10-15 kg laihdutus (45-vuotias nainen)

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa vertaistukea ja hyvä ketju. Olen ihan samassa tilanteessa ja aika lähellä samoissa mitoissakin kuin ap. Olen yrittänyt nyt noin kuukauden ajan keventää vaihtamalla lounasruuan (edellisen päivän tähteitä) salaatiksi, mutta sillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta vaikka mielestäni en muuten ole syönyt mitään enempää. Seuraavaksi täytynee pienentää annoskokoa, tiedän kyllä että syön melko paljon. Mitään totaalilinjaa en haluaisi tehdä minkään suhteen, esim. herkkujen, en usko sellaisten olevan pysyviä ratkaisuja. 

Se on vaan se raaka maailma tuollaisessa laihdutuksessa, että niitä kaloreita pitää vaan laskea. Sitä huonoa ruokavaliota ei vaan pysty juoksemaan ja kävelemään pakoon. Itsellä ainut herkku mitä tulee syötyä on vähäkaloriset ja runsasproteiiniset jäätelöt. Ovat oikeasti yllättävän hyviä.

Itselläni täysin sama tilanne. Ainut mikä pudottaa painoa omalla kohdallani on täydellinen sokerilakko. Muu ei tunnu auttavan.Eli herkut pois....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa vertaistukea ja hyvä ketju. Olen ihan samassa tilanteessa ja aika lähellä samoissa mitoissakin kuin ap. Olen yrittänyt nyt noin kuukauden ajan keventää vaihtamalla lounasruuan (edellisen päivän tähteitä) salaatiksi, mutta sillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta vaikka mielestäni en muuten ole syönyt mitään enempää. Seuraavaksi täytynee pienentää annoskokoa, tiedän kyllä että syön melko paljon. Mitään totaalilinjaa en haluaisi tehdä minkään suhteen, esim. herkkujen, en usko sellaisten olevan pysyviä ratkaisuja. 

Se on vaan se raaka maailma tuollaisessa laihdutuksessa, että niitä kaloreita pitää vaan laskea. Sitä huonoa ruokavaliota ei vaan pysty juoksemaan ja kävelemään pakoon. Itsellä ainut herkku mitä tulee syötyä on vähäkaloriset ja runsasproteiiniset jäätelöt. Ovat oikeasti yllättävän hyviä.

Jep! Se on se. 

Itse asiassa unohdin kirjoittaa tuohon kuulumisviestiin, että EN ole laskenut nyt kaloreita. Mutta taidanpa taas ottaa vaikka viikon, jolloin pidän ruokapäiväkirjaa ja lasken kalorit.

Kiitos!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa vertaistukea ja hyvä ketju. Olen ihan samassa tilanteessa ja aika lähellä samoissa mitoissakin kuin ap. Olen yrittänyt nyt noin kuukauden ajan keventää vaihtamalla lounasruuan (edellisen päivän tähteitä) salaatiksi, mutta sillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta vaikka mielestäni en muuten ole syönyt mitään enempää. Seuraavaksi täytynee pienentää annoskokoa, tiedän kyllä että syön melko paljon. Mitään totaalilinjaa en haluaisi tehdä minkään suhteen, esim. herkkujen, en usko sellaisten olevan pysyviä ratkaisuja. 

Se on vaan se raaka maailma tuollaisessa laihdutuksessa, että niitä kaloreita pitää vaan laskea. Sitä huonoa ruokavaliota ei vaan pysty juoksemaan ja kävelemään pakoon. Itsellä ainut herkku mitä tulee syötyä on vähäkaloriset ja runsasproteiiniset jäätelöt. Ovat oikeasti yllättävän hyviä.

En vaan oikein osaa järkeillä itselleni että miksi pitäisi laskea, minun järjenjuoksullani kun jos nykysyömisellä paino pysyy samassa niin kalorimäärää vähentämällä sen pitäisi laskea. Ei kai sen pitäisi olla niin väliä syökö 100 vai 300 kaloria vähemmän kuin ennen, kun laihdutusnopeus ei ole minulle mitenkään tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin: hyvä, että kiinnität painoosi huomion nyt, kun ylipainoa on todella vähän. Koska liikut jo nyt paljon, liikunnalla et laihdu. Kiinnitä huomio siihen, mikä on syömisessäsi hyvin esim. kasvikset, marjat - ja pyri kasvattamaan maltillisesti niiden määrää. Herkutella saa, kunhan kiinnität huomion määrään tai sitten löydät korvaavan, vähäkalorisen  vaihtoehdon. Itse olen pitkälti luopunut jäätelöstä, mutta korvaan sen jugurtti/marja-jälkkärillä. On yhtä herkullista kuin jäätelö. Ennen kaikkea, nälkää ei tarvitse nähdä. Anna painonpudotukselle aikaa vaikka puoli vuotta. Miinus yksi kilo kuukaudessa on kuusi kiloa puolessa vuodessa!

Ei ole yhtä herkullista kuin jäätelö, ei vaikka kuinka yrittäisi itselleen uskotella :(

Kannattaa hommata riittävän pieni jälkiruokakulho josta jäätelönsä syö, helpompi pitää määrä kohtuullisena!

Vierailija kirjoitti:

En vaan oikein osaa järkeillä itselleni että miksi pitäisi laskea, minun järjenjuoksullani kun jos nykysyömisellä paino pysyy samassa niin kalorimäärää vähentämällä sen pitäisi laskea. Ei kai sen pitäisi olla niin väliä syökö 100 vai 300 kaloria vähemmän kuin ennen, kun laihdutusnopeus ei ole minulle mitenkään tärkeää.

 Joo siis viestini oletuksena oli, että edessä on se 10-15 kilon painon pudotus. Jos laihdutusnopeudella ei ole väliä niin silloin tosiaan se 100 kalorin vaje kyllä laihduttaa. Muistaakseni sellainen 500 kalorin päivävaje laihduttaa puolison kiloa pois viikossa. Voin kyllä muistaa väärin. 

Olipa kiva ketju, vaikken ihan kaikkea ehtinytkään lukea (nyt vasta törmäsin tähän). Mulla on samantyyppinen tilanne, tosin vielä en ole ylipainon puolella, mutta tuntuu, että paino nousee kuin itsestään vaikka kuinka yrittää taistella sitä vastaan. Mä olen siis 46, 160cm ja 63kg. En millään haluaisi lipsua sinne ylipainon puolelle, jonka takia olenkin yrittänyt kiinnittää huomiota syömisiin. Mun liikkuminen ei ole ollenkaan noin järjestäytynyttä kuin sun, ap, mutta pääasiassa käyn salilla 2 kertaa viikossa ja lenkkeilen sitten ehkä 2 kertaa viikossa lisäksi. Aloitin nämä liikuntaharrastukset kaksi vuotta sitten ja ne eivät tosiaan ole päässeet mua laihduttamaan, päinvastoin, paino on noussut tänä aikana muutaman kilon enkä usko, että se ihan pelkkää lihasmassaa on, etenkin kun mittanauhakin kertoo, ettei mitään kehitystä hyvään suuntaan ole. :)

Mun isoin ongelma on samaten kuin sulla ap nuo makeat herkut. Mulla tulee lounasaikaan syötyä jälkkäriksi monesti joku suklaapatukka tai korvapuusti, mutta olen yrittänyt korvata sen proteiinivanukkaalla ja näin teenkin useimmiten. Silti se korvapuustikin tulee kaupasta valittua silti kerran tai pari viikossa. Mun elämä on vähän sellaista tasapainottelua "kerran täällä vaan eletään, nautitaan nyt" ajattelun ja sitten sen toiveen välillä, että laihtuisin edes vähän ja omat vaatteet eivät kiristäisi. Myös ruuan annoskokoja pitäisi pienentää, eivät ne nytkään mitään kovin isoja ole, ja tuntuu, että jos entisestään pienennän, tulee vaan nopeasti nälkä uudestaan ja nälkäisenä tulee tehtyä huonoja valintoja.

Ei mulla kai mitään neuvoja tässä ole, tulin vaan sanomaan tsempit ja tuomaan vertaistukea! Ihan tässä viimeisen puolen vuoden aikana on tuntunut, etten enää saa hallittua painonnousua, maha on turvonnut koko ajan ja iltaisin näytän kuin olisin raskaana. Vaikkei esivaihdevuosia sinänsä voi lihomisesta syyttää, niin kyllä on muutaman kilonkin pudotus ihan hirveän paljon vaikeampaa kuin kolmekymppisenä!

Se miksi se laihduttaminen on vaikeampaa vanhempana, johtuu ihan vaan siitä, että kulutat passiivisesti 100-150 kaloria vähemmän päivässä kuin mitä teit kolmekymppisenä. Tähän päälle vielä vähenevä lihasmassa, jos sitä ei ylläpidä niin aletaan puhumaan 200 kalorista. Tietysti mahdolliset iän tuomat murheet, jotka voivat rajoittaa haluttuja liikuntamuotoja tuohon päälle kanssa.

Minun piti alkaa miettiä syömisiä, kun diabetes todettiin vaihdevuosien aikaan.

Luovuin kaikesta makeasta ja siirryin ketogeeniseen ruokavalioon (erittäin vähähiilihydraattinen).

Ei mennyt kuin hetki (muutama päivä/viikko), niin ei enää ollenkaan houkutellut mikään makea. Se helpotti elämääni. Minä kun en ole mikään moderoija eli en pysty syömään vain vähän herkkuja. Jos alan syödä suklaata tai jäätelöä, niin sitä sitten syödään!

Parempi on olla syömättä kokonaan, niin ei tee edes mieli.

Sitten painon lasku loppui ja mietin, että mitä nyt. Aloin kokeilla pätkäpaastoja ja nyt syön enemmän joka toinen päivä ja hyvin vähän joka toinen. Nyt paino alkoi taas laskea.

Keväällä muutuin sohvalla lojujasta kävelijäksi. Uskon, että ruokavalio vaikutti siihenkin: eli piristi minua. Aurinko kutsui minut ulos ja siitä lähtien olen kävellyt lähes joka päivä, satoi tai paistoi. Ihanaa.

Olen suunnilleen ap:n ikäinen nainen, ja juuri hiljattain laihdutin suunnilleen samasta tilanteesta normaalipainon ylärajoilta viitisen kiloa kalorilaskennan ja liikunnan avulla.

Minun mielestäni ap:n kalorimäärät kuulostavat siltä, että paino ei niillä tule putoamaan. En sano, että tarvitsisikaan pudottaa painoa, jos liikunta sujuu ja olo on hyvä. Mutta kun ap tuntuu käyvän koko ajan puntarilla, ilmeisesti hän haluaa lukeman pienentyvän.

Itselläni laskennallinen peruskulutus hieman ap:tä kevyempänä on 1300 kaloria. Jos söisin päälle 2000 kaloria ja treenaisin 600 kalorilla, kuten ap esimerkkipäivinään, minulla nousisi paino.

Jokunen kilo pitäisi minunkin tiputtaa, joten liittyn tähän joukkoon. Korkea riski diabetekseen ja lisäksi selkäkipuja, jotka haittaavat jo päivittäistä elämää. Joku väitti, että painoa vähän pudottamalla voisi selkäkipu helpottaa - no, kokeillaan!

Jos vaan selkä kestää, hölkkään pari kertaa viikossa. Lisäksi kävelyä päivittäin koiraseurassa, pari kertaa viikossa salitreeniä, ja yksi parin tunnin lentopallovuoro. Liikuntaa vähän vaikeaa lisätä.

N51, 166 cm & 61-62 kg

Vuosi sitten syyskuussa päätin, että olen tavoitepainossani (51 kg) sinä päivänä, kun pääsen eläkkeelle (1.8.2026). Lähtöpaino oli 72,9 kg. Tarkoitus oli myös, että muodostan sellaisen ruokavalion, jolla en sitten tavoitepainossani sen paremmin liho kuin laihdukaan. Ruokaavlion, jota jatkan elämäni loppuun asti. 

Koska mulle ruoka ei ole vain polttoainetta vaan siitä täytyy myös voida nauttia, ainoa ruoka, mitä ilman voisin olla koko lopunelämääni, on silakkalaatikko. Sen vuoksi mulla ei onnistu mikään "ei koskaan enää suklaata/kuohuviiniä/pastaa/paahtoleipää/appelsiineja/jne jne" -systeemit. Käy pikemminkin niin, että mulla ei sitten tee mitään muuta mieli kuin just sitä kiellettyä. Aikani mietittyäni totesin, että mun pitää vaan alkaa syömään sen verran (mitä sitten ikinä syönkään) kuin jos jo nyt olisin tavoitepainossani. En siis kieltäytynyt yhtään mistään, mutta määrälliasesti söin vain sen verran kuin jos olisin jo painanut vain sen 51 kg. Annoskokojen pienentäminen siis. 

Eka kuukausi oli vähän haastava. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin annos näytti lautasellani surkean pieneltä. Ratkaisin ongelman vaihtamalla lautasen huomattavasti pienempään. Toinen ongelma oli sama kuin oli aikoinaan, kun lopetin tupakoinnin. Nimittän tapa. Silloin piti keksiä röökitauon tilalle jotain muuta ja nyt piti keksiä jääkaapilla käynnin tilalle jotain muuta. Se oli sitten ensin laisllinen vettä ja sitten  vaikka pyykkien laittaminen pesukoneeseen, roskien vienti ulos, koiran kanssa kävelylle, imurointi tai vaikka viestin laittaminen tai soitto ystävälle. Nopeasti vatsa tottui pienempiin annoksiin eikä jääkaapillakaan tullut enää käytyä kuin ateria-aikoina. 

Pari viikkoa sitten painoin 61 kg eli melkein 12 kg on pudonnut. Olen just ja just alittanut ylipainon alarajan eli olen taas normaalipainoinen. Tavoitteeseeni on vielä 10 kg, mutta niin on vielä vuosi eläkepäiviinkin. Punnitsen itseni kerran kuukaudessa ja riittää, että suunta on alaspäin. Tai ei ainakaan ylöspäin. Hitaasti, mutta varmasti paino putoaa. Sen olen huomannut, että on täysinäisempi olo, kun ruokavaliosta suurin osa on jotain muuta kuin nk höttöhiilareita. Mutta kyllä mä voin vaikka sunnuntaiaamuna syödä paahtoleipää ja marmeladia päälle, kunhan syön sitten myös jotain kunnon proteiinejakin. Ja ei paahtoleipää joka aamu vaan vain silloin tällöin. Ikää mulla on lähes 20 vuotta enemmän kuin ap:llä, joten ei ole enää mitään hormonimyrskyjä mihinkään suuntaan. Ap:n iässä olin vielä normaalipainoinen ja mun lihomiseni alkoi oikeastaan silloin, kun edellinen koirani kuoli ja samaan aikaan sitten aloin tehdä 60-80 -tuntisia työviikkoja. Lounastauolla oli vähän pakko vetää vatsa täyteen, jotta jaksaa iltaan asti, ja kotona oli silti ihan järjetön nälkä, mutta ei oikein enää aikaa eikä varsinkaan voimia laittaa mitään kunnollista ruokaa. Suklaapatukoita sekä pizzaa ja muuta roskaruokaa. Äkkiäkös niillä lihoo.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vuosi sitten syyskuussa päätin, että olen tavoitepainossani (51 kg) sinä päivänä, kun pääsen eläkkeelle (1.8.2026). Lähtöpaino oli 72,9 kg. Tarkoitus oli myös, että muodostan sellaisen ruokavalion, jolla en sitten tavoitepainossani sen paremmin liho kuin laihdukaan. Ruokaavlion, jota jatkan elämäni loppuun asti. 

Koska mulle ruoka ei ole vain polttoainetta vaan siitä täytyy myös voida nauttia, ainoa ruoka, mitä ilman voisin olla koko lopunelämääni, on silakkalaatikko. Sen vuoksi mulla ei onnistu mikään "ei koskaan enää suklaata/kuohuviiniä/pastaa/paahtoleipää/appelsiineja/jne jne" -systeemit. Käy pikemminkin niin, että mulla ei sitten tee mitään muuta mieli kuin just sitä kiellettyä. Aikani mietittyäni totesin, että mun pitää vaan alkaa syömään sen verran (mitä sitten ikinä syönkään) kuin jos jo nyt olisin tavoitepainossani. En siis kieltäytynyt yhtään mistään, mutta määrälliasesti söin vain sen verran kuin jos oli

En halua tyrmätä ilmeisen hyvin alkanutta projektiasi, mutta kai olet tietoinen siitä, että ikäisillesi naisille suositellaan painoindeksiä 23-29. Mikäli paino on alempi, riskejä ovat lihaskato ja osteoporoosi, ja tilastollisella tasolla tulevien vuosien toimintakyky on selvästi heikompi. Näitäkin kannattaa miettiä tavoitteita asettaessa.

Tulen kuokkimaan sun ketjuun :)

Elän täsmälleen samoin kuin viisi vuotta sitten, mutta nyt alkaa painoa kertyä. Minulle on kertynyt "vain" 5kg, mutta olen todella lyhyt ja painonnousu näkyy minussa nopeasti.

Liikun n.5krt viikossa, mutta lihaskuntoa pitäisi harjoittaa. Mieluista lajia en vaan keksi. Ruoan suhteen parannusta voisin tehdä parannusta kasvisten lisäämisessä.

Ehdottomasti suurin tekijä kilojen pudottamisessani olisi alkoholin minimointi. Ravintoloissa en juokse eikä siiderit maistu edes saunan jälkeen, mutta kulinaristina nautin hyvistä viini-illallisista. Liian usein näköjään.

Tsemppiä ap:lle! Ja tietysti muillekin samassa tilanteessa oleville.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni täysin sama tilanne. Ainut mikä pudottaa painoa omalla kohdallani on täydellinen sokerilakko. Muu ei tunnu auttavan.Eli herkut pois....

Minä en ole varsinaisten sokeriherkkujen perään, mutta leipä ja pasta on mun heikkouksia. Sokeria nekin.

No älä syö niitä sokerisia herkkuja jos se kerran on ainut asia, joka on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene lääkärintarkastukseen nyt aluksi. Perusverikokeet. 

Kyllä, pyysin ja olen saanut lähetteen verikokeisiin. Sinne olen menossa vielä tämän kuun aikana.

-ap

Gynelläkin voisi olla hyvä käydä keskustelemassa noista vaihdevuosiasioista, jos et ole vielä käynyt. 

Mitä gynellä jutskattaisiin?

Jätä täysin alkoholi, sokeri ja vehnä pois. 

Ja liikunta ei laihduta, kiinteyttää kyllä.

Paino lähtee syömällä vähemmän ja järkevästi.

Täällä myös kohtalotoveri aika lailla samoilla mitoilla. Hyviä vinkkejä onkin ketjussa tullut. Itsellä syöpöttelyn väheneminen onnistui 12-14 tunnin paastolla. Syön illallisen n klo 19-19:30 illalla ja sen jälkeen seuraavan kerran aamupalan klo 8-9 aikaan. Lounas puoliltapäivin, iltapäivällä kevyt välipala (urheilupäivinä hieman tuhdimpi) ja sitten vielä tuo illallinen. Herkkuja sallin itselleni viikonloppuisin, mutta olen oppinut syömään niitä kohtuudella (vaikeaa aluksi). Vielä lisäksi aloin seuraamaan usein ostamieni tuotteiden ravintosisältöjä. Kuvittelin ostavani terveellisiä vaihtoehtoja, mutta olikin yllätys huomata miten väärässä monen tuotteen kohdalla olin. En usko pikadieettehin, vaan yritän löytää sellaisen tasapainon jota pystyn loppuelämäni ylläpitämään. Hitaasti mutta varmasti. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!