Vuorikiipeily ÄLYTÖNTÄ, taas yksi kuollut (Lauren Dahlmier!)

Miten tässäkään keskustelussa ei oteta huomioon sitä, että tällaisten ekstremelajien harrastajat kyllä ottavat riskit huomioon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dahlmeierin kirjallisen tahdon mukaan tällaisessa tapauksessa kukaan ei saisi vaarantaa henkeään pelastaakseen häntä.

Hän toivoi, että hänen ruumiinsa jätettäisiin vuorelle tässä tapauksessa. Tämä on myös hänen omaistensa etujen mukaista, jotka myös pyytävät nimenomaisesti, että Lauran viimeistä tahtoa kunnioitetaan.

"Ruumiin nostaminen on pelastustyöntekijöille liian riskialtista nykyisissä vaikeissa olosuhteissa kallionvyörymien ja Laila Peakin sään muutoksen vuoksi, eikä se ole mahdollista".

https://www.zdfheute.de/panorama/prominente/laura-dahlmeier-verunglueck…

No tuota arvostan, vaikken adrenaliininarkkareita arvostakaan. Sellaisetkin voisivat tehdä jotain hyödyllistä ominaisuudellaan. Käydä opastamassa nuorisohuligaaneja olemaan tms.

Miten voidaan vuorilla varmistaa onko joku elossa edelleen vai kuollut. Vaikka todennäköisyyksiä voi laskea.

Olen tavannut monia ihmisiä jotka ovat loukkaantuneet urheilussa/harrastuksessa, jutellut heidän kanssaan, ja jokaiselta kysynyt katuuko että sai elää sellaista elämää. Ihan jokainen on vastannut että ei vaihtaisi pois niitä kokemuksia.

Dahlmeierin entinen poikaystävä kuoli lumivyöryssä.

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan heitetty elämä, mutta jotkut nyt vaan ottaa elämässään turhia riskejä.

Olisi hänellä laskennallista elinaikaa voinut olla vielä vuosikymmeniä. Hän kuitenkin jätti jo tuossa ajassa nimensä historiaan ja aikakirjoihin moninkertaisena olympia- ja mm-kultamitalistina. Siihen päälle kansainvälisen uutiskynnyksen ylittänyt vuorikiipeily.

Suurin osa muista ihmisistä ei jätä mitään jälkeä historiaan vaikka eläisi 80 - 100-vuotiaaksi. Lähipiirin ulkopuolella kukaan ei edes tiedä, että he/ me olimme jossakin vaiheessa olemassa.

Loistava ampumahiihtäjä oli. Rauha hänen sielulleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä moni nainen 25-38 vuotiaista harrastaa kiipeilyä oman kokemuksen mukaan. Itse pelkään korkeita paikkoja.

M38

Kiipeilyn harrastaminen on täysin eri asia kuin vuorikiipeily 5-6km korkeudella.

Jep. Suurin osa suomalaisista kiipeilijöistä vain boulderoi matalilla kivillä. Siinäkin on tietysti onnettomuuden riski, ja tapaturmia tapahtuu aika usein tässä lajissa kun pelkälle patjalle pudotaan muutamasta metristä. Kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Köysikiipeilyssä alle 2 km happea on niin paljon, ettei se vaikuta mitenkään päätöksentekoon eivätkä olosuhteet yleensä yllätä. Vuorikiipeily yli 5-6 km tarkoittaa sitä, ettei ole mitään valmiiksi pultattuja reittejä ja ankkureita vaan sinne mennään oikeasti luonnon armoille.

Mekaanisesti se nyt kuitenkin on liki sama kiipeileekö vähän matalammalla vuorella vai korkeammalla. Paitsi ensin mainittu on paljon turvallisempaa. Mutta huomiota, vaaraa ja mainetta saa tietysti kiipeämällä vaikeimpiin kohteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa tuollainen "haastaa itsensä"-touhu. Olisi keräillyt harvinaisia muumimukeja niin henki kulkisi vielä.

Osa meistä haluaa ihan oikeasti tuntea elävänsä, eikä vaan olla olemassa. Ja osalle meistä se tietoisuus siitä, että yksikin virhe ja nirri on pois, on aika sykähdyttävää. 

Itse en kyllä tajua, miksi näistä sitten aina tehdään nyyhkytarinoita lehtiin. Jokainen Base-hyppääjä, vapaasukeltaja, luolasukeltaja ja vuorikiipeilijä tiedostaa riskit ja on sinut sen asian kanssa. 

Itse kyllä lopetin vapaasukelluksen juuri siksi, että tiesin mihin se minun kohdallani tulisi johtamaan. Minä vedin liian riskillä. Sellaisia ei muuten näiden harrastusten piireissä yhtään arvosteta, kyllä sen kylmäksi menemisen pitäisi kuitenkin olla ihan oikeasti onnettomuus eikä holtittomuutta. 

Rauha hänen sielulleen, kiva että kuoli tehden jotain mistä tykkäsi. Hyvä elämä varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Kukin elää tavallaan. Mielummin kuolisin noin kuin jossain vanhainkodissa. 

Niin. Mutta melko aikaisin silti jotkut lähtevät? Toisaalta osa ei mene vanhan vuorille jäätymään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vanhainkodin paskavaipat ala kuin vasta 80-vuotiaana. On ihan mukavaa olla elossa sinne asti.

Ei siinä ole mitään hienoa että kuolee nuorena, ei mitään.

Mielestäni pahempaa on elämä 20-65-vuotiaana, kun yhteiskunta odottaa sinun opiskelevan täysipäiväisesti opintolainan turvin, sitten mennään hattu kourassa etsimään työpaikkaa ja tehdään määräaikaisuuksia yli 30-vuotiaaksi asti. Sitten kun on saatu se eka vakityöpaikka, niin mennään hattu kourassa anomaan asuntolainaa ja sitten ollaan oravanpyörässä lasten ja työelämän välissä. Kun lapset ovat täysi-ikäisiä, on aikaa harrastaa enemmän itsekin hetken jos töiltä kerkee. Kesälomaa on joka vuosi vain se yksi kuukausi. Sitten alkaa tulla päälle 50-vuotiaana erilaisia vaivoja ja kremppoja, ja sitten havahdutaan siihen, että tietyt unelmat alkavat olla jo saavuttamattomissa. Eläkeiän lähestyessä omat lapset ovat tehneet lapsenlapsia, ja on kova sosiaalinen paine auttaa heitä samassa rumbassa, josta itse on päässyt eroon. Sitten havahdutaan siihen, että puoliso sairastuu syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen ja ihmetellään lopulta vanhainkodissa, että mihin se elämä oikein kuluikaan. Sitten paheksutaan heitä, jotka ovat näyttäneet keskisormea tällaisille sosiaalisille paineille.

Huomaa, että täällä kirjoittelee ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kokeneet todellista paloa jotain asiaa kohtaan tai uskaltaneet poistua omalta mukavuusalueelta. Sellaisen ihmisen lausunnot ovat luokkaa "hukkaan meni elämä" tai "kuka muka haluaa kuolla nuorena". Intohimoihmiset haluavat elää täysillä. Heille elämässä tärkeintä ei ole elää mahdollsimman pitkään, vaan elää mahdollisimman täysillä. Jos kuolo korjaa 30v iässä, sitten se korjaa. Ei kukaan haudassa enää kaipaa uusia kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tässäkään keskustelussa ei oteta huomioon sitä, että tällaisten ekstremelajien harrastajat kyllä ottavat riskit huomioon? 

Koska tavan tallaajilla ei ole mitään käryä extreme-lajeista eivätkä ole välttmättä tavanneet koskaan harrastajiakaan.

Masentuneiden palstalla grlorifioidaan fatalisteja. Kuinka yllättävää (not).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ei välttämättä. Ei kaikille ole tärkeää saavuttaa mahdollisimman paljon asioita. Laura olisi voinut hiihtourallaankin saavuttaa vielä vaikka ja mitä, mutta päätti lopettaa sen 25v ikäisenä, koska oli omasta mielestään saanut siltä lajilta riittävästi. Hänen seuraava tavoitteensa oli päästä kiipeilemään ja hän sai elää sitä elämää monta vuotta. Ihan jokainen intohimolla jotain asiaa tekevä kuolee mieluummin saappaat jalassa rakastamansa asian parissa kuin odottelee kuolemaa miettimäll

Mieluummin tekisin intohimolla jotakin asiaa, pysyisin hengissä ja kertoisin seikkailuistani lapsenlapsilleni ja kehittäisin lajiani sekä olisin mukana yhteisöni kehittämisessä, kuten maailman menestynein vuorikiipeilijä Reinhold Messner, 80v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vanhainkodin paskavaipat ala kuin vasta 80-vuotiaana. On ihan mukavaa olla elossa sinne asti.

Ei siinä ole mitään hienoa että kuolee nuorena, ei mitään.

Mielestäni pahempaa on elämä 20-65-vuotiaana, kun yhteiskunta odottaa sinun opiskelevan täysipäiväisesti opintolainan turvin, sitten mennään hattu kourassa etsimään työpaikkaa ja tehdään määräaikaisuuksia yli 30-vuotiaaksi asti. Sitten kun on saatu se eka vakityöpaikka, niin mennään hattu kourassa anomaan asuntolainaa ja sitten ollaan oravanpyörässä lasten ja työelämän välissä. Kun lapset ovat täysi-ikäisiä, on aikaa harrastaa enemmän itsekin hetken jos töiltä kerkee. Kesälomaa on joka vuosi vain se yksi kuukausi. Sitten alkaa tulla päälle 50-vuotiaana erilaisia vaivoja ja kremppoja, ja sitten havahdutaan siihen, että tietyt unelmat alkavat olla jo saavuttamattomissa. Eläkeiän lähestyessä omat l

No mitähän sinäkin olet saanut aikaan elämässäsi, tuskin mitään sen ihmeellisempää kun aika menee vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä moni nainen 25-38 vuotiaista harrastaa kiipeilyä oman kokemuksen mukaan. Itse pelkään korkeita paikkoja.

M38

Kiipeilyn harrastaminen on täysin eri asia kuin vuorikiipeily 5-6km korkeudella.

Jep. Suurin osa suomalaisista kiipeilijöistä vain boulderoi matalilla kivillä. Siinäkin on tietysti onnettomuuden riski, ja tapaturmia tapahtuu aika usein tässä lajissa kun pelkälle patjalle pudotaan muutamasta metristä. Kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Köysikiipeilyssä alle 2 km happea on niin paljon, ettei se vaikuta mitenkään päätöksentekoon eivätkä olosuhteet yleensä yllätä. Vuorikiipeily yli 5-6 km tarkoittaa sitä, ettei ole mitään valmiiksi pultattuja reittejä ja ankkureita vaan sinne mennään oikeasti luonnon armoille.

Ei ole, ilmasto on erilainen. Mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmän happea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä moni nainen 25-38 vuotiaista harrastaa kiipeilyä oman kokemuksen mukaan. Itse pelkään korkeita paikkoja.

M38

Kiipeilyn harrastaminen on täysin eri asia kuin vuorikiipeily 5-6km korkeudella.

Jep. Suurin osa suomalaisista kiipeilijöistä vain boulderoi matalilla kivillä. Siinäkin on tietysti onnettomuuden riski, ja tapaturmia tapahtuu aika usein tässä lajissa kun pelkälle patjalle pudotaan muutamasta metristä. Kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Köysikiipeilyssä alle 2 km happea on niin paljon, ettei se vaikuta mitenkään päätöksentekoon eivätkä olosuhteet yleensä yllätä. Vuorikiipeily yli 5-6 km tarkoittaa sitä, ettei ole mitään valmiiksi pultattuja reittejä ja ankkureita vaan sinne mennään oikeasti luonnon armoille.

Nalle Hukkataival, suomalainen boulderoija, on niittänyt paljon mainetta kiipeämällä matalalla hankalia reittejä. Ei siihen korkeutta tarvita vaan taitoa. Jotkut nyt vain viihtyvät korkealla vuoristossa ja se heille suotakoon. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tässäkään keskustelussa ei oteta huomioon sitä, että tällaisten ekstremelajien harrastajat kyllä ottavat riskit huomioon? 

Pullamössöt ei pysty käsittämään, ettei kaikki pelkää kuolemaa hysteerisesti. Ettei kaikkien korkein tavoite elämässä ole saada hissutella turvallisesti ja odottaa sitten vaipoissa dementtinä viikatemiestä vuosia. 

Kuten Niki Laudakin totesi ainakin elokuvassa, 20 % kuoleman riski per kisa on vielä hyväksyttävissä, ei yhtään enempää. 

Arki ja mukavuus tappaa ihmisen noin nelikymppiseksi mennessä. Ne tyypit sitten vaan haudataan joskus 40 vuotta myöhemmin, mutta kuolleita nämä mukavuuden ja turvan rakastajat ovat. 

Jumala on antanut meille kehon ja järjen ja meidän tulee vaalia niitä. Kaikki typerä riskeeraaminen pois: nyrkkeily, base-hypyt/laskuvarjohypyt, kiipeily, autourheilu. 

Ymmärrän harrastusten kiinnostavuuden, mutta jos ei osaa elää "jännää elämää" olematta koko ajan veitsenterällä, on jäänyt teinin tasolle. 

Elämästä voi nauttia myös turvallisesti.