Juhlat, ilmoittautuminen ja peruminen viime tipassa - Aikamme ilmiö
Tästähän on puhuttu kyllä julkisuudessakin aiemmin ja olen muutamasta vilkkaasta somekeskustelusta päätellyt, että aihe on aika yleinen ongelma nykyään. Tänä kesänä se vain kolahti omalle kohdalle ensimmäistä kertaa.
Teini pääsi ripille ja järjestettiin tietysti rippijuhlat. Päivä oli selkeästi tärkeä nuorelle. Leivottiin, koristeltiin, suunniteltiin, ostettiin juhla-asu.
Juhliin kutsuttiin 42 henkeä. Lähisuku eli isovanhemmat, sedät ja tädit puolisoineen, serkut, kummit ja jonkin verran vanhempien ystäviä ja muutamia ystäväperheitä.
Kutsu lähetettiin kuukautta ennen juhlia ja siinä oli selvä päivämäärä, mihin mennessä ystävällisesti pyydettiin ilmoittamaan tulosta.
Juhliin tuli 15 henkeä. Osa ilmoitti jo heti kutsun saatuaan, ettei pääse osallistumaan esimerkiksi matkan takia, ihan ymmärrettävä syy. Osa ilmoitti vain, ettei pääse ilman sen kummempia perusteluja - instasta oli sitten kiva katsella, mitä kivaa olivat tuona viikonloppuna tehneet. Suuresta osasta ei kuulunut yhtään mitään, vastasivat vasta etteivät pääse ja muutama pääsikin, kun kyselin asiaa ilmoittaututumispäivän jälkeen. Hämmentävän suuri osa ilmoitti, että "miettii vielä, tuon viikonlopun aikataulu vähän auki, katsotaan jos pääsemme..." ja ilmoitti sitten pari päivää ennen juhlia, että ei pääse.
Olin todella surullinen teinin ja meidän koko perheen puolesta. Oli useita ihmisiä, joiden tosiaan olisin toivonut osallistuvan juhliin - meille ja teinille tärkeitä tyyppejä.
No, meillä oli ihanat ja rennot puutarhajuhlat sitten pienellä porukalla. Teini sai juhlapäivänsä.
Silti jäin miettimään, miksi ihmiset ovat tällaisia? Onko teillä kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (213)
Onko teini osallistunut heidän juhliinsa? Rippijuhlat on kyllä sellainen "pakollinen", mutta ilmoittaisin myös juhlien päivämäärän siksi hyvissä ajoin, kuukausi on aika lyhyt aika
Järjestin taannoin itselleni 30-v synttärijuhlat kun en ole koskaan aikuisena saanut pitää mitään juhlia kun itselläni ei ollut ollut polttareita, häitä tai babyshowereita, ristiäisiä ja mitä näitä nyt on, kaikkia juhlia joihin olen ystäväpiirissäni osallistunut.
Lähetin kutsut hyvissä ajoin 18 ihmiselle joista lähes kaikki vastasivat tulevansa. Varasin juhlatilan ja tarjoilut sen mukaan. Sitten kun päästiin samalle viikolle, jolloin juhlieni piti olla, alkoi tupsahdella viestejä milloin milläkin tekosyyllä ja osa sanoi jopa suoraan ettei jaksa tulla.
Olin todella pettynyt, koska itse olin välillä matkustanut jopa ulkomailta näiden ihmisten juhliin ja nyt se ei sitten ollutkaan jotain mitä nämä jaksaisivat. Oliko liikaa vaadittu että yksi ilta olisi ollut kerrankin minun juhlistamistani? Kyseessä ei ollut mikään koko päivän juttu vaan paikalle olisi voinut tulla vaikka tunniksi tai pariksi.
Yksi kaveri jonka lasten ristiäisiin olin kaksi kertaa matkustanut ulkomailta (silloin en asunut Suomessa) perui tulonsa 5 (!!) minuuttia ennen juhlien alkamista. Laittoi tekstarin luokkaa soriiiii mä tulinkin kipeeksi..
En järjestä enää mitään juhlia koska ihmiset eivät yksinkertaisesti halua sitoutua mihinkään ja saa persettään raahattua kotisohvalta jos yhtään väsyttää tai ei huvita. Ei mietitä miltä siitä juhlakalusta tuntuu, kun lopulta 18:sta paikalle tuli 4. Jokainen peruja todennäköisesti ajatteli olevansa ainut. Mutta eipä ollut.
Tämän jälkeen ei ole kiinnostanut osallistua noiden viime hetkellä peruneiden omiin juhliin, jos se vaatii yhtään ponnisteluja tai vaikka vapaapäivän pyytämistä töistä. Ehkä olen lapsellinen mutta potut pottuina. Kyllä sitä itselle tärkeiden ihmisten tärkeisiin päiviin haluaa osallistua. Näissä tilanteissa huomaa, ketkä ovat niitä tosiystäviä.
Miksi te ihmiset haluatte järjestää noin isoja rippijuhlia? Ei meillä ole olleet muut kuin isovanhemmat, sisarukset ja kummit. Meidän perheessä se tekee yhteensä 15 henkilöä, joille konfirmaatiopäivä on ilmoitettu heti, kun se on saatu itse tietää. Kaikki tulivat paikalle, ja oli kivat juhlat.
Voi että nämä satutädit jaksaa. Keksitty juttu, pelkkää mielikuvituksen tuottamaa sontaa. Kyseinen henkilö on yksinäinen ja suoltaa tätä juttua, menis nyt ihmisten ilmoille, saisi jotain virikettä tyhjään elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukautta ennen juhlia on todella myöhäistä kutsua ketään varsinkaan kesäaikana. Jos olisitte oikeasti halunneet väkeä paikalle, niin hyvissä ajoin keväällä olisi päivä pitänyt ilmoittaa.
Minä ilmoitin sukulaisille päivän heti kun sen jo edellisenä syksynä sain tietooni. Mutta niin vain kummitäti varasi lomamatkan siihen ja vain ilmoitti, että tulevat sitten seuraavalla viikolla joku päivä
Mitä selität? Että lapsesi rippijuhlan pitäisi mennä lomamatkan edelle???
Kyllä. Sen lomamatkan olisi voinut tehdä muulloin. Tässä kiteytyy juuri aloituksen pointti.
T. eri
Miksi juuri ap juttujen pitää mennä muiden edelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukautta ennen juhlia on todella myöhäistä kutsua ketään varsinkaan kesäaikana. Jos olisitte oikeasti halunneet väkeä paikalle, niin hyvissä ajoin keväällä olisi päivä pitänyt ilmoittaa.
Minä ilmoitin sukulaisille päivän heti kun sen jo edellisenä syksynä sain tietooni. Mutta niin vain kummitäti varasi lomamatkan siihen ja vain ilmoitti, että tulevat sitten seuraavalla viikolla joku päivä
Mitä selität? Että lapsesi rippijuhlan pitäisi mennä lomamatkan edelle???
Kyllä. Sen lomamatkan olisi voinut tehdä muulloin. Tässä kiteytyy juuri aloituksen pointti.
T. eri
Miksi juuri ap juttujen pitää mennä muiden edelle?
Eiköhän ne ole ripille päässeen juhlat.
Tämä tuntuu olevan niin tätä päivää. Ihmisten kanssa ei tunnuta haluavan olla tekemisissä muuta kuin silloin kun itsellä on se kaikkein paras ja iloisin hetki. Jopa onnentoivotukset tuntuvat olevan hirveän ponnistuksen ja puserruksen takana.
Vierailija kirjoitti:
Kesässä on pahinta se, että viikonlopuille olisi aina jotain johon pitäis osallistua. Mitä jos pitäisitte ne juhlanne talvella. Silloin voin tulla. Kesällä haluan viettää vapaapäiväni nauttien lyhyestä kesästä, en patsastellen pakollisissa juhlissa ja menoissa.
Totta. Monella on esimerkiksi kesämökki jossa halutaan tietysti olla. Mökki voi olla kaukanakin. Ja vaikkei olisikaan niin ei siitä mitään tule jos kesken mökilläolon täytyy lähteä jonkun keppaloihin pönöttämään kahdeksi tunniksi. Mökkeilyn tilalle voi vaihtaa veneilyn, retkeilyn, m pyöräilyn tms. Suomen kesä ja ne hyvät säät on niin vähäiset. Ne halutaan viettää esim juuri sillä kalliilla mökillä.
Yksi idis on pitää synttärit viikolla illalla. Ripareihin tää nyt ei käy mutta perus syndeihin kyllä. Etenkin jos ei ole kovin läheinen niin monelta jää väliin. Toki pitää reilusti ilmoittaa että ei pääse eikä vedättää.
Ketuttaa pilata kaunis kesäviikonloppu jonkun puolitutun lapsen rippijuhlissa, kun selvästi kutsuttu vain rahan toivossa. Juhlat vielä yleensä la ip, niin ei voi mökillekään lähteä tai muuhun pikkureissuun, koko vkl menee pilalle.
Täällä pohjanmaalla päin sivistyneet ihmiset ymmärtävät että jos on saatu kutsu juhliin juhlakalua muistetaan lahjalla vaikkei juhliin osallistuttaisikaan
Pointti on se, että kerrotaan tulosta tai siitä ettei pääse. Ei peruuteta viime hetkellä ilman pörevää syytä eikä pidetä kutsujaa jännityksessä viime hetkeen saakka.
Jos heti tietää ettei kiinnosta tai ettei pääse se on ihan ok. Mutta ilmoittaa estyvänsä osallistumaan. Ei tarvitse selittää syytä. Moukkamaista olla vastaamatta , pääsee tai ei pääse.
Kun kutsutaan synttäreille, rippijuhliin tms., niin sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, huvittaako sinne mennä vai ei.Tottakai mennään, kun kutsutaan, jos ei ole mitään isoa estettä. Mutta tämä on tosiaan muuttunut, sellaiset asiat kuin velvollisuudentunnosta toimiminen tai toisten huomioon ottaminen taitavat ikävästi olla katoamassa.
Muistuu mieleen oman lapsen joidenkin vuosien takaiset synttärit talvella, kun lapsen kovasti odottama kummi ilmoitti samana aamuna, että hän ei tulekaan synttäreille, kun on niin kaunis ilma. Ihan niinkuin ei kaiken ulkoilunsa lomassa olisi voinut piipahtaa hetkeksi juomaan kahvit ja onnittelemaan, kun ihan lähellä toisiamme vielä asumme.