Olen ihmeissäni kuinka paljon lapsettomia Suomessa.
Olen ihmeissäni, kun olen lähiaikoina kiinnittänyt huomiota, kuinka paljon on suomalaisia ikäisiäni(n. 45v.) tai vanhempia naisia jotka ovat perheettömiä ja lapsettomia. Tuntuu vaan oudolta, jos itse mietin että olisin samassa tilanteessa. Olen myös huomannut kuinka yleistä on, että on vain yksi lapsi. Itsellä oli pitkään vain yksi lapsi mutta lopulta sain toisen. Nyt kun lapset on isoja lähinnä mietin, miksi ei tullut hommattua vielä kolmatta tai neljättä. Nyt se on käytännössä myöhäistä. Kyllä minulla on läheisiä, joilla ei ole lapsia, mutta heillä on tähän hyviä syitä. En vaan oikein usko, että kaikilla lapsettomilla tai yhden lapsen perheillä on erityistä syytä tilanteelle. Jotkut vaan vaikuttavat jämähtäneen henkisesti teinien tasolle, mitään erityistä eivät ole elämässään tehneet tai saavuttaneet. Toisaalta voin olla tyytyväinen kun huomaan lapsettomia itseeni verraten, että lasten hankkiminen ei näemmä ole itseäni jarruttanut elämässä pikemminkin päin vastoin on tuonut paljon uusia ja hyviä asioita mukanaan. Lisäksi jotenkin kannustanut enemmän pääsemään eteenpäin elämässä.
Enkä halua tässä paheksua kenenkään elämänvalintoja. Eihän minullakaan ole mitään suurperhettä. Tuntuu vaan että olen jossain määrin ollut ulkona tällaisesta kehityksestä ja ihmettelen asiaa. Ei mikään ihme, että suomalaisen määrä vähenee koko ajan.
Kommentit (539)
Kukapa haluaa vammaisten kanssa lapsia ? Tuskinpa kukaan. Ainakaan kovin moni.
Vierailija kirjoitti:
-En halua paheksua kenenkään elämänvalintoja
-Lapsettomat ovat jämähtäneet teinin tasolle
:D :D :D
Tiesitkö ap etteivät ne lapset ole mikään saavutus?
AP:n postaus olikin varsinainen aivopieru.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs olikin taas vastenmielinen ja typerä aloitus.😅
Anteeksi jos sinusta tuntuu siltä. Luulin että täällä saa esittää mielipiteitään, mutta täällä on näköjään henki mennyt tosi huonoksi vuosien saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jämähtäneet henkisesti teinien tasolle, mitään erityistä eivät ole elämässään tehneet tai saavuttaneet? Just. Olen saavuttanut vaikka mitä elämässäni, varmasti enemmän kuin sinä.-vela
Kerrotko omat saavutuksesi.
Sä voit aloittaa luettelemalla omat saavutuksesi. Ole hyvä :)
ap
Sinä aloitit ketjun joten ole hyvä ja kerro saavutuksesi.
Tässä aloituksessa ei ollut pääpointtina minun saavutukseni vaan se miten paljon on lapsettomia tai 1 lapsen perheitä nykyään Suomessa. Olen asiasta vaan hiukan yllättynyt. En myöskään kysele syitä lapsettomuuteen. Tiedän kyllä niitä tarpeeksi. Näitä ei tarvitse minulle tulla luettelemaan. Lähipiirissäni on myös asiasta kärsineitä, mutta onneksi use
Aloituksessa sanot, että et usko olevan hyviä syitä lapsettomuuteen tai yhteen lapseen. Mistä sinä muiden syitä tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-En halua paheksua kenenkään elämänvalintoja
-Lapsettomat ovat jämähtäneet teinin tasolle
:D :D :D
Tiesitkö ap etteivät ne lapset ole mikään saavutus?
AP:n postaus olikin varsinainen aivopieru.
Tämä nyt on vaan asia mikä itseä on lähiaikoina alkanut mietityttää. Ikävä, että se ei ollut sinulle mieleinen.
Islannissa on yleistä saada lapsia menemättä naimisiin. Syrjäisessä maassa fiksua varmistaa perhe ensin.
https://www.fatherly.com/love-money/why-iceland-has-so-many-babies-born…;
Omissa tutuissani usein pitkään lapsettomat ovat hakeneet elämälleen muuta merkitystä kouluttautumalla ja tähtäämällä jollekin kilpaillulle alalle. Parisuhteissakin on voinut olla skismaa eli eivät ole löytäneet mieleistään kumppania tai ovat eronneet suhteesta.
Tunnen useita jotka ovat käyneet hedelmällisyyshoidoissa noin nelikymppisinä. Osa on saanut lapsen. Osa on aloittanut hoidot vuosia aiemmin.
Työpaikallani eräs alle nelikymppinen kaksi lasta saanut nainen kertoi että oli käynyt hoidoissa molempia varten. Toinen nainen oli käynyt hoidoissa naispuolisonsa kanssa.
Eräs viisikymppinen urheilullinen ja nuorekas mies sai selville hedelmällisyystutkimuksissa että hänen spermansa olikin heikentynyt, vaikka hänellä on jo lapsi. Nuorella puolisolla tilanne oli vielä hyvä.
Aiemmat lapset eivät takaa hedelmällisyyttä.
Tärkeimpänä lapsia haluavan täytyy päättää yrittääkö etsiä juuri sopivaa kumppania vai onko lapsen hankkiminen pääasia. Ja ajoittaako lapsen saamisen yrittämisen jonkun ulkoisen aikataulun ehdoilla vai järjestääkö aikaa.
Voi ryhtyä myös äiti- tai isäpuoleksi tai adoptoida. Silloin parisuhdetilannekin on selvitettävä.
Jos haahuilee että voi vielä löytää jonkun tai jonkun paremman, nouseeko kynnys lähteä hoitoihin tai adoptoida? Tajuaako ihminen milloin on itse tehtävä päätös?
"Joku toinen" ei välttämättä saavu paikalle ja kerro milloin haluaa perustaa perheen.
Vierailija kirjoitti:
Fiksua porukkaa, kun on tajunnut olla lisääntymättä. Hienoa!
Mutta vanhempasi eivät tätä tajunneet.
Vähemmän hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs erityistä se AP on saavuttanut tai tehnyt elämässään?
No, en varmaan mitään erityistä sinun mielestä, mutta mietin vaan, että jos olisin lapseton niin olisinko saavuttanut paljon enemmän. Eikä nyt oikein tunnu siltä, kun vertaa itseään lapsettomiin. Tuntuu että elämä olisi vaan jotenkin valunut tyhjään ja kehitys ihmisenä jäänyt kesken.
ap
Et ole itsekään saavuttanut mitään ja silti soimaat muita kun eivät ole mitään mainittavaa saavuttaneet? Selevä.....
Ei ollut tarkoitus ketään soimata. Pahoittelen, jos vaikutti siltä. Tarkoitus oli herättää keskustelua, kun itse olen lähiaikoina tämmöisiä havahtunut ihmettelemään. Olen oikeasti yll
Mikä yhden lapsen perheissä on vikana? Heillähän on lapsi.
Näin yhden lapsen vanhempana sanon, että onhan se yksi lapsi tosi vähän.
Ei siinä silti mitään vikaa ole, vaikka etenkin lapselle olisi parempi jos olisi sisaruksia.
Olen lapseton ja ihan mielihyvin jään paitsi kaikesta siitä mitä se perheellisten mielestä nyt ikinä onkaan.
Kaikkien ei tarvitse eikä kannata lapsia hankkia.
Näin yhden lapsen vanhempana sanon, että onhan se yksi lapsi tosi vähän.
Ei siinä silti mitään vikaa ole, vaikka etenkin lapselle olisi parempi jos olisi sisaruksia.
no miksei teillä sitten ole useampaa?
Näin yhden lapsen vanhempana sanon, että onhan se yksi lapsi tosi vähän.
Ei siinä silti mitään vikaa ole, vaikka etenkin lapselle olisi parempi jos olisi sisaruksia.
Ohis, mutta ei lapselle välttämättä ole parempi, että on sisaruksia. Tiedän TODELLA toksisia sisarussuhteita. Sekä oman ikäisistä että nykylapsista. Yhdellä kaverilla on täysin sormi suussa vanhemman lapsensa kanssa ja tämä lapsi (poika) pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti pikkusiskoaan käytännössä päivittäin. Toisella kaverilla on isompi sisko, joka on henkisesti nöyryyttänyt tätä ihan lapsesta saakka ja jatkaa edelleen aikuisena, vaikka ovat hädin tuskin tekemisissä. Eivätkä nämä ole mitään harvinaisia tarinoita, vaikka nyt vain kaksi tähän mainitsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihön nykypäivänä parisuhteet edes kestä niin kauaa, että lasten hankinta tulisi ajankohtaiseksi. Sitten lähes nelikymppisenä paniikissa hankitaan vauva jonkun lyhytaikaisen kumppanin kanssa ja tulee ero.
FOMO-vauvat ovat aika yleinen ilmiö.
Ihan ymmärrettävää. Ihmisethän tekee muutenkin asiat paljon siinä järjestyksessä missä muutkin (ikätoverit/kaverit).
Nyt vauvoja saavilla se protokolla on edennyt suunnilleen opiskelun, matkustelun, kevytsuhteiden ja urakehityksen kautta vakavampaan kumppanuuteen, jonka myötä tehdään vauva. Syynä voi olla mikä vaan, joillain myös paniikki munasolujen loppumisesta. Jotkut saavat ylipäätään inspiraatiota lisääntymiseen vasta sitten, kun näkevät lähipiirissään vauvoja.
Yksikin tuttu nainen sanoi, ettei koskaan haaveillut lapsista, kunnes sitten 36-vuotiaana oli juuri löytänyt miehensä ja saanut jossain kyläpaikassa vauvan syliin. Siinä hetkessä tiesi, ja antoivat heti lasten tulla. 37v ja 38v sitten synnytti.
Meillä on iso suku, paljon serkkuja, tätejä, setiä, ja kuvittelin aina että jossain vaiheessa sukujuhlissa vilisee paljon pikkuisia omien lasteni lisäksi. Nyt omat on jo teinejä ja vain muutama lapsi on tullut sukuun lisää. Suurin osa alkaa olla jo liian vanhoja lastentekoon, pitkät parisuhteet, omistusasunnot ja työpaikat kuitenkin on. Aika hyvä läpileikkaus varmaankin tästä Suomen tilanteesta. Ei ihmisiä vaan kiinnosta lasten hankinta enää nykypäivänä, kun on kaikkea muuta jännää koettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin yhden lapsen vanhempana sanon, että onhan se yksi lapsi tosi vähän.
Ei siinä silti mitään vikaa ole, vaikka etenkin lapselle olisi parempi jos olisi sisaruksia.
Ohis, mutta ei lapselle välttämättä ole parempi, että on sisaruksia. Tiedän TODELLA toksisia sisarussuhteita. Sekä oman ikäisistä että nykylapsista. Yhdellä kaverilla on täysin sormi suussa vanhemman lapsensa kanssa ja tämä lapsi (poika) pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti pikkusiskoaan käytännössä päivittäin. Toisella kaverilla on isompi sisko, joka on henkisesti nöyryyttänyt tätä ihan lapsesta saakka ja jatkaa edelleen aikuisena, vaikka ovat hädin tuskin tekemisissä. Eivätkä nämä ole mitään harvinaisia tarinoita, vaikka nyt vain kaksi tähän mainitsin.
Ok. Kiusaavat lapset pitäisi laittaa kuriin, eikä olla sormi suussa kuten tuo kaverisi.
Itselläni on tosi hyvät kokemukset sisaruksista niin henkilökohtaisesti kuin kuplastani muutenkin, joten se vaikuttaa varmasti näkemykseeni.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja ihan mielihyvin jään paitsi kaikesta siitä mitä se perheellisten mielestä nyt ikinä onkaan.
Kaikkien ei tarvitse eikä kannata lapsia hankkia.
Kuulostaa silloin fiksulta päätökseltä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on iso suku, paljon serkkuja, tätejä, setiä, ja kuvittelin aina että jossain vaiheessa sukujuhlissa vilisee paljon pikkuisia omien lasteni lisäksi. Nyt omat on jo teinejä ja vain muutama lapsi on tullut sukuun lisää. Suurin osa alkaa olla jo liian vanhoja lastentekoon, pitkät parisuhteet, omistusasunnot ja työpaikat kuitenkin on. Aika hyvä läpileikkaus varmaankin tästä Suomen tilanteesta. Ei ihmisiä vaan kiinnosta lasten hankinta enää nykypäivänä, kun on kaikkea muuta jännää koettavaa.
Meillä taas lapsia syntyy, ja sukujuhlissa on vauvoja ja pikkulapsia. Mutta ollaan varmaan aika paljon keskivertosuomalaista sosiaalisempia ja perhekeskeisempiä. Myöskään elämyshakuisuutta ei erityisemmin ole, vaikka ihmiset tykkää matkustaa ulkomaille vuosittain ja esim. lautailla, lasketella, retkeillä tuntureissa, saaristossa, veneillä, ajaa vesiskoottereilla, maastopyörillä, ratsastaa yms.
Paljon siis ihmiset tekee ja menee, mutta nuo on sellaisia asioita joita lapset ei mitenkään estä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin yhden lapsen vanhempana sanon, että onhan se yksi lapsi tosi vähän.
Ei siinä silti mitään vikaa ole, vaikka etenkin lapselle olisi parempi jos olisi sisaruksia.
Ohis, mutta ei lapselle välttämättä ole parempi, että on sisaruksia. Tiedän TODELLA toksisia sisarussuhteita. Sekä oman ikäisistä että nykylapsista. Yhdellä kaverilla on täysin sormi suussa vanhemman lapsensa kanssa ja tämä lapsi (poika) pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti pikkusiskoaan käytännössä päivittäin. Toisella kaverilla on isompi sisko, joka on henkisesti nöyryyttänyt tätä ihan lapsesta saakka ja jatkaa edelleen aikuisena, vaikka ovat hädin tuskin tekemisissä. Eivätkä nämä ole mitään harvinaisia tarinoita, vaikka nyt vain kaksi tähän mainitsin.
Ok. Kiusaavat lapset pitäisi laittaa kuriin, eikä olla sormi suussa kuten tuo kaveri
Varmaan olisikin ideaali tilanne. Mutta ei vanhemmatkaan voi millään tavalla taata lapsilleen hyviä keskinäisiä henkilökemioita.
Kummasti teitä lapsia hankkineita tuntuu silti hiertävät lapsettomien asiat 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihön nykypäivänä parisuhteet edes kestä niin kauaa, että lasten hankinta tulisi ajankohtaiseksi. Sitten lähes nelikymppisenä paniikissa hankitaan vauva jonkun lyhytaikaisen kumppanin kanssa ja tulee ero.
FOMO-vauvat ovat aika yleinen ilmiö.
Ihan ymmärrettävää. Ihmisethän tekee muutenkin asiat paljon siinä järjestyksessä missä muutkin (ikätoverit/kaverit).
Nyt vauvoja saavilla se protokolla on edennyt suunnilleen opiskelun, matkustelun, kevytsuhteiden ja urakehityksen kautta vakavampaan kumppanuuteen, jonka myötä tehdään vauva. Syynä voi olla mikä vaan, joillain myös paniikki munasolujen loppumisesta. Jotkut saavat ylipäätään inspiraatiota lisääntymiseen vasta sitten, kun näkevät lähipiirissään vauvoja.
Yksikin tuttu nainen sanoi, ettei koskaan haaveillut lapsista, kunn
Lasten saaminen on myös valtavan iso elämänmuutos ja on ymmärrettävää, että ystävien kokemukset perheellistymisestä (ja elämänvalinnoista ylipäätään) vaikuttavat omiinkin valintoihin ja ajatuksiin. Meilläkin miehen kavereista lähes kaikki pariskunnan menivät kihloihin heti meidän jälkeen. Olisivat siis varmasti menneet muutenkin, mutta kun yksi edellä, muutkin uskaltaa perässä.
Tämä, eiköhän enemmän teiniä ole pikku vahingot joiden iskä lähti ostamaan tupakkaa.