Miksi nykyään joka toinen lapsi on "nepsy"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset maskaavat. Sillä pärjää, mutta hinta on kova. Se vie hirveästi energiaa ja on romahdusherkkä koska tahansa. Eli diagnoosi auttaisi lievempiäkin. 

Jokainen lapsi joutuu maskaamaan kouluun mennessään. Ei kukaan 7-vuotias istu pulpetissa 45 minuuttia sydämensä halusta. Ihmisyhteisön osana toimiminen vaatii ankaraa maskausta ihan jokaiselta lapselta ja aikuiselta. Siksi lapsia kasvatetaan.

Ero neurotyypilliseen on se, että nepsy kuormittuu maskauksesta ihan eri tavalla; hän ei koskaan totu tai "opi" siihen. Kun maskattavaa tulee lisää, se on tårta på tårta ja lopulta nepsy luhistuu. Tulee autistinen burnout  eli meltdown. Neurotyypillinen oppii ja omaksuu yleiset sosiaaliset vaatimukset normaaliksi elämäksi.

Esimerkkinä äitiys. Olen synnyttänyt kolme lasta. En koskaan "oppinut"

Entisaikaan luhistuminen oli hyvin harvinaista. Nykyisin se taas on hyvin yleistä, että spontaanisti purskahdetaan itkuun julkisella paikalla tai luovutetaan kaiken suhteen ja ruvetaan hikikomoriksi.

Kulttuurinen kysymys tämäkin. Se, että kulttuuri naamioidaan lääketieteeksi ei tee siitä lääketiedettä.

Vierailija kirjoitti:

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska lapsia ei kasvateta enää nykyään. Nämä "nepsyt" on vapaan kasvatuksen hedelmiä. 

Adhd ei ole vapaan kasvatuksen tulos. Sopeutumisongelmia tulee tietty myös jos kasvatuksessa on puutteita mutta maailman paraskaan kasvatus ei muuta lapsen keskushermoston epätyypillistä toimintaa "normaaliksi".

Moni ymmärtää ilmiön vasta kun pääsee itse katselemaan adhd-lapsen arkielämää läheltä. Trollaajat eivät tietenkään "ymmärrä" saadakseen vähätteleville kommenteilleen (negatiivista) huomiota.

Leirikeikka auttaa kaikkiin oireisiin. Joko pidempi tai lyhyempi keikka...

Ongelmana on se, että trollaajien vieminen uudelleenkoulutusleireille ei onnistuisi. Kun siis eivät halua luopua itselleen tyydytystä tuottavasta harrasteestaan eikä Suomen lakikaan tällä hetkellä antaisi pakkoleiritykseen mahdollisuutta.

Parempi siis jättää heidän viestinsä huomioitta koskapa trollit elävät huomiosta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa havaitsen samoja piirteitä monessa menestyneessäkin ihmisessä. 

Näitä piirteitä on aina ollut myös lapsissa.  Nyt niillä on nimi. Minun kouluaikoinani se nimi oli kurittomuus ja lääke oli kuri - ja jos nuori adhd ei vaan pysynyt paikoillaan niin rinnakkaisina hoitomuotoina oli apuluokka tai -koulu joka stigmatisoi lapsen vajaaälyiseksi tai sitten koulusta putoaminen joka tuotti sitten pahimmillaan rikollisia.

Parhaan kaverini veli oli apukoulussa ja suhtauduin häneen kuin vammaiseen. Asia oli suorituskeskeiselle perheelle vaikea.

Poika kuitenkin vaikutti aika normaalilta ja ystävälliseltä. Apukoulussa hän suoritti matematiikkaa omaan tahtiinsa, itse lueksien ja tehtäviä ratkaisten. Ope kantoi aina uuden matikankirjan palkinnoksi kun kaveri teki muita opintoja

"Kiinan ja Yhdysvaltain kouluissa oppilaat eivät saa kutsua opettajaa etunimeltä ja käytössä on ruumiillinen kuritus.

Täysin toinen maailma kuin mitä Suomen koulut."

Ei tarvi mennä pois EU:sta tai Euroopasta, että kouluissa oppii myös hyviä tapoja. Esim. Ranskassa ja Iso-Britanniassa opettajia puhutellaan kohteliaasti nti/rva/hra Se-ja-Se. Koulupuvut ovat pakollinen uniformu. Ruumiillista kuritusta tosin ei ole ainakaan päiväkouluissa.

Äidit syövät lisäaine pitoista ruokaa ja tupakoivat ja käyttävät alkoholia odotusaikana. Naiset eivät ainakaan maallla tupakoineet tai käyttäneet alkoholia ja koulussa kaikki lapset selvisivät ilman lisä apuja.  Muutos alkoi 60-70-luvun paikkeilla, ruokaa ostettiin valmiina ja alkoa käytti niin naiset kuin miehetkin. Vauvat ruokitaan bonalla ja piltillä ja niihin laitetaan aineita joita syntyy coktaili, joka vaurioittaa aivoja. Kuinka monen nepsyn äiti on käyttänyt myös jotain huumetta, vaikka ns viihdekäyttönä. Voi olla että käytön ei tarvitse tapahtua edes odotusaikana, vaan aine on jättänyt jäljen elimistöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinan ja Yhdysvaltain kouluissa oppilaat eivät saa kutsua opettajaa etunimeltä ja käytössä on ruumiillinen kuritus.

Täysin toinen maailma kuin mitä Suomen koulut.

 

Kyllä on, mutta he myös menestyvät. Meidän valitsema koulujärjestelmä on huono. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että insinööriksi pääsee opiskelemaan ilman peruskoulumatematiikan osaamista. Vuoden 1990 arvosana 10 vastaa arvosanaa 6 nykyisin, maisterit vastaavat entistä amiskalaista jne.

Tämä on kyllä niin käsittämätön väite, että haluaisin nähdä jonkin lähteen, vaikka tiedän että täällä kasuaalisti keskustellaankin. Menin itse yläkouluun vuonna 1990, ja olin ysipuolen keskiarvon oppilas. Nyt oma lapseni on yläkoulussa ja ysin oppilas. Ihan samalta näyttää matematiikka kuin silloinkin, englanti on vaikeampaa ja äidinkieli hieman helpompaa. Kirjoissa on vähemmän tekstiä mutta enemmän soveltavia tehtäviä. Läksyihin ei mennyt paljon aikaa silloin eikä nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä maa on syvällä suossa... Eihän näillä pää mukamas kestä normaalia elämää. 

 

Kyllä, työelämä on vällillä todella perseestäut silti sinne mennään ja ajallaan!

Työelämä on mennyt huonoon suuntaan jo vuosia. Tunnollisuutta ja vastuullisuutta käytetään hyväksi ajamalla ihmiset loppuun. Henkilöstöä vähennetään koko ajan. Työmäärästä ei ole mahdollista enää selvitä. Tässä todellisuus työpaikoilla. Suojatyöpaikat on erikseen.

Kun aloitin työelämän 90-luvun alussa, puhuttiin kuinka henkilöstöä vähennetään koko ajan. Onko henkilöstöä enää missään jäljellä? Luulisi, että 35 vuodessa olisi jo kaikki vähennetty.

Tosiasiassa valtiolla henkilöstö aina vaan kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis loogisestihan näin on, koska geenithän leviävät. Eli nepsyys on leviävä ilmiö. Mutta välillä tuntuu oudolta: sukulaistyttö sai lääkkeet, koska ei pärjää eliittilukiossa.

Tunnen tytön hyvin ihan pienestä asti. Koskaan, ei ikinä, minulle ole tullut mieleen, että hän voisi olla adhd. Pikemminkin autisti perfektionisminsa vuoksi. 

Perfektionismi on hyvin tyypillistä

Adhd:n pitäisi olla alisuoriutuja. Tuo tyttö ei ole alisuoriutuja kuin eliittilukiossa. Tavallisessa lukiossa olsi erittäin hyvä. 

 

ADHD jaksaa keskittyä niihin asioihin, jotka kiinnostaa. Esim. lapseni on matematiikassa ja musiikissa superhyvä ja motivoitunut. Muissa aineissa tarvitsee normaalia enemmän tukea. Ja ei, joillekin ihmettelijöille tiedoksi, että ADHD ei tarkoita sitä etteikö aikuinen pärjäisi työelämässä. 3 siskonpojallani on ADHD ja kaikki ovat työllistyneet 17-vuotiaina vakituisiin työpaikkoihin. Monilla ADHD lapsilla aivot kehittyvät murrosiässä ja heistä kasvaa ihan normaaleja veronmaksajia.

Eihän niistä yhdyskuntakelpoisia edes tule. Ovat vain rasite valtiontaloudelle.

Vierailija kirjoitti:

Nuoria alkaa päätyä eläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi yhä enemmän. Lapsena nepsy, aikuisena mielenterveyseläkeläinen. Nyt eläkeiässä olevien piti vaan pärjätä. Ei ollut tukitoimia ja koulussa joutui arestiin, jos käyttäytyi huonosti.

Miksi nykylapsille pitäisi kostaa se, ettei ennen ollut tukitoimia? Liian vähän niitä on nykyäänkin ja kaikki tappelun takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria alkaa päätyä eläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi yhä enemmän. Lapsena nepsy, aikuisena mielenterveyseläkeläinen. Nyt eläkeiässä olevien piti vaan pärjätä. Ei ollut tukitoimia ja koulussa joutui arestiin, jos käyttäytyi huonosti.

Miksi nykylapsille pitäisi kostaa se, ettei ennen ollut tukitoimia? Liian vähän niitä on nykyäänkin ja kaikki tappelun takana.

Ei se ole mikään onnistunut uudistus, että kuri on poistettu kouluista ja korvattu tukitoimilla. Työrauha kouluissa on heikentynyt todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Siis loogisestihan näin on, koska geenithän leviävät. Eli nepsyys on leviävä ilmiö. Mutta välillä tuntuu oudolta: sukulaistyttö sai lääkkeet, koska ei pärjää eliittilukiossa.

Tunnen tytön hyvin ihan pienestä asti. Koskaan, ei ikinä, minulle ole tullut mieleen, että hän voisi olla adhd. Pikemminkin autisti perfektionisminsa vuoksi. 

Nepsyys ei ole sairaus, vaan juuri sitä että on vaikeuksia sopeutua yhteisöönsä/yhteiskuntaan. Nepsyoireilun suuri lisääntyminen on siis yhteisöllinen ilmiö, mutta on valittu että yhteiskuntaa ei muokata ihmistä varten vaan ihmiselle annetaan lääkkeitä joilla sopeutuminen ehkä helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle, mikä on tämä nepsy.

Lyhenne neuropsykiatrisesta ja sillä viitataan neuropsykiatrisiin sairauksiin, kuten ADD, ADHD ja autismin kirjo.

Väärin. Nepsy = neuropsykologinen. Psyyken kehitys näkyy ketjun vihaajilla jääneen tapahtumatta kokonaan, te tunteilette ettekä kykene logiikkaan.

Kaikkien keskushermosto ei kehity ainoalla oikealla (TM) tavalla eikä luojan kiitos kaikilla ole normitolleron putkiaivoja.

Kahden nepsyn äiti, äo 156. Lapsilla vielä korkeampi. Toinen kutsuttiin töihin yliopiston tutkijaryhmään vaikkei ole vielä edes kandi. Toinen pääsi heittämällä lukemaan sitä mitä halusi vaikka on autisti.

 

             Älykäs ja haukut normi-ihmistä tolleroksi ? ?  Viisas et siten  ole 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset maskaavat. Sillä pärjää, mutta hinta on kova. Se vie hirveästi energiaa ja on romahdusherkkä koska tahansa. Eli diagnoosi auttaisi lievempiäkin. 

Jokainen lapsi joutuu maskaamaan kouluun mennessään. Ei kukaan 7-vuotias istu pulpetissa 45 minuuttia sydämensä halusta. Ihmisyhteisön osana toimiminen vaatii ankaraa maskausta ihan jokaiselta lapselta ja aikuiselta. Siksi lapsia kasvatetaan.

Ero neurotyypilliseen on se, että nepsy kuormittuu maskauksesta ihan eri tavalla; hän ei koskaan totu tai "opi" siihen. Kun maskattavaa tulee lisää, se on tårta på tårta ja lopulta nepsy luhistuu. Tulee autistinen burnout  eli meltdown. Neurotyypillinen oppii ja omaksuu yleiset sosiaaliset vaatimukset normaaliksi elämäksi.

Esimerkkinä äitiys.

"Entisaikaan luhistuminen oli hyvin harvinaista. Nykyisin se taas on hyvin yleistä, että spontaanisti purskahdetaan itkuun julkisella paikalla tai luovutetaan kaiken suhteen ja ruvetaan hikikomoriksi.

Kulttuurinen kysymys tämäkin. Se, että kulttuuri naamioidaan lääketieteeksi ei tee siitä lääketiedettä."

Ennen maailmanmeno oli hitaampaa ja rauhallisempaa, luettiin vanhoja kirjoja koulun kirjastosta eikä nenä ollut kiinni luurissa/Netflixissä 24/7. Nepsyt pysyivät paremmin menossa mukana, heillä oli vähemmän maskattavaa.

Usko mua, olen 68 v Asperger. Olen nähnyt omin silminnja kokemnut kaiken tämän teknologisen "kehityksen". Minun aikanani koululuokat saattoivat olla isoja, mutta ne olivat rauhallisia. Opettaja oli auktoriteetti. Kellään ei ollut merkkivaatteita ja kalliita härpäkkeitä, jotka olisivat sulkeneet toiset pois. Ulk omaal aisia ei ollut. - Nykyään elän pitkälti omissa oloissani 'maaseuturesidenssissäni', kun kaupunki ja ihmiset ovat kerta kaikkiaan liikaa hermostolleni. Töistä jouduin jäämään pois jo kauan sitten, vaikka olin opiskellut unelma-ammattiini.  Kauheaa haaskausta yhteiskunnalta, kun ei ymmärretty, että pienillä muokkauksilla olisin ollut erinomainen työntekijä.

Tuleeko näitä ongelmia myös, jos on perinteinen jämäkkä kasvatus, rajoitettu netinkäyttö ja kehittäviä harrastuksia (ei liikaa)?

Ovat  vain heikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöset nepsyjutut on keksitty sairaus, vanhempien pään sisällä

Samaa mieltä. Kun vanhemmilla ei itselläänkään ole mitään käsitystä rajoista tai kasvatuksesta, niin lasten annetaan vain kasvaa. Ja niiltä itseltään kysytään, että mitä ne haluais syödä jne? Vanhemmat sitten kävelee voimattomina perässä ja yrittää olla pahoittamatta sen skidin mieltä. Tulihan tästä se telkkaridokkari: Ne pikkupsykopaatit pyöritti kotisirkusta mennen tullen ja haistatteli päin naamaa. Ja kun iskä ja äiskä ei saa sanotuksi, että tuli ryssittyä koko homma alusta saakka, niin haetaan maksua vastaan diagnoosi, jonka taakse voi mennä piiloon. Ja jos diagnoosia ei ole, niin se keksitään.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tämä näkyy jo työelämässä: joudutaan kertomaan nuorille työntekijöille, että kyllä, töihin pitää tulla joka päivä ja aamulla, ei silloin kun itseä huvittaa jne. On kaikenmaailman ahdistusta ja muuta vaivaa

Tämähän nyt ei sinänsä liity nepsyihin. 

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö adhd olemaan vieraskorea? 

 

Miehen lukiolaistyttö tai adhd-diagnoosin. Olemme miehen kanssa ihan ihmeissämme. Tyttö on käynyt meillä kahdesti kuukaudessa viimeiset 10 vuotta, eikä mikään ole viitannut adhd:hen. Sanoin tämän tytölle ja hän sanoi olevansa vieraskorea.

Erikoista, että mitään ei ole kotona huomattu, mutta sinänsä voi olla. Minäkin olen. Olen tyttö ja minut on opetettu käyttäytymään ns. oikein. Mutta sitä ei ulkopuoliset näe, että tällaisen jälkeen olen todella uupunut ja kuormittunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria alkaa päätyä eläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi yhä enemmän. Lapsena nepsy, aikuisena mielenterveyseläkeläinen. Nyt eläkeiässä olevien piti vaan pärjätä. Ei ollut tukitoimia ja koulussa joutui arestiin, jos käyttäytyi huonosti.

Nykyisten eläkeläisten nuoruudessa oli lähes täystyöllisyys ja yksinkertaisia ja helppoja töitä riitti kaikille, myös niille nepsyille. Omakin äitini on täysin keskittymiskyvytön, joka ei kykene katselenaan tv:stäkään kuin ultralyhyitä saippuasarjoja eikä jaksa kuunnella keskusteluja. Kansakoulupohjalta teki täyden työuran siivoojana ja täyspäiväisiä töitä riitti aina. Toista se on nykyään.

Kyllä nykyäänkin voi tehdä täyden työuran siivoojana, töitä riittää. Äitis oli viisas, tiesi mihin pystyy. Toista se on nyt, oli lahjoja tai ei, niin pakko päästä tasolle jossa taidot ei riitä. Syitä sitten haetaan kaikesta muusta kuin itsestä. Vakuudeksi voi pyytää diagnoosin tyyliin - hän on kyllä muuten älykäs, mutta kun on tämä - mikä kirjaiyhdistelmä milloinkin. Tällainen koko suvun häpäisijä on paras kasvattaa sitten pillereitä popsien. 

Ennen diagnoosi oli häpeä. Nyt taas se on jotain mitä himoitaan ja tavoitellaan.