Lue keskustelun säännöt.
Juhlat, ilmoittautuminen ja peruminen viime tipassa - Aikamme ilmiö
05.08.2025 |
Tästähän on puhuttu kyllä julkisuudessakin aiemmin ja olen muutamasta vilkkaasta somekeskustelusta päätellyt, että aihe on aika yleinen ongelma nykyään. Tänä kesänä se vain kolahti omalle kohdalle ensimmäistä kertaa.
Teini pääsi ripille ja järjestettiin tietysti rippijuhlat. Päivä oli selkeästi tärkeä nuorelle. Leivottiin, koristeltiin, suunniteltiin, ostettiin juhla-asu.
Juhliin kutsuttiin 42 henkeä. Lähisuku eli isovanhemmat, sedät ja tädit puolisoineen, serkut, kummit ja jonkin verran vanhempien ystäviä ja muutamia ystäväperheitä.
Kutsu lähetettiin kuukautta ennen juhlia ja siinä oli selvä päivämäärä, mihin mennessä ystävällisesti pyydettiin ilmoittamaan tulosta.
Juhliin tuli 15 henkeä. Osa ilmoitti jo heti kutsun saatuaan, ettei pääse osallistumaan esimerkiksi matkan takia, ihan ymmärrettävä syy. Osa ilmoitti vain, ettei pääse ilman sen kummempia perusteluja - instasta oli sitten kiva katsella, mitä kivaa olivat tuona viikonloppuna tehneet. Suuresta osasta ei kuulunut yhtään mitään, vastasivat vasta etteivät pääse ja muutama pääsikin, kun kyselin asiaa ilmoittaututumispäivän jälkeen. Hämmentävän suuri osa ilmoitti, että "miettii vielä, tuon viikonlopun aikataulu vähän auki, katsotaan jos pääsemme..." ja ilmoitti sitten pari päivää ennen juhlia, että ei pääse.
Olin todella surullinen teinin ja meidän koko perheen puolesta. Oli useita ihmisiä, joiden tosiaan olisin toivonut osallistuvan juhliin - meille ja teinille tärkeitä tyyppejä.
No, meillä oli ihanat ja rennot puutarhajuhlat sitten pienellä porukalla. Teini sai juhlapäivänsä.
Silti jäin miettimään, miksi ihmiset ovat tällaisia? Onko teillä kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää se, että kaikki eivät pidä juhlista. Varmaan sen takia osa porukasta harrastaa tätä juhlien jälkeen tulemista, kun itse juhlapäivä tuntuu niin ahdistavalta, kun on paljon vierasta porukkaa ympärillä ja itse juhlakalun kanssa ei pysty vaihtamaan muuta kuin onnittelut. En kyllä itse ymmärrä tätä tapaa, vaan mielestäni pitäisi reilusti ilmoittaa, ettei osallistu.
Ei varmaan pidä juhlista, jos harvoissa käy. Sillä tavalla ei tule harjaannustakaan normaaliin sosiaaliseen käyttäytymiseen, joka muuten on ihan mielenkiintoista monelle tottuneelle hissukallekin. Siitä vain julistamaan sosiaalisuuden inhoamista ja erakoitumaan.
kokemuksen rintaäänellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella vanhanaikaista, että pitää sitoutua olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Siis että sitä ei voi esim. tehdä kotoa tai mökilta tai matkalta. Tää on vain mun näkemys.
Vierailija kirjoitti:
On todella vanhanaikaista, että pitää sitoutua olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Siis että sitä ei voi esim. tehdä kotoa tai mökilta tai matkalta. Tää on vain mun näkemys.
oletko hyvin nuori, vaiko jo keski-ikäinen, digimoodiin jämähtänyt? sitoutumista vaatii muiden kanssa (halusi tai ei) työskentelykin.
Vierailija kirjoitti:
Rippijuhlat on iso juttu teille, mutta ei välttämättä sukulaisille saatika ystäväperheille. Kurjaa mutta totta. "Rennot puutarhajuhlat" voivat tuntua vieraista ihan joltain muulta, useasti ne ovat oikeasti aika rasittavia kokemuksia, small talkia itselle vieraiden ihmisten kanssa juhlatamineissa patsastellen. Oletan siis että kaikki 42 vierasta eivät kovin hyvin tunne toisiaan.
Tämmöiset juhlat voivat olla myös iso sijoitus; jos on kasvavassa iässä olevia lapsia, parille kolmelle lapselle juhlavaatteiden hankkiminen ei ole halpaa. Itse olen jättänyt ei-niin-läheisten sukulaisten juhlia väliin koska ei ole ollut sillä hetkellä mahdollista juhlavaatteita hankkia uusia vaatteita ja kenkiä, jotka ovat jo pieniä seuraaviin juhliin mennessä. Lahja itsessään on jo joillekin sijoitus. 50 euroa on hiton iso raha. Jos on vielä useampi juhla samana kesänä, niin kyllä siinä joutuu valintaa tekemään.
Koulujen ja harrastusten kevätlukukauden loppu on ollut kuukausi aikaisemmin. Ei lapset ehdi kasvaa ulos juhlavaatteistaan siinä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
On todella vanhanaikaista, että pitää sitoutua olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Siis että sitä ei voi esim. tehdä kotoa tai mökilta tai matkalta. Tää on vain mun näkemys.
Niinhän se on. Kaiken postmodernismin ja ubiikin kaikkialla läsnäolemisen maailmassa jotkut ihmiset haluavat taantua, konservoitua, vanhanaikaistua sillä tavalla kuin 80-luvulla, että poikkeuksellisesti ollaan tuttujen ja sukulaisten kanssa samaan aikaan samassa paikassa, ja vieläpä niin, että mukana on usein myös joitakuita uusia ihmisiä, jotka eivät vielä tunne toisiaan mutta jotka saattavat tuon vanhanaikaisen "samaanaikaansamassapaikassa"-nostalgialarppauksen myötä tutustua toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän tämäntyyppistä muutosta on ollut tapakäyttäytymisessä havaittavissa lähipiirissä. Itse laittelin tiedon rippijuhliien ajankohdasta n. puoli vuotta aiemmin tekstarilla kaikille, jotka halusin mukaan. Ja sitten muistutuskutsu varmistuspyyntöineen ja erikoisruokavaliotoivein n. 1 kk ennen juhlia. Vain yksi vieras omasta yhden hengen taloudestaan ilmoitti, että ei pääsekään tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella vanhanaikaista, että pitää sitoutua olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Siis että sitä ei voi esim. tehdä kotoa tai mökilta tai matkalta. Tää on vain mun näkemys.
Niinhän se on. Kaiken postmodernismin ja ubiikin kaikkialla läsnäolemisen maailmassa jotkut ihmiset haluavat taantua, konservoitua, vanhanaikaistua sillä tavalla kuin 80-luvulla, että poikkeuksellisesti ollaan tuttujen ja sukulaisten kanssa samaan aikaan samassa paikassa, ja vieläpä niin, että mukana on usein myös joitakuita uusia ihmisiä, jotka eivät vielä tunne toisiaan mutta jotka saattavat tuon vanhanaikaisen "samaanaikaansamassapaikassa"-nostalgialarppauksen myötä tutustua toisiinsa.
Tän tekstin täytyy olla vitsi. Kirjoittakaa nyt vielä että hyvät tavat ja muiden ihmisten tapaaminen on niin Last season ja kivikaudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me järjestettiin tyttärelle 2v synttärit. Kutsuttiin (tarkka päivä, aika ja juhlapaikka kutsussa) lapsen isovanhemmat, tädit, enot ja kummit. Pyydettiin etukäteen ilmoittamaan, että pääseekö ja noin kymmenen henkilöä ilmoitti, että pääsevät. Juhlapäivä tuli. Isäni tuli. Ketään muuta ei tullut. Syötiin kolmen aikuisen ja yhden lapsen voimin ne kahdelletoista hengelle vaivalla tehdyt ruuat.
Kummi pahoitteli jälkeenpäin, muista ei kuulunut mitään.
Ollaan sittemmin pidetty kaverisynttärit samaan aikaan, joskus joku sukulainen tai kummikin on yllättäen ilmestynyt paikalle... D:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella vanhanaikaista, että pitää sitoutua olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Siis että sitä ei voi esim. tehdä kotoa tai mökilta tai matkalta. Tää on vain mun näkemys.
Niinhän se on. Kaiken postmodernismin ja ubiikin kaikkialla läsnäolemisen maailmassa jotkut ihmiset haluavat taantua, konservoitua, vanhanaikaistua sillä tavalla kuin 80-luvulla, että poikkeuksellisesti ollaan tuttujen ja sukulaisten kanssa samaan aikaan samassa paikassa, ja vieläpä niin, että mukana on usein myös joitakuita uusia ihmisiä, jotka eivät vielä tunne toisiaan mutta jotka saattavat tuon vanhanaikaisen "samaanaikaansamassapaikassa"-nostalgialarppauksen myötä tutustua toisiinsa.
Tän tekstin täytyy olla vitsi. Kirjoittakaa nyt vielä että hyvät tavat ja muiden ihmisten tapaaminen on niin Last s
Se oli tarkoitettu vitsiksi. Kommentiksi edeltäneeseen. Ei ilmeisesti onnistunut huumori, kun piti kysyä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestin kirjajulkkarit. 2kk ennen kerroin kaikille tapaamilleni kutsuvieraslistaan kuuluvalle, että varaa tuon päivän. Lisätietoja myöhemmin. Mm kirjan julkaisuaikataulu. Onnistui se, joten kutsut noin kuukaitta ennen. 2 ilmoitti heti, että matkoilla - ok. 1 ilmoitti myöhemmin esteestä, kun sairastui. Kahdella este vielä. + 20 oli juhlissa, tosi ihana tilaisuus.
Miksiköhän tänne kirjoitin? Ai niin. Toiset osaa käyttäytyä
En juhli enkä osallistu muiden juhliin. Onneksi suku tietää ja ymmärtää tämän, niin eivät lähetä turhaan kutsuja. IBD:n kanssa on hieman vaikeaa lyödä aikatauluja lukkoon, koska ikinä ei tiedä, miten suoli voi. Tänään voi olla rauhallinen, huomenna taas p!ru irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjestin kirjajulkkarit. 2kk ennen kerroin kaikille tapaamilleni kutsuvieraslistaan kuuluvalle, että varaa tuon päivän. Lisätietoja myöhemmin. Mm kirjan julkaisuaikataulu. Onnistui se, joten kutsut noin kuukaitta ennen. 2 ilmoitti heti, että matkoilla - ok. 1 ilmoitti myöhemmin esteestä, kun sairastui. Kahdella este vielä. + 20 oli juhlissa, tosi ihana tilaisuus.
Miksiköhän tänne kirjoitin? Ai niin. Toiset osaa käyttäytyä
Hyvä kun kirjoitit. Kirjoituksesi herätti mieliteon sarkastiseen kommenttiin. Hylkään sisäisen ennakkosensuurin ja ladon kommenttini tähän.
Kirjoja paljon lukevat ihmiset todennäköisesti osaavat käyttäytyä paremmin kuin ihmiset, jotka eivät lue ollenkaan. He ovat tutkimusten mukaan sivistyneempiä kuin ei-lukijat.
Lisäksi etenkin kaunokirjallisuuden on tutkimuksissa todettu kasvattavan empatiaa eli kykyä asettua toisten ihmisten asemaan, mikä tämän keskustelun yhteydessä voisi näkyä siinä, että kirjoja lukeva ihminen voi kuvitella itsensä juhlien järjestäjän paikalle ja miettisi, miltä minkäkinlainen käytös järjestäjästä tuntuisi.
Kirjoja kirjoittava ihminen todennäköisesti tuntee ja haluaa kutsua kirjanjulkkareihinsa ihmisiä, jotka lukevat kirjoja. Jotka ovat sivistyneitä. Jotka osaavat käyttäytyä. Jotka osaavat ajatella muitakin kuin itseään ja "miltä musta nyt saattaa sinä päivänä tuntua ja mennään sen fiiliksen mukaan".
Kokemuksesi ei siis yllätä laisinkaan. Toistan: hyvä kun kirjoitit tänne!
Itsellä vastaava tilanne yhden fiksulta vaikuttavan, akateemisen pariskunnan kanssa. Kaksi eri kertaa eivät tulleet paikalle, vaikka etukäteen olivat lupautuneet. Toisella kerralla näimme pian juhlan jälkeen heidät sattumoisin eräässä tilanteessa ja ymmärsivät saman tien oharinsa ja alkoi selittely: oli kuulemma kännykkä ollut pari viikkoa epäkunnossa (molemmilla?), joten ei pystynyt ilmoittamaan esteestä. Nyt juuri puhelin oli tullut huollosta. Ou jee.
Meni varmaan vuoden päivät, kun kehtasivat soittaa meille ja pyytää muuttoavuksi. Sanoin saman tien, että "meille ei valitettavasti käy, viikonloppu on jo varattu". Siis sitaateissa.
Tuon jälkeen emme ole olleet yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me järjestettiin tyttärelle 2v synttärit. Kutsuttiin (tarkka päivä, aika ja juhlapaikka kutsussa) lapsen isovanhemmat, tädit, enot ja kummit. Pyydettiin etukäteen ilmoittamaan, että pääseekö ja noin kymmenen henkilöä ilmoitti, että pääsevät. Juhlapäivä tuli. Isäni tuli. Ketään muuta ei tullut. Syötiin kolmen aikuisen ja yhden lapsen voimin ne kahdelletoista hengelle vaivalla tehdyt ruuat.
Kummi pahoitteli jälkeenpäin, muista ei kuulunut mitään.
Ollaan sittemmin pidetty kaverisynttärit samaan aikaan, joskus joku sukulainen tai kummikin on yllättäen ilmestynyt paikalle... D:
jeesus mitä pässejä suvussa. osanottoni.
Vierailija kirjoitti:
En juhli enkä osallistu muiden juhliin. Onneksi suku tietää ja ymmärtää tämän, niin eivät lähetä turhaan kutsuja. IBD:n kanssa on hieman vaikeaa lyödä aikatauluja lukkoon, koska ikinä ei tiedä, miten suoli voi. Tänään voi olla rauhallinen, huomenna taas p!ru irti.
Imodiumista mitään apua? Kauhea tauti tuokin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me järjestettiin tyttärelle 2v synttärit. Kutsuttiin (tarkka päivä, aika ja juhlapaikka kutsussa) lapsen isovanhemmat, tädit, enot ja kummit. Pyydettiin etukäteen ilmoittamaan, että pääseekö ja noin kymmenen henkilöä ilmoitti, että pääsevät. Juhlapäivä tuli. Isäni tuli. Ketään muuta ei tullut. Syötiin kolmen aikuisen ja yhden lapsen voimin ne kahdelletoista hengelle vaivalla tehdyt ruuat.
Kummi pahoitteli jälkeenpäin, muista ei kuulunut mitään.
Ollaan sittemmin pidetty kaverisynttärit samaan aikaan, joskus joku sukulainen tai kummikin on yllättäen ilmestynyt paikalle... D:
jeesus mitä pässejä suvussa. osanottoni.
Onneksi 2-vuotias ei ehkä vielä ymmärrä pettyä samalla tavalla kuin vanhempi lapsi.
Herää kysymys, eivätkö ihmiset kirjaa enää mitään kalentereihinsa? Onko älypuhelimen kalenteri ylikuormittunut, eikö lähetä muistutusta? Paluu paperiseen kalenteriin, niin ei unohdu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me järjestettiin tyttärelle 2v synttärit. Kutsuttiin (tarkka päivä, aika ja juhlapaikka kutsussa) lapsen isovanhemmat, tädit, enot ja kummit. Pyydettiin etukäteen ilmoittamaan, että pääseekö ja noin kymmenen henkilöä ilmoitti, että pääsevät. Juhlapäivä tuli. Isäni tuli. Ketään muuta ei tullut. Syötiin kolmen aikuisen ja yhden lapsen voimin ne kahdelletoista hengelle vaivalla tehdyt ruuat.
Kummi pahoitteli jälkeenpäin, muista ei kuulunut mitään.
Ollaan sittemmin pidetty kaverisynttärit samaan aikaan, joskus joku sukulainen tai kummikin on yllättäen ilmestynyt paikalle... D:
jeesus mitä pässejä suvussa. osanottoni.
Onneksi 2-vuotias ei ehkä vielä ymmärrä pettyä samalla tavalla kuin vanhempi lapsi.
Herää kysymys, eivätkö ihmiset kirjaa enää mitään
Feispuukki muistuttaa syntymäpäivistä, ei niitä tarvitse erikseen muistaa
Kutsuin lähellä asuvan tuttavaperheen rippijuhliin. Lapset olleet kavereita päiväkodista asti ja melkein naapureita ollaan.
Vastasivat, että eivät vielä ole ihan varmoja, vähän sunnuntain suunnitelmat auki, katsotaan. Eli suomeksi siis odottivat, josko jotakin parempaa tekemistä ilmaantuisi. Sitten edellisenä iltana lmoittivat, että eivät ole kotona, eivät pääse.
Koska asumme lähekkäin näin ja kuulin ilman sen kummempaa kyyläämistä, että kyllä olivat kotona.
Pahoitin mieleni.
Ketä kiinnostaa jos ei ole läheinen?
Ei kai tuollaista ole...?