Vuorikiipeily ÄLYTÖNTÄ, taas yksi kuollut (Lauren Dahlmier!)
Putosi rotkoon ja siinä se.
Tuostakin joku mies olisi voinut saada hyvän ja treenatun vaimon
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Dahlmeier oli osaava kiipelijä, oli menettänyt poikaystävänsä kiipeilyonnettomuudessa ja taatusti tiesi riskin, mutta silti päätti kiipeillä. Ei tässä ole mitään kommentoitavaa muille. Oma valinta ihmiseltä, joka tiesi mitä oli tekemässä. Harrastelijat (esim. Everestin pakettimatkakiipeilijät) ovat sitten asia erikseen.
Ihminen on erittäin taitava valehtelemaan itselleen. Riskit tiedetään, mutta uskotaan etteivät ne lopulta kuitenkaan kosketa häntä. Formulakuskeissa on ollut iät ja ajat näitä. Senna mm. ei ollut koskaan todistanut paikan päällä kuljettajan kuolevan ennen Imolaa. Silti hän jankutti ja paasasi lajin vaaroista vuosikaudet niistä mitään ymmärtämättä (muuten hän ei olisi ollut yltiöaggressiivinen kuljettaja) niin, että olisi mieli tehnyt tintata typerystä. Sitten kun hän itse sai todistaa Ratzenbergerin aikuisten oikeaa kuolemaa muuallakin kuin palopuheissa, hän oli aivan palasina.
Vierailija kirjoitti:
Dahlmeierin entinen poikaystävä kuoli lumivyöryssä.
Niin ex. Täällä romantisoidaan että pääsi kultansa luokse.
Vierailija kirjoitti:
Luen otsikon toistuvasti että Dhalmer.
Joo, väärinhän tuo nimi tuossa otsikossa oli.
Oikeahan on Stan Laurell
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että täällä kirjoittelee ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kokeneet todellista paloa jotain asiaa kohtaan tai uskaltaneet poistua omalta mukavuusalueelta. Sellaisen ihmisen lausunnot ovat luokkaa "hukkaan meni elämä" tai "kuka muka haluaa kuolla nuorena". Intohimoihmiset haluavat elää täysillä. Heille elämässä tärkeintä ei ole elää mahdollsimman pitkään, vaan elää mahdollisimman täysillä. Jos kuolo korjaa 30v iässä, sitten se korjaa. Ei kukaan haudassa enää kaipaa uusia kokemuksia.
Öh.. Olipa lapsellinen kommentti. Ei oikeanlainen "palo" ole vain sitä, että haluaa harrastaa kuolemanvaarallista temppuilua.
Oma tuttavapiirini koostuu ihmisistä, joiden intohimot ja palava innostus on johtanut heidät upeisiin uriin ja kokemuksiin. On maailmankuuluja taiteilijoita, muusikkoja, professoreita, kokkeja, koiraharrastajia, käsityöläisiä, lääkäreitä.
On ihan eri asia olla turvalliset mielenkiinnon kohteet kuin larpata kuolematonta kunnes sitten.. Oho.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut monia ihmisiä jotka ovat loukkaantuneet urheilussa/harrastuksessa, jutellut heidän kanssaan, ja jokaiselta kysynyt katuuko että sai elää sellaista elämää. Ihan jokainen on vastannut että ei vaihtaisi pois niitä kokemuksia.
Oletko kysynyt niissä onnettomuuksissa kuolleilta onko kivampi olla kuollut vai eläisivätkö mieluummin vielä?
Laura ei nyt pääse vastaamaan. Mutta ehkä Lauralla on vielä vanhemmat elossa. Voit heiltä mennä kysymään olisiko kivampi, jos tytär vielä eläisi kuin heidän hautajaisia järjestellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässäkään keskustelussa ei oteta huomioon sitä, että tällaisten ekstremelajien harrastajat kyllä ottavat riskit huomioon?
Pullamössöt ei pysty käsittämään, ettei kaikki pelkää kuolemaa hysteerisesti. Ettei kaikkien korkein tavoite elämässä ole saada hissutella turvallisesti ja odottaa sitten vaipoissa dementtinä viikatemiestä vuosia.
Kuten Niki Laudakin totesi ainakin elokuvassa, 20 % kuoleman riski per kisa on vielä hyväksyttävissä, ei yhtään enempää.
Arki ja mukavuus tappaa ihmisen noin nelikymppiseksi mennessä. Ne tyypit sitten vaan haudataan joskus 40 vuotta myöhemmin, mutta kuolleita nämä mukavuuden ja turvan rakastajat ovat.
Kiipeilijällä on kova tahto pysyä hengissä jotta voivat kiivetä sen seuraavan vuoren joka on listalla. He tekevät kaiken jotta säilyvät hengissä.
Pullamössöillä ei kotisohvalla tämä tule mieleen ja koska tahto tehdä mitään puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?
Ymmärrätkö nyt tahallasi väärin? Kun olemme haudassa, ei ole mitään eroa enää sillä elikö 30 vai 90 vuotta. Jos eläisi 90 mutta ei saisi koskaan tehdä sitä mitä haluaa, olisi varmaan aika ikävä elämä. Kyllä silloin on parempi ottaa se riski ja toteuttaa unelmiaan, vaikka sitten kuolisi nuorempana. Et sinä haudassa mistään mitään tiedä.
Me elämme supernarsismin kulta aikaa. Minä saan, minä voin. Tahtoo ,hal
Jaaha. Ennen vanhaan oli tutkimusmatkailijoita ja jotkut ovat omistaneet elämiään vaikkapa ammattinsa kehittämiselle. Sitten on päälle vielä sodat. Mutta täällä vaan ollaan heti kusemassa haudalle kun joku kuolee niin että oli hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika pyöreäkasvoiselta näyttää kuvassa.
Älytön kommentti. 😱
Vierailija kirjoitti:
Jumala on antanut meille kehon ja järjen ja meidän tulee vaalia niitä. Kaikki typerä riskeeraaminen pois: nyrkkeily, base-hypyt/laskuvarjohypyt, kiipeily, autourheilu.
Ymmärrän harrastusten kiinnostavuuden, mutta jos ei osaa elää "jännää elämää" olematta koko ajan veitsenterällä, on jäänyt teinin tasolle.
Elämästä voi nauttia myös turvallisesti.
Ihminen, joka haluaa vain turvallisuutta eikä kokeile koskaan rajojaan, ei tiedä, mihin pystyy, ei ole jäänyt teinin, vaan märehtijän tasolle.
Sinä et edes tiedä, kuka olet, koska et ole kohdannut rajojasi, todennut että kas, tässä kohtaa kun luulin että kuolen uupumukseen en oikeastaan ollutkaan vielä yhtään väsynyt vaan oli vielä 40 % energiaa jäljellä.
Et pysty edes kuvittelemaan, millaista on elää, kun oikeasti elää, eikä vaan "nauti" harmaasta tasaisesta turvallisesta olemassaolosta kuin lehmä mahaansa myöten apilassa. Pieremässä ja röyhtäilemässä. Siinä sitä nautintoa kerrakseen.
No ihan huiput yleensä pysyykin hengissä, kun osaavat kartoittaa riskit ja omat taitonsa. Suoraan sanottuna Laura ja hänen poikaystävänsä eivät vaikuta kovin taitavilta tai järkeviltä kiipeilijöiltä kerta molemmat menehtyivät muutaman vuoden sisään kiipeilyonnettomuudessa. Eli ehkä on valittu liian riskialttiita kohteita, yliarvioitu oma osaaminen, ei huomioitu tarpeeksi sääolosuhteita tms.
///
Kuinka kertoa, etti ymmärrä vuorikiipeilystä edes alkeita, kertomatta, etti ymmärrä edes alkeita :D
P.S. Mikään määrä kokemusta ja taitoa ei estä lumi- tai kivivyöryä syntymästä. HALOO!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dahlmeierin entinen poikaystävä kuoli lumivyöryssä.
Niin ex. Täällä romantisoidaan että pääsi kultansa luokse.
Mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Lapsellista jorinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dahlmeierin entinen poikaystävä kuoli lumivyöryssä.
Niin ex. Täällä romantisoidaan että pääsi kultansa luokse.
Mitä jos toinen pääsi taivaaseen tai Manalaan? Entä jos mitään kuoleman jälkeistä elämää ei ole? On vain madon syömä ruumis tai kasa tuhkaa, tai mätänevä ruho solassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukkaan heitetty elämä, mutta jotkut nyt vaan ottaa elämässään turhia riskejä.
Olisi hänellä laskennallista elinaikaa voinut olla vielä vuosikymmeniä. Hän kuitenkin jätti jo tuossa ajassa nimensä historiaan ja aikakirjoihin moninkertaisena olympia- ja mm-kultamitalistina. Siihen päälle kansainvälisen uutiskynnyksen ylittänyt vuorikiipeily.
Suurin osa muista ihmisistä ei jätä mitään jälkeä historiaan vaikka eläisi 80 - 100-vuotiaaksi. Lähipiirin ulkopuolella kukaan ei edes tiedä, että he/ me olimme jossakin vaiheessa olemassa.
Tuoki se mitään todellista onnea se että jättää jälkensä historiaan tai että kaikki tuntevat sinut? Todellinen onni tulee ihan muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut monia ihmisiä jotka ovat loukkaantuneet urheilussa/harrastuksessa, jutellut heidän kanssaan, ja jokaiselta kysynyt katuuko että sai elää sellaista elämää. Ihan jokainen on vastannut että ei vaihtaisi pois niitä kokemuksia.
Oletko kysynyt niissä onnettomuuksissa kuolleilta onko kivampi olla kuollut vai eläisivätkö mieluummin vielä?
Laura ei nyt pääse vastaamaan. Mutta ehkä Lauralla on vielä vanhemmat elossa. Voit heiltä mennä kysymään olisiko kivampi, jos tytär vielä eläisi kuin heidän hautajaisia järjestellä.
Se nyt on kaiken huippu, jos pitäisi muiden ihmisen mieliksi hengissä pysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut monia ihmisiä jotka ovat loukkaantuneet urheilussa/harrastuksessa, jutellut heidän kanssaan, ja jokaiselta kysynyt katuuko että sai elää sellaista elämää. Ihan jokainen on vastannut että ei vaihtaisi pois niitä kokemuksia.
Oletko kysynyt niissä onnettomuuksissa kuolleilta onko kivampi olla kuollut vai eläisivätkö mieluummin vielä?
Laura ei nyt pääse vastaamaan. Mutta ehkä Lauralla on vielä vanhemmat elossa. Voit heiltä mennä kysymään olisiko kivampi, jos tytär vielä eläisi kuin heidän hautajaisia järjestellä.
Jaa että jos syntyy maailmaan niin sitten on läpi elämänsä vanhempien talutusnarussa elämässä heille sopivaa elämää.
Ei mene näin, kusiaivo. Jos synnytät lapsen, annat lapselle elämän. Jos lukitset sen häkkiin, vieläpä samaan häkkiin sinun kanssasi, hän tappaa sinut. Näin toimii luonto ja myös jumala, joka on antanut kaikille vapaan tahdon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pyöreäkasvoiselta näyttää kuvassa.
Älytön kommentti. 😱
Mitäs älytöntä totuudessa on?
Jaa että jos ei könyä Mount Everestillä vaan viettää mukavia koti-iltoja, niin ei elä ihmisarvoista elämää?
Öh.. Olipa lapsellinen kommentti. Ei oikeanlainen "palo" ole vain sitä, että haluaa harrastaa kuolemanvaarallista temppuilua.
Oma tuttavapiirini koostuu ihmisistä, joiden intohimot ja palava innostus on johtanut heidät upeisiin uriin ja kokemuksiin. On maailmankuuluja taiteilijoita, muusikkoja, professoreita, kokkeja, koiraharrastajia, käsityöläisiä, lääkäreitä.
On ihan eri asia olla turvalliset mielenkiinnon kohteet kuin larpata kuolematonta kunnes sitten.. Oho.
///
No kivat sulle! Koeta nyt kuitenkin tajuta, että on myös toisenlaisia ihmisiä, joille elämässä tärkeintä ei ole elää mahdollisimman TURVALLISESTI.
Vierailija kirjoitti:
Jumala on antanut meille kehon ja järjen ja meidän tulee vaalia niitä. Kaikki typerä riskeeraaminen pois: nyrkkeily, base-hypyt/laskuvarjohypyt, kiipeily, autourheilu.
Ymmärrän harrastusten kiinnostavuuden, mutta jos ei osaa elää "jännää elämää" olematta koko ajan veitsenterällä, on jäänyt teinin tasolle.
Elämästä voi nauttia myös turvallisesti.
Jumala on Hän joka huolehtii turvallisuuden. Omavoimaisuus ei ole uskoa.
Eikä mikään Dahlmier.