Kuuluuko epävakaaseen persoonallisuushäiriöön jonkinlaiset kausivaihtelut?

Vierailija kirjoitti:

ERITÄIN HYVÄT ESIMERKIT OVAT  purra (ps)  sekä orpo (kok) ..

Eli et tajua ollenkaan mistä tässä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä monta epävakaa dg:n saanutta. Varmaan itse diagnosoitu, sillä sitä ei helpolla saa. Vai olisiko kuitenkin teillä kyse masennuksesta tai kaksisuuntaisesta? 

Kyllä sen saa helposti, todella helposti. Esimerkiksi niille aikuisille, usein naisille, joita ei syystä tai toisesta (raha) julkiselle tutkituteta neurokirjon häiriöistä, lätkäistään tämä romukoppadiagnoosi psykiatrialla. Samoin sekamuotoinen pershärö on suosittu. Näitähän ei siis hoideta yhtään millään tai mitenkään, ja se on tarkoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ikävään sävyyn kommentoija yrittää ymmärtää, ettei epävakaa ole itse valinnut tilaansa. Voin vakuuttaa sinulle, että me kärsimme tästä itse paljon enemmän kuin läheiset ja ulkopuoliset, jotka joutuvat joskus oireilumme kohteeksi.

Joskus? Ja ihanko totta, että itse kärsitte tietenkin eniten. Mä kyllä kärsin aika sanoinkuvaamattoman paljon täysin epävakaan äitini käytöksestä. Mitä tahansa teette, älkää tehkö lapsia.

 

Sinä voit aina katkaista välit äitiisi. Mieti jos se äiti eläisikin pääsi sisällä, etkä pääsisi siitä koskaan eroon.

:') Juuri tuota se kaikenkattava uhriutuminen on, minä minä ja MINUN tuskani. Ja todellakin olen katkaissut välini äitiini, senkö luulet jotenkin maagisesti paikkaavan sen kaiken mitä on meille lapsilleen (yksikään meistä ei enää ole hänen kanssaan tekemisissä) tehnyt? 

Hassua että joku ehdottaa epävakaan tilalle kaksisuuntaista. Eiväthän ne ole lainkaan samanlaisia. Kommenteista näkee heti muutenkin mitkä kirjoittajat tietävät mistä puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ikävään sävyyn kommentoija yrittää ymmärtää, ettei epävakaa ole itse valinnut tilaansa. Voin vakuuttaa sinulle, että me kärsimme tästä itse paljon enemmän kuin läheiset ja ulkopuoliset, jotka joutuvat joskus oireilumme kohteeksi.

Joskus? Ja ihanko totta, että itse kärsitte tietenkin eniten. Mä kyllä kärsin aika sanoinkuvaamattoman paljon täysin epävakaan äitini käytöksestä. Mitä tahansa teette, älkää tehkö lapsia.

 

Sinä voit aina katkaista välit äitiisi. Mieti jos se äiti eläisikin pääsi sisällä, etkä pääsisi siitä koskaan eroon.

:') Juuri tuota se kaikenkattava uhriutuminen on, minä minä ja MINUN tuskani. Ja todellakin olen katkaissut välini äitiini, senkö luulet jotenkin maagisesti

Kannattaa käsitellä noita omia ongelmia oman terapeutin kanssa, eikä raivota tuntemattomalle netissä. 

Totta, on erilaisia kausia. Joskus on aivan erilailla herkillä...

Oma naama on nyt naama näkkärillä vaikka olosuhteet on ihan hyvät. Ei hymyilytä ja juttu luista. Ilman alkoa tosin olen ollut ja siinä on viisautta. Olo on tasaisempi kun ei juo ja siihen rasvahappoja kannattaa ottaa lisäksi.

Säännöllisyys olisi tärkeää ja liikunta. Kunnon ravinto. Eläkkeellä rytmit vaan menee miten sattuu.

Itsellä joihinkin asioihin reagointi nostaa päätään helposti ja aina olen niihin raivareihin juonut. Ikä helpottaa ja ei helpota. Pienestä lapsesta asti se tuska on ollut voimakasta ja siihen liittyvät ajatukset kuolemasta.

Kyllä sitä kausittaista vaihtelua selvästi on. Mutta en ole itse huomannut että se liittyisi mihinkään vuodenaikaan tai muuhun, se vaan tulee ja sitten on hankalampi kausi, kunnes se helpottaa ja on vähän helpompaa jonkun aikaa. Tietysti ulkoiset olosuhteet vaikuttaa, mutta oman kokemukseni mukaan se mielen temppuilu saattaa alkaa vaikka asiat sinänsä olisi balanssissa.

Mielestäni on hyvin tärkeää että jos tämän häiriön itsessään tunnistaa on kertoa läheisille mitä se tarkoittaa. Liian usein epävakaa alkaa oireilemaan terveessä seurassa, koska ne muut pelaa tietysti terveen pelikirjalla ja heille normaalit asiat saattaa olla hyvin kuormittavia epävakaalle. Esim kyky ottaa vastuuta on toisenlainen. Samoin kestokyky, pitkäjänteisyys jne. Ongelmia tulee aina jos epävakaa on jotenkin väkisin sosiaalisesti sidottu tällaiseen todellisuuteen, ts pelaaman muiden ehdoilla ilman että muut tajuaa mistä hänen kohdalla on kyse. Se on pelkkää rimpuilua; epävakaalla on tuskainen olo ja se oireilee ja rimpuilee, kun taas toiset ei käsitä mistä on kyse ja turhautuu.

Epävakaa voi olla hyvä kaveri, jos se saa olla pienen matkan päässä ja omilla voimavaroillaan. Kaikilla ei ole narsistista ja huomionhakuista käytöstä ja hyvinä hetkinä ne luontaiset ominaisuudet, kuten huumorintaju tai karisma voi päästä hyvinkin valloilleen. He ovat vain henkisesti vammautuneita. Eihän kovassa kolarissa invalidisoitunuttakaan laiteta samoihin hommiin kuin terve jalkaisia. Hän tulee mukaan sen minkä pystyy eikä kuormita muita, koska kaikki tietää mistä on kyse. Jos epävakaa ymmärtää omat oireensa ja hänellä on kykyä itsereflektioon, osaa hän kyllä myös nähdä kun oma touhu lähtee lapasesta tai menee liian pitkälle. Silloin hän vetäytyy omiin oloihinsa huilaamaan. Jos hänellä taas ei tätä kykyä ole, syntyy turhaa kärsimystä ja epävarmuutta kaikille.

Tämä on tietysti niin, ettei kenenkään tarvitse pelata myöskään epävakaan säännöillä. 

Mielisairaus viiraa vähän niin kuin tuulten mukaan eli on lasku ja nousukausia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ikävään sävyyn kommentoija yrittää ymmärtää, ettei epävakaa ole itse valinnut tilaansa. Voin vakuuttaa sinulle, että me kärsimme tästä itse paljon enemmän kuin läheiset ja ulkopuoliset, jotka joutuvat joskus oireilumme kohteeksi.

Joskus? Ja ihanko totta, että itse kärsitte tietenkin eniten. Mä kyllä kärsin aika sanoinkuvaamattoman paljon täysin epävakaan äitini käytöksestä. Mitä tahansa teette, älkää tehkö lapsia.

 

Sinä voit aina katkaista välit äitiisi. Mieti jos se äiti eläisikin pääsi sisällä, etkä pääsisi siitä koskaan eroon.

:') Juuri tuota se kaikenkattava uhriutuminen on, minä minä ja MINUN tuskani. Ja todellakin olen katkaissut välini äitiini, senkö luulet jotenkin maagisesti

Eikä niitä välejäkään katkaista noin vain. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua että joku ehdottaa epävakaan tilalle kaksisuuntaista. Eiväthän ne ole lainkaan samanlaisia. Kommenteista näkee heti muutenkin mitkä kirjoittajat tietävät mistä puhuvat.

Juu ja nepsyt saatetaan leimata epävakaiksi. Kyllä lääkärit nämä erottaa ja helposti erottavatkin, että sitä ei tarvitse kenenkään jännittää. Muut saa puhua mitä lystää. Itsestään puhuvat, ainakin hyvin usein. 

Vierailija kirjoitti:

Totta, on erilaisia kausia. Joskus on aivan erilailla herkillä...

Oma naama on nyt naama näkkärillä vaikka olosuhteet on ihan hyvät. Ei hymyilytä ja juttu luista. Ilman alkoa tosin olen ollut ja siinä on viisautta. Olo on tasaisempi kun ei juo ja siihen rasvahappoja kannattaa ottaa lisäksi.

Säännöllisyys olisi tärkeää ja liikunta. Kunnon ravinto. Eläkkeellä rytmit vaan menee miten sattuu.

Itsellä joihinkin asioihin reagointi nostaa päätään helposti ja aina olen niihin raivareihin juonut. Ikä helpottaa ja ei helpota. Pienestä lapsesta asti se tuska on ollut voimakasta ja siihen liittyvät ajatukset kuolemasta.

Hyvin analysoitu, ja näytät olevan melko sinut itsesi kanssa. Hyvää jatkoa sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuus esiintyy hyvin usein samanaikaisesti muiden psyykkisten vaikeuksien, kuten mieliala-, ahdistus-, päihde- ja syömishäiriöiden kanssa.

En sanoisi, että epävakaa persoonallisuushäiriö on oma erillinen häiriö, vaan siihen liittyy monia ongelmia, usein nimenomaan päihteiden ongelmakäyttöä. 

Päihteet ovat itsehoitoa, koska muuten olo on melko sietämätön koko ajan. Mieti jos oma mielesi heittelisi välillä "tapan itseni" - "elämä on ihanaa" miljoona kertaa päivässä, noin kärjistettynä. 

Tasainen verensokeri eli säännöllien ruokailu on aika tärkeä juttu. Vauvat ja taaperotkin ovat sietämättömiä raivokimppuja jos eivät syö säännöllisesti jotain järkevää.

Aikuisilta ei yleensä psykologilla kysellä ruokarytmiä ja elintapoja vaan lyödään diagnoosi ja pharmaa kouraan. Siinä sitten ihmetellään kun keholla on paska olo kun lääke ei olekaan sitä ravintoa mitä se keho tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä stressi lisää oireilua ihan selvästi. Minulla on selvästi epävakaan piirteitä, vaikka ei varsinaista diagnoosia olekaan. Viime vuonna oli suht rauhallisessa työssä, jossa joten kuten jopa viihdyin. Palkka oli kuitenkin melko kehno. Sain sitten talvella tarjouksen toisesta työstä, jossa oli paljon parempi palkka, mutta myös stressaavampi työ. Oireilu alkoi todella nopeasti kun menin tänne. Itseasiassa olen itsekin jo huolissani hajoaako minulla kunnolla pää, koska elämä on ihan saatananmoista vuoristorataa. Olen töissä hallinnut itseni vielä joten kuten, mutta muuten oireilu on käynyt todella raskaaksi. Onneks työi on määräikainen, joten en jatka sitä kun sopimus loppuu.

Millaista oireilusi on?

Vierailija kirjoitti:

Hassua että joku ehdottaa epävakaan tilalle kaksisuuntaista. Eiväthän ne ole lainkaan samanlaisia. Kommenteista näkee heti muutenkin mitkä kirjoittajat tietävät mistä puhuvat.

Onhan ne osittain. Epävakaa vain reagoi herkemmin kumpaankin suuntaan. Henkilö voi hyvin sairastaa molempia. Sitten niitä lienee entistä vaikeampaa erottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä kausittaista vaihtelua selvästi on. Mutta en ole itse huomannut että se liittyisi mihinkään vuodenaikaan tai muuhun, se vaan tulee ja sitten on hankalampi kausi, kunnes se helpottaa ja on vähän helpompaa jonkun aikaa. Tietysti ulkoiset olosuhteet vaikuttaa, mutta oman kokemukseni mukaan se mielen temppuilu saattaa alkaa vaikka asiat sinänsä olisi balanssissa.

Mielestäni on hyvin tärkeää että jos tämän häiriön itsessään tunnistaa on kertoa läheisille mitä se tarkoittaa. Liian usein epävakaa alkaa oireilemaan terveessä seurassa, koska ne muut pelaa tietysti terveen pelikirjalla ja heille normaalit asiat saattaa olla hyvin kuormittavia epävakaalle. Esim kyky ottaa vastuuta on toisenlainen. Samoin kestokyky, pitkäjänteisyys jne. Ongelmia tulee aina jos epävakaa on jotenkin väkisin sosiaalisesti sidottu tällaiseen todellisuuteen, ts pelaaman muiden ehdoilla ilman että muut tajuaa mistä hänen kohdalla on kyse. Se on pelkkää rimpuilu

Eli kaikki epävakaat ovat luontaisesti huumorintajuisia ja karismaattisia? Onko oikein oirekirjossa kuvattuna?

Vierailija kirjoitti:

Hassua että joku ehdottaa epävakaan tilalle kaksisuuntaista. Eiväthän ne ole lainkaan samanlaisia. Kommenteista näkee heti muutenkin mitkä kirjoittajat tietävät mistä puhuvat.

Kaikki psyk.diagnoosit ovat päästä keksittyjä eikä niillä ole mitään fysiologisia pohjia, pelkkää tarinankerrontaa, loitsuja. Tuo on ihan julkista tietoa, että siellä missä psykologiaa on "kehitetty" eli jenkeissä es on tehty hyvin epäeettisesti jossain kabinetissa bro-kerhon tarinoimana. Kun diagnoosien kriteereitä on kirjattu ylös, "asiantuntijat" ovat sanoneet kommentteja tyyliin: "ei sinne tuota voi laittaa, sillä minä olen tuollainen!" 

Hölmöläiset, hölmöläiset. 

Terveelliset elintavat. Säännölliset rutiinit. Järkevää ruokaa 2-3 tunnin välein, ei kofeiinia iltapäivän jälkeen, kunnon yöunet, liikunta, ulkoilu, mieltä ja hermostoa kiihottavat somet, pelit, päihteet, ym. rajoitetusti. Samat säännöt kuin pikkulapsille, aikuisillekin. Ei kestä kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuus esiintyy hyvin usein samanaikaisesti muiden psyykkisten vaikeuksien, kuten mieliala-, ahdistus-, päihde- ja syömishäiriöiden kanssa.

En sanoisi, että epävakaa persoonallisuushäiriö on oma erillinen häiriö, vaan siihen liittyy monia ongelmia, usein nimenomaan päihteiden ongelmakäyttöä. 

Päihteet ovat itsehoitoa, koska muuten olo on melko sietämätön koko ajan. Mieti jos oma mielesi heittelisi välillä "tapan itseni" - "elämä on ihanaa" miljoona kertaa päivässä, noin kärjistettynä. 

Tasainen verensokeri eli säännöllien ruokailu on aika tärkeä juttu. Vauvat ja taaperotkin ovat sietämättömiä raivokimppuja jos eivät syö säännöllisesti jotain järkevää.

Aikuisilta ei yleensä psykologilla kysellä ruokarytmiä ja elintapoja vaan lyödään di

Psykologi ei sen enempää diagnosoi kuin määrää lääkeitäkään. Eniten vtuttaa ihmiset, jotka osallistuvat tällaisiin ketjuihin tajuamatta asiasta kirjaimellisesti hevon helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että joku ehdottaa epävakaan tilalle kaksisuuntaista. Eiväthän ne ole lainkaan samanlaisia. Kommenteista näkee heti muutenkin mitkä kirjoittajat tietävät mistä puhuvat.

Juu ja nepsyt saatetaan leimata epävakaiksi. Kyllä lääkärit nämä erottaa ja helposti erottavatkin, että sitä ei tarvitse kenenkään jännittää. Muut saa puhua mitä lystää. Itsestään puhuvat, ainakin hyvin usein. 

Ystäväni on SEKÄ nepsy ETTÄ epävakaa. Omainen samoin.

Ihanko tosissaanko joku ehdottaa säännöllistä ruokailurytmiä hoidoksi persoonallisuushäiriöön?? 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu että noin puolet epävakaata sairastavista on myös alkoholisteja. BPD on tavallisin psyykkinen häiriö, johon liittyy alkoholismi. Kaikilta psyykkistä sairautta sairastavilta pitäisi kieltää alkoholi täysin, koska se on niin merkittävä aivojen toimintaa häiritsevä aine. 

Oliko ensin muna vai kana?

Kenties epävakaissa on niin paljon alkoholisteja, koska lievittävät kipuaan sillä tavalla.

Ei niin että alkoholi tekisi heistä epävakaita.

Kyllä se on lapsuus josta nämä oireet alkaa. 

Epävakaa on synnynnäinen luonnevika. Kuuluu samaan sarjaan kuin narsismi. Epävakaa aina myös jonkinasteinen narsisti.

Temperamentti on eri juttu. Se voi olla ns. hankala ja ailahteleva, mutta se ei ole mikään häiriö eikä sairaus.