Vuorikiipeily ÄLYTÖNTÄ, taas yksi kuollut (Lauren Dahlmier!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset harrastukset ovat kuolemaksi. Samat ihmiset toitottavat terveellisistä elintavoissa. Hiukan ristiriitaista.  Onneksi saa olla kotisohvalla ja chattailla vauva-palstalla. Paljon turvallisempaa.  

Ja tämäkin nainen eli elämisen arvoista elämää, toisin kuin sinä. 

Mikset sinä ollut mukana kiipeilemässä kivikasassa? Miksi sinä et elä elämisen arvoista elämää ja kuollut tänään? Vastaa. 

Dahlmeier oli osaava kiipelijä, oli menettänyt poikaystävänsä kiipeilyonnettomuudessa ja taatusti tiesi riskin, mutta silti päätti kiipeillä. Ei tässä ole mitään kommentoitavaa muille. Oma valinta ihmiseltä, joka tiesi mitä oli tekemässä. Harrastelijat (esim. Everestin pakettimatkakiipeilijät) ovat sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ei välttämättä. Ei kaikille ole tärkeää saavuttaa mahdollisimman paljon asioita. Laura olisi voinut hiihtourallaankin saavuttaa vielä vaikka ja mitä, mutta päätti lopettaa sen 25v ikäisenä, koska oli omasta mielestään saanut siltä lajilta riittävästi. Hänen seuraava tavoitteensa oli päästä kiipeilemään ja hän sai elää sitä elämää monta vuotta. Ihan jokainen intohimolla jotain asiaa tekevä kuolee mieluummin saappaat jalassa rakastaman

Se on sitten sinun valintasi. Et voi kuitenkaan tietää edes vähää alusta, mitä ja missä tuo nainen on ollut mukana, ellet hänen saappaissaan elänyt.

Kuolemaa on turha pelätä, kuolema vapauttaa.

No sehän se olikin tärkeintä , että joku jäi ehkä ilman pilhua.

Hienosti k u s a s t u aloitus ap.

Vierailija kirjoitti:

Jumala on antanut meille kehon ja järjen ja meidän tulee vaalia niitä. Kaikki typerä riskeeraaminen pois: nyrkkeily, base-hypyt/laskuvarjohypyt, kiipeily, autourheilu. 

Ymmärrän harrastusten kiinnostavuuden, mutta jos ei osaa elää "jännää elämää" olematta koko ajan veitsenterällä, on jäänyt teinin tasolle. 

Elämästä voi nauttia myös turvallisesti. 

 

Voi ja te saatte ne palkinnot, mitä riskittömästä elämästä saa. Turha märistä siitä, että muut valitsevat toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ei välttämättä. Ei kaikille ole tärkeää saavuttaa mahdollisimman paljon asioita. Laura olisi voinut hiihtourallaankin saavuttaa vielä vaikka ja mitä, mutta päätti lopettaa sen 25v ikäisenä, koska oli omasta mielestään saanut siltä lajilta riittävästi. Hänen seuraava tavoitteensa oli päästä kiipeilemään ja hän sai elää sitä elämää monta vuotta. Ihan jokainen intohimolla jotain asiaa tekevä kuolee mieluummin saappaat jalassa rakastamansa asian parissa kuin odottelee kuolemaa miettimäll

Whatta load of bullshit. 

Vierailija kirjoitti:

Jumala on antanut meille kehon ja järjen ja meidän tulee vaalia niitä. Kaikki typerä riskeeraaminen pois: nyrkkeily, base-hypyt/laskuvarjohypyt, kiipeily, autourheilu. 

Ymmärrän harrastusten kiinnostavuuden, mutta jos ei osaa elää "jännää elämää" olematta koko ajan veitsenterällä, on jäänyt teinin tasolle. 

Elämästä voi nauttia myös turvallisesti. 

Kuka sinä olet sanomaan millaiset harrastukset ovat teinien tasolla? 

Vierailija kirjoitti:

Rauha hänen sielulleen, kiva että kuoli tehden jotain mistä tykkäsi. Hyvä elämä varmasti.

Tuskin hän olisi lähtenyt vuorelle jos olisi tiennyt siellä kuolevansa vaikka tykkäsi ja oli hauskaa.

Luen otsikon toistuvasti että Dhalmer.

Mieluummin tekisin intohimolla jotakin asiaa, pysyisin hengissä ja kertoisin seikkailuistani lapsenlapsilleni ja kehittäisin lajiani sekä olisin mukana yhteisöni kehittämisessä, kuten maailman menestynein vuorikiipeilijä Reinhold Messner, 80v.

///

Ei siltä vaikuta, kun roikut täällä parkumassa sen sijaan, että olisit tekemässä niitä seikkailuja, joista kertoa lapsenlapsille. Elämää ei voi käsikirjoittaa eikä kukaan meistä voi valita päiviensä määrää. Sinäkin voit kuolla vaikka 5min päästä etkä pääse koskaan edes näkemään lapsenlapsiasi. 

Edellisessä ketjussa oli mutta pitää ilmeisesti tännekin laittaa. Niin huonosti ihmisen perus psykologia hallussa osalla. 

ihminen syntyy temperamentin kanssa joka on täysin biologinen, eikä sitä voi itse muuttaa, venyttää sitä voi tiettyyn pisteeseen yrittää. Se vaikuttaa hirveästi esim siihen miten reagoimme ja mistä pidämme. Tämä kotihiiri vs seikkailijat on yksi hyvä esimerkki tästä. Suosittelen aiheeseen tutustumista, se voi auttaa ymmärtämään sekä itseä ett muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vanhainkodin paskavaipat ala kuin vasta 80-vuotiaana. On ihan mukavaa olla elossa sinne asti.

Ei siinä ole mitään hienoa että kuolee nuorena, ei mitään.

Mielestäni pahempaa on elämä 20-65-vuotiaana, kun yhteiskunta odottaa sinun opiskelevan täysipäiväisesti opintolainan turvin, sitten mennään hattu kourassa etsimään työpaikkaa ja tehdään määräaikaisuuksia yli 30-vuotiaaksi asti. Sitten kun on saatu se eka vakityöpaikka, niin mennään hattu kourassa anomaan asuntolainaa ja sitten ollaan oravanpyörässä lasten ja työelämän välissä. Kun lapset ovat täysi-ikäisiä, on aikaa harrastaa enemmän itsekin hetken jos töiltä kerkee. Kesälomaa on joka vuosi vain se yksi kuukausi. Sitten alkaa tulla päälle 50-vuotiaana erilaisia vaivoja ja kremppoja, ja sitten havahdutaan siihen, että tietyt unelmat alkavat olla jo

Aika paljonkin. Tämän viikon olen sairaslomalla. Ei ole oma valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ymmärrätkö nyt tahallasi väärin? Kun olemme haudassa, ei ole mitään eroa enää sillä elikö 30 vai 90 vuotta. Jos eläisi 90 mutta ei saisi koskaan tehdä sitä mitä haluaa, olisi varmaan aika ikävä elämä. Kyllä silloin on parempi ottaa se riski ja toteuttaa unelmiaan, vaikka sitten kuolisi nuorempana. Et sinä haudassa mistään mitään tiedä.

 Me elämme supernarsismin kulta aikaa. Minä saan, minä voin. Tahtoo ,haluaa sitä ja tätä. Minä kuolen koska kuolen,läheisistä viis. Haluan vuorille haluan luolasukellusta,benji hyppyjä. Haluan hypätä laskuvarjolla..... Jonain sivistyneempänä aikana arvot ja ihanteet palvelivat perhettä ,sukua,yhteisöä. Meolimme jotain muuta varten kuin itseämme.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa tuollainen "haastaa itsensä"-touhu. Olisi keräillyt harvinaisia muumimukeja niin henki kulkisi vielä.

Ei ole kirkossa kuulutettu. Muumimukeilukin voi käydä kalliiksi terveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ei välttämättä. Ei kaikille ole tärkeää saavuttaa mahdollisimman paljon asioita. Laura olisi voinut hiihtourallaankin saavuttaa vielä vaikka ja mitä, mutta päätti lopettaa sen 25v ikäisenä, koska oli omasta mielestään saanut siltä lajilta riittävästi. Hänen seuraava tavoitteensa oli päästä kiipeilemään ja hän sai elää sitä elämää monta vuotta. Ihan jokainen intohimolla jotain asiaa tekevä kuolee mieluummin saappaat jalassa rakastaman

No ihan huiput yleensä pysyykin hengissä, kun osaavat kartoittaa riskit ja omat taitonsa. Suoraan sanottuna Laura ja hänen poikaystävänsä eivät vaikuta kovin taitavilta tai järkeviltä kiipeilijöiltä kerta molemmat menehtyivät muutaman vuoden sisään kiipeilyonnettomuudessa. Eli ehkä on valittu liian riskialttiita kohteita, yliarvioitu oma osaaminen, ei huomioitu tarpeeksi sääolosuhteita tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä moni nainen 25-38 vuotiaista harrastaa kiipeilyä oman kokemuksen mukaan. Itse pelkään korkeita paikkoja.

M38

Kiipeilyn harrastaminen on täysin eri asia kuin vuorikiipeily 5-6km korkeudella.

Jep. Suurin osa suomalaisista kiipeilijöistä vain boulderoi matalilla kivillä. Siinäkin on tietysti onnettomuuden riski, ja tapaturmia tapahtuu aika usein tässä lajissa kun pelkälle patjalle pudotaan muutamasta metristä. Kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Köysikiipeilyssä alle 2 km happea on niin paljon, ettei se vaikuta mitenkään päätöksentekoon eivätkä olosuhteet yleensä yllätä. Vuorikiipeily yli 5-6 km tarkoittaa sitä, ettei ole mitään valmiiksi pultattuja reittejä ja ankkureita vaan sinne mennään oikeasti luonnon armoille.

 

Mekaanisesti suurin osa ylävuorikiipeilystä ei ole kiipeilyä ensinkään vaan hankalaa kävelyä. Ei niissä sitä tekniikkakiipeilyä haetakaan -silloin oltaisiin boulderoimassa kallioita- vaan sitä kokemusta, että hapenpuutteessa, kivuissa ja pää piipaten pystyt silti toimimaan.  

Voisihan vapaasukeltajatkin käyttää pulloja. Mutta kun se ei ole se juttu. Juttu on koetella ihmisfysiikan rajoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ei välttämättä. Ei kaikille ole tärkeää saavuttaa mahdollisimman paljon asioita. Laura olisi voinut hiihtourallaankin saavuttaa vielä vaikka ja mitä, mutta päätti lopettaa sen 25v ikäisenä, koska oli omasta mielestään saanut siltä lajilta riittävästi. Hänen seuraava tavoitteensa oli päästä kiipeilemään ja hän sai elää sitä elämää monta vuotta. Ihan jokainen intohimolla jotain asiaa tekevä kuolee mieluummin saappaat jalassa rakastaman

Sanoo pentu, jonka suurin saavutus elämässä on ollut kirjoittaa kolme sanaa englanniksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä moni nainen 25-38 vuotiaista harrastaa kiipeilyä oman kokemuksen mukaan. Itse pelkään korkeita paikkoja.

M38

Kiipeilyn harrastaminen on täysin eri asia kuin vuorikiipeily 5-6km korkeudella.

Jep. Suurin osa suomalaisista kiipeilijöistä vain boulderoi matalilla kivillä. Siinäkin on tietysti onnettomuuden riski, ja tapaturmia tapahtuu aika usein tässä lajissa kun pelkälle patjalle pudotaan muutamasta metristä. Kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Köysikiipeilyssä alle 2 km happea on niin paljon, ettei se vaikuta mitenkään päätöksentekoon eivätkä olosuhteet yleensä yllätä. Vuorikiipeily yli 5-6 km tarkoittaa sitä, ettei ole mitään valmiiksi pultattuja reittejä ja ankkureita vaan sinne

Korkealla kiipeily on aivan erilaista kuin boulder. Tuskin kukaan sitä maineen vuoksi tekee vaan sen, miltä se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ymmärrätkö nyt tahallasi väärin? Kun olemme haudassa, ei ole mitään eroa enää sillä elikö 30 vai 90 vuotta. Jos eläisi 90 mutta ei saisi koskaan tehdä sitä mitä haluaa, olisi varmaan aika ikävä elämä. Kyllä silloin on parempi ottaa se riski ja toteuttaa unelmiaan, vaikka sitten kuolisi nuorempana. Et sinä haudassa mistään mitään tiedä.

 Me elämme supernarsismin kulta aikaa. Minä saan, minä voin. Tahtoo ,hal

Jep! Lapsellista touhua.