Lue keskustelun säännöt.
Yrittääkö kolmatta lasta?
02.04.2007 |
Tilanne on se, että nyt meillä on 3- ja 1-vuotiaat lapset. Eivät mitään erityisen hankalia tapauksia, mutta silti olen joka päivä jollain hetkellä aivan kurkkuani myöten täynnä lapsenhoitoa ja tuntuu, että tarvitsen pikaisesti omaa tilaa ja kunnolla. Toisaalta tuntuu, että perheestä puuttuu vielä jotain = yksi lapsi. Mies hoitaa osansa kotihommista ja ottaa vastuuta ja on suostuvainen numero kolmoseen. Omissa mielikuvissani toiveperheen koko on kolme lasta.
Hyvinä hetkinä siis haluan kolmannen ja hankalina en. Mitä tehdä? Älkää tarjotko ratkaisuksi sitä, että ole pari kolme vuotta töissä ja tee sitten, haluan hoitaa tämän pikkulapsiajan nyt tähän samaan putkeen.
Kommentit (47)
Meillä on nyt 7 ja 5 vuotiaat lapset. Vielä pari vuotta sitten olin varma, että lapsilukumme on täynnä. Nyt kolmatta lasta on yritetty joulukuusta 05 ja takana on kaksi alle 10 rv:n keskenmenoa sekä yksi raskauden keskeytys (erittäin vaikean ja harvinaisenluustosairauden takia) Että se kai siitä kolmannesta kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa luulen minäkin, että kun lapset kasvaa, halu kolmanteenkin varmaan vähenee ja oma mukavuudenhalu lisääntyy.
Tuntuu, että muutaman vuoden päästä ei " jaksa" aloittaa taas kaikkea alusta. Onhan ne vauvat ihania, mutta vauva-aika kuitenkin raskasta,vaikka suhteellisen helppo vauva olisikin.
kanssa ole raskas. Kuten monet on sanonu, sen kolmannen VAUVAN kyllä klaaraa hyvin, niitten kahden ekan kokemuksella. Raskasta on se, että se ns. työmäärä ja paljonko pitää lapsiin pistää aikaa ja energiaa lisääntyy seuraavaks 20 vuodeksi.
Eli jos tykkää myös itse harrastaa ja panostaa töihinkin, niin EN suosittele kolmatta lasta. Me " tehtiin" se kolmas just kun kuviteltiin, että se vauva-aika siinä on se raskas juttu ja sehän menee kivasti. No joo, rakkaita nää lapset on, mutta niin kuin sanottu kyllä meille olisi se kaksi lasta ollut kaiken kaikkiaan sopivampi määrä.
Mielummin katusin jotain kuvitteellista eli sillon tällöin haikailisin sen " syntymättömän" lapsen perään, kun niin kuin nyt eli salaa kaikilta välillä harmittelen, että tuli kolme " tehtyä" . Mutta en tietenkään lasten sitä anna nähdä enkä livenä kellekään tunnusta. Ja turha ruveta mammojen sitten kauhistelemaan, että " miten voi katua lastaan" . No, en kadu sitä lasta sinänsä vaan sitä, että oltiin miehen kanssa niin tyhmiä, ettei paremmin tajuttu millaisia ihmisiä me oikein ollaan ja että raskaasti aliarvioitiin kouluikäisten lasten " työllistävyys" .
Kiva saada vähän erilaista näkökulmaa asiaan.
Mutta en juuri nyt. Lapset on 3v ja 1v. Aioin mennä töihin välillä ja odottaa että vauvakuume pukkaa tosissaan päälle. Tai että into hiipuu kokonaan :) Ikäkään ei paina päälle joten kiirettä ei ole. Ja pakkokin odottaa, tähän asuntoon ei mahdu kolmatta (3h+k). Jos ostetaan talo/isompi asunto niin ehkä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoit, että kaksi lasta olisi voinut olla teille sopivampi määrä. Pistää miettimään ja hyvä niin, koska oikeasti mulla on myös ura-ambitioitakin jäljellä.
Jossain vaiheessa mietin kolmattakin lasta, koska sisarukset ovat mielestäni rikkaus. Valinta on ehkä itsekäs jättää lapsi luku tähän. Ei kiinnosta yöheräämiset yms. enää. Voidaan jo suht hyvin liikkua perheella ja välillä pääsen yksinkin lenkille kun näiden kahden kanssa jopa joku jo pärjää. Sain myös juuri vakituisen työn eli ehkä sekin motivoi nyt ajatukset niin että vain kaksi lasta riittää.