Miksi et ole uskovainen?

Kaikki alkoi siitä kun isoisä ja isoäiti aikoinaan erosivat ensimmäisistä puolisoistaan ja halusivat tehdä lapsia yhdessä. Tämä oli kauan sitten ja avioeroa ei ihan heti saanut ja kun isovanhempien lapsi syntyi isoäiti oli vielä virallisesti naimisissa ensimmäisen miehensä kanssa ja pappi olisi halunnut kirjata lapsen tämän miehen nimiin. Isovanhemmat ja ensimmäinen mies vastustivat ideaa ja pappi kovasti yritti kääntää niiden päitä. Ristiäisissä pappi piti lapsen nimeä sopimattomana ja kieltäytyi kastamasta lasta. Nimi ei ole Satanica tai mitenkään rivo, melko harvinainen, mutta näköjään noin sadalle lapselle sama nimi annettu.

Tämän jälkeen isovanhemmat sitten erosivat kirkosta ja äiti ei ole ikinä kirkkoon kuulunut. Meillä uskonnottomuus on sukuperinne niinkuin toisilla se uskonto.

Elän mieluummin totuudessa, kuin petän itseäni valheilla (uskonnoilla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolemanpelko on fobia, joka rajoittaa elämää. Itseään toki pitää suojella mutta rukoilut ja uskomukset on yhtä tyhjän kanssa.

Koko kuolemanjälkeinen elämä on tuotteistettu uskontojen toimesta, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu muuta kuin, että elämä loppuu.

Kai ymmärrät että raivokas ateismisi on uskonto. 

Mitä siinä muka palvotaan? Entä mitä dogmeja se sisältää?

Kun katsoo kirkkoa ja uskovaisia vaikka hallituksessa niin eikö uskovaisten pitäisi olla vähäosaisten ja heikompien puolustajia?? Mutta mitä vielä ovat ahneita ja vievät köyhiltäkin viimeiset jotta oma kukkaro paisuu..

Mieluummin tieto kuin usko, ap.

En halua kuulua joukkoon, jossa minulle kerrotaan, että minun pitää olla hiljaa seurakunnassa, ja että olen miestä jotenkin heikompi astia. Miksi antaisin rahani ja aikani heille?

N66

Vierailija kirjoitti:

tuleuskoon.fi

Ei kiitos, olen hetero. Usko saa olla minun puolestani rauhassa. 

"Itse asiassa keittäisin aivan vilpittömin mielin, tarjoaisin jopa pullaa jos sitä sattuisi olemaan. En usko että he saisivat minut vakuutettua mukaan liikkeeseensä, mutta voin kuunnella mitä heillä on sanottavaa ja keskustella asiasta enemmänkin jos he vain tahtovat."

Minä en. Mutta en myöskään koe tarvetta olla epämiellyttävä. Noilla on joku järjetön "päiväkirjarekisteri" pakko olla. Minä olen aina ollut tiedolle avoin. Ja skeptikko (=kyseenalaistaja). Olin 11v ja silloin asuttiin kerrostalossa muutama vuosi. Olin yksin kotona, kun kaksi jehovantodeistajaa tuli ovelle. Juteltiin siinä ovella ainakin puoli tuntia. Noin neljän vuoden päästä olin yksissä häissä tunnetussa kartanossa (olin teini silloin). Juhlavastaanoton jo jatkuttua jonkun aikaa, tuli sulhasen äiti kättelemään minua (!) kaksin käsin, ja kutsui minua "tytär ystävälliseksi". Ventovieras minulle, niin kuin hääparikin. Olin iihmeissäni. Kunnes vierelle saapunut joku kysyi, mitä se tarkoittaa. Kuulemma "henkisiä ominaisuuksia". Olin ollut ystävällinen silloin 4 vuotta aiemmin ovella, kysellyt ja kyseenalaistanut. Käyttäytyen kuitenkin ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole kutsuttu, niinkuin uskovat kertovat.Elän elämääni  ja yritän olla hyvä.Se ei auta taivaaseen pääsyyn, sanovat tosiuskovaiset.??

Uskovaiset saa katsos kaikki pahat tekonsa anteeksi tosta vaan, koska uskovat niin. Me muut emme ulkoista moraaliamme, vaan toimimme parhaamme mukaan siten, että emme ole pahoja koskaan. Meitä ei liirumlaarum-lausunta (rukous) vakuuta, eikä ulkoista omaa vastuuta.

Kuulostaa niin feikiltä nuo uskonnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolemanpelko on fobia, joka rajoittaa elämää. Itseään toki pitää suojella mutta rukoilut ja uskomukset on yhtä tyhjän kanssa.

Koko kuolemanjälkeinen elämä on tuotteistettu uskontojen toimesta, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu muuta kuin, että elämä loppuu.

Kai ymmärrät että raivokas ateismisi on uskonto. 

Jos ateismi, eli jumalattomuus on uskonto, niin silloin se, ettei keräile postimerkkejä, on harrastus.

Kuka sen määrittää kuka on uskovainen ja kuka ei? sinäkö? 

Onko "uskovaisuuden" määritelmä se kun suorittaa ihmisen keksimiä rituaaleja ja rytmillisiä ääntelyjä jossain tietyssä rakennuksessa?

Vai voisiko olla kyse jostain henkilökohtaisemmmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole kutsuttu, niinkuin uskovat kertovat.Elän elämääni  ja yritän olla hyvä.Se ei auta taivaaseen pääsyyn, sanovat tosiuskovaiset.??

Uskovaiset saa katsos kaikki pahat tekonsa anteeksi tosta vaan, koska uskovat niin. Me muut emme ulkoista moraaliamme, vaan toimimme parhaamme mukaan siten, että emme ole pahoja koskaan. Meitä ei liirumlaarum-lausunta (rukous) vakuuta, eikä ulkoista omaa vastuuta.

Uskovat myös tekevät parannuksen pahoista teoistaan, koska tahalliselle synnille ei ole anteeksiantoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolemanpelko on fobia, joka rajoittaa elämää. Itseään toki pitää suojella mutta rukoilut ja uskomukset on yhtä tyhjän kanssa.

Koko kuolemanjälkeinen elämä on tuotteistettu uskontojen toimesta, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu muuta kuin, että elämä loppuu.

Kai ymmärrät että raivokas ateismisi on uskonto. 

Jos ateismi, eli jumalattomuus on uskonto, niin silloin se, ettei keräile postimerkkejä, on harrastus.

Postimerkkien keräilemättömyydestä jankuttaminen joka päivä on harrastus. 

ÄO 134 enkä ole huijattavissakaan tai kannata kansanmurhaa Gazassa.

Ilmeisesti viime aikoina on tullut paljon ihmisiä uskoon, kun manalan trollit on komennettu suoltamaan herjausta, valhettelua ja harhaoppeja oikein urakalla ja laskuun.

Nähny uskovaisten ryöstävän toisia uskovaisia, one way seurakunta on one way to hell.

Vierailija kirjoitti:

En usko satuihin 

Uskomus tämäkin, ei faktaa

Vierailija kirjoitti:

Elän mieluummin totuudessa, kuin petän itseäni valheilla (uskonnoilla)

Tämäkin on vain sinun uskomus, eikä perudtu faktaan.

Usko on yksi armolahjoista. Ja Jumala ei vain suo sitä kaikille. Eikä kutsu kaikkia.