Ihana rakkaustarina! Pia ja Juhani löysivät toisensa "kypsässä" iässä!

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki lääkitystä vaativat sairaudet olisivat minulle ainakin punainen vaate. Haluan kumppanin, joka huolehtii terveydestään, enkä mitään hoidettavaa potilasta.

Ootko 15v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki lääkitystä vaativat sairaudet olisivat minulle ainakin punainen vaate. Haluan kumppanin, joka huolehtii terveydestään, enkä mitään hoidettavaa potilasta.

Ootko 15v?

Olen 57v. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai olla tuomitsemassa iäkkäiden ihmisten seurustelua tai yhdessäoloa yleensä. Onhan hyvä, että on seuraa ja turvaa. Mutta tässä jutussa kai tuo suhteen alku ja nopea eteneminen aiheuttaa keskustelua. 

 Vain moukat ällistelee...se heille suotakoon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki lääkitystä vaativat sairaudet olisivat minulle ainakin punainen vaate. Haluan kumppanin, joka huolehtii terveydestään, enkä mitään hoidettavaa potilasta.

Ootko 15v?

Olen 57v. 

Muista kertoa potentiaaliselle kumppanille, että jos tämä sairastuu, suhde päättyy siihen paikkaan. Sama toki toisin päin, jos itse sairastut, elät loppuelämäsi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten te kuvittelette, että he olisivat "tyytyneet" ensimmäiseen, johon saivat kontaktin? Heillä vain kävi niin älyttömän hyvä tuuri, että ekalla kerralla tärppäsi. Ja ovat kunnollisia, tavallisia kansalaisia muutenkin. Taidatte nuoret palstalaiset vaan olla kateellisia kun ikäihmiset onnistuvat asioissa, joissa teillä on vaikeuksia. 

Juuri näin. Tyytymättömiä akkoja palsta täynnä. Yksin, ei lapsia eikä puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi mietityttämään tuosta lehtiartikkelista maininta, että tuolla rouvalla on "lukuisia" pitkäaikaissairauksia. Kysehän oli vasta 66-vuotiaasta henkilöstä, joilla suurimmalla osalla ei vielä ole lääkintää vaativia sairauksia. Joten ison riskin mies tuossa ottaa, ettei vaan ihan heti uudelleen jäisi leskeksi.

Ennen vanhaan tosiaan oli jo kuusikymppisilläkin valtava lääkearsenaali, mutta nykyinen terveydenhuolto ja ennaltaehkäisy on vaikuttanut siihen, että ihmiset ovat pidempään terveemiä ja toimintakykyisiä. Harvalla alle 70-vuotiaalla tänä päivänä on mitään pitkäaikaissairauksia. 

Kuten astmaa, diabetesta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, atopiaa, verenpainetta, ibs:ää, reumaa... Onpa tosi harvinaista.

Joo, mulla oli jo

Mulla myös, ensimmäinen dg 2-,  toinen 26- ja kolmas 32-vuotiaana. Sen jälkeen ei ole uusia tullut, ja koska kyse on autoimmuuneista, länsimainen lääketiede osaa kertoa, että hika on t-imusoluissa ja helpottaa iän myötä. Hoikka olen nyt 46-vuotiaanakin. Rakas puoliso ei onneksi aikanaan kavahtanut naisen sairautta, yhdessä on taivallettu nyt 20 v ja hänkin saanut pari sukunsa sairautta tänä aikana. Me valittiin geenimme huonosti. 🤷🏻 Mä en kyllä ihan aidosti edes sopisi yhteen perusperusterveen kanssa, ajatellaan niin monista asioista ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten te kuvittelette, että he olisivat "tyytyneet" ensimmäiseen, johon saivat kontaktin? Heillä vain kävi niin älyttömän hyvä tuuri, että ekalla kerralla tärppäsi. Ja ovat kunnollisia, tavallisia kansalaisia muutenkin. Taidatte nuoret palstalaiset vaan olla kateellisia kun ikäihmiset onnistuvat asioissa, joissa teillä on vaikeuksia. 

Juuri näin. Tyytymättömiä akkoja palsta täynnä. Yksin, ei lapsia eikä puolisoa.

Lapsia en halua. Kumppani olisi ollut kiva, mutta kuten nämäkin kommentit taas osoittavat, turha edes haaveilla näin jo nuorena sairastuneena. Vaikka olen tyytymätön omaan elämääni, noin yleisesti ottaen musta on kuitenkin ihana lukea/kuulla, että toisilla menee hyvin ja on onnistanut. Tässä kyseisessä tarinassa kieltämättä tökkäsi tuo, että toisen puolison kuolemasta vain muutama kuukausi ja toinen vielä naimisissa, mutta omapa on moraalinsa.

Kampaajani, nyt jo eläkkeellä seurusteli lähellä eläkekäänsä ja vierailivat toistensa luona. Hän huvittuneena kertoi kuinka  hän tai mies kaivoivat vuorotellen pillepurkkinsa esiin niin oli aikamoinen rivistö. Mietin, että sopivat varmaan hyvin yhteen, voivat ainakin keskustella sairauksistaan ja lääkkeistään. 

Paremmin sopivat yhteen kaksi ihmistä kremppoineen tai kaksi perustervettä. Itse eläkkeellä perusterveenä tällä hetkellä en kovin paljon jaksaisi niistä keskustella. Jos puheenaiheet kovin toisella pyörisivät niissä aiheissa. Varmaan eri asia sitten, kun itselläkin pillepurkit tanassa. Nyt ei ole mitään jatkuvaa lääkitystä. 

"Ei ole kaikki nuoria kirjoittajia, minäkään. Itsellä on vaikeus kun ei vaan yhtään kolahda kukaan mies. No, ei tuossa ainakaan tullut ilmi, että kovin montaa muuta olisi ehtineet kokeilla. Tuurista ei kyse vaan siitä, että ensimmäiseen tarrasivat."

Voi hyvänen aika sentään! Onko olemassa jokin universaali tai luonnonlaki, joka määrää/edellyttää, että on treffattava/tapailtava/seurusteltava niitä epäsopivia/vääriä tietty määrä, jotta voi sitten löytyä se sopiva ja oikea, jonka kanssa voi sitten alkaa olemaan yhdessä?

Minä olin ollut yli kymmenen vuotta sinkkuna, kun törmäsin elämäni rakkauteen yllättäen. Olisiko meidän pitänyt sopia kenties yhdessä, että tapaillaan nyt ainakin muutama kuukausi muodon vuoksi muita, ettei kukaan vain ajattele, että olemme epätoivoissamme tarrautuneet ensimmäiseen, joka huolii. :D

Vierailija kirjoitti:

Jäi mietityttämään tuosta lehtiartikkelista maininta, että tuolla rouvalla on "lukuisia" pitkäaikaissairauksia. Kysehän oli vasta 66-vuotiaasta henkilöstä, joilla suurimmalla osalla ei vielä ole lääkintää vaativia sairauksia. Joten ison riskin mies tuossa ottaa, ettei vaan ihan heti uudelleen jäisi leskeksi.

Jotkut ihmiset uskaltavat elää, jotkut seuraavat elämää sivusta jopa koko hengissä olemisensa ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaa lohdullisesti myös minua, että rakkaus saattaa löytyä yllättäin myös tällä iällä. Ehkä se löytyy vielä jotenkin, vaikken deittipalstoilla olekaan. Olen kuitenkin henkeen ja vereen parisuhdeihminen, vaikka  vastentahtoisesti ollut yksin jo kymmenen vuotta. Kotoilisin mieluummin jonkun kanssa yhdessä, ja vielä mieluummin laajentaisin harrastusvalikoimaa.

Laajenna tai vaihda jo nyt harrastusvalikoimaasi sellaiseksi että kohtaat kiinnostavia ihmisiä. 

Jotenkin ei jaksa innostua, kun joka paikkaan pitäisi mennä yksin. Ystäväni ovat kaikki enemmän ja vähemmän vaivaisia, joten viettävät niistä syistä samanlaista passiivista elämää. Harvakseltaan tapaamme. Juuri ennen koronaa innostuin uudestaan tanssimisesta, mutta sekin tyrehtyi sitten siihen. Olen itse miettinyt estrogenivajauksen vaikutusta yleiseen innottomuuteen, mutta rintasyövän sairastaneena en voi hormonihoitoa kokeilla. Jatkan siis kärvistelyä, mutta iloitsen kun toiset löytävät kumppanin. Kiitos sinulle rohkaisusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo vasta kuopattu ja jo tuli kiire deitti palvelusta etsiä itselle uusi kodinhoitaja. Tais lyödä ankea todellisuus päin kasvoja kun enää ei tyhjästä ilmestynyt puhtaita kalsareita kaappiin tai ruokaa lautaselle. Ei ole hyvä olla yksin ihmisen ei 🤣🤣🤣

Noh, onnea heille kun löysivät toisensa ja ilmeisesti viihtyvät yhdessä. Muuhan ei oikeastaan kenelläkään kuulu. 

Jos olisi jaksanut odottaa hetken olisi voinut saada jonkun kiinteän parikymppisen kodinhengettäreksi.

Tuolla naamallako? I don't think so.

Minun mielestäni se ei ole naamasta kiinni, vaan kaikkia ei kiinnosta nuoret ja timmit. Tuon ikäiselle parikymppinen on pentu vielä, eivätkä instababet kenties edusta omaa arvomaailmaa. Minä itse rouvan ikätoverina haluaisin itselleni mieluusti oman ikäiseni kumppanin, tai korkeintaan viitisen vuotta nuoremman. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmänhän sitä vanhempana tarvitsee kumppania kuin nuorena. Nuorempana on opiskelut, työkuviot ym. Ei ole aikaa ihmissuhteille. 

siinä on prioriteetit kohdillaan. Se selittääkin miksi monella miehellä on nuori nainen eikä vanhaa.

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole kaikki nuoria kirjoittajia, minäkään. Itsellä on vaikeus kun ei vaan yhtään kolahda kukaan mies. No, ei tuossa ainakaan tullut ilmi, että kovin montaa muuta olisi ehtineet kokeilla. Tuurista ei kyse vaan siitä, että ensimmäiseen tarrasivat."

 

Voi hyvänen aika sentään! Onko olemassa jokin universaali tai luonnonlaki, joka määrää/edellyttää, että on treffattava/tapailtava/seurusteltava niitä epäsopivia/vääriä tietty määrä, jotta voi sitten löytyä se sopiva ja oikea, jonka kanssa voi sitten alkaa olemaan yhdessä?

Minä olin ollut yli kymmenen vuotta sinkkuna, kun törmäsin elämäni rakkauteen yllättäen. Olisiko meidän pitänyt sopia kenties yhdessä, että tapaillaan nyt ainakin muutama kuukausi muodon vuoksi muita, ettei kukaan vain ajattele, että olemme epätoivoissamme tarrautuneet ensimmäiseen, joka huolii. :D

 

 

Viis siitä, mitä muut ajattelevat. Mutta ihan omaksi parhaaksi olisi hyvä ensin edes hiukan tutustua ennen sitoutumista. Mitä innokkaammin tai epätoivoisemmin haluaa parisuhdetta sitä helpommin nopeasti eteneminen usein tapahtuu. Itse ainakin haluan ensin varmistua, että elämäni ei ainakaan vaikeudu tai tule stressiä uuden kumppanin myötä. Parisuhteen pitää tuoda jotain lisäarvoa elämääni, en puhu nyt rahasta. En hae kumppania yksinäisyyteen tai tyhjyyteen tms. En siis tapaile "muodon vuoksi" muiden takia muutamaa kuukautta vaan ihan oman itseni ja oman hyvässä mallissa olevan vuoksi. Myös en halua toiselle pettymystä jos olisin kovin innokas alussa, jopa asuisimme yhdessä, ja sitten joutuisinkin sanomaan, että emme ole oikein sopivat. Molemmille on helpompaa ja parempaa  hitaampi eteneminen. Ei universaali luonnonlaki vaan ehkä sitten elämänkokemuskin painaa. 

Miten voi tietää heti, että kyseessä on elämänrakkaus? Vaikka siltä tuntuisikin. Jos ei yhtään tunne toista ja tiedä taustoja. Esimerkiksi käsittelemätön ero tai riitaisat välit exään (tai liian läheiset) on minulle punainen vaate. Nehän tulevat esiin vasta pikkuhiljaa. Rakkaus ei riitä jos on liikaa haittaavia asioita. 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Tyytymättömiä akkoja palsta täynnä. Yksin, ei lapsia eikä puolisoa.

Ha ha! 😃

On lapsi ja puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaa lohdullisesti myös minua, että rakkaus saattaa löytyä yllättäin myös tällä iällä. Ehkä se löytyy vielä jotenkin, vaikken deittipalstoilla olekaan. Olen kuitenkin henkeen ja vereen parisuhdeihminen, vaikka  vastentahtoisesti ollut yksin jo kymmenen vuotta. Kotoilisin mieluummin jonkun kanssa yhdessä, ja vielä mieluummin laajentaisin harrastusvalikoimaa.

Tee itsellesi Tinder-profiili ja ala deittailemaan. Olen N50 ja löysin keväällä Tinderistä aivan ihanan ja kiltin ikäiseni miehen. Niin kunnollinen mies kuin olla ja voi ja olemme hirmu onnellisia.

 

Ei se Tinder ole pelkkää kauhitreffiä. Pitää vain rajata todella tarkasti ne kenen kanssa on valmis treffeille. Minun mies oli viides treffimies kenet tapasin ja aika heti tiesin, että nyt on samalla luonteella varustettu mies.

Kiitos ehdotuksesta, ja kiva että sinua onnisti. Olen sen verran deittipalstoja kokeillut kahteen otteeseen takavuosina, että se keino menetti viehätyksensä. Etsin kumppania lähistöltä, jotta yhteinen harrastaminen ja toisiimme tutustuminen olisivat helposti järjestettäviä. Tapasinkin muutaman, jotka olivat heti samana iltana halukkaita tulemaan sänkyyn, mutta kun sanoin haluavani vähän ensin tutustua paremmin, mielenkiinto loppui siihen. Harmi sinänsä, koska olisin enemmän kuin mielelläni ottanut vakituisen sänkypartnerin.

Mitä minulle tuli mieleen?  Kolmas liitto kummallakin, ja hätä kummallakin.  Toiselta vaimo kuollut, uutta putkeen, toinen malta ees eropäätöstä saada.  Omahan on asiansa,  66,- vuotiaana oon jäänyt leskeksi,yksi hyvä pitkä liitto riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Ei kai olla tuomitsemassa iäkkäiden ihmisten seurustelua tai yhdessäoloa yleensä. Onhan hyvä, että on seuraa ja turvaa. Mutta tässä jutussa kai tuo suhteen alku ja nopea eteneminen aiheuttaa keskustelua.'

 'Vain moukat ällistelee...se heille suotakoon...'

Minulta ei negoja senioriparille.

Onnea vaan ja lykkyä tykö.

Noinkin vaatimaton ulkonäkö 

molemmilla, ja silti rakkaus roihahti.

Hyvä esimerkki ulkonäkökeskeisille

aidosta ärrän voimasta.

Vierailija kirjoitti:

'Kampaajani, nyt jo eläkkeellä seurusteli lähellä eläkekäänsä ja vierailivat toistensa luona. Hän huvittuneena kertoi kuinka  hän tai mies kaivoivat vuorotellen pillepurkkinsa esiin niin oli aikamoinen rivistö. Mietin, että sopivat varmaan hyvin yhteen, voivat ainakin keskustella sairauksistaan ja lääkkeistään. 

Paremmin sopivat yhteen kaksi ihmistä kremppoineen tai kaksi perustervettä. Itse eläkkeellä perusterveenä tällä hetkellä en kovin paljon jaksaisi niistä keskustella. Jos puheenaiheet kovin toisella pyörisivät niissä aiheissa. Varmaan eri asia sitten, kun itselläkin pillepurkit tanassa. Nyt ei ole mitään jatkuvaa lääkitystä. '

 

Ei minulta. 

Ulkonäkökeskeinen ei tarvitse olla, mutta esimerkiksi miehellä on jotain patteja naamassa ja naisella näkyvä luomi. Nykyään tuollaiset saa helposti leikattua. Nainen myös sanoi, että häneltä puuttuu hampaita. Nykyään tämäkin on helposti korjattavissa. Nämä ovat ihan yleisiä seikkoja joihin ulkopuoliset kiinnittävät huomiota ja usein myös asianosaiset itse haluavat ne hoitaa pois kun ne haittaavat itseäänkin.