En jaksa enää passata ja mies syyllistää
Nyt olen tunnut siihen pisteeseen, etten enää kertakaikkiaan jaksa passata aikuisia ihmisiä. Mä olen luonteeltani kiltti ja auttavainen, mutta nyt kun on tullut 50v mittariin en enää jaksa. Me eletään uusperheessä, missä on miehen kaksi täysi-ikäistä nuorta ja mun teini. Miehen aikuisten lasten pyykkien pesu on alkanut ärsyttää ihan kamalasti. Mun mielestä heidän olisi aika opetella ja osallistua pyykinpesuun.
Tai vaihtoehtoisesti mun mielestä isän tulisi pestä nuorten pyykit itse, jos haluaa tämän palvelun tarjota. Itse olen pessyt omat vaatteeni lukiolaisesta lähtien ja näin teki myös oma esikoiseni, joka ei enää asu kotona.
Olen tästä asiasta sanonut vuosia, mutta aina homma kaatuu mulle tai asiasta tulee kamala riita. Pyykit vaan kasaantuu ja kun alan niitä pestä huomaan olevani tosi katkera.
Mies kertoi myös kutsuneensa ystäväpariskunnan viettämään iltaa meille. Mä kysyin eikö voitaisi mennä mielummin ravintolaan, koska haluaisin myös itse nauttia illasta enkä emännöidä.
Näin ettei tämä ollut miehestä hyvä idea, hän haluisi kutsua ystävät myös yöksi kylään. Hän ei tajua, mikä määrä työtä jää mun harteille, vaikka hän grillaisi ruuan ja ostaisi juomat. Mua väsyttää pelkkä ajatus lakanoiden pesemisestä, aamiaisen teosta jne. Mä en oikeastaan enää nauti nykyään vieraista. Ainakaan sellaisista, jotka on kauan ja tarvii paljon passausta.
Ongelma on siis se, että mies syyllistää mua tosi paljon, kun asetan rajoja. Tyyliin olet outo, vieraiden kutsuminen kotiin on normaalia ja kohta mulla ei ole enää kavereita, jos ei kutsuta vieraita. Pyykin pesuun on myös miljoona syytä, tyyliin ei ole käytännöllistä et jokainen pesee omat pyykkinsä tai että se on on niin helppo homma, kunhan pistää koneen käyntiin
Totuus on vaan yksinkertaisesti se, että olen väsynyt. En jaksa passata vastoin omaa tahtoani. Olisi eri asia, jos itse tarjoutuisin pyykkäämään kaikkien ( myös nuorten aikuisten) pyykit tai itse kutsuisin yövieraita kotiin. Olen alkanut tavata omia ystäviä taidenäyttelyissä tai kahviloissa, ettei kenenkään tarvitse passata, jos ei itse niin halua.
Onko mulla kohtalotovereita vai pitääkö mun vaan passata vaikka en millään jaksaisi?
Kommentit (369)
Jos tämä ei ole trolli, niin kokeile jo annettujen pyykinpesuvinkkien lisäksi sitä, että kun miehesi niin kovasti tahtoo vieraita kutsua, hän hoitaa myös emännöinnin. Varmaan jo olet asiallisesti hänelle sanonut, että vieraiden passaaminen on sinulle raskasta. Ero on myös aina vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Olet uupunut. Sano se miehelle suoraan.
Ihan kuin tuota äijää kiinnostaisi. Alkaa vaan valittaa, miten heikkoa tekoa ap on.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä ei kyllä ole provo, vaan ihan totta ja mulle ihan oikea ongelma.
ap
Joopa joo. Jännästi näitä kotimarttyyreja löytyy palstalta, kun missään muualla ei näitä näy.
Kun ei pese muiden pyykkejä, niin muilla ei ole puhtaita vaatteita ja jossain vaiheessa he hoksaavat, että pesukoneella ja puhtaudella on joku yhteys. Ihan sama niiden vieraiden kanssa: älä tee mitään valmisteluja, anna miehen hoitaa. Juttele vieraiden kanssa, osoita, että ovat tervetulleita, mutta jos jotain puuttuu tai on sotkua, niin totea vain, että eikös se "Kalle" tuota huomannut. Älä passaa, anna miehen tehdä. Jos mies käskyttää sinua, niin sanot iloisesti, että varmaan osaat itsekin, me mietitään nyt "Kaisan" kanssa näiden perennojen hoitoa.
Mitä kamalaa muka voisi tapahtua vieraiden nähden? Joku häpeäjuttuko?
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä ole mitään järkeä että jokainen pesee pyykkinsä erikseen.
Ei siinäkään ole, että yksi ihminen pesee aina kaikkien pyykit. Fiksuinta olisi, että kukin vuorollaan pesee koneellisen kaikkien pyykkiä, jolloin kenellekään ei kaadu kohtuutonta työtaakkaa. Mutta jos tätä ei saada toimimaan, niin sitten sen yhden, joka jätetään pesemään kaikkien pyykit, kannattaa pestä vain omansa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä ole mitään järkeä että jokainen pesee pyykkinsä erikseen.
No kuka teidän viisihenkisessä uusperheessä, jossa on täysi-ikäisiä lapsia, pesee kaikkien pyykit? Äitikö?
Ap täällä vielä, huomaan itsekin kun kirjoitan, että tilanne on aika huono. Joku teistä kyselikin uhkaako mies jotenkin. Ja tosiaan, uhkaa aika riidan tullen erolla.
Olen pitkään pelännyt eroa, mutta nyt enää tiedä. Mä en voi sietää enää sitä, ettei mun rajoja kunnioiteta yhtään.
Alkaa tosiaan kauhea syyllistäminen ja uhkailu, jos sanon ettet halua tai jaksa jotain esim. passaamista enää.
Tuo viimeinen kysymys paljastaa provoksi.
Muka kysellään onko ok.
Älä viitsi.
Ensiksi lopetat passaamasta ketään.
Meillä on uusperhe ja kumpikin aikuinen pesee omat ja omien lastensa pyykit.
Lisäksi kumpikin aikuinen ostaa ja kokkaa omat ja omien lastensa ruuat.
Mitään en tekisi toisten kutsumien vieraiden passaamiseksi, saattaisin eka lähteä hotelliin tai reissuun silloin, niin mies saa huomata, mitä kaikkea pitää tehdä. Jos ei siitä ota opiksi ja kaikki muukin rajanveto on vaikeaa, niin muuttaisin asumaan erilleen.
N54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä ole mitään järkeä että jokainen pesee pyykkinsä erikseen.
Ei siinäkään ole, että yksi ihminen pesee aina kaikkien pyykit. Fiksuinta olisi, että kukin vuorollaan pesee koneellisen kaikkien pyykkiä, jolloin kenellekään ei kaadu kohtuutonta työtaakkaa. Mutta jos tätä ei saada toimimaan, niin sitten sen yhden, joka jätetään pesemään kaikkien pyykit, kannattaa pestä vain omansa.
Ai sen pesukoneen käynnistäminen on oikein kohtuuton työtaakka? Enpä juuri keksi mitään helpompaa kotityötä niin en pysty ymmärtämään tuota valitusta.
Lopeta passaaminen! Jos sinulla on mahdollisuus mennä muualle asumaan joksikin aikaa niin mene.
Miehen annat suunnitella ja toteuttaa vieraittensa isännöiminen petipaikkojen laitosta asti.
Ajattele nyt itseäsi- jos haluat muutosta niin ala toimia itsekkäästi jaksamistasi ajatellen.
Missä on tahto, siinä on tie.
Vierailija kirjoitti:
Olet uupunut. Sano se miehelle suoraan.
Ei, koska siitä tulee kuva, että ap olisi viallinen. Oikeastihan vika on tässä miehessä. Pitää vetää ne rajat ja olla jämäkkä, eikä antaa miehen hyväksikäyttäää enää.
Jos ap olisi syntynyt oikeana aikana, ura Regina -lehden vakituisena tarinankertojana olisi ollut taattu, siitä olisi eläkkeen päälle tehnyt pienen tilin.
Vaikea samaistua, kun pyykinpesu on lähes ainut kotityö, josta tykkään. En oikein pidä siitä, että joku muu tekee sen. No, silittämisestä tykkään myös. Lomallakin haluan, että hotellihuoneessa on silityslauta. Olen ehkä ollut entisessä elämässäni joku pyykkäri ;-).
Vierailija kirjoitti:
Miten hlvetissä te onnistutte feikkaamaan noin kauan? Totuus paljastuu vasta kun lapset on isoja: ei huvita eikä kiinnosta. Miehet väittää, että me ollaan feikkejä. Onko miehet oikeassa?
Onko se feikkausta, luulen että se on aika monen kasvatuksessa, nainen saa pienempää palkkaa ja jokin takaraivossa sanoo minun on tehtävä enemmän kotona. Juuri tässä oli vauvaketju, jossa isoäiti tuli hoitamaan vauvaa ja äiti ajatteli lepäävänsä, mutta äidinäiti komensi siivoamaan.
Jonain päivänä vaan ei enää jaksa, kun aikoinaan 80-luvulla menin naimisiin anoppi pyysi anteeksi että oli pojan passannut sellaiseksi, no erohan siitä tuli kun en ihan täyttänyt vaatimuksia, omasta kasvatuksesta johtuen koen kapinoivani vielä 60v kodin siisteydessä äitiäni vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä, huomaan itsekin kun kirjoitan, että tilanne on aika huono. Joku teistä kyselikin uhkaako mies jotenkin. Ja tosiaan, uhkaa aika riidan tullen erolla.
Olen pitkään pelännyt eroa, mutta nyt enää tiedä. Mä en voi sietää enää sitä, ettei mun rajoja kunnioiteta yhtään.
Alkaa tosiaan kauhea syyllistäminen ja uhkailu, jos sanon ettet halua tai jaksa jotain esim. passaamista enää.
Juu. Hyvä vastaus erouhkaukseen on "no eroa". Tuskin on mikään hirveä menetys jos olet käytännössä pahoinpideltävä kotiorja miehelle.
Hassua että olet väsynyt nimenomaan pyykinpesuun, yksi vähävaivaisimmista kotihommista kuitenkin.
Yläkouluikäinen oppi meillä huolehtimaan että tarvitsemansa vaatteet on oikeaan aikaan puhtaana, vähän kantapään kautta tosin. Eli jos pyykit ei ole likapyykkikorissa, ne ei peseydy. Jos tietty kori ei ole täynnä, ne ei peseydy (koskee lähinnä vaaleaa hienopyykkiä). Jos sieltä vajaasta korista haluaa jotain päälleen ylihuomenna, ne on syytä pestä itse jo tänään ;)
Villapyykkiä tms harvemmin täyttyviä koneellisia sitten välillä kyselen kun laitan omiani.
Mutta ymmärrän tympääntymisesi, itseäkin välillä pännii siivoaminen, ihan ydinperheessä. Usein auttaa pieni irtiotto, pitkä vkl yksin mökillä tms.
Siis peset 2 täysi-ikäisen ns. lapsen pyykit. Miten ne edes enää asuu kotona? Ja miten sun miehesi voi päättää, että teille tulee vieraita etkä sinä ole siinä keskustelussa?
Jos tämä on oikeasti totta, niin talon täysi-ikäisille työlista jossa vuorotellen hoidetaan koko talouden pyykit. Ja silloin ne vieraidenkin lakanat hoituu työlistoissa. Ja aamiainen on kuppi kahvia tai teetä ja leipäaineet pöytään, mitä siinä on hirveästi tekemistä?
Kyllä mulle tuli n. 48 v ihan sama tunne. Asun enää yhden lapsen kanssa, mutta toinen käy kotona usein. Lisäksi täällä on hyvin usein heidän kumppanit. Kumpikin heistä on täysi-ikäisiä. Miestä ei ole ja pelkkä passaaminen ahdistaa ajatuksena. Lopetin ruuan laiton vuosi sitten melkein kokonaan. Ostan raaka-aineet tai annan rahaa. Siivoan yhteiset tilat, mutta lasteni huoneisiin en puutu. Pyykinpesu ei rasita, mutta osaavat nuo itsekin pestä pyykkinsä. Ikkunanpesut, ruohonleikkauksen ja lumityöt hoitaa nuoriso. Ketään en kutsu kylään, vaan tapaan ystäviä muualla. Kaipaan omaa rauhaa ja aikaa.
Totta kai on, jos 3/4 loisii yhden työllä. Silloin siinä on erityisen paljon järkeä. Kuten siinäkin, että tehdään erikseen ruuat, ja niin edelleen.