Äitini elämä meni pilalle, kun meni naimisiin ja hankki lapsia; en halua toistaa samaa virhettä

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua.

Niin ja ei ne lapset estä myöskään ulkoiluttamasta koiraa tai lipittämästä viiniä jos siitä tykkää, etenkään pikkulapsivaiheen jälkeen :D 

Mieheni ei enää huomioinut minua lainkaan, kun olimme olleet noin vuoden tai pari naimisissa ja esikoinen syntynyt. Huomiota riitti vain muille naisille.

Tämän vuoksi ehkä tyttäremme eivät ole menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Eivät riskeraa sitä, että miehensä huomio lopahtaa.

Oma äiti sanoi jo 70-luvulla, että naisen elämä menee pilalle, kun nainen saa lapsia. Siskonsa oli samaa mieltä. Ei tämä mikään uusi juttu ole, ennen naiset puhui noin ihan yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei enää huomioinut minua lainkaan, kun olimme olleet noin vuoden tai pari naimisissa ja esikoinen syntynyt. Huomiota riitti vain muille naisille.

Tämän vuoksi ehkä tyttäremme eivät ole menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Eivät riskeraa sitä, että miehensä huomio lopahtaa.

No on kyllä sääli, jos olet kasvattanut tyttäresi olemaan huolissaan lähinnä miestensä huomiosta. Varmaan olisi kannattanut itsesi erota ja näyttää tyttärillesi hyvää esimerkkiä miten ei kannata olla kenenkään kynnysmattona, eikä rakentaa elämäänsä miesten huomion varaan.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä usko, että kukaan jättäisi menemättä naimisiin tai hankkimasta puolisoa

Naimisiin on kyllä tosi vaikea mennä ilman puolisoa.

Minunkin äitini on avautunut siitä miten naimisiinmeno ja lasten hankkiminen oli elämänsä virhe. Tämä avautuminen tosin tapahtui aikana jolloin hän oli totaalisen uupunut ja masentunut. 

Hän oli silloin kolmen kouluikäisen äiti, jonka vastuulla oli omakotitalo, lapset ja koira samalla kun kävi täysipäiväisesti pienipalkkaisessa työssä ja yritti iltaisin epätoivoisesti opiskella tutkintoa itselleen. Samaan aikaan isämme pakeni töihin lapsiarkea ja petti äitiä minkä kerkesi (silloin me lapset ei tietenkään tuosta tiedetty). Muistan vieläkin miten äiti lukitsi itsensä välillä vessaan itkemään. 

Huomaan omassa sukupolvessani että naiset nykyään miettivät lasten hankkimista tarkasti ja peilaavat sitä omiin voimavaroihinsa. Eräs kaverini on suoraan sanonut että hänen lapsilukunsa on yksi koska se on se määrä jolle hän pystyy olemaan hyvä äiti ja nauttimaan äitiydestä suorittamisen sijasta. Mielestäni tämä on vain fiksua. Vaikka hänen miehensä on omistautuva isä, niin hän kertoi myös miettineensä lapsilukua sen kantilta paljonko jaksaisi kantaa myös yksin mikäli mies sairastuisi vakavasti tai kuolisi yllättäen. Tai lähtisi toisen naisen matkaan.

Itse en ole hankkinut lapsia lainkaan koska olen herkkä ja resilienssini on huono. Murtuisin sen yhdenkin lapsen alla koska lasten kanssa olo on niin intensiivistä ja huoli niiden turvallisuudesta ja ikätasoisesta pärjäämisestä olisi niin suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tiesin jo ennen teini-ikää, etten halua lapsia. Ärsytti katsoa paksuna olleita tätejä ja kuunnella niiden kilpailua ja nokitusta siitä, kenellä on ollut kivuliain synnytys. Sitten ne tietävät katseet ja vihjailut, että kyllä sinäkin tyttö pieni tulet tämän pskan läpi käymään. Oksetus! Nyt ikää yli 50, onnellisessa avioliitossa hyvän miehen kanssa. Vielä viime kesänä yksi tädeistä alkoi kitisemään, että yksinäinen vanhuus mulle tulossa. Kuitenkin sitä ärsyttää, kun "olen pässyt niin vähällä elämässä" . 

Se on aina lopulta se kateus ja hauras ego siellä taustalla. Ei ole muuta järkevää syytä miksi lapsivapaat ihmiset saavat kuraa niskaansa. Ehkäisy (tai sen puute) on jokaisen oma yksityisasia. Epäilen että joillain "milloin lapsia tulee" -utelijoilla on tirkistelyfetissi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Sössön sössön. Olen minäkin yliopiston käynyt vaikka olen äiti. Lapseni syntyivät 80- ja 90-luvuilla.

Joo ei se noin mene, että joko yliopisto tai lapset.. 

Mun mummoista molemmat käyneet yliopiston, toisella 6 lasta ja toisella 7. Eivät olet hellan ja nyrkin välissä, vaan töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tiesin jo ennen teini-ikää, etten halua lapsia. Ärsytti katsoa paksuna olleita tätejä ja kuunnella niiden kilpailua ja nokitusta siitä, kenellä on ollut kivuliain synnytys. Sitten ne tietävät katseet ja vihjailut, että kyllä sinäkin tyttö pieni tulet tämän pskan läpi käymään. Oksetus! Nyt ikää yli 50, onnellisessa avioliitossa hyvän miehen kanssa. Vielä viime kesänä yksi tädeistä alkoi kitisemään, että yksinäinen vanhuus mulle tulossa. Kuitenkin sitä ärsyttää, kun "olen pässyt niin vähällä elämässä" . 

Toki olet itsekäs, ei siitä vaan pääse mihinkään. Olet miehenkin löytänyt tyydyttämään tarpeesi, koska tuskin elät ilman seksiä? Hyvä mies varmasti tyydyttämään, mutta saako hän mitään liitosta, koska et todennäköisesti ajattele häntä sen enempää?

Miksi sinä mietit kahden tuntemattoman ihmisen seksielämää? Sinähän se itsekäs olet kun määräilet miten muiden kuuluu elää, etkä hyväksy että ihmiset päättää siitä itse.

Tämä voisi olla hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu, jos tänne ei väkisin tunkisi ihmisiä joilla ei ole itse aiheeseen mitään sanottavaa, vaan haluavat vain jankata omaa agendaansa.

Mutta joo, samaa olen miettinyt kuin ap. Ei käy kateeksi sukuni vanhempia naisia. Äitini tapasi 10v vanhemman isäni ollessaan nuori, ja saivat sitten melko pian isoveljeni äitini ollessa 22v. Eihän siinä ehtinyt kunnolla oppia tuntemaan toisen luonnetta, varsinkin kun isä tuolloin teki reissutöitä ja oli viikot pois kotoa. Vasta sitten myöhemmin kun oli ns. pallo jalassa niin alkoi paljastua kuinka narsistinen, henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen isä todella oli. Äiti todella oli nyrkin ja hellan välissä, isä pakotti antamaan palkkansakin hänelle, jonka tuhlasi sitten joihinkin omiin bisneksiinsä, joista ei sitten ikinä tullut mitään. Äidin piti ihan anella että nyt tarvisi ostaa lapsille tai kotiin jotain, voisiko saada rahaa. Parikymmentä vuotta olivat naimisissa, lopulta äiti sai voimia erota. Tämänkin jälkeen isä vainosi ja uhkaili häntä. 

 

Entä sitten isoäitini? 6 lasta joista ensimmäisen sai 19 vuotiaana. Mies oli rapajuoppo, joka sitten kuoli ryyppyretkellä itse aiheuttamaansa onnettomuuteen ja jätti isoäitini huolehtimaan lapsikatraasta keskelle armotonta köyhyyttä. 

 

Aika usein mietin sitä, että taidan olla sukuni ensimmäinen nainen, jolla on oikeasti mahdollisuus elää koko elämänsä yksin ja vapaana, ilman että kukaan painostaa mihinkään suuntaan. Olisin kyllä mielummin ollut vaikka syntymättä, jos äitini olisi saanut saman mahdollisuuden. Toivon, ettei hän olisi ikinä tavannut isääni. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu, jos tänne ei väkisin tunkisi ihmisiä joilla ei ole itse aiheeseen mitään sanottavaa, vaan haluavat vain jankata omaa agendaansa.

Mutta joo, samaa olen miettinyt kuin ap. Ei käy kateeksi sukuni vanhempia naisia. Äitini tapasi 10v vanhemman isäni ollessaan nuori, ja saivat sitten melko pian isoveljeni äitini ollessa 22v. Eihän siinä ehtinyt kunnolla oppia tuntemaan toisen luonnetta, varsinkin kun isä tuolloin teki reissutöitä ja oli viikot pois kotoa. Vasta sitten myöhemmin kun oli ns. pallo jalassa niin alkoi paljastua kuinka narsistinen, henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen isä todella oli. Äiti todella oli nyrkin ja hellan välissä, isä pakotti antamaan palkkansakin hänelle, jonka tuhlasi sitten joihinkin omiin bisneksiinsä, joista ei sitten ikinä tullut mitään. Äidin piti ihan anella että nyt tarvisi ostaa lapsille tai kotiin jotain, voisiko saada rahaa. Parikymmentä vuotta olivat naimi

Mä taas en koe perheettömänä elämistä mahdollisuutena.

Niin siinähän pitäisi sitoutua puolisoon ja olla uskollinen ja molemmat on semmoisia mihin nykynaiset ei kykene mitenkään

Ihan ok. Jos ei halua mennä naimisiin niin ei mene naimisiin. Jos ei halua lapsia niin ei tee lapsia. Da-daa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin siinähän pitäisi sitoutua puolisoon ja olla uskollinen ja molemmat on semmoisia mihin nykynaiset ei kykene mitenkään

Naiset kykenee, miehet ei. Miehet pystyvät hylkäämään vastasyntyneen lapsensakin ihan noin vain.

Olen pahoillani Ap:n puolesta, että hänen äitinsä ei kyennyt rakastamaan lapsiaan, se on varmasti jättänyt jälkiä. Tilanne on myös yllättävän yleinen, on myytti ja klisee, että vanhemmat aina rakastaisivat lapsiaan. Tosiasiassa monilla on sellaisia kiintymyssuhdevaurioita, jotka vaikeuttavat myös omiin lapsiin kiintymistä. 

Ideaalitilanteessa, jota itse ajattelen myös lajin selviytymisen kannalta parhaana, korvaa rakkaus lapsiin sen vaivan mitä heistä on. Lapset herättävät voimakkaita ja intensiivisiä rakkauden tunteita, jolloin kaikki uhraukset tuntuvat vain palkitsevan. Näin luonto ohjaa meitä saamaan jälkeläisiä ja huolehtimaan heistä. Jos nämä tunteet eivät aktivoidu, jää vain vaivannäkö ilman tyydytyksen tunnetta, ja koska vaivaa lapsista todella on, niin katkeruus on ymmärrettävää. Nykyään ehkä enemmän ymmärretään tarjota tukea näissä tilanteissa, taustalla on usein kokemuksia siitä, että on itse lapsena jäänyt ilman hoivaa, tai vaikka masennusta. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Olet myös suvun ensimmäinen masentunut ja turtuneeksi lääkitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinähän pitäisi sitoutua puolisoon ja olla uskollinen ja molemmat on semmoisia mihin nykynaiset ei kykene mitenkään

Naiset kykenee, miehet ei. Miehet pystyvät hylkäämään vastasyntyneen lapsensakin ihan noin vain.

Vieraannuttaminen ei ole hylkäämistä. Menepä töihin ja lopeta se lapsen elarien varastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Lapset vangitsivat sekä äitini että isoäitini köyhyyteen, nyrkin ja hellan väliin. Itse olen lapsivapaa ja ensimmäisenä suvun naisista yliopistossa. N25 

Olet myös suvun ensimmäinen masentunut ja turtuneeksi lääkitty.

Kuulostaa siltä, että on aiemmat naispolvetkin olleet masentuneita. Ehkä jopa lääkittyjä. 

Mitään uutta ja erikoistahan äitien masennuksessa tai muissa mt-ongelmissa ei ole. Lääkkeitäkin ollut jo kauan. 

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti sanoi jo 70-luvulla, että naisen elämä menee pilalle, kun nainen saa lapsia. Siskonsa oli samaa mieltä. Ei tämä mikään uusi juttu ole, ennen naiset puhui noin ihan yleisesti.

Olipa kivasti sanottu sinusta. Kaikki eivät pilaa vanhempiensa elämää.

Joka päivä näitä ketjuja. Miehet ja lapset pitäisi varmaan heittää roskiin kun kukaan ei niitä tarvitse eikä kaipaa.