Lue keskustelun säännöt.
Mies jaksoi vauva-arkea viikon
28.07.2025 |
Vauva nyt reilun parin viikon ikäinen. Ensimmäinen viikko meni hyvin, mies oli lempeä ja ymmärtäväinen, otti vastuuta vauvan hoidosta myös öisin, hoiti oikeastaan kaikki yölliset vaipanvaihdot jotta sain hengähtää edes sen hetken yöaikaankin jne. Edelleen kyllä sylittelee vauvaa ja seurustelee tämän kanssa niinä lyhyinä hetkinä kun vauva on syömisen ulkopuolella hereillä, mutta heti jos hänelle koituu vauvasta pientäkään epämukavuutta, vastuu siirtyy minulle.
Pahimpia ovat yöt. Vauvan imuote on vielä hiukan huono ja tissin saaminen suuhun siten että vauva saa imettyä tehokkaasti eikä minuun satu, vaatii minulta vähän töitä ja minun pitää myös nähdä. Tätä varten sytytän yösyttöjen yhteydessä pienen yövalon päälle. Tämä häiritsee miestä ja joka yö jokaisen syötön yhteydessä käymme tismalleen saman, vihaisen keskustelun siitä miksi tuo valo tarvitaan, miksi en muka voi imettää ilman valoa, imettämiseni on avutonta ja kukaan muu ei varmasti tarvitse imettämiseen valoa. Jos pyydän miestä vaikkapa vaihtamaan välillä vaipan, jotta voin itse levähtää, esittää kuitenkin nukkuvaa eikä reagoi mihinkään ja joudun lopulta vaihtamaan vaipan itse. Mies siis on itsekin nyt pitkällä lomalla vauvan vuoksi, eli kyse ei ole siitä että hänen pitäisi herätä töihin ja minun ei.
Vauva on ollut nyt muutaman illan itkuinen. Itkuun auttaa liike. Mies ei kuitenkaan vaivaudu nousemaan sohvalta/sängystä liikkumaan vauvan kanssa, vaan yrittää eri asennoilla saada vauvan rauhoittumaan siten että voi itse maata samalla. Tästä ei tule mitään ja jos kehotan miestä liikkumaan vauvan kanssa, uhriutuu hän ja valittaa etten anna hoitaa vauvaa omalla tavallaan. Näissäkin tilanteissa joudun ottamaan itse vauvan, koska mielestäni huudattaminen on älytöntä kun vauva hiljenee ja nukahtaa liikkeessä poikkeuksetta ihan parissa minuutissa.
Huoh. On alkanut kaduttaa isävalinta ja tuntuu että pärjäisin paremmin yksin. Työmäärä pysyisi samana, mutta ei tarvitsisi kuunnella valitusta ja katsella toisen laiskottelua.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Nuo ensimmäiset pari viikkoa varsinkin esikoisen kanssa ovat juuri tuota: keskitytään 100 %:sti imettämisen/imemisen opetteluun ja vauvan uneen. Se on lapsivuodeaikaa.
Tämä ei ole muodikas mielipide, mutta sanon sen silti: lapsivuodeaika ei ole monille (suurimmalle osalle) miehille oikea aika olla vauvan ja äidin lähelläkään. Käyttäytyvät juuri ap:n kuvaamalla tavalla, itsekkäästi ja ärtyisästi. Se on biologinen fakta eikä muuksi muutu.
Parasta olisi jos lapsivuodeajan sinä keskittyisit ainoastaan vauvaan ja omaan palautumiseen. Mies hoitaisi ruoat, siivouksen yms. juoksevat asiat. Ei hoitaisi vauvaa yhtään, kun se ei ole luontevaa. Joku vanhempi naishenkilö sitten tulisi apusyliksi vauvalle. Ympäri maailmaa kautta historian ollut tapana että isoäiti muuttaa vauvaperheeseen ensiviikoiksi tai -kuukausiksi auttamaan äitiä.
Niin mitä? Eipä kannata nyt yleistää ja kannattaa lopettaa tuollainen miesten aliarvioiminen. Minun mieheni hoiti vauvaa minua enemmän "lapsivuodeaikana", kun olin sektion jäljiltä aika surkeassa kunnossa. Olisi kyllä muutenkin, koska on vastuullinen ja lapsirakas mies, joka ei todellakaan ole itsekäs tai ärtynyt. Loppuvuodesta pitäisi syntyä toinen lapsi ja hän on taas kotona ainakin sen 18 päivää, mutta luonnollisesti ottaa nyt koppia pääasiassa esikoisen hoidosta. Toki varmasti on suurena apuna myös vauvan kanssa eikä tarvita mitään VANHEMPIA NAISHENKILÖITÄ apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rintaruokinta on este isien sitouttamiseen alusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän samanlaista luonnetta kuin ap:lla, vaikkei lapsia olekaan. Mutta siis olin aika vahvasti kontrolloiva nuorempana. Koin oman tapani tehdä oikeaksi, ja jos joku muu teki toisella tavalla, ei se ollut mielestäni oikein. Tää näkyi arjessa oikeastaan kaikessa, mitä nyt kotona kuuluu tehdä. Neuvoin jatkuvasti miestä siivoamisessa, ruuanlaitossa... Tajusin, miten rasittavaa käytöstä tämä on ja taisin myös vähän väsyäkin, kun piti kokoajan vahtia toisen tekemisiä. Sitten kerran annoin toisen tehdä tavallaan, lähdin pois etten näe prosessia. Ja kun palasin, lopputulos oli ihan okei! Tajusin, miten paljon tavoittelin täydellisyyttä! Kyse on siis luottamuksesta, pystyykö mies suoriutumaan ilman minua. Olen nyt höllännyt paljon, annan hänen tehdä tyylillään ja puutun vain, jos vaarana on pilata tai hajottaa jotain peruuttamattomasti (täysin väärä pesuaine parketille tms). Mies saanut itseluottamusta ja parisuhde toimii paremmin! Ap, kokeile a
Olet viisaampi kuin 90% eronneista palstanaisista.
Ei minusta ole mitään järkeä siinä että molemmat valvotte samaan aikaan ja väsytätte itsenne. Toinen voi nukkua yöt ja toinen päivällä enemmän sitten, kun olette molemmat kotona.
Vauvaa ei välttämättä kannata totuttaa kanniskeluun, vaan miehesi tapa voi olla parempikin pidemmän päälle.
Kaikkein haitallisinta lapselle on väsyneet ja riitelevät vanhemmat ja kireä ilmapiiri kotona.
Teidän vanhemmuutenne on vasta aluillaan. Vaikka vauva olisi helppo, vastuu väsyttää. Sitä vastuuta pitää vois jakaa. Hienoa, että voitte molemmat olla nyt kotona, mutta siitä huolimatta voisitte jo nyt kiinnittää huomiota työnjakoon. Kahden ihmisen ei tarvitse pompata ylös joka herätykselle. Toinen voi hoitaa alkuyön ja toinen loppuyön, kumpi sitten paremmin kummankin unenlahjoille sopii. Imetys toivottavasti pian vakiintuu siten, että se sujuu vaikka unissaan. Ja silloin kun miehellä ei ole hoitovuoro, hän voi mennä toiseen huoneeseen nukkumaan. Usein vauvalle kelpaavat aamupäivällä pitkät vaunu-unet, ja silloin ainakin meillä on ollut äidin oma unipätkä.
Usein työnjako helpottuu toisen vauvan myötä. Silloin esikoisen on tietenkin saatava kunnon unet, ja sitä myötä myös toisen vanhemman unitarve tulee oikeutetuksi.
- Kolmen vauvan kokemuksella, erittäin osallistuvan miehen vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän vanhemmuutenne on vasta aluillaan. Vaikka vauva olisi helppo, vastuu väsyttää. Sitä vastuuta pitää vois jakaa. Hienoa, että voitte molemmat olla nyt kotona, mutta siitä huolimatta voisitte jo nyt kiinnittää huomiota työnjakoon. Kahden ihmisen ei tarvitse pompata ylös joka herätykselle. Toinen voi hoitaa alkuyön ja toinen loppuyön, kumpi sitten paremmin kummankin unenlahjoille sopii. Imetys toivottavasti pian vakiintuu siten, että se sujuu vaikka unissaan. Ja silloin kun miehellä ei ole hoitovuoro, hän voi mennä toiseen huoneeseen nukkumaan. Usein vauvalle kelpaavat aamupäivällä pitkät vaunu-unet, ja silloin ainakin meillä on ollut äidin oma unipätkä.
Usein työnjako helpottuu toisen vauvan myötä. Silloin esikoisen on tietenkin saatava kunnon unet, ja sitä myötä myös toisen vanhemman unitarve tulee oikeutetuksi.
- Kolmen vauvan kokemuksella, erittäin osallistuvan miehen vaimo.
Itse muistan tuosta ajasta, että itse olisin halunnut olla hyvä äiti ja silti ottaa samalla tavalla rennommin, kuin mitä tässä ketjuasakin kehotetaan.
Mutta niinpä vaan minulle siitä kuittailtiin heti, kun vauvaa katsomaan tulevia sukulaisia varten ei ollutkaan tehty suursiivousta lattiasta kattoon, vaan ohjeen mukaan keskitytty siihen vauvaan. Kommenttia tuli "et sitten oo jaksanut imurinvarteen tarttua" ja virnuilut päälle.
Kaiken tunnuin tekevän väärin. Muistan lopulta itkeneeni, että näin karsean äidin tämä pieni sitten sai, kun en osaa ilmeisesti mitään tehdä oikein. Kun kritiikkiä tuntui tulevan koko ajan. Jos ei ollut muuta kriittistä arvioitavaa, niin vähintäänkin olin valinnut vauvalle kauhean värisen paidan.
Ihan vaan, että siinä vaatimuksien keskellä oli lopulta todella vaikeaa ottaa rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Rintaruokinta on este isien sitouttamiseen alusta alkaen.
Höpö höpö. Meidän kaksoset on täysin pulloruokittu vauvana ja mies osoittautui aivan paskaksi isäksi. Lapset aikuisia, eipä ole heidän elämässään juuri muuta ollut mukana kuin valittamassa kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle se vauva-arki voi olla tosi iso muutos ja mies voi myös kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joka voi oireilla tosi eri tavoilla. Miehellä voi kestää paljon naista kauemmin omaksua vanhemman rooli, koska ei ole raskausaikana kokenut oman kehon muutoksia ja aistinut niin konkreettisesti vahvan (tai sikiön) kasvua ja kehitystä. Miehelle kannattaa antaa aikaa kasvaa isäksi ja matalalla kynnyksellä hakea myös keskusteluapua. Me käytiin muutamia kertoja pariterapiassakin vauvan syntymän jälkeen puhumassa meidän molempien ajatuksista ja tunteista, odotuksista ja toiveista. Voi olla joskus että erityisesti isä on ihan pihalla että mitä pitää tehdä eikä osaa yhtään lukea äitiä ja tilanteita ja heittäytyy sitten avuttomaksi jne. Tai se uusi tilanne aidosti pelottaa ja jännittää, ehkä ahdistaa. Kannustan matalalla kynnyksellä purkamaan jonkun ulkopuolisen kanssa näitä ajatuksia vanhemmuudesta. Meillä auttoi ainakin jäsentämään ajatuksia ja sanoittamaan omia toiveita ja tarpeita toisillemme.
T. 1-vuotiaan äiti, toinen vauva kohta tulossa.
Miksi sen pitäisi olla nimenomaan vanhempi naishenkilö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin pitää saada nukkua edes yksi yö viikossa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Äidin pitää saada nukkua edes yksi yö viikossa rauhassa.
MITÄ? Hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaruokinta on este isien sitouttamiseen alusta alkaen.
Höpö höpö. Meidän kaksoset on täysin pulloruokittu vauvana ja mies osoittautui aivan paskaksi isäksi. Lapset aikuisia, eipä ole heidän elämässään juuri muuta ollut mukana kuin valittamassa kaikesta.
Pulloruokinta mahdollistaa isän osallistumisen. Missään ei sanota että isästä tulee hyvä isä, jos pulloruokkii. Taidat olla niitä ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi tupakka ei voi aiheuttaa syöpää koska isoukkisi tupakoi 70 vuotta eikä sairastunut?
Tuossa vaiheessa nimenomaan yöimettäminen on tärkeintä imetyksen jatkuvuuden ja maidon riittävyyden kannalta. Nämä yöksi heti alussa pumppaavat ihmettelevät sitten muutaman kuukauden päästä miten oma maito ei riitä.