Isät, oppikaa tästä ajoissa. Isä, äiti ja pikkulapsi syömässä ulkona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä tiedä jos isä vaikka maksaa 100% perheen kuluista. Tai jopa 150% niin että nainenkin saa jotain voittoa! No tuo vaimolle vittuilu on kyllä varma merkki siitä, että ero tulee heti kun on sopiva hetki

Eli isän rahat ja äidin lapset? Eiköhän se raskaus, synnytys ja imetys kokonaisuutena kompensoi aika helkkarin monta kusista lounasta. 

Miksi sitten lähdit lastentekoon? Eikö sen pitänyt olla vain ihanaa?

Vierailija kirjoitti:

Väsynyttä provoa, mutta älkää menkö häiritsemään muita ihmisiä sinappitykkienne kanssa.

Minua saa häiritä. Olen helpossa asemassa, kun lapseni ovat jo isoja. Paikka oli vallaan sopiva perheille. Lasten on saatava sosiaalistua. Ole itse ymmärtäväisempi.

 ap

Vierailija kirjoitti:

Isä ei vaikuttanut vittuilevalta, vaan lähinnä typerykseltä, kun oli tosissaan huomauttaessaan itkusta.  Kun äiti haki ruokaa, hän kutsui itseään lapselle isäksi ja äitiä äidiksi, jotden tiedän, että olivat perhe.

ap

Kamalaa lässytystä tuollainen. Äiti laittaa sinulle ruokaa suuhun. Isä maksaa ateriat.

Miksi pitää lässyttää kolmannessa persoonassa? Mikä pehmentää naisten aivot kun heistä tulee äitejä? Lässyttääkö isäkin samalla tavalla?

Kuin mun mies. Mistä olisin tiennyt ennen lapsen syntymää? On tosiaan vain yksi lapsi. Mies oli ennen lapsen syntymää sellainen koko suvun lasten hauskuuttaja ja suosikki. Siskoni lapset oli meillä välillä yökylässä ja mies huolehti heistä varmaan enemmän kuin ikinä tästä omasta perheestään! Aina kun mentiin kylään siskon perheen luo, halusi viedä jotain tuliaisia ilahduttaakseen lapsia. Kuvittelin että juuri nämä on niitä hyviä merkkejä! En osannut kuvitella että oma lapsi ja vaimo on synnytyksen jälkeen kuin ilmaa... naurattaa ne miehen touhuamiset mitä viedään mennessämme kylään, kun esimerkiksi minä kun palasin rankan synnytyksen ja lähes viikon sairaalassa olon jälkeen kotiin ja jääkapissa ei ollut kuin valo. Eikä se siitä paremmaksi muuttunut missään vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ruoan jälkeen äiti lähti vaihtamaan taaperolle vaippaa. Hoitolaukussa on yleensä vaihtovaatteita, vaippoja yms. Isot pointsit siitä, että eivät ottaneet rattaita sisälle, vaan äiti koki olevansa riittävän vahva liikkumaan lapsen kanssa ilman niitä.

ap

Vaihtoiko ne paskavaipat siinä ruokapöydässä?

Mikä pointti aloituksessa oli? Sehän on vain parempi, jos isä pääsee eroon raivoavasta taaperosta ja syyttävästä äitylistä.

Oma mieheni tekee kodin ja lapsenhoidosta varmasti yli 50%, mutta joka kerta kun ollaan hotelliaamiaisella, on asetelma tuo ap:n kertoma. Mies ottaa oman ruokansa ja minä huolehdin lapsen syömiset ja omani. Ei minulle kyllä valiteta ja hakee mies ensimmäisen satsinsa syötyään kyllä kiltisti lisää mitä tahansa meille. Miehet on vain niin rakennettu, että nähdään se oma lautanen ensin, kun taas naiselle se ensimmäinen on aina lapsen lautanen. 

Tollasta se kyllä meilläkin on välillä. Ja usein mies auttaa isommat lapset ja istuu näiden viereen ja itse kannan ne kolme lounastarjotinta ja istun parivuotiaat kainalossa, ja yritän syödä itse samalla kun autan heitä. Mies on tosiaan välillä ajattelematon tollo, onneksi sanominen auttaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa jo n. 18 v, mutta vieläkin muistuu mieleeni äitienpäivälounas ravintolassa kahden pienen lapsen kanssa.Minulla molemmat lapset sylissä ja syötin toista. Mies söi ruokansa ja alkoi kyllästyneen näköisenä odotella, että enkö kohta ole valmis, kun en ollut vielä aloittanutkaan ruokaani. Lopulta sähähdin miehelle, että vosiko pilkkoa pihvini, niin saisin sen syötyä pelkällä haarukalla. Mies pilkkoi. 

Kun tätä olen muistellut (kyllä) myöhemmin, mies on kysynyt, miksi en pyytänyt häntä ottamaan lapsia syliin, syöttämään heitä tms. No en todellakaan pyytänyt kun olin niin raivoissani. Kyllä pitää itse tajuta!

 

Tämä! Kihistään raivosta vielä 20 vuotta myöhemmin mutta ei saada aikanaan suuta auki. Ihanaa olla marttyyri.

Auttaisitko kulta, sanoisi normaali nainen.

 

Normaali mies ei "auta" omien lastensa kanssa, vaan hoitaa niitä kuin täysivaltainen (ja -järkinen), vastuuntuntoinen aikuinen ihminen. Oma-aloitteisesti.

Niin, juuri noinhan se meni.

Aina matkalle lähtiessäkin minä pakkasin lasten kamat ja vaatteet ja viihdykkeet ja omat tavarani, isä vain omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa jo n. 18 v, mutta vieläkin muistuu mieleeni äitienpäivälounas ravintolassa kahden pienen lapsen kanssa.Minulla molemmat lapset sylissä ja syötin toista. Mies söi ruokansa ja alkoi kyllästyneen näköisenä odotella, että enkö kohta ole valmis, kun en ollut vielä aloittanutkaan ruokaani. Lopulta sähähdin miehelle, että vosiko pilkkoa pihvini, niin saisin sen syötyä pelkällä haarukalla. Mies pilkkoi. 

Kun tätä olen muistellut (kyllä) myöhemmin, mies on kysynyt, miksi en pyytänyt häntä ottamaan lapsia syliin, syöttämään heitä tms. No en todellakaan pyytänyt kun olin niin raivoissani. Kyllä pitää itse tajuta!

 

Tämä! Kihistään raivosta vielä 20 vuotta myöhemmin mutta ei saada aikanaan suuta auki. Ihanaa olla marttyyri.

Auttaisitko kulta, sanoisi normaali nainen.

Normaali mies ei "auta" omien lastensa kanssa, vaan hoitaa niitä kuin täysivaltainen (ja -järkinen), vastuuntuntoinen aikuinen ihminen. Oma-aloitteisesti.

 

Ei se kiinnosta miehiä. Ei se tule heiltä luonnostaan niin kuin äideiltä. Miehet katsovat toisella silmällä viereisen pöydän hyvännäköistä nuorta naista, ei sitä kiinnosta roikkua kiinni jossain taaperon syöttämisissä.

Vierailija kirjoitti:

Miesten ei pidä tehdä lapsia suomalaisen naisen kanssa, tai jos tekee, niin erota mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, jotta saa luotua terveen isä-suhteen lapselle, joka ei onnistuisi sairaan ja pahan naisen läsnäollessa.

Millä perusteella tuo nainen on sairas ja paha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa jo n. 18 v, mutta vieläkin muistuu mieleeni äitienpäivälounas ravintolassa kahden pienen lapsen kanssa.Minulla molemmat lapset sylissä ja syötin toista. Mies söi ruokansa ja alkoi kyllästyneen näköisenä odotella, että enkö kohta ole valmis, kun en ollut vielä aloittanutkaan ruokaani. Lopulta sähähdin miehelle, että vosiko pilkkoa pihvini, niin saisin sen syötyä pelkällä haarukalla. Mies pilkkoi. 

Kun tätä olen muistellut (kyllä) myöhemmin, mies on kysynyt, miksi en pyytänyt häntä ottamaan lapsia syliin, syöttämään heitä tms. No en todellakaan pyytänyt kun olin niin raivoissani. Kyllä pitää itse tajuta!

 

Tämä! Kihistään raivosta vielä 20 vuotta myöhemmin mutta ei saada aikanaan suuta auki. Ihanaa olla marttyyri.

Auttaisitko kulta, sanoisi normaali nainen.

 

Olen varmaan ollut aina epänormaali, kun en pyytänyt 'auttamaan' vaan ilmoitin "otapa sinä nyt tämä lapsi". Mutta eipä tarvinnut ruikuttaa, että en ehtinyt syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä yleistä yhtä paskaisää kaikkiin isiin. 

Eiköhän koko juttu ollut mielisairaan emakon kuvitelmaa.

Ei ole, on tällaisia perheitä tullut vastaan.

Ja mikä sä olet vieraita ihmisiä nimittelemään, katsoisit joskus peiliin.

VOisiko ne lapsiperheet ja vauvat pitää poissa ravintoloissa? Vievät ruokahalun kun eivät osaa käyttäytyä, huutavat ja sotkevat, ja ovat muutenkin likaisia, naamat paskassa ja ruoassa, ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoan jälkeen äiti lähti vaihtamaan taaperolle vaippaa. Hoitolaukussa on yleensä vaihtovaatteita, vaippoja yms. Isot pointsit siitä, että eivät ottaneet rattaita sisälle, vaan äiti koki olevansa riittävän vahva liikkumaan lapsen kanssa ilman niitä.

ap

Vaihtoiko ne paskavaipat siinä ruokapöydässä?

LÄHTI VAIHTAMAAN, ETKÖ YMMÄRRÄ LUKEMAASI?

Voi vain kuvitella, millaisen sotkun tuo perhe jättää ympärilleen, kun ovat kaikonneet ravintolasta.

Just eilen katseltiin oman kumppanin kanssa (olemme lapseton pariskunta) vastaavanlaista vuoden isää, kun olimme syömässä kesäterassilla.

Viereiseen pöytään tuli pariskunta jolla oli kaksi lasta, toinen tuttisuinen taapero ja toinen luultavammin 5-vuotias. Äiti kantoi pöydän ääreen sekä pienimmäisen, että kaikki tarvikkeet. Mies tuli katta kättä heilutellen. Äiti alkoi syöttämään piltillä pienempää lasta ja koko sen ajan vanhempi härväsi ympärillä ja yritti jutella äidin kanssa. Yritti puhua myös isälleen, mutta isä keskittyi vain puhelimeensa. Lopulta vanhempi muksi tuli meidän luoksemme ja alkoi höpisemään meille. Hetken päästä muksu meni äitinsä luo pyytämään repusta piirrustustarvikkeensa, jotka äiti antoi hänelle pienemmän syötön lomassa.

Vanhempi muksu tuli pöytäämme esittelemään piirrustuksiaan ja lopulta sitten piirtelimme siinä kaikki kolme yhdessä. Tällä välin äiti sai syötettyä pienemmän ja lähti viemään häntä vessaan. Isä ei edes huomannut tätä. Vanhempi muksu siirtyi takaisin omaan pöytäänsä, kun meille tuli ruoat. Kun lapsiperhe sai ruoat, mies lapikoi ruokansa kitusiin ja syventyi sitten taas puhelimelle. Äiti yritti siinä sitten pitää seuraa vanhemmalle muksulle, viihdyttää taaperoa ja syödä itse.

Miksi hemmetissä tuollaiset miehen kaltaiset ihmiset hankkivat perheen, kerta ei selkeästi napostele. Teki mieli sanoa, että kokemuksesta tiedän, että valinta on vapaaehtoinen ja jos sen valinnan perheestä tekee, silloin on kannettava valintansa vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoan jälkeen äiti lähti vaihtamaan taaperolle vaippaa. Hoitolaukussa on yleensä vaihtovaatteita, vaippoja yms. Isot pointsit siitä, että eivät ottaneet rattaita sisälle, vaan äiti koki olevansa riittävän vahva liikkumaan lapsen kanssa ilman niitä.

ap

Vaihtoiko ne paskavaipat siinä ruokapöydässä?

 

LÄHTI VAIHTAMAAN, ETKÖ YMMÄRRÄ LUKEMAASI?

Ei sanottu, minne lähti vaihtamaan. Vaikka viereiseen vapaaseen ruokapöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa jo n. 18 v, mutta vieläkin muistuu mieleeni äitienpäivälounas ravintolassa kahden pienen lapsen kanssa.Minulla molemmat lapset sylissä ja syötin toista. Mies söi ruokansa ja alkoi kyllästyneen näköisenä odotella, että enkö kohta ole valmis, kun en ollut vielä aloittanutkaan ruokaani. Lopulta sähähdin miehelle, että vosiko pilkkoa pihvini, niin saisin sen syötyä pelkällä haarukalla. Mies pilkkoi. 

Kun tätä olen muistellut (kyllä) myöhemmin, mies on kysynyt, miksi en pyytänyt häntä ottamaan lapsia syliin, syöttämään heitä tms. No en todellakaan pyytänyt kun olin niin raivoissani. Kyllä pitää itse tajuta!

 

Tämä! Kihistään raivosta vielä 20 vuotta myöhemmin mutta ei saada aikanaan suuta auki. Ihanaa olla marttyyri.

Auttaisitko kulta, sanoisi normaali nainen.

 

Täysjärkiselle miehelle ei tarvitse sanoa vaan mies ymmärtää auttaa ilman pyyntöäkin.