Kuuluuko epävakaaseen persoonallisuushäiriöön jonkinlaiset kausivaihtelut?
Eli voiko olla että häiriö on kuukausia lähes huomaamaton, kunnes se sitten sieltä ponkaisee ja saattaa oireilla voimakkaasti kuukausia? Sitten taas rauhoittuu, tai tasaantuu. Ei nyt ihan nornaaliksi, mutta pahimmat ylilyönnit on ikään kuin tauolla.
Kommentit (124)
On tutkittu että noin puolet epävakaata sairastavista on myös alkoholisteja. BPD on tavallisin psyykkinen häiriö, johon liittyy alkoholismi. Kaikilta psyykkistä sairautta sairastavilta pitäisi kieltää alkoholi täysin, koska se on niin merkittävä aivojen toimintaa häiritsevä aine.
Vierailija kirjoitti:
"Miten ihmeessä ei varaa?"
Se terapia maksaa. Ei se Kela koko summaa korvaa ja omavastuuksi jää sen verran että pienipalkkaisella pätkätyöläisellä (kyllä, teen pätkätöitä kun pää ei kestä pidempiä) ei ole varaa.
Tämä. Minä hoidan ja minua hoidetaan (!) lähinnä bentsoilla. Näin on mennyt vuosikymmeniä. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa. Eikä se terapia mikään ihmelääke pershäröön ole; pitäisi olla juurikin ko asiaan paneutunut terapeutti. Ihan sekoiluksihan tämä elämä meni alusta loppuun. Paha kantaa tämän enempää vastuuta, yrittänyt olen.
Voisiko ikävään sävyyn kommentoija yrittää ymmärtää, ettei epävakaa ole itse valinnut tilaansa. Voin vakuuttaa sinulle, että me kärsimme tästä itse paljon enemmän kuin läheiset ja ulkopuoliset, jotka joutuvat joskus oireilumme kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu että noin puolet epävakaata sairastavista on myös alkoholisteja. BPD on tavallisin psyykkinen häiriö, johon liittyy alkoholismi. Kaikilta psyykkistä sairautta sairastavilta pitäisi kieltää alkoholi täysin, koska se on niin merkittävä aivojen toimintaa häiritsevä aine.
Oliko ensin muna vai kana?
Kenties epävakaissa on niin paljon alkoholisteja, koska lievittävät kipuaan sillä tavalla.
Ei niin että alkoholi tekisi heistä epävakaita.
Kyllä se on lapsuus josta nämä oireet alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten ihmeessä ei varaa?"
Se terapia maksaa. Ei se Kela koko summaa korvaa ja omavastuuksi jää sen verran että pienipalkkaisella pätkätyöläisellä (kyllä, teen pätkätöitä kun pää ei kestä pidempiä) ei ole varaa.
Tämä. Minä hoidan ja minua hoidetaan (!) lähinnä bentsoilla. Näin on mennyt vuosikymmeniä. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa. Eikä se terapia mikään ihmelääke pershäröön ole; pitäisi olla juurikin ko asiaan paneutunut terapeutti. Ihan sekoiluksihan tämä elämä meni alusta loppuun. Paha kantaa tämän enempää vastuuta, yrittänyt olen.
Sama. Olen oppinut realistiksi tämän häiriön kanssa. Kun ikää alkaa olla 50 vuotta alkaa tuntea itsensä.
Kannattaa muistaa että epävakaata on eri tasoista. Kaikki ei ole mitään sekopäisiä kilareita, jotka kirkuu ja huutaa ja sekoilee, vaan osa käy töissä ja oireilee sisälle päin. Elämä on todellista tuskaa, koska ulkopuoliset ei tiedä, mutta vaatimukset on samat kuin muillakin. Siksi sitä alkaa etsiä keinoja selvitä tästä vaatimuksesta ja usein se tarkoittaa päihteitä.
Nämähän eivät koskaan itse voi yrittää tehdä mitään sen eteen, että voisivat paremmin ja elämä olisi tasapainoisempaa. Eivät voi yrittää olla ilman alkoholia, eivät voi yrittää syödä säännöllisemmin ja terveellisemmin, eivät voi yrittää liikkua enemmän, eivät voi yrittää hillitä itseään, jos kaikki ei mene oman mielen mukaan. Muiden vaan pitää kärsiä heidän käytöstä töissä, kotona, kaupassa jne. Koska dg antaa syyn heidän käytökselle.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ikävään sävyyn kommentoija yrittää ymmärtää, ettei epävakaa ole itse valinnut tilaansa. Voin vakuuttaa sinulle, että me kärsimme tästä itse paljon enemmän kuin läheiset ja ulkopuoliset, jotka joutuvat joskus oireilumme kohteeksi.
"Joskus " ??? Terve omainen kärsii yhtä lailla, toinen sairas vielä enemmän. Eihän se kenenkään syy ole, mitä sattuu geenibingossa saamaan. Ei silti pidä vähätellä kenenkään tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
"Miten ihmeessä ei varaa?"
Se terapia maksaa. Ei se Kela koko summaa korvaa ja omavastuuksi jää sen verran että pienipalkkaisella pätkätyöläisellä (kyllä, teen pätkätöitä kun pää ei kestä pidempiä) ei ole varaa.
Just.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että epävakaata on eri tasoista. Kaikki ei ole mitään sekopäisiä kilareita, jotka kirkuu ja huutaa ja sekoilee, vaan osa käy töissä ja oireilee sisälle päin. Elämä on todellista tuskaa, koska ulkopuoliset ei tiedä, mutta vaatimukset on samat kuin muillakin. Siksi sitä alkaa etsiä keinoja selvitä tästä vaatimuksesta ja usein se tarkoittaa päihteitä.
Hyvin kuvailtu ja niin totta. Itse olen juuri tuollainen, eli ulkoapäin näyttää siltä, että olen normaali ja terve, käyn töissä ja käyttäydyn aina asiallisesti. Sisälläni on sitten ihan toisin, edes aviopuoliso ei tiedä kuinka huonosti todella voin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ikävään sävyyn kommentoija yrittää ymmärtää, ettei epävakaa ole itse valinnut tilaansa. Voin vakuuttaa sinulle, että me kärsimme tästä itse paljon enemmän kuin läheiset ja ulkopuoliset, jotka joutuvat joskus oireilumme kohteeksi.
"Joskus " ??? Terve omainen kärsii yhtä lailla, toinen sairas vielä enemmän. Eihän se kenenkään syy ole, mitä sattuu geenibingossa saamaan. Ei silti pidä vähätellä kenenkään tuskaa.
Tämän sanon 52v omaisena asioita seuranneena.
Vierailija kirjoitti:
Nämähän eivät koskaan itse voi yrittää tehdä mitään sen eteen, että voisivat paremmin ja elämä olisi tasapainoisempaa. Eivät voi yrittää olla ilman alkoholia, eivät voi yrittää syödä säännöllisemmin ja terveellisemmin, eivät voi yrittää liikkua enemmän, eivät voi yrittää hillitä itseään, jos kaikki ei mene oman mielen mukaan. Muiden vaan pitää kärsiä heidän käytöstä töissä, kotona, kaupassa jne. Koska dg antaa syyn heidän käytökselle.
Höpö höpö. Minä en esimerkiksi edes tapaa ketään kun voin huonommin. Sitä voi kestää kuukausia. Alkoholia en ole käyttänyt 20 vuoteen ja koiran kanssa kävelen neljä kertaa vuorokaudessa - aivan sama mikä on keli. Silti kärsin syvästi, ja suurimmaksi osaksi haluan vain kuolla. Rukoukseni on jo vuosia ollut ihmettelevä *jumala, miksi et ota minua täältä pois*.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ikävään sävyyn kommentoija yrittää ymmärtää, ettei epävakaa ole itse valinnut tilaansa. Voin vakuuttaa sinulle, että me kärsimme tästä itse paljon enemmän kuin läheiset ja ulkopuoliset, jotka joutuvat joskus oireilumme kohteeksi.
Joskus? Ja ihanko totta, että itse kärsitte tietenkin eniten. Mä kyllä kärsin aika sanoinkuvaamattoman paljon täysin epävakaan äitini käytöksestä. Mitä tahansa teette, älkää tehkö lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nämähän eivät koskaan itse voi yrittää tehdä mitään sen eteen, että voisivat paremmin ja elämä olisi tasapainoisempaa. Eivät voi yrittää olla ilman alkoholia, eivät voi yrittää syödä säännöllisemmin ja terveellisemmin, eivät voi yrittää liikkua enemmän, eivät voi yrittää hillitä itseään, jos kaikki ei mene oman mielen mukaan. Muiden vaan pitää kärsiä heidän käytöstä töissä, kotona, kaupassa jne. Koska dg antaa syyn heidän käytökselle.
Olipa typerä yleistys. Et taida olla kovin fiksu.
Sinulla on selvästi huonoja kokemuksia epävakaasta, ilmeisesti puolisosi tai kaverisi on ollut sellainen. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei kaikki ole samanlaisia kuin sinä olet nähnyt. Hyvin moni epävakaa käy töissä ja yrittää selvitä elämästään. Ei ne kaikki ole mitään sekopalloja jotka hilluu kuin vähämieliset tai käyttäytyy narsistisesti ja huomionhakuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämähän eivät koskaan itse voi yrittää tehdä mitään sen eteen, että voisivat paremmin ja elämä olisi tasapainoisempaa. Eivät voi yrittää olla ilman alkoholia, eivät voi yrittää syödä säännöllisemmin ja terveellisemmin, eivät voi yrittää liikkua enemmän, eivät voi yrittää hillitä itseään, jos kaikki ei mene oman mielen mukaan. Muiden vaan pitää kärsiä heidän käytöstä töissä, kotona, kaupassa jne. Koska dg antaa syyn heidän käytökselle.
Höpö höpö. Minä en esimerkiksi edes tapaa ketään kun voin huonommin. Sitä voi kestää kuukausia. Alkoholia en ole käyttänyt 20 vuoteen ja koiran kanssa kävelen neljä kertaa vuorokaudessa - aivan sama mikä on keli. Silti kärsin syvästi, ja suurimmaksi osaksi haluan vain kuolla. Rukoukseni on jo vuosia ollut ihmettelevä *jumala, miksi et ota minua täältä pois*.
Minäkin haluan suurimmaksi osaksi vain kuolla, mutta samaan aikaan en halua. Minusta se kuolemankaipuu on toive siitä, että tämä sisäinen tuska loppuisi, ei halua varsinaisesti kuolla.
Kyllä se vaan on alkoholiriippuvuutta, jos ottaa alkoholia siksi, että yrittää sillä parantaa mielialaa. Jos ei ole riippuvainen alkoholista, sitä ei TARVITSE missään tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ikävään sävyyn kommentoija yrittää ymmärtää, ettei epävakaa ole itse valinnut tilaansa. Voin vakuuttaa sinulle, että me kärsimme tästä itse paljon enemmän kuin läheiset ja ulkopuoliset, jotka joutuvat joskus oireilumme kohteeksi.
Joskus? Ja ihanko totta, että itse kärsitte tietenkin eniten. Mä kyllä kärsin aika sanoinkuvaamattoman paljon täysin epävakaan äitini käytöksestä. Mitä tahansa teette, älkää tehkö lapsia.
Sinä voit aina katkaista välit äitiisi. Mieti jos se äiti eläisikin pääsi sisällä, etkä pääsisi siitä koskaan eroon.
Onpas täällä monta epävakaa dg:n saanutta. Varmaan itse diagnosoitu, sillä sitä ei helpolla saa. Vai olisiko kuitenkin teillä kyse masennuksesta tai kaksisuuntaisesta?
"Miten ihmeessä ei varaa?"
Se terapia maksaa. Ei se Kela koko summaa korvaa ja omavastuuksi jää sen verran että pienipalkkaisella pätkätyöläisellä (kyllä, teen pätkätöitä kun pää ei kestä pidempiä) ei ole varaa.