Vuorikiipeily ÄLYTÖNTÄ, taas yksi kuollut (Lauren Dahlmier!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä ihmisiä on tarvittu aina. He ovat niitä jotka lähtivät tutkimusmatkalle laivalla vaikka sanottiin että putoatte reunan yli. Joo, nyt on pallo kartoitettu mutta se palo on heillä edelleen. 

Tunsin yhden extremelajissa menehtyneen ja hän ei päivääkään olisi vaihtanut pois. Se palo oli sisällä, aina, joka päivä.

Rauha Laurenin sielulle.

Tutkimusretkeilijät nyt saavuttikin jotain, mitä nykyajan kiipeilijät tai muut extreme harrastajat on saavuttaneet? Pelkkä harrastushan se on heille, ei he tuota sillä mitään uutta tai mullistavaa maailmaan.

Niin meidän näkökulmasta. Uskon kuitenkin että tuo sama ihmistyyppi, tutkimusmatkailija tai vuorikiipeilijä, ei voi olla olematta se mitä on. Ei sillä ole merkitystä saavuttiko ystäväni meidän muiden mielestä jotain vai ei. Todennäköisesti hän olisi nyt elossa jos olisi vain istunut kotona, mutta ehkä ei. Ja sitten olisi elänyt murheellisena ja masentuneena. Edelleen, se palo. Se joko on tai ei.

Onneksi kyseessä on sen verran kallis harrastus, että vain pienellä osalla on mahdollisuuksia tai haluja.  Kuvitelkaapa paljonko ruumiita tulisi vuositasolla, jos liikenteen kuolleisuusaste olisi samaa luokkaa kuin superhelpotetun Everest kiipeilyn 2-3 %.

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan heitetty elämä, mutta jotkut nyt vaan ottaa elämässään turhia riskejä.

Enemmän se elämä hukkaan menee, kun ei ikinä uskalla ottaa pienintäkään riskiä. Ihmiset katuvat kuolivuoteellaan eniten asioita, joita EIVÄT tehneet. Laura teki menestyneen ampumahiihtouran ja eli vielä senkin jälkeen täyttää elämää eikä ruikuttanut netissä, kun muut uskaltavat ja hän ei. 

Menkääpäs mammat tekemään ja kokemaan asioita, ettei mene elämä hukkaan täällä roikkumalla!

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan heitetty elämä, mutta jotkut nyt vaan ottaa elämässään turhia riskejä.

Eiköhän Laura määritellyt sen ihan itse, mikä hänelle oli elämisen arvoista elämää. Tuollaiset ihmiset masentuvat 8-16 elämässä neljän seinän sisällä. Ihmettelen kyllä itsekin, miten sellaista elämää voi elää masentumatta, vaikka en Pakistaniin itse lähtisi kiipeämään.

Tinderissä moni nainen 25-38 vuotiaista harrastaa kiipeilyä oman kokemuksen mukaan. Itse pelkään korkeita paikkoja.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan heitetty elämä, mutta jotkut nyt vaan ottaa elämässään turhia riskejä.

Enemmän se elämä hukkaan menee, kun ei ikinä uskalla ottaa pienintäkään riskiä. Ihmiset katuvat kuolivuoteellaan eniten asioita, joita EIVÄT tehneet. Laura teki menestyneen ampumahiihtouran ja eli vielä senkin jälkeen täyttää elämää eikä ruikuttanut netissä, kun muut uskaltavat ja hän ei. 

Tämä ja niin tämä! Syöpän voi sairastua vaikka 40-vuotiaana. On se vain niin hienoa sitten miettiä, mitä kaikkea elämässä jäi tekemättä. Kuka oikeasti muistelee kuolinvuoteellaan, että onneksi tuli tuijotettua Netflixiä päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä moni nainen 25-38 vuotiaista harrastaa kiipeilyä oman kokemuksen mukaan. Itse pelkään korkeita paikkoja.

M38

Kiipeilyn harrastaminen on täysin eri asia kuin vuorikiipeily 5-6km korkeudella.

Nyt on Lotan hetki paistatella median hehkussa, kun häntä haastatellaan asiantuntijana. Jäänyt kuitenkin kaikki uhoamansa kasitonniset kiipeämättä ja siirtynyt helppoihin "trekking peak" vuoriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset harrastukset ovat kuolemaksi. Samat ihmiset toitottavat terveellisistä elintavoissa. Hiukan ristiriitaista.  Onneksi saa olla kotisohvalla ja chattailla vauva-palstalla. Paljon turvallisempaa.  

Ja tämäkin nainen eli elämisen arvoista elämää, toisin kuin sinä. 

Ja mistähän sinä tiedät minkälaista elämää edellinen kommentoija on elänyt?

Vain surkeaa elämää elänyt ihminen kommentoi jotain noin typerää. Mitä merkitystä turvallisuudella on, jos elämän sisältö on makoilua kotisohvalla? Mielestäni se on todella säälittävää elämää. 

Ja minä taas en pidä ihmisistä, joilla on jatkuvasti kova meno päällä.

Se on muuten just näin, kaikki ei halua elämäänsä vaaran tuntua ja jatkuvaa jännitystä, vaan haluaa elää tasaisempaa elämää. Toiset taas varmaan tuntevat, etteivät ilman jotain extreeme harrastuksia ole "elossa" ollenkaan. Ja jokaisella meillä on oikeus elää omanlaistamme elämää..

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan heitetty elämä, mutta jotkut nyt vaan ottaa elämässään turhia riskejä.

Mistä lähtien unelmien tavoittelu ja niiden saavuttaminen on ollut hukkaan heitettyä elämää? Vai meinaatko, että Lauran olisi pitänyt maata kotisohvalla pelkäämässä ettei nyt vaan satu mitään?

Vierailija kirjoitti:

Se on tietynasteista itsepetosta, että on luonnonvoimien ja olosuhteiden yläpuolella. Fysiologia määrittelee sen, että matalahappisessa ilmanalassa toimintakyky ja päätöksentekokyky alenee. Siinä ei totuttelu auta kuin tiettyyn rajaan asti. Loppu on tilastomatematiikkaa ja sattumaa sen suhteen, tuleeko Kerberos hakemaan.

Laila Peak on 6-tonninen vuori. Ei mikään 8-tonninen Everest.

Kivivyöry ei riipu korkeudesta. Eikä fysiologiasta. Totuttelukaan ei auta. Kivivyöry tulee silloin kun se päättää tulla.

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä moni nainen 25-38 vuotiaista harrastaa kiipeilyä oman kokemuksen mukaan. Itse pelkään korkeita paikkoja.

M38

Kiipeilyn harrastaminen on täysin eri asia kuin vuorikiipeily 5-6km korkeudella.

Jep. Suurin osa suomalaisista kiipeilijöistä vain boulderoi matalilla kivillä. Siinäkin on tietysti onnettomuuden riski, ja tapaturmia tapahtuu aika usein tässä lajissa kun pelkälle patjalle pudotaan muutamasta metristä. Kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Köysikiipeilyssä alle 2 km happea on niin paljon, ettei se vaikuta mitenkään päätöksentekoon eivätkä olosuhteet yleensä yllätä. Vuorikiipeily yli 5-6 km tarkoittaa sitä, ettei ole mitään valmiiksi pultattuja reittejä ja ankkureita vaan sinne mennään oikeasti luonnon armoille.

Ei ne vanhainkodin paskavaipat ala kuin vasta 80-vuotiaana. On ihan mukavaa olla elossa sinne asti.

Ei siinä ole mitään hienoa että kuolee nuorena, ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan heitetty elämä, mutta jotkut nyt vaan ottaa elämässään turhia riskejä.

Eiköhän jokainen ota elämässään turhia riskejä.. 

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ymmärrätkö nyt tahallasi väärin? Kun olemme haudassa, ei ole mitään eroa enää sillä elikö 30 vai 90 vuotta. Jos eläisi 90 mutta ei saisi koskaan tehdä sitä mitä haluaa, olisi varmaan aika ikävä elämä. Kyllä silloin on parempi ottaa se riski ja toteuttaa unelmiaan, vaikka sitten kuolisi nuorempana. Et sinä haudassa mistään mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan heitetty elämä, mutta jotkut nyt vaan ottaa elämässään turhia riskejä.

Enemmän se elämä hukkaan menee, kun ei ikinä uskalla ottaa pienintäkään riskiä. Ihmiset katuvat kuolivuoteellaan eniten asioita, joita EIVÄT tehneet. Laura teki menestyneen ampumahiihtouran ja eli vielä senkin jälkeen täyttää elämää eikä ruikuttanut netissä, kun muut uskaltavat ja hän ei. 

Tämä ja niin tämä! Syöpän voi sairastua vaikka 40-vuotiaana. On se vain niin hienoa sitten miettiä, mitä kaikkea elämässä jäi tekemättä. Kuka oikeasti muistelee kuolinvuoteellaan, että onneksi tuli tuijotettua Netflixiä päivittäin?

No jos ei ole syöpää tai muutakaan, niin ei kannata turhan takia kuolla luontoon. Valintansa kullakin silti. Kunhan päätös on varma ja selkeä, eikä luule että vuorilta voi selvitä elossa, välttämättä.

Yritä ap ensi kerralla saada edes henkilön nimi oikein, jookos.

Vierailija kirjoitti:

Monessa kommentissa ollut että "kuoli tehdessään sitä mitä rakasti". Mutta eikö hän olisi halunnut jatkaa sitä mitä rakasti eli saavuttaa vielä enemmän vuorikiipeilijänä? Hän oli vasta 31-vuotias, ehkä sitten myöhemmin hänelle olisi tullut halu perustaa perhe ja saada lapsia? Tai opiskella? Kuinka moni haluaa kuolla tehdessään sitä mitä rakastaa, mm. harrastaessaan sek*siä?

Ei välttämättä. Ei kaikille ole tärkeää saavuttaa mahdollisimman paljon asioita. Laura olisi voinut hiihtourallaankin saavuttaa vielä vaikka ja mitä, mutta päätti lopettaa sen 25v ikäisenä, koska oli omasta mielestään saanut siltä lajilta riittävästi. Hänen seuraava tavoitteensa oli päästä kiipeilemään ja hän sai elää sitä elämää monta vuotta. Ihan jokainen intohimolla jotain asiaa tekevä kuolee mieluummin saappaat jalassa rakastamansa asian parissa kuin odottelee kuolemaa miettimällä, mitä jäi tekemättä.