Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisista tulee vanhemmiten hissukoita?
03.08.2025 |
Olen huomannut, että moni tuttu nainen muuttuu kasvaessaan hissukaksi. Vaikka oltaisiin esim. harrastuksessa hyviä ja jopa kisattaisiin, jättäydytään höntsäilyryhmään, kun rupeaa paikkoja kolottamaan.
Uraudutaan, mutta eri tavalla kun miehet. Tyydytään omaan asemaan, ei vaadita enemmän palkkaa tai tavoitella korkeampaa asemaa. Ei uskalleta vaihtaa alaa, tuetaan miehen uraa.
Mies saattaa olla kotona täysi laiskimus, mutta tämä vain hiljaa hyväksytään. Samaan aikaan pukataan lapsia ja rupsahdetaan. Sitten leivotaan jo mokkapaloja lapsen harrastukseen ja muututaan lätkämutsiksi tai katsomoäidiksi. Eletään lasten kautta.
Jossain vaiheessa havahdutaan siihen, että jäädään yksin kotitöiden ja lastenhoidon kanssa, vaikka merkit olivat jo selkeitä. Ainakin on kiva astiasto ja tapetti.
Äärimmäisessä tapauksessa mies vie suuremman osan omaisuudesta ja vaihtaa nuorempaan. Hissukkanainen kun allekirjoitti täysin epäreilun avioehdon ja jättäytyi töistä aikoinaan pois.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miksi naiset miksi naiset
Miksi naiset miksi naiset miksi naiset
miksi naiset miks
Naiset vaan nyt tuppaavat tekemään lyhytnäköisiä päätöksiä. Siksi: miksi naiset.
Ehkä joskus voitaisiin oikeasti kysyä, miksi naiset ovat siinä tilanteessa missä ovat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta enään olla niin paljon esillä,a
Vierailija kirjoitti:
Parhaassa tapauksessa aiheutetaan lapselle haittaa kun pusketaan se harrastuksiin, jotka itse jätettiin aikoinaan kesken.
Vai pahimmassa tapauksessa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta enään olla niin paljon esillä,a
ENÄÄ!
Olen pohtinut samaa. Liekö taustalla biologian ohjaamaa käyttäytymistä jättäytymällä itse taustalle pitämään perhettä pystyssä.
En ole samanlainen äiti, koska olen pitänyt harrastuksistani kiinni ja puolisoni on hyvin oma-aloitteinen lasten ja kodin hoitamisen tasavertaisuuden suhteen.
Juuri puhuin pitkäaikaisen ystäväni kanssa, miten olen jatkanut harrastusta, mitä molemmat harrastimme yhdessä lapsuudessamme. Hän kertoi ettei juuri kotona pysty harrastamaan, sillä heti kun on rauhallinen tilaisuus, hän alkaa tekemään kotitöitä. Heillä onkin kotona supersiistiä ja kaikki asiat järjestyksessä. Meillä ei, mutta vierassiivouksen hoitaa suht lyhyessä ajassa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole hissukka vaan vaadin kotona palvelua ja passaamista. Onneksi on mies ja auto. Mies laittaa ruoat, kantaa kauppakassit, antaa seksiä, pesee ikkunat ja kylppärin. Meillä on aika värikkäät tappelut. En tyydy mihinkään mitä en halua ja tämän takia minua vieroksutaan työpaikalla.
Toivon, että apn äiti ja muut häntä hoivanneet ja hänelle kodin laittaneet olisivat ryhtyneet räväköiksi ja jättäneet turhan hoivatyön tekemättä. Eipä olis ap täällä vinkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on väärä paikka kysyä tätä. Kotona hääräävät mammat lukee tätä palstaa ja loukkaantuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset hoitaa lapsia ja lasten harrastuksia, koska ymmärtävät, että jonkun on pakko. Miehet ei hoida, koska eivät sitä ymmärrä, tai ainakin he ajattelevat että kyllä sen Joku Muu hoitaa.
Se ei silti ole hissukkuutta. Se on kovan ytimen vastuunkantoa ja selviytymistä, tulevaisuuden luomista, jota ilman ihmiskunta olisi hävinnyt sukupuuttoon jo kauan sitten.
Mutta kun ei ole pakko. Ennen lasten hankkimista on varmasti jo ymmärretty minkälainen mies on kyseessä. Osallistuuko tämä yhteisiin asioihin vai ei? Kukaan ei pakota lisääntymään tietyn miehen kanssa.
No ei pidä paikkaansa! Osallistuvasta lapsirakkaasta miehestä saattaa tulla täysin tohveli kun oma lapsi syntyy. On kokemusta useammasta lähipiirissä. Pelkureita ja raukkoja jotka keksivät mitä tahansa syitä ettei tarvitse omaan lapseen koskea. Mies voi muuttua parissa vuodessa ihan päinvastaiseksi mitä aiemmin oli. Naisella ei ole siinä vaiheessa mitään muuta mahdollisuutta kuin jaksaa yksin ja siksi onkin ero yleensä edessä, on yksi hoidettava vähemmän kun ei ole miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vähään tyytyväinen ja vähitellen alkanut erkaantumaan tästä maailmasta. Silti toisinaan innostuksen kipinä iskee ja alkaa haaveet puskea pintaan, mutta nopeasti ne hiipuu pois. En tiedä olisiko erilaista jos en olisi sairastunut.
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta ainakaan ole tullut, päinvastoin olen entistä ärhäkämpi. N66
Miten? Huomaatko itse, missä muut menivät metsään ja eksyivät sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen kilpaileminen ja vääntäminen ole lähinnä keskenkasvuisten touhua. Toiset kasvavat ja kypsyvät, toiset kuivuvat tai mätänevät raakoina xD
Onko kasvaminen ja kypsyminen sitä, että jättäydytään elämästä sivummalle?
Mun elämä ON siellä sivummalla. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän haluan olla ns. tapahtumien keskipisteessä.
Taustalla hiljaa tehdään ne tärkeimmät ja vaikeimmat työt ja päätökset elämässä. Räväkät eturivin mellastajat eivät saa mitään (muille) hyvää aikaan. Introvertit pitää elämän perusasiat käynnissä, ekstrovertit tekee lähinnä viihdettä (paljon melua tyhjästä). Tässäkin aloituksessa, jälleen kerran, ekstrovertti syyttää introverttejä kun eivät näy ja kuulu kuten hän ("täydellinen" ihminen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuli hissukka pikku hiljaa. Nykyään kammoksun huomiota ja tuntuisi raskaalta ja typerältä koittaa olla joku räväkkä kun ei tule luonnostaan. Ahdistaa lähinnä ihmiset ja kaikki uusi. Ehkä jolu autismi tms vaan syvenee vanhetessa ja koko aika vähemmän kiinnostaa mikään ns irrottelu.
Mikä on standardi elämä mitä kaikkien pitää tavoitella? Kuka sen määrittelee?
Saako 10 pistettä ja paremman luottoluokituksen kun sen on saavuttanut?
Onko tullut mieleen, että kaikki eivät halua jatkuvasti edetä urallaan, koska se väistämättä tarkoittaisi enemmän stressiä, vastuuta ja vähemmän vapaa-aikaa? Ehkä itse tunnen näin, koska koin paljon isoja vastoinkäymisiä jo lapsena ja nuorena aikuisena. Siitä johtuen haluan nykyään elää mahdollisimman stressivapaasti ja ilman liikaa ulkopuolisia velvoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen kilpaileminen ja vääntäminen ole lähinnä keskenkasvuisten touhua. Toiset kasvavat ja kypsyvät, toiset kuivuvat tai mätänevät raakoina xD
Onko kasvaminen ja kypsyminen sitä, että jättäydytään elämästä sivummalle?
Ei vaan sen ymmärtämistä, että elämä on muutakin kuin kilpailua ja vertailua, kiihotusta ja toinen toistaan extremempiä aistielämyksiä. Niin joo ja jotkut hankkivat ne extreme-kokemuksetkin jo nuorena niin ei tarvites enää sitten vanhana leikkiä mitään surffaripoikaa.
Mutta tosiaan, naisen hormonitoiminta on itsessään estrogeenin vuoksi nautinnollinen. Naiset viihtyvät siksi paremmin kotona ja kaikilla naaraseläimllä on pienemmät reviirit kuin koirailla. Ei meitä vaan kiinnosta.
En tiedä pitäisikö tuota "lakkaa elämästä" pitää loukkauksena vai osoituksena miesten absoluuttisesta typeryydestä, sillä eivät kykene vieläkään ymmärtämään että kissa ei ole koira eikä nainen mies. Jos tykkää vaan koirista ja miesmäisestä käytöksestä niin sellainen ystävällinen vinkki, että jättäkää ne kissat ja naiset rauhaan.
Kaikilla ihmisillä ei ole kunnianhimoa.He eivät halua muuta kuin mielenrauhaa.
Elää rauhassa tasapainoista elämää.
Yleensä tähän lopputulemaan päästään keski-iässä, kun on takana jo elämänkokemusta ja vastoinkäymisiä.
Silloin ymmärtää olla tyytyväinen normaaliin tasaiseen arkeenkin.
Itseasiassa on ihanaa, kun ei tapahdu mitään jännittävää omassa elämässä.
On vain rauha.
Osaan kyllä vaatia, mutta miksi ihmeessä kilpailisin kenenkään kanssa. Mitä järkeä olisi köyttää tuohon kallisarvoista aikaa. Tiedän jo oman arvoni. Kaiken lisäksi miksi minun pitäisi näyttää mitään kenellekään. Jos haluan olla hissukseen, enkä ottaa turhia riskejä, antakaa olla.
Alue: Aihe vapaa
Tarpeeksi kun kokee vähättelyä niin arki- kuin työelämässä oman sukupuolen takia, niin kyllä siinä tahtoo usko horjua omaan osaamiseen. Parempi vain olla hiljaa ja tyytyväinen, kun on edes jokin työpaikka mihin kelpaa ja josta saa rahaa elääkseen.