Vuorikiipeily ÄLYTÖNTÄ, taas yksi kuollut (Lauren Dahlmier!)

 Minulla ei ole ollut mitään kiipelyuraa. Olen ollu siellä ihan turistina, joten ad-hominemisi meni ohi. Tosin turistina siellä tuntuu olevan moni 'kiipeilyuraakin' tekevä, ainakin tappioista päätellen.

Eli ongelma on se, että olisit halunnut olla palvottu sankari, mutta kapasiteetti ei riittänyt kuin tursmiin. Ja nyt sitten poljet jalkaa kateellisena vauvapalstalla, kun toiset elävät sinun toteutumatonta unelmaasi. Aika läpinäkyvää toimintaa sinulta. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kuuluisi kirjoittaa näin: Onkohan Pakistanissa kuolemasisen ja kotona mielenterveysongelmien potemisen välissä mitään välimuotoa? 

; ' )

Nukkuminen on älytöntä, taas yksi kuollut.

Syöminen on älytöntä, taas yksi kuollut.

Hengittäminen on älytöntä, taas yksi kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Parempi elää täysillä 30v kuin kituutella masentuneena vauvapalstalla 60v. 

 Mistä tiedät, jos et ole tehnyt molempia. 

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelma on se, että olisit halunnut olla palvottu sankari, mutta kapasiteetti ei riittänyt kuin tursmiin. Ja nyt sitten poljet jalkaa kateellisena vauvapalstalla, kun toiset elävät sinun toteutumatonta unelmaasi. Aika läpinäkyvää toimintaa sinulta. 

Kilpailuviettisi vaikuttaa aika kovalta : = ) Teet myös aika jyrkkiä johtopäätöksiä siitä mitä unelmia kenelläkin on.

Ehkä olen sitten elänyt harhassa ja väärää elämää, mutta oma unelmani ei ole kykkiä viikkoja teltassa ja hapenpuutteessa jossain helvetin kylmällä vuorenrinteellä, paskomassa aamulla kivien väliin, samalla kun odotellaan huipulle pääsyä, jossa hengen lähdön riski on samaa luokkaa kuin Man-saarten ajoissa 1960-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelma on se, että olisit halunnut olla palvottu sankari, mutta kapasiteetti ei riittänyt kuin tursmiin. Ja nyt sitten poljet jalkaa kateellisena vauvapalstalla, kun toiset elävät sinun toteutumatonta unelmaasi. Aika läpinäkyvää toimintaa sinulta. 

Kilpailuviettisi vaikuttaa aika kovalta : = ) Teet myös aika jyrkkiä johtopäätöksiä siitä mitä unelmia kenelläkin on.

Ehkä olen sitten elänyt harhassa ja väärää elämää, mutta oma unelmani ei ole kykkiä viikkoja teltassa ja hapenpuutteessa jossain helvetin kylmällä vuorenrinteellä, paskomassa aamulla kivien väliin, samalla kun odotellaan huipulle pääsyä, jossa hengen lähdön riski on samaa luokkaa kuin Man-saarten ajoissa 1960-luvulla.

Mikä kilpailuviettini? :D:D:D:D Mistä sinä tuollaista keksit? :D:D:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelma on se, että olisit halunnut olla palvottu sankari, mutta kapasiteetti ei riittänyt kuin tursmiin. Ja nyt sitten poljet jalkaa kateellisena vauvapalstalla, kun toiset elävät sinun toteutumatonta unelmaasi. Aika läpinäkyvää toimintaa sinulta. 

Kilpailuviettisi vaikuttaa aika kovalta : = ) Teet myös aika jyrkkiä johtopäätöksiä siitä mitä unelmia kenelläkin on.

Ehkä olen sitten elänyt harhassa ja väärää elämää, mutta oma unelmani ei ole kykkiä viikkoja teltassa ja hapenpuutteessa jossain helvetin kylmällä vuorenrinteellä, paskomassa aamulla kivien väliin, samalla kun odotellaan huipulle pääsyä, jossa hengen lähdön riski on samaa luokkaa kuin Man-saarten ajoissa 1960-luvulla.

Miksi sinua sitten harmittaa, että joillekin toisille tuo on sitä unelmaa ja täyttä elämää? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi äitinä sen ongelmallisempaa kuin isänäkään? Oliko tämä Laura edes perheellinen? Ei?

Sepä se pointti olikin. Et pysty edes kuvittelemaan sitä paskamyrskyä, mikä täällä raivoaisi, jos Laura olisi ollut perheellinen. Nyt jo sai aikaan toistakymmentä sivua haukkumisia, vaikka oli perheetön. Samaan aikaan vuorilla kuolee miehiä (jopa perheellisiä) eikä mammapalstalla kukaan reagoi mitenkään. TÄMÄ oli se pointti, jota et tajunnut. 

Ehkä kukaan ei oleta, että maailman vuorilla ramppaava isä olisi niin läheinen lapsilleen, että nämä menettäisivät juurikaan enempää kuin missään erossa, jossa isä liukenee kuviosta. Miehiltä ei uskalleta kovin paljon vaatia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi äitinä sen ongelmallisempaa kuin isänäkään? Oliko tämä Laura edes perheellinen? Ei?

Sepä se pointti olikin. Et pysty edes kuvittelemaan sitä paskamyrskyä, mikä täällä raivoaisi, jos Laura olisi ollut perheellinen. Nyt jo sai aikaan toistakymmentä sivua haukkumisia, vaikka oli perheetön. Samaan aikaan vuorilla kuolee miehiä (jopa perheellisiä) eikä mammapalstalla kukaan reagoi mitenkään. TÄMÄ oli se pointti, jota et tajunnut. 

Ehkä kukaan ei oleta, että maailman vuorilla ramppaava isä olisi niin läheinen lapsilleen, että nämä menettäisivät juurikaan enempää kuin missään erossa, jossa isä liukenee kuviosta. Miehiltä ei uskalleta kovin paljon vaatia. 

Naisilta näköjään vaaditaan senkin edestä, kun mammaraati on korppikotkana kimpussa, kun nainen "uskalsi kuolla" (suora sitaatti eräästä kommentista) tehdessään sitä mitä rakasti. 

Voi jumankauta, ettekö te ihmiset nyt oikeasti voi hyväksyä, että meitä on erilaisia?! On ihan helvetin typerää ja ahdasmielistä haukkua toisia sen vuoksi, että toiset haluaa elämältä eri asioita kuin mitä itse. Eletään nyt vain jokainen omannäköistä elämää niissä puitteissa, kuin mahdollista ja annetaan muiden tehdä omat valintansa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä kilpailuviettini? :D:D:D:D Mistä sinä tuollaista keksit? :D:D:D:D:D

Kirjoitit ylempänä:olisit halunnut olla palvottu sankari, mutta kapasiteetti ei riittänyt kuin tursmiin'

Minusta tuo kuulostaa siltä että haluat pikemminkin itse olla palvottu sankari, ja halveksit sen takia meitä turisteja : ) En tunne itse moista hybristä niissä asioissa joissa katson olevani itse hyvä, enkä tunnista sitä myöskään niistä vuorikiipelijöistä jotka ovat oikeasti hyviä lajissaan. Niitäkin on sentään muutama maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kilpailuviettini? :D:D:D:D Mistä sinä tuollaista keksit? :D:D:D:D:D

Kirjoitit ylempänä:olisit halunnut olla palvottu sankari, mutta kapasiteetti ei riittänyt kuin tursmiin'

Minusta tuo kuulostaa siltä että haluat pikemminkin itse olla palvottu sankari, ja halveksit sen takia meitä turisteja : ) En tunne itse moista hybristä niissä asioissa joissa katson olevani itse hyvä, enkä tunnista sitä myöskään niistä vuorikiipelijöistä jotka ovat oikeasti hyviä lajissaan. Niitäkin on sentään muutama maailmassa.

Kannattaa putsata korvat vaikusta, jos tuollaisia kuulet. 

Vierailija kirjoitti:

Se oli ensimmäinen suomalainen vuorikiipeilijä joka on kuollut vaikka on jo asunut Saksassa kauan.

Ei Laura ole koskaan ollut suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen sitten elänyt harhassa ja väärää elämää, mutta oma unelmani ei ole kykkiä viikkoja teltassa ja hapenpuutteessa jossain helvetin kylmällä vuorenrinteellä, paskomassa aamulla kivien väliin, samalla kun odotellaan huipulle pääsyä, jossa hengen lähdön riski on samaa kuin Man-saarten ajoissa 1960-luvulla.

Miksi sinua sitten harmittaa, että joillekin toisille tuo on sitä unelmaa ja täyttä elämää?&n

Miksi sinua sitten harmittaa, että joillekin toisille tuo ei ole sitä täyttä elämää? En arvosta vuorikiipelyä yhteydessä jossa onnettomuuksia ja riskejä glorifioidaan jonakin 'täyden elämän elämisenä' Ja jonka ainoa vaihtoehto tätä toitottavien kommenteissa tuntuu olevan se että tätä kritisoivat elävät heti jotain puutteellista ja mitätöntä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

57-vuotiaana masentuneena sanoisin, että tuo se vasta elämänpelkoa on, jos minun tilannettani pitää huonompana kuin kuolemista kolmikymppisenä tarpeettomasti. Puuttumatta nyt siihen sen kummemmin, miten turhaa tai tärkeää se tarpeettomuus oli. En minä kituuttele, olen erittäin tyytyväinen, että olen elossa. 

Olet siis sitä mieltä, että Lauran olisi pitänyt jäädä kotiin masentumaan ja tuhlata yhteiskunnan varoja terapiaan ja lääkityksiin vuosikymmeniä sen sijaan, että eli elämää itselleen mielekkäällä tavalla 31v. Aika erikoinen näkemys. Tuolla logiikalla kenenkään ei kannata edes yrittää mitään, kun elämä masentuneena on niin kovin hehkeää, että siinä kannattaa kituuttaa vuosikymmeniä. 

Jep! Kyllä minäkin valitsisin mielelläni kuoleman 31-vuotiaana vuorikiipeilijänä ennemmin kuin elämän 57-vuotiaana masentuneena.

Ymmärrättehän, että maailmankuvanne ei kovin paljon natsista poikkea. Pysykäähän omalla tontillanne ja huolehtikaa oman elämänne mielekkyydestä ja mielellään miettikää senkin kustannuksia muille vähintään samalla innolla kuin mitä muiden elämää mietitte. Veronmaksaminen ei oikeuta teitä halveksimaan minun tai kaltaisteni elämää (maksan veroja minäkin, enkä edes tuista, joita en saa, enkä ole hakeutunut hoitoonkaan. Elän hyvinkin normaalia elämää, vaikkakin joudun ajoittain etenemään puolivaihteella. Siihen olisin yhtä hyvin voinut joutua selkäni tai migreenini takia.) 

En tietenkään ole sitä mieltä, että Lauran olisi pitänyt jäädä kotiin masentumaan. Toivoisin kuitenkin, että olisi vähemmän muodikasta etsiä itseään maailman ääristä sen sijaan, että sitä tehtäisiin jotenkin rakentavammilla tavoilla, etenkin kun tässä olisi maailma pelastettavana ja kaikki. Ehkä Lauran luonteella se ei ole ollut realismia, hän on epäilemättä ollut äärimmäinen luonne. 

Miksi sinua sitten harmittaa, että joillekin toisille tuo ei ole sitä täyttä elämää? En arvosta vuorikiipelyä yhteydessä jossa onnettomuuksia ja riskejä glorifioidaan jonakin 'täyden elämän elämisenä' Ja jonka ainoa vaihtoehto tätä toitottavien kommenteissa tuntuu olevan se että tätä kritisoivat elävät heti jotain puutteellista ja mitätöntä elämää.

-----

Vastaa kysymykseen äläkä väistele! Miksi sinua ahdistaa noin paljon, että ihmiset nauttivat eri asioista kuin sinä? Eihän kukaan täällä ole sanonut, että vuorikiipeily olisi AINOA vaihtoehto. On vain kerrottu, että LAURALLE se oli täyttä elämää. Sinä voit ihan vapaasti täyttää elämääsi vauvapalstailulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

57-vuotiaana masentuneena sanoisin, että tuo se vasta elämänpelkoa on, jos minun tilannettani pitää huonompana kuin kuolemista kolmikymppisenä tarpeettomasti. Puuttumatta nyt siihen sen kummemmin, miten turhaa tai tärkeää se tarpeettomuus oli. En minä kituuttele, olen erittäin tyytyväinen, että olen elossa. 

Olet siis sitä mieltä, että Lauran olisi pitänyt jäädä kotiin masentumaan ja tuhlata yhteiskunnan varoja terapiaan ja lääkityksiin vuosikymmeniä sen sijaan, että eli elämää itselleen mielekkäällä tavalla 31v. Aika erikoinen näkemys. Tuolla logiikalla kenenkään ei kannata edes yrittää mitään, kun elämä masentuneena on niin kovin hehkeää, että siinä kannattaa kituuttaa vuosikymmeniä. 

Jep! Kyllä minäkin valitsisin mielelläni kuoleman 31-vuotiaana vuorikiipeilijänä ennemmin kuin

Onko muiden valintojen arvostelu mielestäsi raketavaa toimintaa? Varsinkin sen jälkeen, kun se arvostelun kohde on jo kuollut. 

"Ymmärrättehän, että maailmankuvanne ei kovin paljon natsista poikkea. Pysykäähän omalla tontillanne ja huolehtikaa oman elämänne mielekkyydestä ja mielellään miettikää senkin kustannuksia muille vähintään samalla innolla kuin mitä muiden elämää mietitte. Veronmaksaminen ei oikeuta teitä halveksimaan minun tai kaltaisteni elämää (maksan veroja minäkin, enkä edes tuista, joita en saa, enkä ole hakeutunut hoitoonkaan. Elän hyvinkin normaalia elämää, vaikkakin joudun ajoittain etenemään puolivaihteella. Siihen olisin yhtä hyvin voinut joutua selkäni tai migreenini takia.) 

En tietenkään ole sitä mieltä, että Lauran olisi pitänyt jäädä kotiin masentumaan. Toivoisin kuitenkin, että olisi vähemmän muodikasta etsiä itseään maailman ääristä sen sijaan, että sitä tehtäisiin jotenkin rakentavammilla tavoilla, etenkin kun tässä olisi maailma pelastettavana ja kaikki. Ehkä Lauran luonteella se ei ole ollut realismia, hän on epäilemättä ollut äärimmäinen luonne."



...ikäsi, sukupuolesi ja mailisi? (*/\)