Äiti haluaa minut hoitamaan autistista veljeäni
Äitini on isän kanssa hoitanut autistista veljeäni koko tämän ikänsä. Laitospaikkaa ei ole suostuttu edes harkitsemaan koska hänen paikkansa on kuulemma kotona, mutta tämä tarkoittaa aivan kaiken pyörimistä veljeni ympärillä. Koko lapsuus meni pilalle siinä, että minunkin piti käytännössä auttaa häntä ja omat tarpeeni olivat toissijaisia. Vuosi sitten isän kunto heikkeni ja nyt äitini jaksaminen alkaa loppua. Äidin ratkaisu on, että minä otan hoitovastuun. Minulla vain ei ole minkäänlaista intoa tuhlata loppuelämääni veljeni ja kahden rapistuvan vanhuksen hoitamiseen. Laitospaikka ei kuulemma vieläkään tule kysymykseenkään, vaan kaikkien pitäisi saada asua kotona.
Mitähän tässä kannattaisi tehdä? Se on päivänselvää, että minä en tuonne tule palvelijaksi muuttamaan. Samalla pelkään että äitini vointi heikkenee kun hän ei saa levätä ja kohta kukaan ei kykene mihinkään.
Kommentit (69)
Perhehoitaja kotiin. Hoitaa veljen. Ja siinä samassa vanhemmat.
Järjestyisi helposti, jos hyväkuntoisempi vanhemmista olisi mies.
Nyt on paha tilanne, koska nainen on hyväkuntoisempi. Yhteiskunta olettaa, että nainen hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vammaisilla on ihmeellinen taito imeä ympärillä olevien aikaa, rahaa ja voimia. Kannattaa pysyä kaukana.
Ihmettelen, miten kellekään voi tulla edes mieleen pyytää perheenjäsentä ryhtymään omaishoitajaksi. Oikeastiko joku kehtaa ilmaista, että perheenjäsen on heistä niin turha että joutaisi lopettamaan työn yms. oman elämän käyttääkseen vammaista vessassa.
Aika harva vammainen pyytää yhtään ketään omaishoitajaksi. Toisin on ikääntyvillä vanhuksilla. Pääsääntöisesti suurin osa kommunikaatiokykyisistä vammaisista odottaa "itsenäistymistä" ja poismuuttoa ihan yhtä innoissaan kuin kuka tahansa nuori/nuori aikuinen. Näin teki minun vammainen siskonikin.
Puhut rumasti vammaisista. Toivottavasti et itse koskaan ole avuntarpeinen tai läheisesi vammaudu. Voi pilkka kolahtaa omaan nilkkaan.
Myös todella iso osa ihmisistä "käyttää vessassa" ihmisiä työkseen, vammaisten, lasten ja vanhusten parissa. Tekee toki muutakin. Harva vammainen istuu vessassa 24/7. Nämä heidä kanssaan työtä tekevät ihmiset eivät ole turhia. Sinun kaltainen epäempaattinen ja ilkeäluontoinen ihminen tuottaa todennäköisesti vain harmia työkavereille ja läheiselleen. Jaa toki suuret saavutuksesi yhteiskunnalle ja maailmalle jos sinulla niitä on.
Ja ei, en suosittele omaishoitajaksi alkamista. En itsekään ole koskaan ollut. Voin pitää sitä huonona ideana kuitenkaan alentamatta kenenkään ihmisarvoa ja oikeutta elää.
Oksettavaa.
T. Vammaisen sisarus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen. Kirjoita siihen täysin selväsanaisesti se, että sinä et tule ottamaan vastuuta yhtään mistään, vaikka äitisi niin kuvittelee eikä usko, että apua tarvitaan.
Sovit sossun kanssa ja vammaispuolen sossun kanssa käynnin jossa kartoitetaan perheen tilanne!
Menet itse mukaan pitämään puoliasi!
Jotenkin jotkut luulee että se "hoito" on kamalaa, kuten ennen oli joissain ns "vaivaistaloissa", jotkut ei pääse eroon ajatuksesta.
Voi olla, että veljen ja äidin elämänlaatu paranee kun asia saadaan kuntoon.
Ikävä kyllä, päivätoimintaa on ajettu alas, samoin avustajia, mutta tee kuitenkin se huoli-ilmoitus!
Juurikin näin. Teen töitä yksityisellä puolella "hoitolaitoksessa" ja rehellisesti paremmin pidetään huolta kuin monet läheiset. Kotiin voi silti lähteä vaikka lomille, viikonlopun viettoon jne. Läheinen voi edelleen tehdä oman osansa.
Ei kannata lähteä tällaisiin orjajärjestelyihin. Huoli-ilmoitus, ja nostat omalta osaltasi kädet pystyyn asian suhteen.
Minkähän ikäisestä veljestä on kyse? Onko veli ollut missään vaiheessa palvelujen piirissä? Milloin on diagnosoitu autismi? Onko veli työkyvyttömyyseläkkeellä?
"Laitospaikkaa" ei varmastikaan löydy, mutta jonkinlaista tuettua asumista varmasti.
t. sossu
Vierailija kirjoitti:
Itse entisenä erityislapsena, nykyisenä erityisaikuisena olin aina se ensimmäisenä uhrattava ja kaikesta syntipukiksi ja silmätikuksi joutuva, josta kukaan ei pitänyt. Mielipiteitäni ja toiveitani ei kuunneltu, eikä huomioitu. Jouduin siis kokemaan negatiivisessa mielessä erityiskohtelua. Olisin toivonut olevani kuten sisarukseni ja että olisi kohdeltu kuten normaalia sisartani. Elämäni on ollut todella vaikeaa ja olen sitten jo vuosia sitten joutunut käytännössä vihaamani vanhempani kotiorjaksi. Samalla mielenterveysongelmani pahenevat koko ajan. Haluaisin vaan katkaista välit tuohon kokonaan kun vain sillä tavalla pystyisin voimaan edes vähän paremmin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska vanhempani on vanha ja sairas, eikä pärjää ilman kotiorjaa. Olen lisäksi itse työtön ja köyhä. Olen yrittänyt hakea apua sosiaalityöntekijältä, mutta en ole saanut mitään apua. Sekä vanhemmastani, että myös itsestäni on tehty huoli-ilmoitus, mutta se ei johtanut mihinkään.
Avaa vähän. Et saanut mitään apua? Jotain ratkaisuehdotuksia on varmasti mietitty, eikö kelvannut sinulle? Olethan osannut hakea sinulle kuuluvat etuudet Kelasta?
Kaverini poika on autisti ja hän sai laitospaikan kun täytti 18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika itsekästä olla auttamatta vanhempiaan.
Sinä siis tuossa tilanteessa hoitaisit vanhempasi ja veljesi?
Itse järjestäisin apua heille.
Eli huoli-ilmoitus.
"Noihin laitos paikkoihin voi järjestää ihan tutustumis käynnin.
itse järjesisin sellaisen vaikka vanhempasi vastustavat."
Kertoisitko vielä, miten se tutustumiskäynti käytännössä järjestetään. Me olemme jonottaneet vuoroamme tutustumiskäyntiin jo vuodesta 2021.
Ystävä on käynyt aikuisen lapsensa kanssa 3 paikassa tutustumiskäynnillä. Käynnin jälkeen jokainen näistä paikoista on ilmoittanut, että ei ota asiakasta vastaan.
Se ei ole niin helppoa enää. Tutustumiskäyntiä voi joutua jonottamaan vuosia. Keskimääräinen jono on kuulema 1-2 vuotta. Paikat myös valitsevat asiakkaita. Valtaosa paikoista on nykyisin yksityisiä, joten he haluavat helppoja asiakkaita. Jos on vaativa hoidettava, on erittäin vaikea saada paikkaa vuosienkaan jonotuksella.