Mummi ei pidä lapsestani

Vierailija kirjoitti:

Mitäs se ukki teki, vai oliko vain kolmas lapsi mummin hoidettavana? Silloin ymmärrän mummin stressin. 

Ukki oli kolmas hoidettava tai sitten välillä saattoi hetken kuulemma leikkiä. Heillä on alusta asti ollut ns perinteiset roolit eli mummi tehnyt kaiken kodinhoidon. Ukki ns. Miesten työt. T.ap

Lapset mukaan ruoanlaittoon, siivoamiseen, kauppaan, uimaan, pihahommiin jne. Yhdessä voi leikkiä palloleikkejä yms pihalla, mahdollisesti onkia yms. tai vaikka marjastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että joku pitää tuolle lapselle kuria, suositelen ottamaan mallia, niin ei tarvitse olla tulevaisuudessa kusessa sen oman muksun takia...

Kuulostaa että on menty kurinpidon yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että joku pitää tuolle lapselle kuria, suositelen ottamaan mallia, niin ei tarvitse olla tulevaisuudessa kusessa sen oman muksun takia...

Kuulostaa että on menty kurinpidon yli.

Niin minustakin. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että joku pitää tuolle lapselle kuria, suositelen ottamaan mallia, niin ei tarvitse olla tulevaisuudessa kusessa sen oman muksun takia...

Kuulostaa että on menty kurinpidon yli.

Niin minustakin. T. Ap

Miksi jatkat tätä keskustelua ap? Mitä sinä haluat tällä? Haukkua tällä tavalla anoppiasi, jos hän sattuisi lukemaan? Vai yleisesti haukkua kaikki anopit? Vai mitä?

Olimme yhdessä meidän vaatimattomassa mummolassa tyttäremme kanssa. Joskus oli vaikeaa lähteä pois, kun viikon parin loman jälkeen tyttäremme ja mummo itkivät eroa. Taisi ukillekin olla liikuttava hetki. Tytär olisi kuulemma halunnut jäädä mummolaan pitemmäksi ajaksi. 

Vanhempamme asuivat n. 600 km:n päässä ja yhteinen aika oli lähinnä kesälomalla

AP jättää tarkoituksella kertomatta mitä ovat ne asiat mihin puuttuu ja mihin jättää puuttumatta. 

Lapsen vika tuo ei ole, se on AP:n vika. 

"En viitsi joka asiasta sanoa." - No mitäpä jos vaatii sen että sanoo joka asiasta?

Hoidin/hoidimme paljon "ensimmäisiä" lapsenlapsiamme, kahta energistä poikaa, koska heidän perheessään oli sairautta. Olin alle 60-v  ja jaksoin hyvin.  Nyt nuoremmat lapsenlapset, energisiä koulutyttöjä,  viihdytän ja huolehdin heistä max. viikon kerrallaan ja vain päivisin. Meillä on IHANAA, mutta kyllä minä väsyn, olen 20 vuotta vanhempi, kuin pojampoikien kanssa. 

Oma äitini paheksui kasvatustyyliäni omien poikieni kanssa, koska en rankaissut heitä fyysisesti. Äitini mielestä tuollainen "höpöttäminen", eli keskustelu on ihan turhaa.

Nyt omat poikani ovat hyviä perheenisiä. 

Meillä on ollut aikoinaan tuttuni lapsi kesäisin viikon kylässä, alle ja yli kymmenvuotiaana. Jopa noin viisikymppiselle kävi voimille, ettei vain mitään tapahdu joten koko ajan tuntosarvet koholla. Lapsi oli kiltti ja mukava mutta kun viikko oli ohi niin pari päivää kyllä meni nukkuen. Joten vaikka viikko kotona on lyhyt aika,pois kotoa onkin aika pitkä vaikka olisi kuinka mukavaa. Myös lapselle.

En minäkään mikään kiva isotäti ole, koska minua pidetään tiukkapipona lasten kanssa. Ajattelen asian niin, että koska kyse on vanhemmille maailman arvokkaimmista pikku ihmisistä vastuuni on perheen ulkopuolisena todella suuri. Jos jotakin sattuu, jo se pieni haava otsassa lapsen kompastuttua lattialle jättämiinsä leluihin, katsotaan minua silloin syyttävästi enkö seuraa lasten menemisiä. 

Olkoot lapsi millainen tahansa hän on isovanhemmillaan toisten kodissa. Isovanhemmat tai isotäti ei ole pääsylippu lapsille hillua miten tahansa, joten jos on sääntöjä, kieltoja, ehtoja ne eivät välttämättä ole inhoa lasta kohtaan, vaan keino selvitä heidän kanssaan. Lapset ovat näppäriä käyttämään samoja "kiristys- ja syyllistämiskeinoja" muillekin kuin vanhemmilleen, joten jos ne eivät tehoa lapsi joutuu epämukavuusalueelle.

Sen sijaan, että tukisi lapsen itkuisuutta ja tyytymättömyyttä isovanhempiaan kohtaan voisi ehkä hänen kanssaan miettiä miten maailmassa on hirvittävän paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia sääntöjä? 

Kiitos rohkeasta keskustelun avauksesta. Ihan rehellisesti minusta tämä valottaa todella paljon vanhempien liian ruusuista kuvaa lastensa käytöksestä.

Olen lapsista pitävä milleniaali, ja minusta on vain hyvä asia, jos lapsi on vilkas ja rohkea. En kuitenkaan siedä aggressiivista käytöstä, kuten tavaroiden viskelyä, lyömistä, potkimista enkä tyhmäksi ja rumaksi haukkumista. Ja siis ei uskoisi, mutta tuollainen on todella yleistä! 

Tuo valitse taistelusi on kinkkinen juttu. Teillä vanhemmilla ei ole ehkä ollut taitoa puuttua huonoon käytökseen kotioloissa, turrutte vaan ja poistutte tilanteesta muihin askareisiin tai pahimmillaan puhelimelle. Lapsi oppii nopeasti vallankäytön tekniikan, kun huonosta käytöksestä tule mitään seurauksia. Te vanhemmat olette jo luovuttaneet, valta on lapsella, hänen ei enää tarvitse sitä testata. Samaa yliotetta lapsi yrittää kuitenkin jokaiseen uuteen aikuiseen ja siksi tilanne eskaloituu mummilassa ja muissa vastaavissa tilanteissa.

Toivoisin, että tähän rajattomien lasten kasvatuskriisiin saataisiin konkreettista apua. Niin moni perhe tuntuu painivan saman ongelman kanssa. Kuritusta en hyväksy, varmasti löytyy keskustelevia keinoja ja positiivisia kasvatuksellisia metodeja. Ne vaan voivat toimia vain systemaattisesti. Mikään yksittäinen tunteiden sanottaminen ja keskustelu ei auta, jos kasvatustapa on lapselle vieras. 

Älä ota henkilökohtaisesti, kommentoin yleisellä tasolla. Ehkä tilanne ei ole teillä vakava. Olet saanut kuitenkin nyt isovanhemmilta jonkinlaisen palautteen, jota voit rauhassa pohdiskella ja miettiä, mitä voisi tehdä itse toisin. Onko yksittäinen palaute lapsen käytöksestä vai oletteko saaneet muualta samansuuntaista? Ja jos ei ole mitään kehitettävää, sekin on sitten yksi mahdollinen lopputulos.

APn laittamista vastauksista keskusteluun piirtyy kuva isovanhemmasta, joka odottaa lapselta perushyvää käytöstä, vieraskoreuttakin ehkä, ja kykyä viettää aikaa myös itsekseen. Temperamentikas lapsi taas kuulostaa olevan koko ajan huomiohakuisesti äänessä ja haastavan aikuisia, nupullaan oleva marttyyri ja ammattiloukkaantuja.

Isovanhemman odotukset nykypäivän 8-vuotiaalle ovat todennäköisesti liian korkeat. Lapsia ei enää kasvateta hiljaisen miellyttäjän rooliin kuten menneinä vuosikymmeninä. Omaehtoiseen toimintaan myöskin harvemmin usutetaan, nykyisin vallalla on ajatus siitä, että lapsi kulkee ihan kirjaimellisestikin vanhemman mukana arjessa, ja vanhempi pitkälle määrittää mitä seuraavaksi tehdään. Toinen, miltei yhtä yleinen ääripää ovat vanhemmat jotka jättävät kasvatustyön digilaitteiden harteille, ja tässäkin tapauksessa lapsi passivoituu. Ei ole osaamista tai kykyä viettää aikaa itsenäisesti, sosiaaliset taidot ja kyvyt ovat myös hataralla pohjalla.

En ole isovanhempi, ja oman lapseni kasvatin puheella, en vitsalla. Siltikin kuvittelisin, että jos joutuisin viikon majoittamaan, ruokkimaan ja viihdyttämään kovaäänistä, mulle päätään aukovaa primadonnaa, se vierailu ei olisi miellyttävä kummallekaan meistä.

Sinne meni mummun kauan kaivattu lomaviikko paimentaen kuritonta lasta ja kiitos on haukut perään. Kasva ap aikuiseksi kun sulla kerta on kertynyt jo lapsiakin kaksi.

Lapsi siis osaa käyttäytyä jos haluaa koska on saanut koulussa kiitosstipendin. Miksi ei halunnut käyttäytyä hyvin mummolassa, miksi ette ohjeistaneet siihen? Mitä taas lapsi puhuu mummolasta, kannattaa tarkistaa isovanhemmilta eikä sokeasti uskoa. Ymmärrän hyvin mummia, en jaksaisi itsekään näsäviisasta äänekästä lasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs se ukki teki, vai oliko vain kolmas lapsi mummin hoidettavana? Silloin ymmärrän mummin stressin. 

Ukki oli kolmas hoidettava tai sitten välillä saattoi hetken kuulemma leikkiä. Heillä on alusta asti ollut ns perinteiset roolit eli mummi tehnyt kaiken kodinhoidon. Ukki ns. Miesten työt. T.ap

Tämä on iso miinus tälle mummolalle. Tottakai mummi väsyy, kun on lähinnä yksin vastuussa lapsenlapsistaan. 

Tätä on meilläkin, lisäksi mummin täytyy olla jatkuvasti tuntosarvet pystyssä, ettei ukki hermostu liikaa lapsenlapsiin, ettei tule mitään konflikteja.

On aivan toista, jos mummi ja ukki ovat molemmat vastuullisia aikuisia eikä vain toinen. Ja vieläpä jos se toinen yleensä ukki on perässävedettävä, vähän vahdittava ja huollettava. 

Ihme valitusta. Ehkä lapsesi on aika oppia myöskin, ettei elämässä aina voi olla kivaa ja muut ihmiset eivät ole vain hänen viihdyttäjiään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi siis osaa käyttäytyä jos haluaa koska on saanut koulussa kiitosstipendin. Miksi ei halunnut käyttäytyä hyvin mummolassa, miksi ette ohjeistaneet siihen? Mitä taas lapsi puhuu mummolasta, kannattaa tarkistaa isovanhemmilta eikä sokeasti uskoa. Ymmärrän hyvin mummia, en jaksaisi itsekään näsäviisasta äänekästä lasta 

Nämä tilanteet joissa on komennettu olivat sellaisia joissa vastaavasti koulussa ei olisi komennettu. Jos lapsi pelaa jalkapalloa ja äänekkäästi hihkui sisarukselleen ota kiinni yms. Niin siinä sanottiin hyshyss yms. Monet nyt olettavat että lapsellani ei ole mitään kuria tai käytöstapoja. Näin ei ole, säännöt on ja esim puhelinta saa käyttää illalla 30min ja senkin ajan menettää mikäli käytös ollut huonoa. 

Ja miksikö jatkan tätä keskustelua täällä; eikö tämä nimenomaan ole keskustelupalsta jossa voi keskustella? 

T. Ap

Nykylapset mummolassa ovat tosiaan erilaisia kuin ennen. He kaipaavat kokoaikaista vuorovaikutusta ja tekemistä, jota heille pitää keksiä tai ainakin pitää ohjata alkuun. Tämä on minustakin rasittavaa.

Ei minun äitini tarvinnut lapsilleni tarjota kuin puitteet, ateriat ja peräänkatsomista iltapesujen ja nukkumaanmenon suhteen. Lapseni keksivät itse tekemistä. Toki mummo vei heitä hiihtään, luisteleen, uimaan, mustikkaan, torille ja kirpputorille. Muttei koskaan leikkinyt ja viihdyttänyt heitä leikkipuistossa vaan he leikkivät siellä itse ja keskenään mummon ollessa sisällä ruuanlaitossa.

Sama omassa mummolassa 70-luvulla. Mummo huolehti safkat, piti vähän jöötä, jos serkkujen kanssa meni liian villiksi. Lämmitti ulkosaunan, jossa ryvettiin keskenämme. Huideltiin serkkujen kanssa pitkin mantuja ja pyöräiltiin keskenämme uimaan kilometrien päähän. Eikä mummo tosiaan vienyt meitä mihinkään, itseksemme kuljimme. Emmekä alta kouluikäisenä pelkän mummon hoivissa olleetkaan, kyllä vanhemmat oli silloin aina mukana, kun olimme pieniä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset mummolassa ovat tosiaan erilaisia kuin ennen. He kaipaavat kokoaikaista vuorovaikutusta ja tekemistä, jota heille pitää keksiä tai ainakin pitää ohjata alkuun. Tämä on minustakin rasittavaa.

Ei minun äitini tarvinnut lapsilleni tarjota kuin puitteet, ateriat ja peräänkatsomista iltapesujen ja nukkumaanmenon suhteen. Lapseni keksivät itse tekemistä. Toki mummo vei heitä hiihtään, luisteleen, uimaan, mustikkaan, torille ja kirpputorille. Muttei koskaan leikkinyt ja viihdyttänyt heitä leikkipuistossa vaan he leikkivät siellä itse ja keskenään mummon ollessa sisällä ruuanlaitossa.

Sama omassa mummolassa 70-luvulla. Mummo huolehti safkat, piti vähän jöötä, jos serkkujen kanssa meni liian villiksi. Lämmitti ulkosaunan, jossa ryvettiin keskenämme. Huideltiin serkkujen kanssa pitkin mantuja ja pyöräiltiin keskenämme uimaan kilometrien päähän. Eikä mummo tosiaan vienyt meitä mihinkään, itseksemme kuljimme. Emmekä alta k

Noinhan appivanhemmat tekivät. Veivät lähipuistoon ja tarjosivat ruuat ja katsoivat nukkumaanmenot, mutta ei esim mummo ikinä leiki lapsieni kanssa tai viihdytä. He leikkivät, pelaavat yms keskenään. Eivätkä tod vaadi edes koko ajan mitään viihdyttämistä. Mistä sellaisen johtopäätöksen osa on nyt tehnyt? Nyt oli lähinnä vaikka olivat ulkona niin tuli sinne komentamaan kuinka pitää leikkiä hiljempaa yms. Heillä siis iso omakotitalo ja pihassa jossa olisi hyvät puitteet pihapeleille..

T. Ap

Ymmärrän mummia. Lapsesi kuulostaa tosi raskaalta. En itsrkään jaksaisi tuollaista lasta edes hetkeä, saati sitten koko viikkoa. Ei ole mummin velvollisuus sinun lapsia hoitaa, hän on omat lapsensa jo kasvattanut.