Nepsylapsi ei pysty kulkemaan yksin kouluun
Nepsylapseni aloittaa ekan luokan eikä pysty kävelemään yksin kouluun tai takaisin kotiin koulusta. Matkaa on 1 km eli matka ei ole pitkä, mutta ei ole mitään mahdollisuutta että hän kulkisi sen yksin. Vaikka ollaan harjoiteltu reittiä vuosi etukäteen. Kaksi asiantuntijaa on sitä mieltä että ei ainakaan vuoteen voi kulkea yksin. Hänellä on vasta tutkimukset kesken eli ei vielä diagnoosia mutta vaikka olisikin diagnoosi niin kuulemma kunta ei silti myöntäisi koulutaksia tms koulumatkoja varten koska matka on niin lyhyt ja lapsi ei kuitenkaan mikään pyörätuolipotilas. Miten ihmeessä minun olisi tarkoitus käydä töissä? Olen ollut työttömänä mutta nyt saisin työn joka alkaisi syyskuussa. Mummot ym asuu kaukana niin heistänäån ei ole avuksi.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko mennä töihin just nyt? Voisiko lykätä muutamalla kuukaudella?
Mitähän mahtaa vaikuttaa työttömyystukiin, jos AP:lle tarjotaan vakituista työpaikkaa, eikä ota sitä vastaan?
Ihmettelen kuinka silloin 90-luvulla nämä nepsyt ja muut neuromoninaiset pääsivät itse kouluun ja sieltä takaisin, vaikkei diagnooseja ollut kellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei myöskään kukaan naapurin mummeli oikeasti sitoudu tällaiseen, että saattaisi jotain naapurin lasta joka aamu kouluun. Koska siinä pitäisi luvata hoitaa se saattaminen (2 km kävely) joka ikinen arkiaamu. Vaikka sataisi kaatamalla vettä, olisi liukasta, maa ihan jäässä ja loskainen tai selkää särkisi tai olisi aamuaika terveysaseman hoitajalle. Kuka sellaiseen lupautuu ja sitoutuu? Ei kukaan, tai ainakin siitä pitäisi maksaa todella paljon rahaa korvaukseksi.
Omalla asuinalueella keksin heti kaksi mummoa jotka käyvät joka aamu kävelyllä satoi tai paistoi. Voisin kysyä tällaisilta apua. He joutuisivat vain ajoittamaan lenkkinsä koululaisen päivän mukaan.
Itse kyselisin eri vaihtoehtoja ja ehkä mummeli voisi saattaa vaikka ke-to aamut. Ma-ti saattaisi saada aamupäiväkerhoon kun alkaa koulu niin myöhään ja pe- aamulle koettaisin sitten kysyä naapu
Ap on jo monta kertaa täällä kirjoittanut, että koululla ei ole aamukerhoa. Miksi sitä silti koko ajan ehdotetaan hänelle?
Otat työn vastaan ja annat lapsen kulkea yksin. Jos ei onnistu eikä mene kouluun, sosiaalivirasto on paikalla. Sitten saat apua.
Vierailija kirjoitti:
Otat työn vastaan ja annat lapsen kulkea yksin. Jos ei onnistu eikä mene kouluun, sosiaalivirasto on paikalla. Sitten saat apua.
Sosiaalivirasto? Mitä apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei myöskään kukaan naapurin mummeli oikeasti sitoudu tällaiseen, että saattaisi jotain naapurin lasta joka aamu kouluun. Koska siinä pitäisi luvata hoitaa se saattaminen (2 km kävely) joka ikinen arkiaamu. Vaikka sataisi kaatamalla vettä, olisi liukasta, maa ihan jäässä ja loskainen tai selkää särkisi tai olisi aamuaika terveysaseman hoitajalle. Kuka sellaiseen lupautuu ja sitoutuu? Ei kukaan, tai ainakin siitä pitäisi maksaa todella paljon rahaa korvaukseksi.
Omalla asuinalueella keksin heti kaksi mummoa jotka käyvät joka aamu kävelyllä satoi tai paistoi. Voisin kysyä tällaisilta apua. He joutuisivat vain ajoittamaan lenkkinsä koululaisen päivän mukaan.
Itse kyselisin eri vaihtoehtoja ja ehkä mummeli voisi saattaa vaikka ke-to aamut. Ma-ti saattaisi saada aamupäiväkerhoon kun alkaa koulu niin myö
Siksi kun ei ennen ollut nepsyjä vaan kaikki osasivat keskittyä ja lukea rauhassa alusta loppuun ennen kuin vastaavat. Eiku.
(Tää ketju on niin täydellinen esimerkki siitä, mitä on seurannut, kun oppimiseensa ei saa tukea. Puolet ei joko ymmärrä lukemaansa tai edes malta lukea.)
Vierailija kirjoitti:
Otat työn vastaan ja annat lapsen kulkea yksin. Jos ei onnistu eikä mene kouluun, sosiaalivirasto on paikalla. Sitten saat apua.
Ja olen tosissani. Apua on vaikeaa saada muuten kuin lastensuojelun kautta
Ei ole totta että aina ennen lapset olisivat pärjänneet yksin. Itse olen adhd oireinen vaikkakaan en ole mitään diagnoosia itselleni hankkinut. Lapsena jo oli ongelmia ajanhallinnan, kellon ymmärtämisen ja suuntavaiston kanssa. Olin myös arka ja pelokas. Ensimmäisellä luokalla kuljin matkat joko isovanhempani, pärjäävän kaverin tai sitten veljeni kanssa kun vanhemmat olivat töissä. Vasta vähän isompana osasin lyhyen matkan itse. Nykyään perheet on usein aika yksin, välttämättä suvusta tai naapurustota ei saa mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat työn vastaan ja annat lapsen kulkea yksin. Jos ei onnistu eikä mene kouluun, sosiaalivirasto on paikalla. Sitten saat apua.
Ja olen tosissani. Apua on vaikeaa saada muuten kuin lastensuojelun kautta
Miksei vaan itse ota yhteyttä ja pyydä perhetyöntekijää aamulla avuksi koska lapsi ei osaa kulkea kouluun. En tiedä saako apua joka aamulle tai ollenkaan, mutta ainakaan ei voi väittää ettei äiti olisi yrittänyt. Aamut voi olla lapselle itselleen ahdistavia jos tarvitsisi apua joten en ainakaan tahallaan pistäisi sellaiseen tilanteeseen.
Onko lapsi siis liikkuessaan täysin holtiton, juoksee autotielle tms? Vai pelkääkö kulkea yksin?
Olisiko mahdollista saada lääkitys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat työn vastaan ja annat lapsen kulkea yksin. Jos ei onnistu eikä mene kouluun, sosiaalivirasto on paikalla. Sitten saat apua.
Ja olen tosissani. Apua on vaikeaa saada muuten kuin lastensuojelun kautta
Miksei vaan itse ota yhteyttä ja pyydä perhetyöntekijää aamulla avuksi koska lapsi ei osaa kulkea kouluun. En tiedä saako apua joka aamulle tai ollenkaan, mutta ainakaan ei voi väittää ettei äiti olisi yrittänyt. Aamut voi olla lapselle itselleen ahdistavia jos tarvitsisi apua joten en ainakaan tahallaan pistäisi sellaiseen tilanteeseen.
Missä kunnassa muka saa perhetyöntekijän viemään lasta kouluun? En usko että missään. Perhetyöntekijät ei tee sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi siis liikkuessaan täysin holtiton, juoksee autotielle tms? Vai pelkääkö kulkea yksin?
Olisiko mahdollista saada lääkitys?
Auttaako lääkitys siihen ettei mene autotielle? Hmm.
Mun lapset on autisminkirjolla samoin vanhemmat. Isällään ei ollut ongelmia koulumatkojen kanssa, mutta mulla oli. Jonkinlainen hahmotushäiriö joka poistuu tiettyyn ikään mennessä. Kouluun en koskaan mennyt ajoissa, olisin tarvinnut ohjeistusta ja apua aamutoimissa sekä matkoissa. Sitä ei ollut.
Tytär perinyt samat oireet. Eikä pysty itsenäisesti toimimaan vielä. Tosin osaan häntä auttaa kun on kokemusta. Jäin pois töistä lasten takia, jotta heillä helpompi lapsuus. Älkää pelätkö en saa rahaa mistään enkä elä teidän palkoilla.
Erikoisia kommentteja. "Annat lapsen kulkea yksin ja kun se ei onnistu, saat varmasti apua." Eli "annat lapsesi jäädä auton alle". Ei kai se ainoa ongelma tässä ole se, että lapsi myöhästyisi koulusta tms. vaan se, että se reitti on lapselle vaarallinen, kun hän ei tajua autoista ja risteyksistä mitään.
Minä palkkaisin tuohon jonkun. Ilmoitus paikalliseen Facebook-ryhmään, kyselyä 4H:ltä, MLL:ltä jne. Eiköhän sieltä sellaisen porukan saa kasaan, josta aina joku pääsee aamulla lapsen saattamaan. Joo, maksaa, mutta enemmän maksaa olla työtön.
Vierailija kirjoitti:
"Kelasta saa vammaistukea paikkaamaan lapsen kanssa kotona oloa. Ja kyllä ADHD diagnoosilla saa koulukyydin, jos lääkäri sen toteaa välttämättömäksi."
Joo, 100 euroa kuukaudessa. Korvaa hyvin palkkatyössä käynnin, riittää vuokraan, ruokaan ja elämiseen.
Minun lapsellani oli diagnoosina laaja-alainen kehityshäiriö, eikä saanut koulukuljetusta ennen kuin hallinto-oikeuden päätöksellä. Laaja-alainen kehityshäiriö-diagnoosia käytetään siinä vaiheessa, kun on menossa seuranta-aika kehitysvammaisuuden diagnosoimisen suhteen. Lapselle tuli lopulta diagnoosiksi vaikea älyllinen kehitysvammaisuus.
On se tässä suomalaisessa sosiaalivaltiossa hullua menoa, kun tuollaistakin ihan toivotonta ja varmasti parantumatonta naurista koulutetaan (ilmeisesti sen saman 9 vuotta kuten kaikkia terveitäkin) ja vieläpä kuskataan sitä taksilla kouluun, vaikka se ei taatusti tule ikinä maksamaan eurokopeekkaakaan veroja, eikä se ikimaailmassa opi mitään työtä, ei edes sitä vessojen siivousta joka tuolla jossain toisessa keskustelussa mainittiin hanttityönä "jota voi tehdä ilman cv:täkin": tuollainen vaikeasti älyllisesti puutteellinen ekhari vain päinvastoin pass-kantaisi itsekin sen entuudestaankin kaameassa kunnossa olevan huussin lattialle.
Mistä se johtuu, että Suomen taakkana ja rasituksena onkin niin valtavasti näitä luupäisiä ekhareita ja kaiken maailman muita neuroviallisia lanttu-b pentuja?
Mahtaakohan se johtua liian hyvästä sikiölääketieteestä, neuvolasysteemistä ym. niin että Suomessa jää henkiin näin paljon noita tuollaisia tapauksia, joiden olisi terveen luonnonjärjestyksen mukaan kuulunut karsiutua pois viimeistään kaksivuotiaina, kuten vielä juuri Toisen Maailmansodan jälkeen tapahtuikin?
Tämä vitsausko on saatu maailman alhaisimman lapsikuolleisuuden sivutuotteena?
Ei tuollaisia ekhareita eikä näitä kaikkia ihan pimeitä (riivattuja?) neurotapauksia pitäisi eikä kannattaisi kouluttaa yhtään mitenkään eikä mihinkään: ei tyhjä kannata.
Tuollainen aines pitäisi vain sulkea omiin laitoksiinsa koko elämänsä ajaksi, tuoda lämmin ruoka klyyvarin eteen kolme kertaa vuorokaudessa plus kahvit, teet, jäätelöt ja suklaat, sanitäärihuolto sekä puhtaat vaatteet (ml. vuode-) ilman mitään vastikkeellisuutta: ehkä jouluksi voisi päästää lomalle vanhempien ym. sukulaisten luo. Mutta ei tuollaisia kivirekiä ja vaivankappaleita pitäisi koululaitoksessa raahata koko koulutusputken läpi eikä niille pitäisi mitään ilmaista rahallista tukea maksaa pelkästään palkkioksi siitä että on ekhari tai jokin väkivaltainen taikka muuten holtiton ja ylivilkas nepsy.
Pois kaikki erityispalvelut noilta ja laitokseen vain suojaan - itseltään.
Erkki ekhitysvammaisten hoitokoordinaattori
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kuinka silloin 90-luvulla nämä nepsyt ja muut neuromoninaiset pääsivät itse kouluun ja sieltä takaisin, vaikkei diagnooseja ollut kellään.
Eivät päässeet, vaan heillä oli kaverit, jotka pitivät huolta siitä, että kaverikin pääsee kouluun perille eikä jää ihmettelemään matkalla lähtyä voikukkaa. koko lukuvuoden. silloin kun oli tapana, että oikeasti kuljettiin koulumatkat lähellä asuvan koulukaverin kanssa ja siitä joukon tohelosta piti muut huolta
Laitat sen vaan kävelemään ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kuinka silloin 90-luvulla nämä nepsyt ja muut neuromoninaiset pääsivät itse kouluun ja sieltä takaisin, vaikkei diagnooseja ollut kellään.
No ylipäätään koko koululaitoksen historian ajan oppilaat ovat kävelleet sinne, paitsi nyt 2020-luvulla. Ennen oli vielä koulumatkat niin pitkiä, että maalaistalon lapset yöpyivät kouluviikot joissain taloissa. Nyt ei rippileiri onnistu kun lapsukaiset eivät ole ennen 15 ikävuottaan olleet ikinä missään yötä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kuinka silloin 90-luvulla nämä nepsyt ja muut neuromoninaiset pääsivät itse kouluun ja sieltä takaisin, vaikkei diagnooseja ollut kellään.
Siihen aikaan sai selkäänsä jos ei ollut sovittuun aikaan sovitussa paikassa.
Ja ennen sattui kummasti tapaturmia vaan sitten rutkasti enemmän kuin nykyään.
"Pojat on poikia" ja niin edelleen...