Miks naisten aina oletetaan olevan rahan perässä?

Jossain päin Suomea on vanha perinnetieto setämiehillä että naiset olisivat omaisuuden perään. Ei ole mennyt jakeluun että myös naiset voivat menestyä todella hyvin ja periä ihan samalla tavalla vanhempansa kuin miehet. Vanha inceleiden uskomus että nainen ei pärjää ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Onko siinä jotakin vikaa? Meidän koko yhteiskuntamme perustuu markkinatalouden ja rahan prostituutiolle, miksipä ei sitten ihmisyyskin? Seksuaalisuus ja sen kaikki perverssit muodot on nyt vapautettu kaapeista ja normalisoitu, eikö olisi aika normalisoida myös muu moraalisesti epäilyttävä? Ahneus, narsismi, egoismi? Ai niin, unohdin että nehän _ovat_ täysin _normaaleja_! Mistä vtusta tässä enää edes keskustellaan? Tietysti raha ja varakkuus ovat yksi tärkeimmistä prioriteeteista nykyihmisiselle! Kuka nyt helvetti köyhän kanssa haluaisi elellä?

Niin, haluaako sitten olla tunteeton ja laskelmoiva h*ora vai hyvä ja tunteellinen ihminen. Kumpikin on toki sallittua.

Ja huomautan, että tarkoitan tällä yhtä lailla myös miehiä, en ainoastaan naisia. 

Rahan takia asioita tekeviin ihmisiin ei voi luottaa. Ovat kauppatavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mun naispuoliset tutut asuivat opiskeluaikansa töissäolevan miehen kanssa, joka tuki ja kustansi heidän elämäänsä. Hyvin pian valmistumisen jälkeen, päästyään hyviin tuloihin käsiksi, 90% näistä lemppasi tai vaihtoi miehen lennosta. Sattumaa?

Miehet suhtautuvat usein nurjasti naisen hyviin tuloihin. Haluavat olla perheen parempituloinen osapuoli. Naisena on aika vaikea ymmärtää miestä, joka kiukuttelee hyvistä tuloista tai yrittää jopa sabotoida naisen työuraa ja ehdotella pienituloisia ratkaisuja oman egonsa pönkittämiseksi.



Silloin, kun työssäkäyvä mies kustantaa pienituloisen naisen elämää, nainen myös yleensä tekee enemmän kotitöitä kuin se mies. Päästyään hyvätuloisiksi naiset yleensä haluaisivat jakaa kotityötkin tasan. Onko miehistä ollut siihen vai ovatko odottaneet edelleen palveluita?

Eroon voi siis olla aivan muut syyt kuin mitä vihjailet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siinä jotakin vikaa? Meidän koko yhteiskuntamme perustuu markkinatalouden ja rahan prostituutiolle, miksipä ei sitten ihmisyyskin? Seksuaalisuus ja sen kaikki perverssit muodot on nyt vapautettu kaapeista ja normalisoitu, eikö olisi aika normalisoida myös muu moraalisesti epäilyttävä? Ahneus, narsismi, egoismi? Ai niin, unohdin että nehän _ovat_ täysin _normaaleja_! Mistä vtusta tässä enää edes keskustellaan? Tietysti raha ja varakkuus ovat yksi tärkeimmistä prioriteeteista nykyihmisiselle! Kuka nyt helvetti köyhän kanssa haluaisi elellä?

Niin, haluaako sitten olla tunteeton ja laskelmoiva h*ora vai hyvä ja tunteellinen ihminen. Kumpikin on toki sallittua.

Ja huomautan, että tarkoitan tällä yhtä lailla myös miehiä, en ainoastaan naisia. 

Rahan takia asioita tekeviin ihmisiin ei voi luottaa. Ovat kauppatavaraa.

Suurin osa ihmisistä on kauppatavaraa. Markkinatalouden prostituutteja. Sen lisäksi iso osa on totaalisen koukussa rahaan, statukseen ja hierarkioihin. Valtaan. Sukupuoleen katsomatta ihminen on nykyisin aika pitkälti pelkästään h*ora; sieluton kuori. Varjoisaa kasvustoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet loivat väkivallan avulla patriarkaalisen luokkayhteiskunnan, jossa vain rahalla pärjää, mutta naisia ei päästetä siihen työelämän kautta käsiksi. Sitten miehet kärhämöivät keskenään ja ainoa keino naiselle päästä kiinni hyvään elämään on miehen kautta. Onneksi nyt ei enää asiat ole ihan näin yksioikoisia, mutta tämä on se juurisyy. Pysykää mieluummin, että miksi meillä on luokka yhteiskunta, jossa vain rikkailla on hyvä olla?

Sitten tee kovasti töitä, elä feministisessä naispiirissäsi äläkä ryhdy suhteisiin miesten kanssa.

Miksi? Tykkään mielestäni, joka on duunari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mun naispuoliset tutut asuivat opiskeluaikansa töissäolevan miehen kanssa, joka tuki ja kustansi heidän elämäänsä. Hyvin pian valmistumisen jälkeen, päästyään hyviin tuloihin käsiksi, 90% näistä lemppasi tai vaihtoi miehen lennosta. Sattumaa?

Miehet suhtautuvat usein nurjasti naisen hyviin tuloihin. Haluavat olla perheen parempituloinen osapuoli. Naisena on aika vaikea ymmärtää miestä, joka kiukuttelee hyvistä tuloista tai yrittää jopa sabotoida naisen työuraa ja ehdotella pienituloisia ratkaisuja oman egonsa pönkittämiseksi.



Silloin, kun työssäkäyvä mies kustantaa pienituloisen naisen elämää, nainen myös yleensä tekee enemmän kotitöitä kuin se mies. Päästyään hyvätuloisiksi naiset yleensä haluaisivat jakaa kotityötkin tasan. Onko miehistä ollut siihen vai ovatko odottaneet edelleen palveluita?

Eroon voi siis olla aivan muut syyt k

Mulle on ihan sama tienaako nainen kuukaudessa nolla euroa vai miljoonan. Kunhan ei vaadi mun tienaavan euroakaan. Mulle raha ym. pinnallisuudet ovat yhdentekeviä ja odotan, että ne ovat sitä myös naiselle. Kiinnostaako? Kelpaako? Sitä minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siinä jotakin vikaa? Meidän koko yhteiskuntamme perustuu markkinatalouden ja rahan prostituutiolle, miksipä ei sitten ihmisyyskin? Seksuaalisuus ja sen kaikki perverssit muodot on nyt vapautettu kaapeista ja normalisoitu, eikö olisi aika normalisoida myös muu moraalisesti epäilyttävä? Ahneus, narsismi, egoismi? Ai niin, unohdin että nehän _ovat_ täysin _normaaleja_! Mistä vtusta tässä enää edes keskustellaan? Tietysti raha ja varakkuus ovat yksi tärkeimmistä prioriteeteista nykyihmisiselle! Kuka nyt helvetti köyhän kanssa haluaisi elellä?

Niin, haluaako sitten olla tunteeton ja laskelmoiva h*ora vai hyvä ja tunteellinen ihminen. Kumpikin on toki sallittua.

Ja huomautan, että tarkoitan tällä yhtä lailla myös miehiä, en ainoastaan naisia. 

Rahan takia asioita tekeviin ihmisiin ei voi luottaa. Ovat kauppatavaraa.

Tuossa on semmoinen vähän väsynyt piirre, että laitetaan vastakkain raha ja rakkaus ikään kuin se varakas tai hyvätuloinen puoliso (sukupuoleen katsomatta) olisi muuten kaikin puolin huono, ja joku fiktiivinen köyhempi automaattisesti jalo ja hyvä ja rakastava.

Oikeasti myös hyvätuloinen tai varakas tai jopa rikas voi olla rakastava ja mukava ja hyvä puoliso. Eli tuollaista valintatilannetta ei oikeasti ole olemassa, on vaan yksilöitä. Yleensä valitaan semmoinen, joka tykkää itsestä ja on omasta mielestä jollakin tapaa ihana. 

Nuorempana olin sen verran kiltti ja aivopesty just tuolla ahneudesta sheimaamisella, että itsekin suhtauduin vähän vinosti hymyillen ystäviin, jotka menivät naimisiin tosi rikkaan tai tosi hyvätuloisen miehen (tai naisen) kanssa. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin on pakko myöntää, että sellaiset liitot ovat olleet ihan yhtä onnistuneen ja onnellisen näköisiä kuin vähemmän varakkaatkin liitot, mutta onhan niissä perheissä myös ollut koko ajan ihan erilainen elintaso kuin tavallisemmilla perheillä. Vaikea nähdä suurena haittana sitä, että onnellisen parisuhteen lisäksi on luksushuvilaa, upeita veneitä, ihania lomamatkoja ja kauniita vaatteita.

Sekin on vuosien varrella nähty, että talousvaikeudet syövät perheonnea ihan kenellä tahansa. Parempi siis, jos talousvaikeuksia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta. Moni nainen on humalassa tunnustanut valinneensa tai lähteneensa treffeille seurustelukumppanin tai aviomiehensä kanssa alunperin varallisuuden perusteella.  

Mistä ne naiset tietää miehen varallisuuden?

Mulle on ihan sama tienaako nainen kuukaudessa nolla euroa vai miljoonan. Kunhan ei vaadi mun tienaavan euroakaan. Mulle raha ym. pinnallisuudet ovat yhdentekeviä ja odotan, että ne ovat sitä myös naiselle. Kiinnostaako? Kelpaako? Sitä minäkin.

No millä sä elät, tuilla, joita maksetaan verovaroista? Asut vanhempiesi kotona ja pidät varastettuja vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

! Kuka nyt helvetti köyhän kanssa haluaisi elellä?

Niin, haluaako sitten olla tunteeton ja laskelmoiva h*ora vai hyvä ja tunteellinen ihminen. Kumpikin on toki sallittua.

Tuossa on semmoinen vähän väsynyt piirre, että laitetaan vastakkain raha ja rakkaus ikään kuin se varakas tai hyvätuloinen puoliso (sukupuoleen katsomatta) olisi muuten kaikin puolin huono, ja joku fiktiivinen köyhempi automaattisesti jalo ja hyvä ja rakastava.

Oikeasti myös hyvätuloinen tai varakas tai jopa rikas voi olla rakastava ja mukava ja hyvä puoliso. Eli tuollaista valintatilannetta ei oikeasti ole olemassa, on vaan yksilöitä. Yleensä valitaan semmoinen, joka tykkää itsestä ja on omasta mielestä jollakin tapaa ihana. 

Nuorempana olin sen verran kiltti ja aivopesty just tuolla ahneudesta sheimaamisella, että itsekin suhtauduin vähän vinosti hymyillen ystäviin, jotka menivät naimisiin tosi rikkaan tai tosi hyvätuloisen miehen (tai naisen) kanssa. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin on pakko myöntää, että sellaiset liitot ovat olleet ihan yhtä onnistuneen ja 

Olen eri, ja kanssasi samaa mieltä siitä että varattomien rakkaus ei ole välttämättä yhtään sen aidompaa ja viattomampaa kuin varakkaiden jotenkin automaattisesti laskemoituakaan.

Itse olen vaan aina miettinyt köyhän ja varakkaan suhdedynamiikkaa. Miten tuollainen suhde oikein edes käynnistyy? Itse seurustelin varakkaan miehen kanssa ja se oli hankalaa. Minulla ei ollut varaa siihen mitä hän halusi. En todellakaan nauti olla koko aikaa käsi ojossa. Muistan kun lähdin tuon miehen kanssa matkoille. En olisi edes halunnut lähteä eikä itselläni olisi ollut varaa, mutta suostuin seuraksi ja mies lupasi maksaa. Matka oli tosi ahdistava. Minulla ei ollut yhtään omaa käyttörahaa, joten en voinut tehdä mitään omillani. Olin täysin miehen armoilla. Matkan aikana tajusin, miten typerää oli ollut edes lähteä. Mitä jos meille tulisi riita ja mies lähtisi? Jopa lentoliput olivat hänen sähköpostissaan, hänhän ne oli ostanut. 

Jo seurustelu oli hankalaa, mutta entä sitten jos olisimme jotenkin onnistuneet jatkamaan yhdessä? Hän ei olisi suostunut sellaiseen asuntoon johon minulla olisi ollut varaa. Olisin siis joutunut asumaan hänen omistamassaan asunnossa, kaikki olisi ollut hänen. Minun on hyvin vaikea ajatella että pystyisin nauttimaan elintasosta silloin kun se on lähtökohtaisesti toisen hankkimaa ja omistamaa. En osaisi pitää miehen omaisuutta omanani vaikka se miehelle olisi ok. 

Nykyisessä suhteessa kaikki on yhdessä hankittu ja se luo tiettyä sitoumusta ja turvaa. Tuntisin oloni hyvin turvattomaksi jos kaikki olisi miehen hankkimaa. En tiedä olenko tässä outo, mutta uskon että moni muukin nainen kokee samoin eikä etsi suhdetta missä olisi suuret tuloerot.

Neljännesvuosisadan palstailleena voin kertoa, että tuo luulo on ihan viime aikain keksintöä ja tahallista toimintaa joiltakin.

Kaikki normaali-ihmiset tietävät toisin.

Ei oleteta. Jos naiset olisivat, ei kaverini joka oli viiden laudaturin ylioppilas olisi nyt sairaanhoitaja, ja toinen samalta luokalta, kuuden ällän ylioppilas, laaja matikka ja fysiikka, nyt opettaja. Naiset valitsevat ammattinsa muun kuin rahan perusteella, toisin kuin miehet. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta. Moni nainen on humalassa tunnustanut valinneensa tai lähteneensa treffeille seurustelukumppanin tai aviomiehensä kanssa alunperin varallisuuden perusteella.  

Miksi tapailet humalaisia naisia?

Ei koskaan ole haittaa, että miehellä on talous kunnossa. Joten jos saan kivan miehen jolla on hyvä talous, miksi ottaisin kivan miehen jolla ei ole rahaa? Millainen masokisti olisin? Tosi on, että ihmiset valitsevat kaltaisensa, joten ei le aito ongelma kenellekään. Tuskin rikas koulutettu ottaa köyhän kouluttamattoman. 

Mulle on ihan sama tienaako nainen kuukaudessa nolla euroa vai miljoonan. Kunhan ei vaadi mun tienaavan euroakaan. Mulle raha ym. pinnallisuudet ovat yhdentekeviä ja odotan, että ne ovat sitä myös naiselle. Kiinnostaako? Kelpaako? Sitä minäkin.

 

Teetkö puolet kotitöistä? Maksatko osuutesi menoista? Nämä kun on kunnossa, harvaa naista kiinnostaa sen päälle sinun varallisuutesi. Vai tarkoitatko oikeasti, että naisen pitää elättää sinut kokonaan? Miksi naisen pitäisi sitä haluta?

Yksi selvä merkki on se että naiset haluavat koulutetun miehen jolla on hyvä status työelämässä, ne miehet tienaa hyvin joten se on syy mikä paljastaa sen että ne ovat rahan perässä. 

Jos on mies joka on insinööri, mies joka on lääkäri ja mies joka ajaa rekkaa työkseen niin naisten mielestä suosituin mies on lääkäri, sitten insinööri ja sitten rekkaa ajava mies. 

Minä tykkään rahasta. Osin sen takia kävin koulut ja menin töihin sekä sijoitan rahojani. Tilipäivänä on aina kiva katsoa pankkitiliä ja miettiä, mitä tekisi.

Jos minulla olisi tytär, sanoisin tietenkin ettei kannata valita rahatonta miestä, jos on muutakin mahdollista saada. Aika paljosta jää paitsi jos elämä on yhtä kituuttamista. Elämä on aidosti paljon parempaa kun ei tarvi miettiä liikaa rahaa. Ei tämä ole pois siitä, etteikö voisi etsiä myös mukavaa ja fiksua miestä, jolla on arvot kohdallaan. Ei rahassa ole mitään pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään rahasta. Osin sen takia kävin koulut ja menin töihin sekä sijoitan rahojani. Tilipäivänä on aina kiva katsoa pankkitiliä ja miettiä, mitä tekisi.

Samoin. Huomaan myös, että lähes kaiken mitä teen, teen pohjimmiltaan rahan takia. Vaikka esitänkin na hyväntekijää pienyrittäjänä ajoittaisine avustuksineni, niin kyllä minä kuvani/firman nimen haluan lahjoittajana someen/paikallislehteen - sellainen narsisti meikämanne on! Raha pyörittää maailmaa, ja minä haluan sitä _paljon_. Samoi kiehtoo status ja valta. Paikallispolitiikan kiemurat kutkuttelee munaskuita. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi selvä merkki on se että naiset haluavat koulutetun miehen jolla on hyvä status työelämässä, ne miehet tienaa hyvin joten se on syy mikä paljastaa sen että ne ovat rahan perässä. 

Jos on mies joka on insinööri, mies joka on lääkäri ja mies joka ajaa rekkaa työkseen niin naisten mielestä suosituin mies on lääkäri, sitten insinööri ja sitten rekkaa ajava mies. 

Surullista, että miehet eivät ymmärrä, että koulutusta voi arvostaa riippumatta rahasta. Esim apurahatutkija yliopistolla tienaa taatusti vähemmän kuin menestyvä putkimies. Silti se apurahatutkija on halutumpi koulutusta arvostavan naisen mielestä.