Uskomaton seksuaalinen vetovoima muttei juuri muuta
Onks teille käynyt niin että tunnette hirveetä vetovoimaa jotakuta kohtaa mutta muuten ette tule erityisen hyvin juttuun. Mulla pyörii yhden miehen habitus ihan kokoajan mielessä, siis ihan sietämättömästi, muttei meidän jutteluista juuri mitään suurta kuitenkaan synny. Ja kyseessä ei ole mikään erityisen komea mies tms. Ihan tavallinen vain. Silti pitäisi päästä koskemaan ja toki muutakin. Onkohan tämä jotain biologiaa... Useimmin ne tunteet tulee kuitenkin pakettina. Ehkä suuntaan kysymystä enemmän naisille sillä luulen että miehille tämä on yleistä?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Onko kokemusta että tunteet lässähtävät sen jälkeen kun saa sen mitä niin kovasti haluaa?
On. Ketutti älyttömästi sen jälkeen. Ensinnäkään hän ei aivan vastannut odotuksiani edes seksin osalta. Kiihko ei kovin pitkään kestä. Ja oikeasti ei ollut mitään puhuttavaa. Jos vielä sekoan samalla tavalla, en siirry käytäntöön. Pidän himoni ja intoni ominani. Eipähän tule pettymystä.
Olin pitkässä mutta hapanneessa parisuhteessa, josta kemia oli puuttunut aina. Mikähän meitä edes yhdisti, tottumus ehkä. Tapasin töissä täysin epäsopivan, vanhemman miehen, jonka kanssa kemia oli ihan ennenkokematonta. Silloin en tehnyt asialle mitään, en vaan uskaltanut koska työkin olisi voinut hankaloitua.
Viitisen vuotta myöhemmin tuli elämääni minua paljon nuorempi mies, jonka kanssa kemia oli kättelystä saakka niin hurjaa, että oli pakko toimia. Tuntui, että sekoan ja katkeroidun elämälle, jos en tartu tähän hetkeen. Ilmoitin erosta ja uusi suhde alkoi saman tien. Mitään takeita onnistumisesta ei ollut, ikäero oli valtava ja monia muitakin erottavalta vaikuttavia tekijöitä.
Kemiaa on edelleen mutta sen lisäksi olen tämän miehen kanssa kokenut elämäni romanttisimmat hetket ja todellisen yhteenkuuluvuuden. Olen saanut sekä unelmieni aviomiehen että asioita, joista olin aina haaveillut. Suurimpana niistä lapsi, jonka sanottiin olevan mahdottomuus. Kyllä ne feromonit jotain merkitsevät, vaikka suhde ei näyttäisi järkevältä paperilla.
Mulla on taas sitten sellainen ongelma, että mieheni, joka on myös lasten isä, halusi jälleenrakentaa suhteen kanssani. Seurustelin jo siinä kohtaa elämäni rakkauden (ja suurimman intohimoni kohteen) kanssa, mutta koska tälle elämäni rakkaudelle avioituminen ei ollut vielä ajankohtaista, päädyin solmimaan uudelleen avioliiton lasteni isän kanssa. Ollaan mieheni kanssa nykyään hyvissä väleissä ja jopa voin sanoa että hän on hyvä ystävä minulle (plus että on aviomieheni), mutta yhtä tuskaa on kun rakastan, ikävöin ja himoitsen koko ajan toista. Ja tämä toinen ei yhtään helpota olotilaani, vaan ikävöi ja pitää yhteyttä minuun edelleen. Koska erota en aio, niin ainoa toivomme on, että ylhäältä tilanne ohjataan toivomaamme suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se intohimo ikuisesti kestä, lupaan sen.
No näyttää kestävän ennen kuin kuolo erottaa. Kohta 50v tulee täyteen seksintäyteistä parisuhdetta. Ilman en olisi kokonainen ihminen. Tuli elämääni kuin lekalla päähän lyöden, eikä intohimo ja tunne ole siitä mihinkään muuttunut. Täyttänyt kaikki henkiset ja fyysiset tarpeeni. Ainut ihminen maailmassa joka tuntenut ja aistinut sieluni. Sanattoman viestinnän ja keskustelun määrä ihan käsittämätön. Sitä ei ymmärrä jos ei ole itse kokenut, eikä ihan heti sittenkään, kun tietää omia asioita itseä paremmin. Seksikin ollut alusta lähtien rakastelua, jossa henkinen aspekti ylittänyt fyysisyyden. Ei kannata jättää kokematta jos osuu kohdalle. Onneksi järki sammuu siinä vaiheessa ekaksi eikä ole omissa käsissä ja hallittavissa.
Melkein puhtailla papereilla olen selvinnyt tähän asti. Olen siihen toki tyytyväinen mutta tunteet jyllää ei mahda mittään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai, aloittamani ketju jatkuu. Voin kertoa, sietämätön olotila edelleen. Olisin melko valmis tekemään kiellettyjä asioita. Minä, kunnollinen puoliso. Ei onneksi ole ollut mahdollista.
Sama täällä, onneksi näemme vain töissä ja sielläkin yleensä aina muita lähellä. Jos joskus kahden kesken jossakin olisimme, en vastustaisi kiusausta. Ja minä olen sentään jo vanha, ei pitäisi enää tällaisesta mennä sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se eiiii mee pois...
Sinä olet nuori. Eroa suhteesta. Mutta älä petä. Sen verran selkärankaa pitää olla.
Eikse ole hyvä vaihtoehto että yritän jatkaa nykyisessä liitossa? Miksi pitää erota jos tuntee jotain joka menee ennenpitkää ohi kuitenkin. Vai onko se niin suuri rike?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feronomit.
Forenomit
Merkonomit.
Sinä olet nuori. Eroa suhteesta. Mutta älä petä. Sen verran selkärankaa pitää olla.