Lue keskustelun säännöt.
Mies jaksoi vauva-arkea viikon
28.07.2025 |
Vauva nyt reilun parin viikon ikäinen. Ensimmäinen viikko meni hyvin, mies oli lempeä ja ymmärtäväinen, otti vastuuta vauvan hoidosta myös öisin, hoiti oikeastaan kaikki yölliset vaipanvaihdot jotta sain hengähtää edes sen hetken yöaikaankin jne. Edelleen kyllä sylittelee vauvaa ja seurustelee tämän kanssa niinä lyhyinä hetkinä kun vauva on syömisen ulkopuolella hereillä, mutta heti jos hänelle koituu vauvasta pientäkään epämukavuutta, vastuu siirtyy minulle.
Pahimpia ovat yöt. Vauvan imuote on vielä hiukan huono ja tissin saaminen suuhun siten että vauva saa imettyä tehokkaasti eikä minuun satu, vaatii minulta vähän töitä ja minun pitää myös nähdä. Tätä varten sytytän yösyttöjen yhteydessä pienen yövalon päälle. Tämä häiritsee miestä ja joka yö jokaisen syötön yhteydessä käymme tismalleen saman, vihaisen keskustelun siitä miksi tuo valo tarvitaan, miksi en muka voi imettää ilman valoa, imettämiseni on avutonta ja kukaan muu ei varmasti tarvitse imettämiseen valoa. Jos pyydän miestä vaikkapa vaihtamaan välillä vaipan, jotta voin itse levähtää, esittää kuitenkin nukkuvaa eikä reagoi mihinkään ja joudun lopulta vaihtamaan vaipan itse. Mies siis on itsekin nyt pitkällä lomalla vauvan vuoksi, eli kyse ei ole siitä että hänen pitäisi herätä töihin ja minun ei.
Vauva on ollut nyt muutaman illan itkuinen. Itkuun auttaa liike. Mies ei kuitenkaan vaivaudu nousemaan sohvalta/sängystä liikkumaan vauvan kanssa, vaan yrittää eri asennoilla saada vauvan rauhoittumaan siten että voi itse maata samalla. Tästä ei tule mitään ja jos kehotan miestä liikkumaan vauvan kanssa, uhriutuu hän ja valittaa etten anna hoitaa vauvaa omalla tavallaan. Näissäkin tilanteissa joudun ottamaan itse vauvan, koska mielestäni huudattaminen on älytöntä kun vauva hiljenee ja nukahtaa liikkeessä poikkeuksetta ihan parissa minuutissa.
Huoh. On alkanut kaduttaa isävalinta ja tuntuu että pärjäisin paremmin yksin. Työmäärä pysyisi samana, mutta ei tarvitsisi kuunnella valitusta ja katsella toisen laiskottelua.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo koska kannattaa ehdottomasti herättää mieskin kun vauva herää syömään ja vaatia että hän vaihtaa vaipan kun kerran herää valoon ja vauvan pienet kitinät kannattaa tietysti hytkyttää pois, koska muuten tuhoutuu kiintymyssuhde jos ei hytkytä.
Miehen uni on kieltämättä tässä yhtälössä se tärkein asia.
Kaikista tärkeintä on että kukaan ei nuku että ei vain ole epäreilua!!1!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä mitä yleensäkin naiset joutuu kokemaan, miehille vauvat ja kumppani on vain rekvisiittaa, nainen hoitaa vauvan lisäksi kotityöt ja mieslapsen.
Näinpä, osana miehen henkilbrändiä ja edistää muun muassa uralla etenemistä, kun ihana perheenisä. Nainen puolestaan tuplataakan alla ja ura kärsii. Ja apuun huudetaan, että koko kylä kasvattaisi elikkä muut naiset tulisivat naisen apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästä nyt varsin vahvasti paistaa läpi hirviöäiti, joka jokaisen valveillaolohetken vahtii isän tekemistä, ja muistaa varmasti nalkuttaa kun jokin ei mene hänen täydellisyytensä mukaan. Ei tuossa ole kyse mistään yövalosta, mies on vaan totaalisen kyllästynyt itsekkyyteesi ja omahyväisyyteesi.
Jokaiseen vauvan inahdukseen reagoiminen on muuten huonoa vanhemmuutta.
Viikossa kyllästynyt hormonaalisia muutoksia läpi käyvään juuri synnyttäneeseen äitiin ja vauvan tarpeisiin? No eipä siihen nykyään paljoa vaadita.
Luulisi, että järkikin sanoo, että jos vauva itkee toistuvasti tietyssä asennossa, sitä samaa asentoa ei väkisin pidetä joka yö ainoana vaihtoehtona. Mitä järkeä huudattaa lasta ja valvottaa kaikkia?
Varmaan kannattaa lukea aloitus ennen kuin kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kuulleet isästä, joka olisi UUPUNUT vauva-arkeen?
En minäkään, miehet lähtee livohkaan ennen kuin tilanne on liian epämiellyttävä hänelle itselleen.
Et ole koskaan kuullut esimerkiksi yksinhuoltaisiestä? Melkoista miesvihaa taas.
Pieni vähemmistö ja ovatko siltikään uupuneita? Jännästi tulee tukea ovista ja ikkunoista isukille, äitin pitää pärjätä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijjakkaa. Varmaan aloittajakin makoilisi vauvan kanssa, jos olisi todennut sen toimivaksi. Joskus vauvoilla voi olla vaikkapa vaikeuksia ruoansulatuksen kanssa, jolloin liike lohduttaa. Ne menevät aikanaan yleensä ohi, mutta juuri sillä hetkellä kun ne vielä vaivaavat, ei vanhempi voi tehdä syöttöjä ja nukutuksia härkäpäisesti juuri niin kuin itse haluaisi. Siitähän tuossa on kyse. Miehelle olisi mukavinta makoilla, ei haittaa vaikka vauva ei tykkää.
Joo koska kannattaa ehdottomasti herättää mieskin kun vauva herää syömään ja vaatia että hän vaihtaa vaipan kun kerran herää valoon ja vauvan pienet kitinät kannattaa tietysti hytkyttää pois, koska muuten tuhoutuu kiintymyssuhde jos ei hytkytä.
En ole herättänyt miestä tarkoituksellisesti. Kyse on siitä että sytytän PIENEN YÖVALON, jotta näen missä nännini on suhteessa vauvan suuhun ja osaan tarjota sen suuhun siten, että vauva saa otteen. Tämä häiritsee miestä ja herää siihen, paitsi jos pyydän tässä yhteydessä vaihtamaan vaippaa, vaipuu koomaa vastaavaan tilaan.
Iltaitkuissa ei ole kyse pienestä kitinästä. Vauva huutaa täyttä kurkkua parikin tuntia mikäli häntä ei liikuttele. Kyseessä lienee mahavaivat. Sano mitä sanot, mutta mielestäni vauvan tarkoituksellinen huudattaminen on älyvapaata, mikäli siihen ja samalla vauvan oloon löytyy noinkin helppo ratkaisu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat vauvapalstalle, ja tuollaisen litanian, kun sinulla on pariviikkoinen vauva????
Mitäs jos se pariviikkoinen vauva vaikka nukkuu, kuten vauvoilla on aika usein tapana? Miksi ei saisi kirjoittaa? Meni varmaan 2 minuuttia. Jos ei sinulla ole mitään muuta niin "pidä turpasi kiinni"!
No miksi ap sitten tarvitsee niin saatanasti levähdystä, apua ja on niin "uupunut'?
Ap:n synnytyksestä on pari viikkoa: hormonit sekoilee, rautatasot on matalalla, alapää p*llunpäreillä sekä kohdussa lautasen kokoinen haava.
Miehen fyysisessä kunnossa sen sijaan tuskin on vikaa.
Ota nyt kuitenkin huomioon, että meillä on tapahtumista vain sen rautatasot matalalla ja tunnekuohuissa kirjoittavan naisen näkemys. Jokainen tolkun ihminen kyllä tietää kuinka paljon naiset värittävät ja vetävät ns. kotiin päin näissä kertomuksissaan, varsinkin kun ovat hormoneista sekaisin kuin seinäkellot, kuten sinäkin huomautit.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä tilanne. Ei kuulosta tosiaan kovin sitoutuneelta vauvaan. Joillain miehillä ilmeisesti voi mennä aika pitkäänkin, että alkavat kokea oikeasti vastuuta ja kiintymystä. On varmasti väsynyt, mutta niin olet sinäkin. Jos miestä häiritsee valo, menköön toiseen huoneeseen nukkumaan. Huolestuttavana pitäisin sitä jos nimittelee sinua avuttomaksi eikä pyri omalla toiminnallaan helpottamaan tilannetta mitenkään. Olisi varmaan keskusteltava ja päätettävä yhdessä, miten vauvan kanssa toimitaan. Ristiriitoja tulee varmasti silti, mutta ehkä se yhteinen pyrkimys ja asioista sopiminen kantaa kuitenkin paremmin kuin se, että sinä päädyt tekemään kaiken.
Ja jotkut eivät opi ikinä. Lasteni isä luisteli vastuusta lasten ollessa pieniä. Ei uskaltanut tuolloin ääneen sanoa, ettei hänen mielestään lapsista ja kodista huolehtiminen kuuluu naiselle, vaikka molemmat kävisi töissä eikä tukiverkkoja ole. Sen sijaan hänkin jaksoi haukkua minua koko ajan miten olen huono ja avuton.
Toinen jatkuva valituksen aihe oli se miten en anna hänen tehdä tavallaan. Hän ei koskaan tajunnut, että se hänen tapansa hoitaa oli käytännössä kaltoinkohtelua. Lapset ovat nyt 10 ja 15 eikä isällään tunnu olevan mitään suhdetta lapsiinsa. Vanhempi lapsi ei edes välitä mennä isälleen, kun isä ei ole kiinnostunut hänen asioistaan eikä kysele edes kuulumisia. Nuorempi tykkää käydä, koska isän luona saa syödä pelkkää roskaruokaa, ei ole sääntöjä ja ruudulla saa olla kaiken hereillä olon, vaikka on koulua. Lisäksi isä ottaa aina ilta ja yötöitä lasten mennessä sinne, joten lapset ovat keskenään siellä melkein koko ajan. Onneksi ei ole vielä tapahtunut mitään, mutta kieltämättä huolestuttaa. Isä ei välttämättä pystyisi vastaamaan puhelimeen ja hän voi olla yli tunnin ajomatkan päässä kotoa.
Viestistä tuli pitkä ja se meni vähän ohi aiheenkin, mutta pointti oli se ettei kaikille miehille lapset merkitse muuta kuin statusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän samanlaista luonnetta kuin ap:lla, vaikkei lapsia olekaan. Mutta siis olin aika vahvasti kontrolloiva nuorempana. Koin oman tapani tehdä oikeaksi, ja jos joku muu teki toisella tavalla, ei se ollut mielestäni oikein. Tää näkyi arjessa oikeastaan kaikessa, mitä nyt kotona kuuluu tehdä. Neuvoin jatkuvasti miestä siivoamisessa, ruuanlaitossa... Tajusin, miten rasittavaa käytöstä tämä on ja taisin myös vähän väsyäkin, kun piti kokoajan vahtia toisen tekemisiä. Sitten kerran annoin toisen tehdä tavallaan, lähdin pois etten näe prosessia. Ja kun palasin, lopputulos oli ihan okei! Tajusin, miten paljon tavoittelin täydellisyyttä! Kyse on siis luottamuksesta, pystyykö mies suoriutumaan ilman minua. Olen nyt höllännyt paljon, annan hänen tehdä tyylillään ja puutun vain, jos vaarana on pilata tai hajottaa jotain peruuttamattomasti (täysin väärä pesuaine parketille tms). Mies saanut itseluottamusta ja parisuhde toimii paremmin! Ap, kokeile antaa miehen tehdä itse ja opetella oma tyylinsä olla vauvan kanssa. Hänen ei tarvitse tehdä sun tavalla, vauvakin voi reagoida eritavalla häneen kuin sinuun! Ja jos sun pitää tehdä vaikeamman kautta, ja mies onnistuu helpommalla, älä syytä siitä miestäsi vaan anna hänen sitten hoitaa se juttu. Kun vauva kitisee ja mies pitää sylissä sohvalla istuen, mene vain pois. Anna miehelle tilaa ja aikaa itse hoksata, miten vauvan saa hiljaiseksi parhaiten. Ota vesilasi ja mene ulos istumaan hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat vauvapalstalle, ja tuollaisen litanian, kun sinulla on pariviikkoinen vauva????
Mitäs jos se pariviikkoinen vauva vaikka nukkuu, kuten vauvoilla on aika usein tapana? Miksi ei saisi kirjoittaa? Meni varmaan 2 minuuttia. Jos ei sinulla ole mitään muuta niin "pidä turpasi kiinni"!
No miksi ap sitten tarvitsee niin saatanasti levähdystä, apua ja on niin "uupunut'?
Ap:n synnytyksestä on pari viikkoa: hormonit sekoilee, rautatasot on matalalla, alapää p*llunpäreillä sekä kohdussa lautasen kokoinen haava.
Miehen fyysisessä kunnossa sen sijaan tuskin on vikaa.
Ota nyt kuitenki
Huhhuh ja hohhoh. Taitaa olla, että nimenomaan sillä miehellä on nyt ongelmia jaksamisen kanssa, VAIKKA on isyysvapaalla ja nimenomaan se tarkoittaa sitä, että ollaan vauvan kanssa, kuten äitikin. Ja itse asiassa silloin, kun isä pitää ne tyypilliset 18 päivää heti vauvan syntymästä, niin hänen pitäisi hoitaa asioita enemmän kuin äiti, koska äiti käynyt läpi melkoisen myllerryksen niin henkisesti ja fyysisesti. Toki on miehiä, jotka eivät tätä tajua ja luulevat olevansa vaan lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te teette niitä lapsia jos tuloksena on aina joku marina tai valitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat vauvapalstalle, ja tuollaisen litanian, kun sinulla on pariviikkoinen vauva????
Mitäs jos se pariviikkoinen vauva vaikka nukkuu, kuten vauvoilla on aika usein tapana? Miksi ei saisi kirjoittaa? Meni varmaan 2 minuuttia. Jos ei sinulla ole mitään muuta niin "pidä turpasi kiinni"!
No miksi ap sitten tarvitsee niin saatanasti levähdystä, apua ja on niin "uupunut'?
Ap:n synnytyksestä on pari viikkoa: hormonit sekoilee, rautatasot on matalalla, alapää p*llunpäreillä sekä kohdussa lautasen kokoinen haava.
Miehen fyysisessä kunnossa sen sijaan tuskin
Nainen on näistä "rikki", jos ei palvele miehen tarpeita nöyrästi ja kyseenalaistamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ensimmäiset pari viikkoa varsinkin esikoisen kanssa ovat juuri tuota: keskitytään 100 %:sti imettämisen/imemisen opetteluun ja vauvan uneen. Se on lapsivuodeaikaa.
Tämä ei ole muodikas mielipide, mutta sanon sen silti: lapsivuodeaika ei ole monille (suurimmalle osalle) miehille oikea aika olla vauvan ja äidin lähelläkään. Käyttäytyvät juuri ap:n kuvaamalla tavalla, itsekkäästi ja ärtyisästi. Se on biologinen fakta eikä muuksi muutu.
Parasta olisi jos lapsivuodeajan sinä keskittyisit ainoastaan vauvaan ja omaan palautumiseen. Mies hoitaisi ruoat, siivouksen yms. juoksevat asiat. Ei hoitaisi vauvaa yhtään, kun se ei ole luontevaa. Joku vanhempi naishenkilö sitten tulisi apusyliksi vauvalle. Ympäri maailmaa kautta historian ollut tapana että isoäiti muuttaa vauvaperheeseen ensiviikoiksi tai -kuukausiksi auttamaan äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän samanlaista luonnetta kuin ap:lla, vaikkei lapsia olekaan. Mutta siis olin aika vahvasti kontrolloiva nuorempana. Koin oman tapani tehdä oikeaksi, ja jos joku muu teki toisella tavalla, ei se ollut mielestäni oikein. Tää näkyi arjessa oikeastaan kaikessa, mitä nyt kotona kuuluu tehdä. Neuvoin jatkuvasti miestä siivoamisessa, ruuanlaitossa... Tajusin, miten rasittavaa käytöstä tämä on ja taisin myös vähän väsyäkin, kun piti kokoajan vahtia toisen tekemisiä. Sitten kerran annoin toisen tehdä tavallaan, lähdin pois etten näe prosessia. Ja kun palasin, lopputulos oli ihan okei! Tajusin, miten paljon tavoittelin täydellisyyttä! Kyse on siis luottamuksesta, pystyykö mies suoriutumaan ilman minua. Olen nyt höllännyt paljon, annan hänen tehdä tyylillään ja puutun vain, jos vaarana on pilata tai hajottaa jotain peruuttamattomasti (täysin väärä pesuaine parketille tms). Mies saanut itseluottamusta ja parisuhde toimii paremmin! Ap, kokeile a
Niin mitä? :D jos sinulla ei ole lapsia etkä ole läpi käynyt synnytystä, niin sinulla ei ole MITÄÄN verrattavaa kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kuulleet isästä, joka olisi UUPUNUT vauva-arkeen?
En minäkään, miehet lähtee livohkaan ennen kuin tilanne on liian epämiellyttävä hänelle itselleen.
Et ole koskaan kuullut esimerkiksi yksinhuoltaisiestä? Melkoista miesvihaa taas.
Pieni vähemmistö ja ovatko siltikään uupuneita? Jännästi tulee tukea ovista ja ikkunoista isukille, äitin pitää pärjätä yksin.
Äsken sä et ollut koskaan kuullutkaan yh-iseistä ja nyt sä suuressa naisen kaikkitietävyydessäsi tiedät kuinka paljon jokainen yh-isä saa tai ei saa apua. Kerro vielä mitä miesselittäminen tarkoittaa.
Kyllä se kaksi viikkoa niin lyhyt aika etten nyt lähtisi tekemään mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Opettelette vasta vauva-arkea, eikä kukaan ole ns. seppä syntyessään. Ei siihen vauvan tuloon voi todellisuudessa juurikaan valmistautua, muuta kuin fyysisesti, vauvatavaraa hamstraamalla jne. Lopulta se vauvan tulo on kuitenkin ihan jumalattoman suuri muutos teidän elämälle, parisuhteelle ja ihan omalle minä-kuvallekin. Ekat viikot/kuukaudet on ihan selviytymistä päivästä toiseen. En lähtisi tuossa vaiheessa mitään suuria parisuhde-/kasvatuskeskusteluja pitämään kun olette molemmat univelkaisia ja sinulla vielä "vauvahuurut" aivoissa. Päivä kerrallaan vaan eteenpäin. Ei se vauva-arki ole alkuun mitään herkkua, vaikka muiden somekuvista yms. sellaisen kuvan voisi saadakin.
Tuntemani äidit, joiden miehet kokevat etuoikeudekseen hoitaa ja kasvattaa lastaan, ovat vauvaiästä asti esim pumpanneet maitoa ja antaneet isän hoitaa yösyötön. Se myös lähtentää lasta ja isää. Äidin pitää saada nukkua välillä ja luottaa että lapsi tulee hoidetuksi. Mitä sellaisella miehellä tekee, joka ei ota vastuuta lapsensa hoidosta? Tuntemani nuoret isät ovat myös ottaneet isyysvapaata lapsen ollessa puolivuotias, että äiti pääsee töihin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän samanlaista luonnetta kuin ap:lla, vaikkei lapsia olekaan. Mutta siis olin aika vahvasti kontrolloiva nuorempana. Koin oman tapani tehdä oikeaksi, ja jos joku muu teki toisella tavalla, ei se ollut mielestäni oikein. Tää näkyi arjessa oikeastaan kaikessa, mitä nyt kotona kuuluu tehdä. Neuvoin jatkuvasti miestä siivoamisessa, ruuanlaitossa... Tajusin, miten rasittavaa käytöstä tämä on ja taisin myös vähän väsyäkin, kun piti kokoajan vahtia toisen tekemisiä. Sitten kerran annoin toisen tehdä tavallaan, lähdin pois etten näe prosessia. Ja kun palasin, lopputulos oli ihan okei! Tajusin, miten paljon tavoittelin täydellisyyttä! Kyse on siis luottamuksesta, pystyykö mies suoriutumaan ilman minua. Olen nyt höllännyt paljon, annan hänen tehdä tyylillään ja puutun vain, jos vaarana on pilata tai hajottaa jotain peruuttamattomasti (täysin väärä pesuaine parketille tms). Mies saanut itseluottamusta ja parisuhde toimii paremmin! Ap, kokeile a
Juuri näin. Moni (nainen ja tietyissä tilanteissa mieskin) on niin kierroksilla ja takakireä, ettei pysty yhtään antamaan siimaa toiselle silläkin uhalla, että välillä voi tulla epäonnistumisia tai erilainen lopputulos kuin itse tekemällä.
Myönnettäköön että ap:n miehen reaktiot ovat vähän huolestuttavia, esim. tuo jos kokonaan kieltäytyy vaihtamasta vaippaa ja syytää ap:ta avuttomaksi. Ap ei ole kertonut, mitä mies sanoo perusteluksi tälle käytökselle? Voi olla että on niin unenpökkyrässä, ettei saa itseään ylös. Tuo avuttomaksi nimittely ei ole ok missään tilanteessa kuitenkaan. Voi olla että mies purkaa turhautumistaan siihen, kun ap vaatii tätä tekemään asiat ap:n tavalla ja kiukuttelee sen takia sitten käyttämällä valtaa niissä harvoissa asetelmissa missä hänellä sitä on. Tietysti aika myrkyllinen tilanne kaikkien kannalta, jos keskusteluyhteyttäkään ei oikein ole.
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen, mutta silmään pisti tuo että mies hoitanut KAIKKI yölliset vaipanvaihdot. Montako kertaa yössä oikein vaihdatte vaippaa? Jos vuotaa ohi/läpi, niin sitten pissavaippa hyvä vaihtaa, mutta muuten voi kyllä antaa vauvan nukkua rauhassa. Toki jos kakkaa, niin vaihdettava, mutta harva vauva kakkaa jatkuvasti yöllä.
Vastasyntynyt kakkaa kyllä joka syötön jälkeen. - eri.
Pistät miehesi kuriin. Niin ennenkin on tehty. Nyt ei enää kyetä kuin ruikuttamaan tuntemattomille.
Et ole koskaan kuullut esimerkiksi yksinhuoltaisiestä? Melkoista miesvihaa taas.