Lue keskustelun säännöt.
Äiti haluaa minut hoitamaan autistista veljeäni
29.07.2025 |
Äitini on isän kanssa hoitanut autistista veljeäni koko tämän ikänsä. Laitospaikkaa ei ole suostuttu edes harkitsemaan koska hänen paikkansa on kuulemma kotona, mutta tämä tarkoittaa aivan kaiken pyörimistä veljeni ympärillä. Koko lapsuus meni pilalle siinä, että minunkin piti käytännössä auttaa häntä ja omat tarpeeni olivat toissijaisia. Vuosi sitten isän kunto heikkeni ja nyt äitini jaksaminen alkaa loppua. Äidin ratkaisu on, että minä otan hoitovastuun. Minulla vain ei ole minkäänlaista intoa tuhlata loppuelämääni veljeni ja kahden rapistuvan vanhuksen hoitamiseen. Laitospaikka ei kuulemma vieläkään tule kysymykseenkään, vaan kaikkien pitäisi saada asua kotona.
Mitähän tässä kannattaisi tehdä? Se on päivänselvää, että minä en tuonne tule palvelijaksi muuttamaan. Samalla pelkään että äitini vointi heikkenee kun hän ei saa levätä ja kohta kukaan ei kykene mihinkään.
Kommentit (69)
Puolison down pikkuveli meni n. 40-vuotiaana perhekotiin. Viihtyy hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika itsekästä olla auttamatta vanhempiaan.
Sinä siis tuossa tilanteessa hoitaisit vanhempasi ja veljesi?
Kaikenlaista saa haluta, mutta kaikkea ei voi saada.
Kannattaa myös opetella sanomaan ei tai ottaa etäisyyttä, koska haistavat heikkouden ja yrittävät sysätä hoitoa ym. läheisille, jos vastassa ei ole ehdoton ei.
Äidilläsi on todennäköisesti väärä käsitys siitä, millainen paikka laitos on. Ne ovat yleensä paljon kodinomaisempia paikkoja kuin mitä monet kuvittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa, että äiti haluaa "parasta" veljellesi mutta ei sinulle. Luulisi että jos toinen lapsista on ns. toivoton tapaus ja toinen normaali, niin silloin sitä normaalia tukisi kaikin keinoin jotta edes hän voisi menestyä elämässä.
Mutta ei, äitisi yrittää painaa sinutkin alas ja huolehtia ettei sinulla ole mahdollisuuksia elämässä.
Outoa tai ei, mutta on tuttu kuvio perheissä, joissa on erityinen. Omassa perheessänikin erityinen meni kaikkien muiden edelle. Nyt sisarus asuu omillaan vähäisin tukitoimin, joten voisi kai sanoa sen olleen sen arvoista hänen hyysäämiseensä keskittymisen tuottaessa säästöä yhteiskunnalle. Perhesuhteiden kannalta hintana on kuitenkin ollut se, että niitä ei juurikaan ole, kun kaikki on pyörinyt yhden ympärillä. Omat vanhempani tekivät vielä lisää lapsia erityisyyden selvittyä ja sitten uhriutuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa, että äiti haluaa "parasta" veljellesi mutta ei sinulle. Luulisi että jos toinen lapsista on ns. toivoton tapaus ja toinen normaali, niin silloin sitä normaalia tukisi kaikin keinoin jotta edes hän voisi menestyä elämässä.
Mutta ei, äitisi yrittää painaa sinutkin alas ja huolehtia ettei sinulla ole mahdollisuuksia elämässä.
Outoa tai ei, mutta on tuttu kuvio perheissä, joissa on erityinen. Omassa perheessänikin erityinen meni kaikkien muiden edelle. Nyt sisarus asuu omillaan vähäisin tukitoimin, joten voisi kai sanoa sen olleen sen arvoista hänen hyysäämiseensä keskittymisen tuottaessa säästöä yhteiskunnalle. Perhesuhteiden kannalta hintana on kuitenkin ollut se, että niitä ei juurikaan ole, kun kaikki on pyörinyt yhden ympärillä. Omat vanhempani tekivät vielä lisää lapsia erityisyyden selvittyä ja sitten uhriutuivat.
Täällä samanlainen kokemus mutta täysin päinvastainen lopputulos. Olen kolmilapsisen perheen ainut "normaali", ja kahdella sisaruksellani on melkoinen liuta erilaisia nepsy- ja mielenterveyden häiriöitä. Koko lapsuus ja nuoruus heitä kasvatettiin pumpulissa. Minun piti aina joustaa, pyytää anteeksi ja ymmärtää, koska sisaruksilla oli niin vaikeaa.
Nyt kumpikaan sisarus ei elä millään tavalla normaalia aikuisen elämää. Toinen on työkyvyttömyyseläkkeellä ja elää tuetussa asumisyksikössä. Vanhemmat auttavat edelleen arjen asioissa. Toinen taas elää käytännössä vanhemmilla lähes kolmekymppisenä ja käyttää täysin vapaasti näiden jääkaappia ja autoa. Hyysääminen oli suuri kashunpalvelus molemmille.
Tosin se on meillä samaa, ettei meillä aikuisilla sisaruksilla ole juuri minkäänlaista suhdetta toisiimme.
Itse entisenä erityislapsena, nykyisenä erityisaikuisena olin aina se ensimmäisenä uhrattava ja kaikesta syntipukiksi ja silmätikuksi joutuva, josta kukaan ei pitänyt. Mielipiteitäni ja toiveitani ei kuunneltu, eikä huomioitu. Jouduin siis kokemaan negatiivisessa mielessä erityiskohtelua. Olisin toivonut olevani kuten sisarukseni ja että olisi kohdeltu kuten normaalia sisartani. Elämäni on ollut todella vaikeaa ja olen sitten jo vuosia sitten joutunut käytännössä vihaamani vanhempani kotiorjaksi. Samalla mielenterveysongelmani pahenevat koko ajan. Haluaisin vaan katkaista välit tuohon kokonaan kun vain sillä tavalla pystyisin voimaan edes vähän paremmin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska vanhempani on vanha ja sairas, eikä pärjää ilman kotiorjaa. Olen lisäksi itse työtön ja köyhä. Olen yrittänyt hakea apua sosiaalityöntekijältä, mutta en ole saanut mitään apua. Sekä vanhemmastani, että myös itsestäni on tehty huoli-ilmoitus, mutta se ei johtanut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten toivoisit itse että veljesi toimisi, jos osat olisivat toisinpäin?
Jos kuvittelen itseni veljesi asemaan niin luultavasti en haluaisi että sisko uhraa elämänsä takiani ja hoitaa minua katkerana. Mutta olisi kiva, jos hoitolaitos olisi lähellä siskoa ja näkisin häntä säännöllisesti. Toivoisin että yhteinen aika olisi hauskaa molemmille.
Jos siskoni olisi rikas, ehkä silloin toivoisin että palkkaa minulle hoitajan kotiin
Ehkä veljesi voi alkuun saada intervalli hoitopaikan. Olisi vaikka joka toinen viikko hoidossa, ja joka toinen viikko kotona. Alkuun olisi varmasti vaikeaa, mutta kun paikka tulisi tutuksi, ja alkaisi sujua paremmin, olisi vanhemmillesikin varmasti helpompaa jossain vaiheessa hyväksyä, että veljesi muuttaisi pois heidän luotaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten toivoisit itse että veljesi toimisi, jos osat olisivat toisinpäin?
Jos kuvittelen itseni veljesi asemaan niin luultavasti en haluaisi että sisko uhraa elämänsä takiani ja hoitaa minua katkerana. Mutta olisi kiva, jos hoitolaitos olisi lähellä siskoa ja näkisin häntä säännöllisesti. Toivoisin että yhteinen aika olisi hauskaa molemmille.
Jos siskoni olisi rikas, ehkä silloin toivoisin että palkkaa minulle hoitajan kotiin
Eihän nyt pojan pidä joutua uhraamaan omaa elämäänsä siskon hoitamiseen, sehän on ihan eri asia :D Tai ainakin ap:n äiti varmaan ajattelisi näin.
Mietin, että pärjäävätkö nepsytytöt elämässä paremmin juuri sen takia että heitä ei hyysätä piloille.
Autistisen lapsen vanhempana sanon sinulle, että sinun ei tule ottaa tätä hoitovastuuta. Olet jo aikanaan osasi saanut autistisen sisaruksen takia. Nyt pitäisi järjestää veljellesi hänen tarpeidensa mukainen asuinpaikka. Kunnan vammaispalvelut varmaankin auttavat tässä.
Lisäksi on varmaan mietittävä, tarvitsevatko vanhempasi jo palveluasumista tai kotiapua.
Ei ole helppo asia tämä, mutta tee selväksi vanhemmillesi, että sinä et voi ottaa hoitovastuuta kenestäkään ja loppujen lopuksi se ei ole edes kenenkään etu. Jossain vaiheessa aina tarvitaan kodin ulkopuolisia palveluita. Niitä kannattaa ajoissa hankkia. Sinun ei tarvitse tuntea ainakaan syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli laitokseen. Äidillekin on parasta että näkee lapsensa pääsevän hoitoon ennen kuin hänestä aika jättää. Se on kuitenkin ilmeisesti edessä ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa, että äiti haluaa "parasta" veljellesi mutta ei sinulle. Luulisi että jos toinen lapsista on ns. toivoton tapaus ja toinen normaali, niin silloin sitä normaalia tukisi kaikin keinoin jotta edes hän voisi menestyä elämässä.
Mutta ei, äitisi yrittää painaa sinutkin alas ja huolehtia ettei sinulla ole mahdollisuuksia elämässä.
Tuota varmaan tapahtuu usein.
Vanhemmat syyllistävät itseään niin paljon vammaisesta lapsesta, että panostavat kaikki voimansa häneen. Terveet lapset saavat kasvaa omin nokkineen. Alkavat kelvata sitten siinä vaiheessa, kun vanhemmat alkavat uupua.
On pysytty niin etäällä siitä terveestä lapsesta, ettei kiinnostuta hänen elämästään mitenkään, eikä mielletä, että tällä on koti, työ ja muu elämä toisaalla. Kuvitellaan, että kun "minä" tarvitsen, se lapsi tulee sieltä viheltämällä tekemään "velvollisuutensa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuollainen ongelmaporukka kannata jo kotihoidattaa. Apua kotiin niin kauan kuin pystyy.
Vammaisilla on ihmeellinen taito imeä ympärillä olevien aikaa, rahaa ja voimia. Kannattaa pysyä kaukana.
Ihmettelen, miten kellekään voi tulla edes mieleen pyytää perheenjäsentä ryhtymään omaishoitajaksi. Oikeastiko joku kehtaa ilmaista, että perheenjäsen on heistä niin turha että joutaisi lopettamaan työn yms. oman elämän käyttääkseen vammaista vessassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen. Kirjoita siihen täysin selväsanaisesti se, että sinä et tule ottamaan vastuuta yhtään mistään, vaikka äitisi niin kuvittelee eikä usko, että apua tarvitaan.
Sovit sossun kanssa ja vammaispuolen sossun kanssa käynnin jossa kartoitetaan perheen tilanne!
Menet itse mukaan pitämään puoliasi!
Jotenkin jotkut luulee että se "hoito" on kamalaa, kuten ennen oli joissain ns "vaivaistaloissa", jotkut ei pääse eroon ajatuksesta.
Voi olla, että veljen ja äidin elämänlaatu paranee kun asia saadaan kuntoon.
Ikävä kyllä, päivätoimintaa on ajettu alas, samoin avustajia, mutta tee kuitenkin se huoli-ilmoitus!
Kyllähän ihan kauheita esimerkkejä on ollut vammaisten hoidosta. Epäpätevää henkilökuntaa, väkivaltaa, kiinni sitomisia...tosin autisti ei ole vammainen, voi pärjätä paremmin laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Huoli ilmoitus ja laitoshoitoon. Ei ole kenellekään hyväksi olla kotihoidossa silloin kun voimavaroja siihen ei ole.
Totta, ikäviä tapauksia on nähty. Tee heti HUOLI-ILMOITUS, jossa kerrot tilanteen. Ei ketään voi pakottaa jäämään yksin hoitamaan mahdollisesti vaikeavammaista ihmistä. AP, ajattele itsesi, äitisi ja veljesi hyvinvointia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta tarpeeksi kauas. Ota etäisyyttä, ja oma elämä elettäväksi.
Tämän tein jo nuorena. Alunperin asuin lähempänä mutta silloin tuli jatkuvasti puhelua ja pyyntöä hoitaa milloin mitäkin niin oli pakko lähteä kauas. Mutta kai tässä huoli-ilmoitus on se oikea tie ja katsotaan mitä siitä seuraa. Pelkään vain, että äiti vastustaa ja maalaa tilanteen paremmaksi kuin se onkaan.
Veljesi on aikuinen ihminen. Aika hyvät perusteet pitää olla hyvin ikääntyneillä ihmisillä, miksi veli asuu kotona jos muut näkevät siinä pientäkään huolta. He eivät ole veljesi holhoojia vaan edunvalvojia todennäköisesti, mikä ei valtuuta missään nimessä päättämään veljesi asumisesta. Veljesi asioista päättää suurimmilta osin vammaispalvelun sosiaalityöntekijä. He todellakin ovat kouluttautuneita katsomaan, milloin omaishoitajan jaksaminen ei riitä.
Ja kysehän tässä ei ole todellakaan edes sinun vanhempiesi jaksamisesta. Se ydinasia tässä on, että veljesi hyvinvointi, turvallisuus ja riittävän virikkeellinen elämä on vaarassa heikkokuntoisten hoitajien kanssa. Sitä se vammaispalvelun työntekijä arvioi.
T. Vammaisen sisarus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika itsekästä olla auttamatta vanhempiaan.
Sinä siis tuossa tilanteessa hoitaisit vanhempasi ja veljesi?
Itse järjestäisin apua heille.
Äiti saa haluta ap:n uhraavan elämänsä veljen ja vanhempien huolehtimiseen. Tähän ei pidä missään nimessä suostua.
Tsemppiä ap, vaikea on tilanteesi. Älä suostu äidin manipulointiin ja syyllistämiseen!