Lue keskustelun säännöt.
Olitko sinäkin niitä jotka lapsena katselivat vatsa kurnien muiden syömistä?
01.08.2025 |
Tarkoitan nyt vaikkapa retkiä ja esim- huvipuistoreissuja, rantapäiviä ja sen sellaisia.
Perheessämme oli kolme pientä tyttöä, mutta meitä ei kai tarvinnut siksi ruokkia? Kun eihän tytöt mitään syö.
Mieleen painuneet ne ihanat tuoksut ilmassa, muiden rakkaudella tehdyt eväät, itsellä niin nälkä että meinasi lähteä taju.
"Kotona syödään sitten" pitkän kesäpäivän jälkeen.
Mitä liikkuu vanhempien päässä?
Kommentit (51)
Jeesus juttu mut meille on opetettu että kukin syö omaa ruokaansa eikä ota muilta mikä on varastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syistä miksen itse ryhdy vanhemmaksi on se että omat tarpeet on muksuna laiminlyöty niin pahoin. Jos hankkisin lapsen, joko jatkaisin kotoa saadun mallin mukaan tai katkeroituisin lapselleni, joka on minun kohteluuni täysin syytön.
Muistan, liiankin elävästi, 70-80 luvun taitteessa.
Koulun retkiä, jonne piti olla omat eväät, tai rahaa mukana, että sai ostaa kohteessa jotain. Koulun puolesta oli ehkä pillimehu ja sämpylä, joka olikin päivän pelastus.
Sai nälkäisenä katsoa, kun toiset söi täytettyjä leipiä ja herkkuja, sipsejä ja karkkeja.
Itsellä joku leipäpala ja vesipullo. Tai jos rahaa edes sai mukaan, niin jotain tyyliin 3-5 markkaa, jolla ei todellakaan saanut juuri mitään ostettua. Ja täytyi vaan olla olevinaan tosi kylläinen, että ei tässä mitään, ei ole nälkä, enkä jaksais syödä yhtään enempää.
Eikä me mitään niin erityisen köyhiä oltu, mutta äidillä oli tyyli säännöstellä ruokaa, kotonakin.
Omille lapsille ja myöhemmin lapsenlapsille olen aina laittamassa rahaa mukaan, että ei tarvitse olla nälässä reissuilla.
Eniten mietityttää mitä ajattelee lapsen vanhempi? Eikö se että lapsella on ruokaa ja katto pään päällä ole ihan ykkösprioriteetti lapsiperheessä? Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, liiankin elävästi, 70-80 luvun taitteessa.
Koulun retkiä, jonne piti olla omat eväät, tai rahaa mukana, että sai ostaa kohteessa jotain. Koulun puolesta oli ehkä pillimehu ja sämpylä, joka olikin päivän pelastus.
Sai nälkäisenä katsoa, kun toiset söi täytettyjä leipiä ja herkkuja, sipsejä ja karkkeja.
Itsellä joku leipäpala ja vesipullo. Tai jos rahaa edes sai mukaan, niin jotain tyyliin 3-5 markkaa, jolla ei todellakaan saanut juuri mitään ostettua. Ja täytyi vaan olla olevinaan tosi kylläinen, että ei tässä mitään, ei ole nälkä, enkä jaksais syödä yhtään enempää.
Eikä me mitään niin erityisen köyhiä oltu, mutta äidillä oli tyyli säännöstellä ruokaa, kotonakin.
Omille lapsille ja myöhemmin lapsenlapsille olen aina laittamassa rahaa mukaan, että ei tarvitse olla nälässä reissuilla.
Jatkan vielä...
Jos leirintäalueen uimarannalle päästiin, niin sielläkään ei ollut mukana kuin vettä pullossa, koko päiväksi!
Toiset lapset söivät eväitä ,ja ostivat jäätelöä ym. ja minä tietenkään en halunnut edes mitään, kun ei ollut nälkä...:(
Ihan tajuton nälkä ja heikotus oli, kun illalla kotiin pyöräili.
Ikäviä muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten mietityttää mitä ajattelee lapsen vanhempi? Eikö se että lapsella on ruokaa ja katto pään päällä ole ihan ykkösprioriteetti lapsiperheessä? Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.
Eiköhän näillä vanhemmilla ole vakavia mt-ongelmia, jollei lasten asuminen, syöminen ja pukeutuminen kiinnosta.
Minun miehelläni oli sellainen kaveri, jolla ei ollut isää ja äiti veti vuorotellen rauhoittavia ja piristäviä. Että ei siellä ruokaa koskaan ollut jääkaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mietityttää mitä ajattelee lapsen vanhempi? Eikö se että lapsella on ruokaa ja katto pään päällä ole ihan ykkösprioriteetti lapsiperheessä? Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.
Eiköhän näillä vanhemmilla ole vakavia mt-ongelmia, jollei lasten asuminen, syöminen ja pukeutuminen kiinnosta.
Minun miehelläni oli sellainen kaveri, jolla ei ollut isää ja äiti veti vuorotellen rauhoittavia ja piristäviä. Että ei siellä ruokaa koskaan ollut jääkaapissa.
Ja ei se ruoka siellä jääkaapissa muutenkaan oikein lämmitä kun lapsi ei ole kotona sitä syömässä, vaan koko päivän reissulla jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen mitä pelkäsin jatkuvasti oli se että koulusta tulee joku retki tai jonkun välineen hankkiminen, johon täytyy pyytää rahat vanhemmilta. "Miks ne tekee näin?", sanoi isäni tuijottaen minua silmiin kun oli lukenut jonkun kirjeen taas jostain pienestä hankinnasta. Ei ollut antaa isälle vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan, olin se, joka kysyi: hei voisinko saada puolet/pienen osan eväistäsi, ja yleensä sain. Osasin myös itse löytää luonnosta syötävää, joten vatsani ei koskaan ollut nälästä kipeä, vaikka kotona ei ruokaa aina ollutkaan. Joskus keräsin roskiin menevää ruokaa ja toin kotiin koko perheelle.
Joskus sitä joutui nolaamaan itsensä pyytämällä kavereilta. Tietenkin juuri pahimmalla hetkellä kaverin reaktio on kiukku, koska silloinhan hänelle jäisi vähemmän.
"Mikset syö omia, maisk?" Olen vielä tosi ylpeä enkä halua rasittaa muita omilla ongelmillani, jollaiseksi ruokkimattomuuden lapsena koin.
Oli muuten sellaisena esiteini-ikäisenä paljon muitakin "omia ongelmia", ei rajoittunut jatkuvaan nälässä olemiseen.
Kaikki koulutehtävät, harrastukset, kiusaamisen kohteeksi joutuminen, pukeutuminen (miten pärjätä mahdollisimman pitkään samoilla), aikuisten miesten lähentely-yitykset, jatkuva huoli rahasta.. oli aika paljon ongelmia jotka olivat ihan mun omia ongelmia, joista piti yksin selviytyä, tuolloin 12-13-vuotiaana.
Vanhempia väsytti, en halunnut heitä huolestuttaa. Eivätkä he mitään olisi voineet tehdäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen mitä pelkäsin jatkuvasti oli se että koulusta tulee joku retki tai jonkun välineen hankkiminen, johon täytyy pyytää rahat vanhemmilta. "Miks ne tekee näin?", sanoi isäni tuijottaen minua silmiin kun oli lukenut jonkun kirjeen taas jostain pienestä hankinnasta. Ei ollut antaa isälle vastausta.
Nyt tuli itku :(
En muista olleeni nälissäni, mutta en muista niitä eväitäkään. Olen syntynyt 1971, eikä siihen aikaan syöty jatkuvasti. Oli ihan normaalia olla monta tuntia syömättä. Joskus lomalla ostettiin jätskit. Huvipuistoissa ei todellakaan käyty joka vuosi eivätkä vanhemmat tulleet rannalle mukaan vaan sinne mentiin itsekseen, jahka ikä riitti. Kaikki olivat hoikkia ja jänteviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiminlyöntiä kokevalle lapselle tulee myös jo lapsena selväksi että monet eivät ymmärrä toisen hätää jos eivät ole itse sellaista kokeneet. Esim. sellainen lapsi jolla on aina ollut tarpeeksi syötävää voi ihan aidosti silmät pyöreinä kysyä sellaiselta jolla ei ole mitään mukana että "miksi et mene ostamaan eväitä kaupasta" ?
Kun ei niillä vanhempien antamilla hiluilla oikein mitään saa, jos sellaiset edes on.
Vierailija kirjoitti:
En muista olleeni nälissäni, mutta en muista niitä eväitäkään. Olen syntynyt 1971, eikä siihen aikaan syöty jatkuvasti. Oli ihan normaalia olla monta tuntia syömättä. Joskus lomalla ostettiin jätskit. Huvipuistoissa ei todellakaan käyty joka vuosi eivätkä vanhemmat tulleet rannalle mukaan vaan sinne mentiin itsekseen, jahka ikä riitti. Kaikki olivat hoikkia ja jänteviä.
Ja siksipä nykyään ollaan ylipainoisia, kun nyt sitä ruokaa mätetään yli tarpeen, kun ei sitä lapsena saanut syödä tarpeeksi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista olleeni nälissäni, mutta en muista niitä eväitäkään. Olen syntynyt 1971, eikä siihen aikaan syöty jatkuvasti. Oli ihan normaalia olla monta tuntia syömättä. Joskus lomalla ostettiin jätskit. Huvipuistoissa ei todellakaan käyty joka vuosi eivätkä vanhemmat tulleet rannalle mukaan vaan sinne mentiin itsekseen, jahka ikä riitti. Kaikki olivat hoikkia ja jänteviä.
Moni oli myöskin aliravittu. Onneksi näin ei ole nykyään. On ihan normaalia että nälkä tulee muutaman tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä hyvä että tuli esiin tällainen muistelokin. Lisää vaan totuuksia tänne. Ei se buumerielämä ollut kaikille lempeä ei.
Ei ainakaan buumerien lapsille.
En ollut.Lapseni kaveri kyllä kertoi että hän mielisteli lapsemme serkkua ja joutui katselemaan kun serkku mussutti ruokaa eikä hän saanut mitään vaikka oli tuon idiootin puolella joka asiassa.Kiusasivat lastani.Kusipäisiä kakaroita ja heidän vanhempiaan nuo eräät nimeltä mainitsemattomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää suomalainen ilmiö ? En ole koskaan ulkomailla törmännyt tuollaiseen että vain osa porukasta syö ja osa katsoo vierestä.
En ole ulkomailla törmännyt siihen, että tuntemattomat lapset seisovat jonossa jonkun perheen rantapyyhkeen luona odottaen, että heille kaikille on tarjolla herkkueväät, koska sellainen kuuluu kulttuuriin. Kerjäläiset erikseen, mutta ei ole retkillä tai nuotiopaikoilla tapana ruokkia kaikkia, jotka herkkuja haluavat. Tunnistan vain Suomessa tämän ilmiön, että mennään hakemaan muilta kakkupalat pois.
Siis missä muka näin?
Olen 1970 syntynyt eikä lapsuudessani ollut tapana evätä ottaa mukaan. Esim me naapuruston lapset usein pyöräiltiin alle 10 vuotiaina rannalle 5 km, uitiin kauan ja pyörillä takaisin. Aikuisia ei tietenkään ollut mukana. Ei kellään ollut mitään eväitä, ei edes vesipulloa. Ei kellään käynyt mielessäkään.
Ja järjestetyissä lasten jutuissa ei tieto kulkenut vanhemmille. Esim kaverini oli partion yöretkellä hyvin niukoissa eväissä, nälässä ja janossa.. Äitinsä taisi luulla, että retkellä tarjotaan partion puolesta ruokaa ym. Ei tiennyt ,että kaikki syömisensä pitää itse ottaa mukaan. Jos olisi tiennyt olisi hyvät eväät laittanut mukaan, siitä olen varma.
Meillä sai perus ruokaa muttei mitään herkkuja, äiti ei edes leiponut ja ainut "herkku" Mitä saatiin oli rusinapitko (vihaan rusinoita). Muiden perheiden lapsilla oli vanukkaita ( joskus salaa maistoin ja voi että oli hyvää) korvapuusteja, piirakoita, kääretorttua yms yms. Jopa ruokana oli esim "hienompaa" Kuten lohta, perunamuusia ( meillä aina keitetyt perunat joskus harvemmin paistetut), kalapuikkoja yms. Leipää saatiin mutta harvoin leikkelettä yleensä oli sitä edamia josta en tykännyt ja halvinta mahdollista margariinia. Ruoka ajat oli että koulussa syötiin ja kotona illalla noita keitettyjä perunoita jauheliha tai makkara kastikkeen kanssa... Meillä syötiin 2 krt/pvä viikonloppuisin 1 krt/pvä... Ei periaatteessa siis nälissään muttei koskaan maha täynnäkään eli ähkyyn syömistä ei tunnettu.
Olin. Usein söin parhaan kaverini luona välipalaa ja usein lounaankin koulun jälkeen. Jos mentiin uimaan niin kaverini äiti pakkasi eväitä niin että minullekkin riitti. Ei siitä kukaan silloin minulle sanonut että olisi jotenkin väärin.
Näin vanhempana kaverini äitiä nähneenä sanoi että tiesi ettei minulla ollut koskaan kunnon eväitä tai kotona aina lämmintä ruokaa. Totta se oli mutta ei sitä itse lapsena niin osannut ajatella. Heillä oli mahdollisuus auttaa. Tiesivät että lama kolhi meidän perhettä rajusti. Isältä kaatui firma ja käteen jäi velat. Äiti yritti pienellä palkalla pitää meidät edes halvassa vuokra asunnossa niin että oleelliset tarpeet elämiseen saatiin jotenkin.
90-luvun lapsi.