Olenko ainoa jonka mielestä suomalainen musiikki on umpisurkeaa ja täyttä roskaa nykyään
Tusinarallatuksia, autotuneulinaa, lyriikat tyylin mukanokkelaa ja syvällistä tyyliin ala-asteen ainekirjoitukset. Nykyään kun se ulina alkaa, jos vain mahdollista vaihtuu kanava ja musiikki välittömästi.
Olen toki avoin sille ehdotukselle, että hyvää musiikkia löytyy ns. valtavirran ulkopuolelta mitä meille pusketaan. Mutta tuo radiossa soiva ja spotifyssa mainostettu musiikki aivan järkyttävää paskaa.
Kommentit (107)
Nää samat suomiartistit on sitten kaikilla festareilla. Vaikuttaa joukkupsykoosilta.
Riippuu artistista. Osa on hirveää kuraa, osa hyvää. Festareille jos menee, niin osan keikoista pystyy kuuntelemaan tosi hyvin, osa on taas aivan kuuntelukelvotonta.
Mun jees-osastoon menee mm. Vesterinen yhtyeineen, Apulanta, Mokoma, Behm, Erika Vikman, Arttu Wiskari, Anssi Kela, Haloo Helsinki, Ellinoora, Samuli Putro ym.
Ei missään tapauksessa -osastoon taas menee Shrty, Ahti, Stamina, Etta, Sexmane, Sara Siipola, Evil Stöö, AverageKidLuke, Benjamin, Ege Zulu ym.
Siihen aikaan kun minä olin nuori, ei ollunna hupheppiä ja hiphappia. Oli muun muassa tämä kappale, joka on aikamoinen huumoripläjäys. Sanat ja sävel ovat hurjassa ristiriidassa.:)
Ihmisen (nuorison) henkisen rappion voi huomata parhaiten juuri populäärimusiikista.
Sen laatu kohosi noin vuoteen 2005 saakka ja kääntyi sitten laskuun. Pudotus alkoi jyrkentyä noin 2010 johtaen syöksykierteeseen 2015. Törmäys tapahtui 2020 eikä ketään selvinnyt.
Nyt odotellaan että tekoäly jatkaa siiitä mihin vuonna 2005 jäätiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen (nuorison) henkisen rappion voi huomata parhaiten juuri populäärimusiikista.
Sen laatu kohosi noin vuoteen 2005 saakka ja kääntyi sitten laskuun. Pudotus alkoi jyrkentyä noin 2010 johtaen syöksykierteeseen 2015. Törmäys tapahtui 2020 eikä ketään selvinnyt.
Nyt odotellaan että tekoäly jatkaa siiitä mihin vuonna 2005 jäätiin.
Milleniaalien syytä siis.
Tuo ala-asteen ainekirjoituksen syvällisyys on naulan kantaan. Hirveätä sontaa lyriikat. Ja laulutaito tiessään.
Laskua on ollut kyllä koko vuosituhat.
Nykyään ihmiset haluavat olla tähtiä, eivät artisteja. Ja se näkyy.
monet ihannoi esim 70-luvun iskelmää. muistan tuon ajan. suurin osa musiikista oli silloinkin roskaa. kukaan ei vaan muista niitä p-kappaleita enää.
Suomalainen musiikki on aina ollut ankeaa höttöä.
Ylipäänsä musiikki on hirveää metelöintiä. Mitä vikaa on hiljaisuudessa?
Kansan pääosa ei pidä musiikkia edes tärkeänä. Mm.
-maailmanluokan musiikkistudio maahamme tuli vasta 1980-luvun alussa
-suomalaisten elokuvien äänityöskentely on huonointa koko maailmassa, keskimäärin. Varmasti jokainen katsoja tuntee tilanteen, jossa kotimaisesta elokuvasta ei tahdo saada puheesta selkoa. Tämä johtuu eniten äänen tallennuksen ja käsittelyn heikosta osaamisesta
Kansan musiikkimaku on joko olematon tai vanhanaikainen.
-yhtäältä musiikillisesti Dingoa erikoisempi ei täällä menesty yhtään, vain marginaaliryhmissä
-toisaalta paljon on myös heitä Suomessa, jotka tuuttaavat vain musiikkia vaikka NRJ-radiosta eivätkä vaadi mitään mestarillista tai edes huolella tehtyä musiikkia kotimaisilta artisteilta
Olen samaa mieltä. Ja nekin, joista joskus tykkäsin on menneet Vain Elämään ym vinkumaan ja mulla on lopahti kiinnostus.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä musiikki on hirveää metelöintiä. Mitä vikaa on hiljaisuudessa?
Hiljaisuus on ykkönen, mutta oletko aivan varma, että kaikki musiikki on "hirveää metelöintiä"?
Kaija Saariaho oli suuri menetys Suomen musiikkielämälle.
Viime vuosina yhä useampi kappale on ollut sellainen, että sen soidessa menee radio kiinni. Sitä ei viitsi edes taustalla soittaa. Ihannoidaan kaikkea nykypackaa entisiä surkeammilla melodioilla ja sanoituksilla.
Asiaa pahentaa populaarimusiikissa, että suomalaiset musiikkipiirit ovat erittäin pienet, joissa karsitaan kaikki erilaisempi musiikki, koska myyntionnistuminen on selvästi tärkein. Suomen musiikkimarkkina on niin bisnesvetoista, että se ei ota riskejä tuotteiden kanssa. Tämä kehitys on kärjistynyt tällä vuosituhannella. Aiemmin musiikkitaiteilijoiden autonomia oli isompi.
Vain pienjulkaisu voi tuoda jotain uutta pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Eniten v-tuttaa se trendi sanoa s-kirjain "sh".
Tuo vaikuttaa olevan nykyään levytyssopimuksen ehto naisartisteille. Myös hyvin ohut ääni ja puuromainen ääntäminen ovat suosiossa.
Vanhahkona, jonkin verran musiikkiorientoituneena kuuntelijana koen että sitä tasapaksua, falskia metritavaraa on kyllä ollut about aina, kuten myös sitä parempaa osastoa.
Oot ainoo, yleensä kaikki kuuntelee, mutta monet esittää, ettei pidä, vaikka kuitenkin pitää.