Miksi et ole uskovainen?
Miksi sinä et ole etkä edes tahdo olla uskovainen?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin tieto kuin usko, ap.
Millä tiedolla saa syntinsä anteeksi?
Sillä tiedolla, että synti on uskovaisten keksimä juttu.
Uskon heti jumalaan ja jeesukseen kun ne pistää väh.5 miljoonaa euroa tililleni..uskon samantien..
Vierailija kirjoitti:
Uskon heti jumalaan ja jeesukseen kun ne pistää väh.5 miljoonaa euroa tililleni..uskon samantien..
Sitten kun tulet uskoon, niin hoksaat että joutavia toivoit, koska tärkeämpää on koota aarre taivaaseen. Raamattu ei ihaile rikkautta, mutta ei köyhyyttäkään, vaan kohtuutta. Silloin on riittävästi kun toimeen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko satuihin
Joo joo mutta miksi
Vaikea uskoa sellaiseen mikä ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan montaa Jumala on edes kutsunut yhteyteensä...
Eihän kukaan uskovaksi muutu omalla päätöksellään, vaan vasta kun Jumala herättää uskon. Tietenkin sen kutsun voi aina hylätä. Taivaaseenhan ei pakoteta ketään.
Kuinka jumala herättää uskon shintolaiseen japanilaiseen perheenäitiin? Kerrotko käytännön esimerkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko satuihin
Joo joo mutta miksi
Vaikea uskoa sellaiseen mikä ei ole totta.
Itse otan hieman lievemmän kannan. Ei ole mitään syytä uskoa jumaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko satuihin
Uskomus tämäkin, ei faktaa
Miten niin? En usko satuihin, se on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Usko on yksi armolahjoista. Ja Jumala ei vain suo sitä kaikille. Eikä kutsu kaikkia.
Jumala on siis päättänyt etukäteen ketkä joutuvat helvettiin. Ja sinä väität sitä hyvyydeksi ja rakkaudeksi.
Koska en usko mihinkään jumaluuksiin tai muihin mielikuvitusolentoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanpelko on fobia, joka rajoittaa elämää. Itseään toki pitää suojella mutta rukoilut ja uskomukset on yhtä tyhjän kanssa.
Koko kuolemanjälkeinen elämä on tuotteistettu uskontojen toimesta, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu muuta kuin, että elämä loppuu.
Kai ymmärrät että raivokas ateismisi on uskonto.
Jos ateismi, eli jumalattomuus on uskonto, niin silloin se, ettei keräile postimerkkejä, on harrastus.
Entä se, jos joka postimerkkeilykeskustelussa tulee julistamaan ettei kerälle postimerkkejä ja kertoo postimerkkeilyn olevan hölmöä? Se melkein menisi jo harrastuksesta.
Tässä ketjussa asiaa kysyttiin.
Koska äitini pilasi hihhuloinnillaan lapsuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanpelko on fobia, joka rajoittaa elämää. Itseään toki pitää suojella mutta rukoilut ja uskomukset on yhtä tyhjän kanssa.
Koko kuolemanjälkeinen elämä on tuotteistettu uskontojen toimesta, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu muuta kuin, että elämä loppuu.
Olet ymmärtänyt jotain olennaista väärin. Uskossa elävä ei elä tätä elämää kuolemanpelossa vaan ymmärryksessä siitä että tämä maailma on pahan vallassa ja meille on tulossa kuningas joka tulee poistamaan pahuuden lopullisesti. Meillä lähtökohtaisesti on rauha, toivo paremmasta ja rakkaus mukana kulkemassa.
Rukoilut eivät ole yhtä tyhjän kanssa vaan meillä on elävä Jumala, jokaisella joka haluaa siirtyä paholaisen vallasta elävän Jumalan puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanpelko on fobia, joka rajoittaa elämää. Itseään toki pitää suojella mutta rukoilut ja uskomukset on yhtä tyhjän kanssa.
Koko kuolemanjälkeinen elämä on tuotteistettu uskontojen toimesta, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu muuta kuin, että elämä loppuu.
Kai ymmärrät että raivokas ateismisi on uskonto.
Jos ateismi, eli jumalattomuus on uskonto, niin silloin se, ettei keräile postimerkkejä, on harrastus.
Entä se, jos joka postimerkkeilykeskustelussa tulee julistamaan ettei kerälle postimerkkejä ja kertoo postimerkkeilyn olevan hölmöä? Se melkein menisi jo harrastuksesta.
Jos postimerkkeilijät yrittäisivät kertoa, että keräilyharrastamattomuudesta seuraa ikuinen rangaistus ja postimerkkien keräily on ainoa oikea harrastus ja sitä pitäisi kaikkien harrastaa, niin ehkä sitä tulisi kyseenalaistettua. Haluatko, että jatkan lisää analogiasi tarkentamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin tieto kuin usko, ap.
Millä tiedolla saa syntinsä anteeksi?
Kas kun syntiä ei olemassa uskonnottomille. Se on täysin merkityksetön luulevaisten konsepti rationaalisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin tieto kuin usko, ap.
Millä tiedolla saa syntinsä anteeksi?
Synnintunto on vain uskovaisten juttu, kysy heiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin tieto kuin usko, ap.
Millä tiedolla saa syntinsä anteeksi?
Synti on uskovien keksintö, joten yhtä hyvin olisit voinut kysyä, miten joulupukki saa motivoitua tontut ahkeroimaan.
Eli et tiedä.
Ei kun vastaus on se, että jos ei usko jumalaan, ei myöskään tee syntiä, koska synti on jumalan tahtoa vastaan rikkomista.
Tämähän se on miksi valtionkirkko ei vetoa massoihin. Armosta puhutaan ja puhutaan, mutta harva edes tietää että mistä syystä sitä armoa nyt on ja mitä sen on edes väliä. Jos ei ole synnintuntoa, niin ei kaipaa syntien anteeksiantoakaan.
Aha, sinä perustat lähetystyösi syyllistämiseen. Toimiiko hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki alkoi siitä kun isoisä ja isoäiti aikoinaan erosivat ensimmäisistä puolisoistaan ja halusivat tehdä lapsia yhdessä. Tämä oli kauan sitten ja avioeroa ei ihan heti saanut ja kun isovanhempien lapsi syntyi isoäiti oli vielä virallisesti naimisissa ensimmäisen miehensä kanssa ja pappi olisi halunnut kirjata lapsen tämän miehen nimiin. Isovanhemmat ja ensimmäinen mies vastustivat ideaa ja pappi kovasti yritti kääntää niiden päitä. Ristiäisissä pappi piti lapsen nimeä sopimattomana ja kieltäytyi kastamasta lasta. Nimi ei ole Satanica tai mitenkään rivo, melko harvinainen, mutta näköjään noin sadalle lapselle sama nimi annettu.
Tämän jälkeen isovanhemmat sitten erosivat kirkosta ja äiti ei ole ikinä kirkkoon kuulunut. Meillä uskonnottomuus on sukuperinne niinkuin toisilla se uskonto.
Puhut tässä aivan kuin Jumala asuisi kirkossa tai kirkkoon kuuluminen takaisi henkilökohtaisen uskon?
Lapsikaste keksittiin siksi että saadaan ihmiset jo lapsesta saakka kirkon jäseniksi kirkollisveron nimissä. Raamatussa ei kastettu lapsia, vaan kaste oli näkyvä uskontunnustus uskoon tulleelle kääntyä pois vanhasta ja aloittaa elämä Jeesuksen kanssa.
Raamattu ei mainitse sanallakaan sanaa kirkko. Joissakin käännöksissä seurakunta on käännetty sanaksi kirkko, mutta se ei ole alkuperäiskäännöksissä.
Kirkko antaa ymmärtää että lapsikasteessa ihminen liittyisi Jumalan lapseksi vaikka Raamattu sanoo "yksin uskosta". Ja sydämen uskosta puhutaan, ei siitä mitä meidän petollinen kieli suoltaa suusta ulos.
Moni ajattelee että kirkko, lapsikaste, ehtoollinen tuo pelastuksen eivätkä lue Raamattua itse. Heille Jumala ei tule eläväksi eivätkä he tunne Jumalaa.
Sinäkin jos ottaisit asiaksesi alkaa lukemaan Raamatun itse läpi, huomaisit kuinka monien valheiden verhojen takana meitä pidetään.
Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika ja se on jo nyt jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.
Tämähän se on miksi valtionkirkko ei vetoa massoihin. Armosta puhutaan ja puhutaan, mutta harva edes tietää että mistä syystä sitä armoa nyt on ja mitä sen on edes väliä. Jos ei ole synnintuntoa, niin ei kaipaa syntien anteeksiantoakaan.