheita. Toiseksi en halua tehdä lapsia valtiolle, eli antaa valtion päättää miten lapseni kasvatetaan ja minulla on niin roppakaupalla vääriä mielipiteitä, joten minulle kävisi kuin Karfeille, joiden lapset vietiin.