Lue keskustelun säännöt.
Pystyttekö jatkamaan kaveruutta rikastuneiden
25.07.2025 |
kavereidenne tai tuttavien kanssa? Itse en pysty. Masentavaa kun kaikessa tulee esiin se, että on köyhin. Ei hienoa asuntoa, ei autoa, ei matkoja, ei mökkiä, ei venettä jne. Ei hienoja harrastuksia ja ruokakin halpaa broileria ja perunaa ja maitoa lidlistä vuodesta toiseen. Toisaalta ei näiden rikastuneiden kanssa mitään yhteistä juteltavaakaan olisi enää. Mutta onhan se tavallaan apeaa, että menettää kavereita rahan takia.
Kommentit (25)
Mun kaveri on rikastunut, mutta ei meidän jutut ole mitenkään muuttuneet. Ei me puhuta hänen rikkauksistaan vaan niistä samoista vanhoista asioista miten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pienituloisen yksinhuoltajan lapsi, jolla oli aina kaveripiirin pienin viikkoraha. Se opetti minut nuukaksi, säästäväiseksi ja sijoitusorientoituneeksi. Nyt olen varmaan kaveripiirini toiseksi varakkain.
Ei tuo ole ystävyyssuhteisiimme vaikuttanut. Vasta olin etelässä sairaseläkkeelle joutuneen kaverini kanssa. Kun sillä ei ollut muuten varaa lähteä, maksoin hänenkin matkansa, että lähti seuraksi ja hauskaa oli.
Mieti tarkkaan MIKSI he ovat rikastuneet? Älä sepitä mitään "itsesi eduksi" olevaa soopaa kuten puolison läheiset tekivät.
Sepittävät itselleen ja muille omaaepäonnistumisen kokemustaan seuraavilla keksityillä fraaseilla:
- on saanut suhteilla töitä (loi niitä suhteita itse ja siellä töissä sekä opinnoissa, ei ne olleet mitään valmiita)
- on päässyt helpolla (opiskeli aktiivisesti työn ohessa jotta pääsi ammattikoulua ylemmäs)
Kaiken eteen hän on nähnyt vaivaa ja aikaa- mikään ei ole tullut yhdessä yössä lottovoiton tavoin vaan on vaatinut ponnisteluita jotta on pikkuhiljaa päässyt etenemään elämässä. Osa hänen entisistä koulukavereistaankin on tyytynyt siihen ensimmäiseen ammattitutkintoonsa ja elää duunariammtissa huonolla palkalla. Osa on tyytyväisiä ja osa valittaa kuinka "muilla on helpompaa".
Omien valintojen seurauksia pitää pystyä katsomaan realistisesti.
Sinkuilla elämä ei ehkä eriydy yhtä paljon kuin perheellisillä. Kun perheellinen rikastuu, asuinalue ja asunto vaihtuu parempaan, auto vaihtuu uudempaan ja hienompaan ja useampaan, hankitaan huvila tai vene tai molemmat, matkoja tulee enemmän ja harrastukset muuttuvat lenkkeilystä golfiin tai purjehdukseen. Miten ystävyys voi säilyä, jos ei ole mitään yhdistäviä asioita enää?
Vierailija kirjoitti:
Sinkuilla elämä ei ehkä eriydy yhtä paljon kuin perheellisillä. Kun perheellinen rikastuu, asuinalue ja asunto vaihtuu parempaan, auto vaihtuu uudempaan ja hienompaan ja useampaan, hankitaan huvila tai vene tai molemmat, matkoja tulee enemmän ja harrastukset muuttuvat lenkkeilystä golfiin tai purjehdukseen. Miten ystävyys voi säilyä, jos ei ole mitään yhdistäviä asioita enää?
No kyllä minä käyn kaikkien ystävieni kanssa elokuvissa, terassilla, kävelyllä, uimassa, kuntosalilla ja grillaamassa- ei siinä kenenkään palkkanauhoja kysellä.
Golfaus ja purjehdus eivät ole kaikkien unelmia ja suurin osa harrastuksista soveltuu pienituloisemmallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oltiin kaksikymppisiä, kaveri retosteli kuinka hyvin tienasi duunarihommissaan kun teki ylitöitä ja pyhiä ja kaikki lisät ym maksettiin. Itse tein töitä alle tessin palkalla ja ilman lisiä, koska en uskaltanut avata suutani työpaikalla.
Meni kymmenen vuotta, kaverin hyväpalkkainen työpaikka sulki ovensa ja kaveri rupesi yrittäjäksi, laskuttaen ihan liian vähän aikaansaadakseen kannattavaa liiketoimintaa. Ei se kauaa kestänyt, lopetti firmansa.
Itse opiskelin korkeakoulussa tuolloin, vähällä rahalla.
Sitten kaveri voitti nettiarvassa sata tonnia. Meni ehkä reilu vuosi kun tuo raha oli rällätty viinaan, naisiin ja lainailtu kavereille jotka eivät koskaan maksaneet takaisin.
Tuolloin olin jo valmistunut, päässyt hyväpalkkaiseen työhön, ostanut pariin kertaan asunnon, myynyt voitolla, säästänyt.
Nykyään kaveri on edelleen pienipalkkaisessa työssä ja lainailee multa toisinaan kymppejä että saa bensaa että pääsee töihin.
Mulla menee taloudellisesti ihan ok, tulot on hyvät ja varallisuuttakin kertynyt.
Taloustilanteiden vaihtelusta huolimatta olemme edelleen kavereita.
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kivaa olla se esiteini, jonka kaverin vanhemmat rikastui ja kaverilla oli kohta kaikki aina hienompaa. Hieno uusi pyörä, aina uusia vaatteita, rahaa ostaa välipaloja kaupasta. En halunnut olla sellaisen kaveri, kun piti aina hävetä sitä, ettei itse voinut ostaa edes jäätelöä kaupasta. Iän myötä nuo erot vaan lisääntyy, tulee mopot, autot, matkat jne. Sille rikkaalle siis.
Sama se on parisuhteissa. Samassa taloudellisessa tilanteessa olevan kanssa on eniten yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama se on parisuhteissa. Samassa taloudellisessa tilanteessa olevan kanssa on eniten yhteistä.
Minusta kyse on enemmän arvoista kuin varallisuudesta. Minulla oli tavatessamme vain velkainen lähiöyksiö ja vaimolla isänsä ansiosta rahaa enemmän kuin ikinä tarvitsi. Me olemme kuitenkin molemmat nuukia ja säästäväisiä. Meillä on samanlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita.
Pystyn ja kohtelen heitä tasavertaisinani. Sen sijaan olen saanut hämmästyä, miten tuttavapiirissä on alettu nuolemaan joukolla rikastuneet per settä. Tuota en voi käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi aika samat lähtökohdat, iän myötä eroa tulee. Paradoksaalisesti käy niin, että ne, joille on tärkeää käyttää näkyvästi aika paljon rahaa, ovat keski-iässä köyhempiä kuin säästäväiset ja vaatimattomammat ystävänsä.
Jos nimittäin jo nuorena haluaa hienon auton, hulppean kämpän sekä päheitä matkoja, niin siihen ne isotkin tulot katoavat. Sillä välin se säästäväisempi ihan samoista tuloista maksaa asuntolainan pois ja pistää sijoitukset alulle.
Sitten onkin hankala hetki, kun se leveämpään elämään tottunut on jo pitkään ajatellut olevansa paljon vauraampi kuin vaatimaton ystävänsä, mutta ystävällä alkaakin selvästi olla parempi elintaso. Kun lainat on maksettu ja sijoitukset tuottavat, onkin varaa asioihin, mihin ei nuorena halunnut laittaa rahojaan. Se voi aiheuttaa epäreiluuden tunnetta ja ihan rehellistä kateutta.
Ei mulla ole mitään sanottavaa, kun yhdet puhuu annoksistaan Michelin ravintoloissa tai kokemuksistaan Saaristomerellä tai remontoimisesta. Mieluummin vietän aikani yksin ja luen tai liikun tai leivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riippuu miten tuovat esille sen. emme mekään killinkejä saadessamme menneet kiljumaan sitä steissille.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi aika samat lähtökohdat, iän myötä eroa tulee. Paradoksaalisesti käy niin, että ne, joille on tärkeää käyttää näkyvästi aika paljon rahaa, ovat keski-iässä köyhempiä kuin säästäväiset ja vaatimattomammat ystävänsä.
Jos nimittäin jo nuorena haluaa hienon auton, hulppean kämpän sekä päheitä matkoja, niin siihen ne isotkin tulot katoavat. Sillä välin se säästäväisempi ihan samoista tuloista maksaa asuntolainan pois ja pistää sijoitukset alulle.
Sitten onkin hankala hetki, kun se leveämpään elämään tottunut on jo pitkään ajatellut olevansa paljon vauraampi kuin vaatimaton ystävänsä, mutta ystävällä alkaakin selvästi olla parempi elintaso. Kun lainat on maksettu ja sijoitukset tuottavat, onkin varaa asioihin, mihin ei nuorena halunnut laittaa rahojaan. Se voi aiheuttaa epäreiluuden tunnetta ja ihan rehellistä kateutta.
Nyt puhuttiin kaiketi rikastuneista. Käsittääkseni rikas on miljonääri.
Aivan hyvin pystyn, tosin meitä ei yhdistä raha/varallisuus vaan keskustellaan aina mielenkiintoista asioista ja pidetään toisistamme ihmisinä. Meillä 3 naisen ystävyys, joista 2 huomattavasti varakkaampia ja itse asutaan vuokralla eikä varallisuutta, mutta silti pystyn vuorollani kutsumaan heidät meille ja tarjoamaan hyvää ruokaa ja juomaa. Ei mitään ongelmaa. Ollaan tutustuttu kun lapset olivat samassa päiväkodissa ja nyt kaikki lapset aikuisia, mutta äidit niin hyviä tyyppejä että aina kiva nähdä.
Kaveria ei kannata kadehtia eikä itseä häpeillä.
Rikkaat kaverit ei ole ajatelleet minun köyhyydestä ihmeempiä, eikä sitten vähävaraisiin kavereihin ole mennyt välit poikki kun itsellä alkanut olla pätäkkää.
Mutta ystävyys on mennyt poikki, kun joku kaveri on yhtäkkiä rikastunut ja mennyt pissa päähän ja alkanut leikkiä uusrikasta parempaa ihmistä. Sitä ei jaksa kyllä kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama se on parisuhteissa. Samassa taloudellisessa tilanteessa olevan kanssa on eniten yhteistä.
Minä juttu tämä on, että parisuhteessa olevilla pitäisi aina olla kauheasti yhteistä?
Mä olen ollut puolisoni kanssa kohta 25 vuotta, rakkaudesta, se on meille yhteistä. Muutoin olemme hyvinkin erilaisia monessa asiassa.
Ei rikkaat halua olla köyhien kavereita.
Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Yleensä rikastuneet ovat jo lähtökohdiltaan olleet paremmassa asemassa. Pystyvät hieman sijoittamaan perintörahaa ja se poikii lisää rahaa. Ovat opiskelleet aloja, joilla palkkakehitys on hyvä.