Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihastunut ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen enkä pidä siitä!
29.07.2025 |
Olin 32 kun valtavaan rakkauteen perustuva suhde loppui. Päädyimme uran ja muiden elämänjuttujen takia muuttamaan eri puolille maailmaa.
Olin niin hajalla tuosta, että sen jälkeen en enää ihastunut. On tuon jälkeen ollut kaksi melko vakavaakin suhdetta, mutta kummassakin kyse oli siitä, että mies oli rakastunut ja minä sallin sen. En itse kunnolla ollut.
Mutta nyt, reilusti yli 40-vuotiaana, olen ihastunut. Ihan samoin kuin nuorena. Ja tämä ei ole kivaa! En yhtään tykkää tästä miten epävarma olen, jännityksestä, viesteistä innostumisesta!
Onko kenelläkään ollut tällaista? Jos kyllä, niin miten meni?
Kommentit (16)
no itse tajusin että ei kannata ottaa yhtään kumppania niin on paljon onnellisempi ja yli puolet suomalaista ovat päästään vialla se tulee aina ilmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän näitä ihastuksia tulee ja menee. Vanhemmiten ne alkaa vähenemään.
Vierailija kirjoitti:
Mäki inhoon ihastumista. Yhtäkkiä on kuin typerä hihittelevä teinityttö. Eikä pysty syömään eikä nukkumaan. Jatkuva panetus mihin ei oma käsi riitä ja se yks idiootti pyörii päässä koko ajan.
Joo, juuri tuo, ihan sama olo kuin joskus teininä. Mikä on ihanaa mutta samalla ei.
On ollut! Se on kamalaa! Ja ihanaa!
Hormonien herättämiä primaalisia viettejä. kun sen pitää mielessä, ne eivät pääse hallitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua täysin, mua jopa pelottaa ihastuminen, sillä aina jälkikäteen suhteen päätyttyä, tulee ihmeteltyä miten tossukaksi sitä muuttuikaan ja oli valmis tekemään kaiken toisen vuoksi. Mieluummin olen oma itsevarma, yksinäinen itseni kuin ihastun keneenkään. En pidä siitä ihmisestä, joka minusta tulee silloin.
Ei kannata rakastua. Sitä vaan tulee petetyksi aina joten itse ainakin aion olla sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ihastuminen oikeasti vähän sellainen mielenhäiriö.
Kaikenlaista järjettömyyttä saattaa tehdä. Hyvä puoli siinä on, että tulee kyllä samalla laihdutettua ja pidettyä itsestään normaalia enemmän huolta.
Vielä kun saisi jonkun mekanismin, millä vain laadukkaat ihmiset ihastuisivat ja lisääntyisivät. Itse en kuulu heihin.
Minä myös ymmärrän täysin tunteesi, olen vastaavaa kokenut. Kun on kerran ison rakkauden menettänyt ja melkein hajonnut sen takia - tulee menettämisen pelko. Sitä tuskaa ei haluaisi kokea uudelleen ja siksi uudelleen rakastuminen ja toiseen sitoutuminen pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja ystävällä on on-off ihastuminen menossa. Hän vertasi tunteitamme hissiin, mikä oli loistavasti ilmaistu. Pientä säpinää, mikä voi leimahtaa isoksikin, on jatkuvasti ilmassa.
Ja se on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän näitä ihastuksia tulee ja menee. Vanhemmiten ne alkaa vähenemään.
Vain jos pysyy itse paikallaan. Maailmassa kyllä riittää ihastuttavaa ihan kuolemaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin viime vuonna ja muutimme nopasti yhteen. Olen edelleen todella rakastunut ja tämä on mahtavaa. Voisi sanoa että mieheni on elämäni rakkaus.
En ole tälaista kokenut, vaikka olin yli 15v suhteessa. Ehkä se olikin liian turvallista.
Kannatti hypätä.
t. 42v
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin viime vuonna ja muutimme nopasti yhteen. Olen edelleen todella rakastunut ja tämä on mahtavaa. Voisi sanoa että mieheni on elämäni rakkaus.
En ole tälaista kokenut, vaikka olin yli 15v suhteessa. Ehkä se olikin liian turvallista.
Kannatti hypätä.
t. 42v
Jänniksen kyydissä voi vauhtisokeus iskeä ja saa tosiaan unohtaa sen liian turvallisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei eronneiden kuulukaan etsiä uutta seuraa.
Pysy lujana.
Olin parisuhdekokematon ja onhan sitä välillä ollut niitä yksipuolisia ihastumisia jotka ei koskaan johtaneet mihinkään, mutta viimein siinä neljän kympin korvilla sitten pamahti sellainen tapaus että tuli sitä vastakaikuakin. Hetken aikaa meni kovaa mutta aika katastrofaalisestihan se meni mönkään siitä päättömästä ihastumismeiningistä johtuen jossa ei järki päätä kauheasti pakottanut. Nyt tuntuu että tuskin enää loppuelämän aikana tapahtuu enää, en yksinkertaisesti anna itseni enää ihastua.
Alue: Aihe vapaa
Mäki inhoon ihastumista. Yhtäkkiä on kuin typerä hihittelevä teinityttö. Eikä pysty syömään eikä nukkumaan. Jatkuva panetus mihin ei oma käsi riitä ja se yks idiootti pyörii päässä koko ajan.