Lapsiperhe ravintolassa, ei muiden ruokarauhalla väliä kun tavaton perhe meluaa

Vierailija kirjoitti:

Joka kesä pysähdytään eräässä kylpylässä yön yli, joka vuosi siellä on SE perhe, jonka lapset ensin illalla terrorisoi muita altailla, ja sitten kuulet kyllä selvästi kun tää perhe saapuu aamupalalle. Äidit ovat aivan mustasilmäisiä ameeboita, useimmiten leopardi-asussa, ja isät katselevat jämptisti muualle. Lapset saa tosiaan tehdä ja sanoa mitä huvittaa. Mukaan lukien esimerkiksi muiden lasten töniminen ja haukkuminen vesileikeissä, ravintolassa juokseminen, riehuminen ja huutaminen... Aina näissä perheissä on myös vähintään neljä lasta.

Siomessa on järviä, jokia ja merenrantaa  tuhansia kilometrejä. Kuka vielä viitsii mennä perheineen johonkin kylpylään, sisälle uimaan! Ei ihme, että uimataitoa ei enää osata luonnonvesissä, kun vanhemmat eivät vie lapsiaan uimaan rannoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari opettajaa, aina kun he liikkuvat jossain lastenkin kanssa, siis omiensa, niin he huutavat. Ehkä ovat saaneet jonkin kuulovamman siellä koulussa.

Ja todnäk se sormiruokaileva lapsi on aivan hiljaa? Mutta sekään ei sit käy.. omat lapset oli pieniä aikaan ENNEN sormiruokailua, tai se oli korkeintaan jotain kurkun mutustamista, mutta minusta tuo ajatus on erinomainen, Lapsi maistelee kaikkea mikä kiinnostaa omatahtisesti. Paöjon parempi se kuin oma 70-luvun ruokakasvatus: siinä istut niin kauan että lautanen on tyhjä ruuasta, jonka joku muu on siihen lapannut. Sillä konstilla vasta ruokanirsoja kasvatettiinkin.

Näin sormiruokailua ensimmäisen kerran kun lapsenlapsi oli kylässä.

Ruoat lenteli ympäri lattiaa...Huomautin hänen vanhempiaan sotkemisesta.

Vastaus oli jotain että lapsi tutu

Lapsellamme on nyt ruoka aika. Otatteko matot pois ja peitätte suojamuovilla lähimmät seinät hän opettelee syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en juurikaan törmää ravintoloissa lapsiperheisiin, sillä käyn niissä lounasaikaan tai sitten iltaisin, eikä kumpikaan ole varmaan lapsiperheiden suosikkiaikaa ravintolassa. Eniten minua häiritsee ne kovaääniset, huutavat ja aivan törkykovaa naurua harrastavat kaveriporukat, jotka huutavat asiansa koko ajan toisilleen. Voisi ne aikuisetkin ottaa toisia huomioon.

Kerran sanoin yhdelle porukalle, että voisivatko he hiukan hiljentää voluumiaan, kun me omassa porukassa ei kuulla yhtään mitään mitä joku puhuu, niin sain vastaanoton, että kannattaa pysyä kotona, jos melu haittaa. Näinkö päin se tosiaan nykyisin on?

Tuollaisia mölyapinoita kehittyy niistä riehuvista ja huvikseen kirkuvista kauhukääpiöistä. Jos ei ole edes lapsena opetettu, niin ei aikuisena ole taitoja.

Kummasti ne pahimmat aikuiset mölyapinat ovat +55v. naisia. Missä ne kuuluisat käytöstavat ja muiden huomioon ottaminen, jos kerran ennen vanhaan oli kaikki paremmin ja nykylapset vaan hulluja? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmivuotias kakkasi vaippaan ja kun ei ollut puhdasta laittaa tilalle päätti pesun jälkeen karata ja kakkia ravintolan lattialle.

Multa saattaa kuuma keittolautanen tai kahvikupillinen läikähtää just tämmöisen niskaan. Kannattaa vahtia kersaansa paremmin ensi kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne ärsyyntyy, joilla ei lapsia, ei saa lapsia, ei edes osaa tehdä lapsia, ja ei edes huomaa että itse on ollut lapsi. Lapsellista tommoinen. Kyrvän syylä olet. Joo o.

Ei pidä paikkaansa. Mulla kaksi jo pari kymppistä lasta. Ärsyynnyn ja välillä huomaan oma nuorisokin ärsyyntyy kiljukauloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä pysähdyttiin matkalla syömään ABC-buffaan. Selvisi, että paikalla on myös pizzabuffa. Voi elämä mitä meininkiä, aikuiset ihmiset käyttäytyi kuin porsaat. Ihmiset jonotti pizzaa ja kauan sai jonottaakin, kun aina jonon ekana ollut lappasi suunnilleen kokonaisen pizzan lautaselleen. Yhtään ei osattu ajatella muita ihmisiä, ahneudella ei ollut mitään rajaa ja kyllä se siellä pizzaa mättävien ihmisten ylipainon määrä valitettavasti pisti silmään.

Ei ABC ole mikään ravintola, se on sikalasyöttölä. Ei siellä ole edes mitään mitä voisi ruoaksi kutsua.

Ostatko koskaan kaupasta valmista ruokaa, sieltä lämmin ruoka tiskistä.  Ovat samassa "ruokatehtaassa" valmistettuja . 

Tämän takia en juurikaan nauti ravintoloissa käynneistä, onko se ympäristö kauhean rentouttavaa jos pitää olla hiljaa ja kokoajan ei oma itsensä. Esim treffipaikkana erittäin huono seurustelua ajatellen

Itseäni ei lapset häiritse mitenkään. Lapset kasvaa ja aikuistuu, osaavat sitten käyttäytyä ravintolassa kunnolla. Ja minulla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä pysähdyttiin matkalla syömään ABC-buffaan. Selvisi, että paikalla on myös pizzabuffa. Voi elämä mitä meininkiä, aikuiset ihmiset käyttäytyi kuin porsaat. Ihmiset jonotti pizzaa ja kauan sai jonottaakin, kun aina jonon ekana ollut lappasi suunnilleen kokonaisen pizzan lautaselleen. Yhtään ei osattu ajatella muita ihmisiä, ahneudella ei ollut mitään rajaa ja kyllä se siellä pizzaa mättävien ihmisten ylipainon määrä valitettavasti pisti silmään.

Ei ABC ole mikään ravintola, se on sikalasyöttölä. Ei siellä ole edes mitään mitä voisi ruoaksi kutsua.

 

Ostatko koskaan kaupasta valmista ruokaa, sieltä lämmin ruoka tiskistä.  Ovat samassa "ruokatehtaassa" valmistettuja . 

 

En osta, sillä osaan laittaa ruokaa ja vielä varsin hyvin. Miksi ihmeessä ulkoistaisin lempiaskareeni jollekin ruokatehtaalle, en osta edes puolivalmisteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti arvostan, että lapselle annetaan puhelin, josta se saa kuunnella äänekkäitä lastenohjelmia ja pelata pelejä ravintolaillan ajan, kaikkien iloksi,

Siis nämä on pahimpia! Miten vaikeaa on antaa sille lapselle kuulokkeet. Omieni ollessa pieni eivät todellakaan saaneet käyttää mitään laitteita ilman kuulokkeita julkisella paikalla. Ne lasten kuulokkeet muuten myös maksaa joku 20€. Että ei kauhean kallista olisi ostaa sellaisia. Jotkut vanhemmat vaan on välinpitämättömiä kusipäitä.

Itse ihmettelen kyllä sitä, miksi lapselle pitää ruokailun ajaksikin iskeä joku laite käteen ja kuulokkeet päähän. Kyllä lapsen pitää osata olla aloillaan edes ruokailuhetken ajan. Meidän nuorimmaisen kaveri oli aluksi ihan hukassa, kun meillä tultiin ruokapöytään käsien pesun kautta ja ilman laitteita. Sanoi, että ei pysty syödä ilman samalla katsottavaa ohjelmaa ja oli järkyttynyt, missä muiden puhelimet ja muut on. 

Eräs poika ( ehkä 12 vuotias tms) oli ravintolassa kuulokkeet korvilla. Koko ajan piti vatkata penkillä musiikin soidessa ja valituksen määrä oli ihan hirveää. Istumapaikka on väärä ja ei näe mitään. Piti saada sitä ja tätä, mitä ei ollut listalla. Kun henkilökunta yritti tälle tehdä sitten jotain herkkua, mikä kelpaisi, se jätti ne syömättä ja heitteli osan lattioille. Kaikki oli pahaa ja paikka tyhmä. Lopuksi isä vielä avautui tarjoilijalle kalliista hinnoista kun ei lapsellekaan maistunut. Tuliko hinnat yllätyksenä, kun ruokalistassa oli kuitenkin tilausvaiheessa hinnat näkyvissä.

Kyllä nämä tilanteet kertoo vanhemmista eikä lapsista. Kun ei osata mitään rajoja asettaa ja ollaan kuin siat pellossa. Sitten ihmetellään, kun lapsi käy aamusta iltaan kierroksilla.

Ranskassa huonosti käyttäytyvä lapsi saa korvapuustia. Täällä takapajulassa huono käytös saa rehottaa, koska ei ole edes noloa.

Ihmiset ovat erilaisia ja niin ovat myös ihmisten ruokailutavat. Mutta ruokaillessa voi kokea myös jännittäviä elämyksiä. Tulee mieleen esimerkiksi tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Kahvilassa läheiseen pöytään saapui möykkääjäperhe. Sen jälkeen oli omassa pöydässä turha yrittää keskustella kokonaisia lauseita, kun koko ajan joutui kysymään mitä sanoit sen järjettömän metelin yli.

Perheen lapsi tuotti sitä möykkää. Ei kiukutellut, vaan leikki kuin hoplopissa konsanaan kuumien kahvien keskellä pomppien. Ölisi ja huusi leikkejään TODELLA KOVALLA ÄÄNELLÄ. Kertaakaan eivät komentaneet olemaan hiljempaa ja istumaan alas ettei käy vahinkoa, ettei häiritse muita.

Oli niin hilkulla etten kääntynyt ja karjaissut että nyt se saa tanan pää kiinni! Olkaa ihmisiksi! Täällä oli mukavaa ennen teitä, normaali äänimaailma, puheensorinaa, hyvää kahvia, hyvää seuraa, ihmisiä nauttimassa mukavasta hetkestä, mutta sitten tulitte te eikä täällä viihdy enää kukaan jolla toimii kuulo. Miten kehtaatte! Häipykää!

Ei ole normaalia se täys reagoimattomuus ja kasvatuskyvyttömyys. Tuloksena tulee olemaan sietämättömiä rajattomia narsisteja aikuisia, joilla ei ole mitään käsitystä muiden huomioonottamisesta.

Kysehän on ensisijaisesti näiden lasten vanhempien käytöksestä ja kyvystä kasvattaa.  Miten hoitavat tilanteen, jossa lapsi käyttäytyy paikkaan sopimattomalla tavalla. Hoploppimainen riehuminen, kiljuminen, juokseminen tai väsyneenä kiukuttelu ei ole lapsen vastuulla, vaan vanhemman, jolla pitää olla järkeä nähdä tilanne myös muiden asiakkaiden kannalta. Pahimmassa tapauksessa kävellään ulos jäähtymään.  Ei silloin nautita rauhassa viiniä kavereiden kanssa, eikä tuijotella kuurona ja mykkänä kännykkää, jos lasten käytös häiritsee muita. 

Meillä on kaksi lasta, joilla on pieni ikäero. Olemme  2-vuotiaasta alkaen käyneet ravintoloissa Suomessa ja monissa maissa ulkomaan matkoilla, enkä muista koskaan heidän aiheuttaneen mitään ongelmaa muilla asiakkaille.  Lapset otettiin mukaan ja oltiin pöydässä yhdessä, ei silloin juostu ympäri ravintolaa. Aina olivat innoissaan ravintolakokemuksista ja uusista ruuista. Hotellin aamiaisbuffasta toinen söi kyllä kerran viikon ajan pelkkiä suklaamuroja, mutta sekin vaihe meni pian ohi.

 Kerran bussimatkalla riitelivät keskenään niin, että minun piti vaihtaa heidät pois vierekkäin istumasta, kun toisen ärsyttäminen ei ottanut loppuakseen ja kotona kyllä kinastelivat normaalien sisarusten tapaan, mitään ihmelapsia eivät todellakaan olleet. Mutta ravintoloissa ei mekastettu ja syötiin mitä tilattiin. Värityskirjoja oli ravintoloissa silloin ja joissakin pieni leikkipaikka.