Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Vierailija kirjoitti:

Valitsisin ihmisen.

Mitkä kaikki ja minkä väriset kukin sitten ihmisiksi laskee?

Vierailija kirjoitti:

b) Otatko pommisuojaan mukaan koirasi vai naapurin lapsen? Typerä kysymys, et edes pääse pommisuojaan sisään koirasi kanssa. Eli pysyn kotonani ja toivon ettei pommit osu Mustiin ja minuun. 

Järkevintä olisi mennä naapurin lapsen kanssa pommisuojaan. Jos käy hyvin, olette kaikki elossa tilanteen jälkeen. Jos käy huonosti, sinä ja lapsi olette elossa. Sen sijaan jos jäät kotiin ja jätät naapurin lapsenkin kotiin, pahimmassa tapauksessa sekä sinä että naapurin lapsi kuolette - saattaa jopa käydä niin, että koirasi jää eloon, koska sillä on nopeat hoksottimetja se osaa hakeutua turvalliseen paikkaan, ja kuka siitä sitten huolehtii, kun olet itse kuollut.

Eli jos oikeasti välität koirastasi, pidät huolen siitä, että selviät itse, jotta voit huolehtia lemmikistäsi.

Molemmat tietysti yrittäisin pelastaa. Ei olisi sydäntä jättää lemmikkieläintä olipa sitten toisen tai oma.

Siirtäisin autoani, ettei se vahingoitu jos palo leviää, somput saisi palaa ihan rauhassa ja syntyisi sitä tarvittavaa säästöä.

Vierailija kirjoitti:

Faktaa ja tutkimustulosta sen sijaan löytyy siitä, että ihmiset jotka kiintyvät lemmikeihin, ovat todennäköisesti myös empaattisia muita ihmisiä kohtaan. Ja suurin piirtein kaikki sarjamurhaajat ovat aloittaneet lapsena eläimiä kiduttamalla. Eli suhtautumisemme eläimiin kertoo aika paljon myös siitä, miten suhtaudumme kanssaihmisiin.

 

Tää ei kyllä nyt valitettavasti näytä pitävän paikkaansa.  Nämä lemmikkeihinsä kiintyneet menevät nykyään joka paikkaan koiransa kanssa, vaikka tietävät, että siellä käy myös allergisia ja koirapelkoisia. Normaali empaattinen ihminen jättäisi koiransa kotiin, koska ei halua tuottaa tuskaa kanssaihmisille, kun sen voi helposti välttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.

 

Pelastamalla oman lemmikin ihminen toimii juuri päinvastoin kuin psykopaatti: hän tuntee syvää kiintymystä, vastuuta ja lojaalisuutta toista tuntevaa olentoa kohtaan. 

Ei. Hän on psykopaatti, joka jättää lapsen kuolemaan. Kukaan terve ihminen ei tee niin.

Vierailija kirjoitti:

"No näytähän minulle edes yksi tällainen konkreettinen esimerkki tosielämästä tapahtuneesta tilanteesta."

Tämä on nyt sellainen hypoteettinen moraalinen dilemma, jonka pointtia on pohtia omia eettisiä ja moraalisia periaatteita. Onko se sinulle mahdotonta? Ei haittaa jos on, mutta ihan vaan tiedoksi, että siitä tässä on kyse. Et ole tainnut lukiossa pahemmin filosofiaa lueskella aikoinaan, kun ei tällaiset ole tuttuja.

Vähän kuin se typerä raitiovaunuongelma, jonka ratkaisisin ajamalla ensi toista raidetta ja sen jälkeen peruuttaen takaisin ja toista raidetta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa tää menis 98 % ihmisistä niin, että ne jotka sanoo pelastavansa koiran, ne pelastaisi sen koiran koska koiraihmiset on sympaattisia ja empaattisia ja hyvin eläinrakkaita (muutamia hulluja lukuunottamatta).

Ne jotka pitävät itseään parempina ihmisinä todetessaan pelastaisin vieraan ihmisen mieluummin, ei tekis todellisuudessa yhtään mitään muuta kun juoksis karkuun ja soittaa hakeen. Ne ei uskaltas mennä tulta lähellekään eikä ainakaan vieraan ihmisen takia. 

Joten älkää nostako itteenne jalustalle. Olette lopulta ihan raukkoja tositilanteessa.

Ei se kovin empaattista ole, jos jättää lapsen palavaan rakennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

b) Otatko pommisuojaan mukaan koirasi vai naapurin lapsen? Typerä kysymys, et edes pääse pommisuojaan sisään koirasi kanssa. Eli pysyn kotonani ja toivon ettei pommit osu Mustiin ja minuun. 

Järkevintä olisi mennä naapurin lapsen kanssa pommisuojaan. Jos käy hyvin, olette kaikki elossa tilanteen jälkeen. Jos käy huonosti, sinä ja lapsi olette elossa. Sen sijaan jos jäät kotiin ja jätät naapurin lapsenkin kotiin, pahimmassa tapauksessa sekä sinä että naapurin lapsi kuolette - saattaa jopa käydä niin, että koirasi jää eloon, koska sillä on nopeat hoksottimetja se osaa hakeutua turvalliseen paikkaan, ja kuka siitä sitten huolehtii, kun olet itse kuollut.

Eli jos oikeasti välität koirastasi, pidät huolen siitä, että selviät itse, jotta voit huolehtia lemmikistäsi.

No naapurin lapsi menee tietysti pommisuojaan ilman minua. Luulisi että se kävi tekstistä jo selväksi. Miksi se naapurin lapsi edes minun kanssani olisi?

Oman lemmikin. Ei naapurin lapset merkitse mulle mitään. En kestäisi lemmikin kuolemaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän täällä vähän väliä pohditaan ja kysellään. Meidän naapurustossa ei edes ole pelastettavia lapsia mutta vaikka oliskin niin oman perheenjäseneni tietty pelastaisin. 

Ap kysyikin koirasta, ei sinun perheenjäsenestä. Kyllä ihmiset pelastetaan ekana. Mieti tilannetta, menet palavaan rakennukseen ja siellä on vierekkäin koirasi ja naapurin lapsi. Et sinä nappaa sitä koiraasi syliisi ja kanna ulos ja sano naapurillesi, että se teidän tyttö jäi muuten makaamaan siihen, mistä koirasi nostit.

Kyllä pelastaisin oman koirani, valitan. Rakkaat perheenjäsenet menee muiden edelle. Aina.

Nyt puhuttiin koirasta, ei sinun perheenjäsenestä. Koira ei varmaan ole vaimosi, eikä laps

Vaimonkin kanssa voi tulla ero. Koira on uskollinen sulle ikuisesti.

Molemmat ovat uskollisia, jos ovat täysin riippuvaisia sinusta. Nykyään vaimon ei tarvitse olla, vaan hänellä on mahdollisuus lähteä. Koiralla taas ei ole sellaista mahdollisuutta.

Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän arvostan koiraani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktaa ja tutkimustulosta sen sijaan löytyy siitä, että ihmiset jotka kiintyvät lemmikeihin, ovat todennäköisesti myös empaattisia muita ihmisiä kohtaan. Ja suurin piirtein kaikki sarjamurhaajat ovat aloittaneet lapsena eläimiä kiduttamalla. Eli suhtautumisemme eläimiin kertoo aika paljon myös siitä, miten suhtaudumme kanssaihmisiin.

 

Tää ei kyllä nyt valitettavasti näytä pitävän paikkaansa.  Nämä lemmikkeihinsä kiintyneet menevät nykyään joka paikkaan koiransa kanssa, vaikka tietävät, että siellä käy myös allergisia ja koirapelkoisia. Normaali empaattinen ihminen jättäisi koiransa kotiin, koska ei halua tuottaa tuskaa kanssaihmisille, kun sen voi helposti välttää. 

Todella allergiset ihmiset ovat hyvin hyvin harvassa. Koiran karvoja on ihmisissä vaikkei koiria olis mukana edes! Avustajakoirat saa olla joka paikassa, nää allergiset ei oo kuitenkaan ikinä niille allergisia.

Ovat vaan koiravihaajia, jotka vetoavat allergiaan. Säälittäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisin lapsen. Surisin lemmikkiä ja käsittelisin asiaa pitkään terapiassa. Tuntisin todellista vihaa varmaan pitkään maailmankaikkeutta kohtaan kun asiat jollain kummallisella tavalla päätyi niin järjettömään ja hirvittävään tilanteeseen. Mutta sitten muistaisin, että lapsesta voi tulla vailla palomies tai eläinlääkäri, joka sitten voi puolestaan auttaa lukemattomia muita eläimiä, ja se lohduttaisi.

Voi tulla myös pyromaani tai alkoholi joka sammuu kesken kun yrittää paistaa hellalla yön pikkutunneilla kenkiään ruuaksi.

Taitaa olla sinulla lähipiirissä aika paljon sellaisia. Itselläni enemmän noita tasapainoisia ja hyviä tyyppejä, mutta ymmärrän jos sinun taustasi on vähän erikoisempi. Selittää toki eettiset näkökantasi ja ihmisvihasi varmaan aika hyvin. Toivottavasti jatkossa tapaat parempia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktaa ja tutkimustulosta sen sijaan löytyy siitä, että ihmiset jotka kiintyvät lemmikeihin, ovat todennäköisesti myös empaattisia muita ihmisiä kohtaan. Ja suurin piirtein kaikki sarjamurhaajat ovat aloittaneet lapsena eläimiä kiduttamalla. Eli suhtautumisemme eläimiin kertoo aika paljon myös siitä, miten suhtaudumme kanssaihmisiin.

 

Tää ei kyllä nyt valitettavasti näytä pitävän paikkaansa.  Nämä lemmikkeihinsä kiintyneet menevät nykyään joka paikkaan koiransa kanssa, vaikka tietävät, että siellä käy myös allergisia ja koirapelkoisia. Normaali empaattinen ihminen jättäisi koiransa kotiin, koska ei halua tuottaa tuskaa kanssaihmisille, kun sen voi helposti välttää. 

Valtaosa näistä fanaattisista koiraihmisistä ei kylläkään näe mitään muuta kuin koiransa ja itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset aina ensin vaikka eläinrakas olenkin. Aikuisen ja lemmikkini välillä voi olla vaikeampi valinta. Riippuu varmaan aikuisesta.

Mulla se riippuu siitä, jaksaisinko kantaa tuon aikuisen ulos. Joku 45-kiloinen nainen voisi mennä, mutta senkin kanssa polvet voisivat pettää kesken matkan. Toisaalta olisipa naapuri sitten ainakin lähempänä uloskäyntiä ja sieltä pian (toivottavasti) tulevia savusukeltajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa tää menis 98 % ihmisistä niin, että ne jotka sanoo pelastavansa koiran, ne pelastaisi sen koiran koska koiraihmiset on sympaattisia ja empaattisia ja hyvin eläinrakkaita (muutamia hulluja lukuunottamatta).

Ne jotka pitävät itseään parempina ihmisinä todetessaan pelastaisin vieraan ihmisen mieluummin, ei tekis todellisuudessa yhtään mitään muuta kun juoksis karkuun ja soittaa hakeen. Ne ei uskaltas mennä tulta lähellekään eikä ainakaan vieraan ihmisen takia. 

Joten älkää nostako itteenne jalustalle. Olette lopulta ihan raukkoja tositilanteessa.

Ei se kovin empaattista ole, jos jättää lapsen palavaan rakennukseen.

Mitä tekemistä empatialla on siinä, jos ei ole vaihtoehtoja? Jos ei pystyis pelastamaan muuta ku sen oman lemmikin. 

Koirat pitäisi kieltää kerrostaloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.

Jestas mikä moraaliposeeraaja... miiinäää olen niiin paljon parempi ihminen...

Todellisuudessa juoksisit karkuun pelastamatta ketään tai itkisit kusi sukassa nurkassa paniikista halvaantuneena kykenemättä mihinkään.

Eli hyväksyisitte, että naapurinne toi koiransa ulos palavasta talosta ja jätti teidän lapsen sinne palamaan?

Tämä keskustelu saa voimaan pahoin. Minulla on koira. ihana koiruli onkin. Kovin rakas. Mutta ei nyt sentään ihmislapsen henkeen verrattava tuon koiran henki. Tietysti ihminen ulos. Lapsi tai aikuinen tai vaikka vanhus. Sitä paitsi kysymys on siinä mielessä hassu, että lakikin velvoittaa ihmisen pelastamiseen.