Onko muilla ollut huonoja psykoterapiakokemuksia?

"Kun kirjoitin psykoterapiasta tietokirjaa Mitä terapiassa tapahtuu? (Nemo, 2023), kuulin paljon tarinoita hyvistä ja onnistuneista terapioista, mutta noin 30 haastattelemastani henkilöstä yllättävän moni oli kohdannut myös outoja psykoterapeutteja.

Eräs terapeutti oli antanut erikoisen vaikutelman muun muassa kieltämällä heti kättelyssä kahvinjuonnin. Toinen oli soitellut ensikäynnin jälkeen perään ja yritti laskuttaa ylimääräistä, kun asiakas päätti jatkaa terapeutin etsintää.

Molemmat olivat muodollisesti päteviä psykoterapeutteja. Vaikka haastattelemani henkilöt eivät päätyneet heille pitkään terapiaan, luultavasti moni muu päätyi. Ehkä he saivat apua, ehkä eivät.

Kirjaa tehdessäni sain yllätyksekseni selville, että Suomessa ei kerätä tietoa esimerkiksi Kelan tukemien psykoterapioiden onnistumisesta. Mihinkään ei kerry tietoa edes siitä, jos asiakkaat yleisesti vaihtavat pois jonkun terapeutin vastaanotolta. Jos räikeitä laiminlyöntejä ei satu, taitamaton tai vuorovaikutustyyliltään haitallinen psykoterapeutti voi luultavasti jatkaa uraansa vuosikymmeniä.

Mikään taho ei seuraa sitä, kuinka moni pettyy terapiaansa, kokee terapiasta haittaa tai selviytyy sen turvin vain hetken. Terapia-asiakkaita haastatellessani minua yllätti se, kuinka moni oli joutunut käymään elämänsä aikana useamman psykoterapiajakson.

Nykyisellään järjestelmä nähdäkseni suojaa paremmin psykoterapeutin oikeutta harjoittaa ammattiaan kuin asiakkaan oikeutta hyvään terapiaan. Psykoterapeuttien toimintaa valvoo Valvira, ja asiakkaat voivat valittaa psykoterapeuteista Aluehallintovirastoon. Haastattelemistani henkilöistä kukaan ei ollut valittanut. Useampi oli käynyt vuosien tehottoman terapian.

Miksi valitus jää tekemättä? Usein todennäköisesti siksi, että asiakas on haavoittuvassa asemassa, eikä jaksa. Läheskään aina asiakas ei myöskään ole varma siitä, oliko terapeutin käytös epäasiallista tai terapiaan kuulumatonta. Hänelle ehkä jäi vain outo tunne. Sellaisesta ei oikein voi valittaa.

Todennäköisesti viranomaisten tietoon päätyvät vain räikeimmät tapaukset, kuten terapeuttien vakavat päihdeongelmat tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Psykoterapia on kuitenkin sen luonteista hoitoa, että myös paljon lievemmillä terapiasuhteen ongelmilla on väliä.

Todennäköisesti terapia-asiakkaat myös syyttävät itseään liikaa siitä, jos he eivät saa terapiasta toivomaansa hyötyä. Yleisesti puhutaan liian vähän siitä, että jos terapia ei toimi, syy voi olla myös terapeutissa. Terapeuttia saa vaihtaa, mutta se on oma prosessinsa. Vaihtaminen tuntuu asiakkaasta todennäköisesti hyvin työläältä, kun hän on vihdoin löytänyt vapaan terapeutin.

Kela-psykoterapeuttien joukosta pitäisi voida tunnistaa ne, joiden henkilökohtaiset ominaisuudet eivät anna riittäviä eväitä ammatissa toimimiseen.

Järjestelmä luottaa nyt liikaa psykoterapeuttien koulutusseulaan: vaatimuksiin pitkästä sote-alan taustakoulutuksesta, työkokemuksesta, oman psykoterapian käymisestä ja psykoterapeuttikoulutuksesta. Seula on kieltämättä tiukka, mutta tekemieni haastattelujen perusteella ei selvästikään aukoton."

https://terveystoimittajat.fi/huonot-psykoterapeutit-pitaisi-voida-tunn…

Ei ole yksikään psykologi kertonut mulle toisten potilaiden asioista. Erikoista olis.

Tutkimus: Psykoterapia haitallista huonossa terapiasuhteessa

huonossa terapiasuhteessa psykoterapiasta saattaa olla merkittävää haittaa.

Lähde:

Goldsmith LP, Lewis SW, Dunn G, Bentall RP. Psychological treatments for early psychosis can be beneficial or harmful, depending on the therapeutic alliance: an instrumental variable analysis. Psychol Med 2015;45:236573.

Kirjoittanut:

Tero Taiminen

psykiatrian dosentti, osastonylilääkäri

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/tutkimus-psykoterapia-haita…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi terapia on kyllä vaikea laji. Monesti hoitoon hakeutuu ihmisiä kenellä on isoja ongelmia jossain elämän alalla. Mutta eivät kuitenkaan pysty myöntämään että näin on. Jyyrisyiden etsiminen on mielettömän vaikeaa jos asiakas suojelee itseään eikä puhu totta. Tai ei kykene puhumaan oikein mitään.

Niin. Mutta henkilö maksaa aika paljon ammattilaiselle siitä, että tällä on taitoa kulkea niihin juurisyihin asiakkaan kanssa tietäen että itsensä suojelu on yksi mekanismi joka terapiaan tulevalla on. Ei terapeutti voi mennä sen taakse että hitsi kun tää mun työ on vaikea laji. Itse puhuin turhan terapeuttikuurin jälkeen kissalleni. Kissa auttoi paremmin. Mollia kiitollisena muistaen.

 

N

Eli voimmeko todeta että hyvin suuri osa terapiasta ei ole asiakkaalle tarpeellista, jos koulutuskin on näin harhaista? Terapeutti voi toki kertoa yleisesti, että asiakkaan  ajatukset eivät ole poikkeavia tai kummallisia. Mutta se että kertoilee että mulla oli asiakkaan yksi mies jolla oli tämä sama tilanne ja hänelle oli sitten käynyt niin ja näin ja sitten mä sanoin tällä tavalla ja tää henkilö sitten toimi niin ja liirum laarum ja hän sitten sanoi näin ja myöhemmin hänkin totesi näinjne jne. Tämä ei ole hyvä tapa, ja herättää epäluottamusta että kertooko terapeutti minustakin näitä asioita. Vai onko pointtisi että vaikka ihmiset kokeva tästä syystä turhaksi ja kiusalliseksi terapeuttikäynnit, niin vika on asiakkaissa, ei tässä juoruilumetodissa?

Epäpätevän terapeutin luona tuhlaa aikansa ja rahansa. Pahimmassa tapauksessa hoito voi aiheuttaa lisähämmennystä ja ahdistusta, sanoo Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen.

On tullut ajatus, että monet ihmiset ovat ajatelleet saavansa aika lyhyistä opinnoista ponnahduslaudan parempiin tuloihin. Terapia on vastuullista ja vaikeaa työtä. Hyvin harvasta taitaa olla siihen. Koulutus ei takaa mitään. 

Kun terapia tökkii

Kaikkiin psykoterapiasuhteisiin kuuluu hankalia tunteita ja hetkittäisiä kupruja, mutta ne ovat eri asia kuin hoidon haittavaikutukset tai epäonnistunut hoito. Kolme psykoterapiassa ollutta kertoo, mikä heidän terapiasuhteessaan meni pieleen ja mitä siitä seurasi.

Anna-Riitta Kässi, 38: Terapeuttini puhui minulle muista asiakkaistaan

 Tapaamiset eivät tuntuneet terapeuttisilta vaan rupattelutuokioilta. Terapeutti puhui paljon itsestään, esimerkiksi perheestään ja matkoistaan, ja kertoi, että kognitiivinen käyttäytymispsykoterapia on tyyliltään sellaista, että hän voi kertoa vähän avoimemmin.

Terapeutti ei missään vaiheessa kysynyt, puhuimmeko mielestäni oikeista asioista, emmekä asettaneet tavoitetta.

Kaikkein oudointa oli kuitenkin se, että hän kertoili asioita muista asiakkaistaan, kuten heidän ammateistaan ja diagnooseistaan. Minulle tuli olo, että tuo ei kuulu minulle.

Omiin sanomisiini tuli filtteri, kun mietin, että ehkä hän viittaa minuun muiden vastaanottoajalla.

Asiat, joiden vuoksi sinne menin, eivät juurikaan muuttuneet.

Oikeasti päätös lopettaa tuli siitä, kun terapeutti haukkui tunnetun kollegansa nimeltä.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009597827.html

Mitähän mieltä nämä asiakkaat ovat terepeuteista, Psykologeista ja psykiatrista. Jotka joutuvat esim vankeustuomion aikana pakotettuna käymään terapiassa?

Tai ne ketkä yrittävät antenni eläkkeelle mutteivät pääse?

Vierailija kirjoitti:

Kun terapia tökkii

Kaikkiin psykoterapiasuhteisiin kuuluu hankalia tunteita ja hetkittäisiä kupruja, mutta ne ovat eri asia kuin hoidon haittavaikutukset tai epäonnistunut hoito. Kolme psykoterapiassa ollutta kertoo, mikä heidän terapiasuhteessaan meni pieleen ja mitä siitä seurasi.

Anna-Riitta Kässi, 38: Terapeuttini puhui minulle muista asiakkaistaan

 Tapaamiset eivät tuntuneet terapeuttisilta vaan rupattelutuokioilta. Terapeutti puhui paljon itsestään, esimerkiksi perheestään ja matkoistaan, ja kertoi, että kognitiivinen käyttäytymispsykoterapia on tyyliltään sellaista, että hän voi kertoa vähän avoimemmin.

Terapeutti ei missään vaiheessa kysynyt, puhuimmeko mielestäni oikeista asioista, emmekä asettaneet tavoitetta.

Kaikkein oudointa oli kuitenkin se, että hän kertoili asioita muista asiakkaistaan, kuten heidän ammateistaan ja diagnooseistaan. Minulle tuli olo, että tuo ei kuulu minulle.

rofessori Suoma Saarni kertoo, että psykoterapian haitat on alitutkittu aihe. Eri tutkimuksien mukaan noin 315 prosenttia psykoterapiahoidossa olevista saa haittavaikutuksia.

Jos hoidosta ei esimerkiksi puolen vuoden jälkeen tunnu olleen hyötyä, Saarni kehottaa arvioimaan, jatketaanko samaa rataa vai vaihdetaanko työskentelytapaa tai terapeuttia.

Kyseessä voi olla huono henkilömatch, mutta myös osaamisen match. Terapeutti voi olla tosi taitava johonkin, mutta ei juuri sinulle, Saarni sanoo.

Aina terapiasta ei ole apua. Koska psykoterapia on hyvin voimallinen menetelmä, on myös mahdollista, että ihminen sairastuu terapiassa.

Terapeutti voi saada asiakkaan uskomaan vaikkapa, että häntä on hyväksikäytetty lapsena tai että hänellä on persoonallisuushäiriö, Suoma Saarni kuvailee.

Vierailija kirjoitti:

On tullut ajatus, että monet ihmiset ovat ajatelleet saavansa aika lyhyistä opinnoista ponnahduslaudan parempiin tuloihin. Terapia on vastuullista ja vaikeaa työtä. Hyvin harvasta taitaa olla siihen. Koulutus ei takaa mitään. 

Olen täysin sasamaa mieltä. Psykoterapeuttiopinnot ovat kuitenkin vain lyhyt täydennyskoulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun terapia tökkii

Kaikkiin psykoterapiasuhteisiin kuuluu hankalia tunteita ja hetkittäisiä kupruja, mutta ne ovat eri asia kuin hoidon haittavaikutukset tai epäonnistunut hoito. Kolme psykoterapiassa ollutta kertoo, mikä heidän terapiasuhteessaan meni pieleen ja mitä siitä seurasi.

Anna-Riitta Kässi, 38: Terapeuttini puhui minulle muista asiakkaistaan

 Tapaamiset eivät tuntuneet terapeuttisilta vaan rupattelutuokioilta. Terapeutti puhui paljon itsestään, esimerkiksi perheestään ja matkoistaan, ja kertoi, että kognitiivinen käyttäytymispsykoterapia on tyyliltään sellaista, että hän voi kertoa vähän avoimemmin.

Terapeutti ei missään vaiheessa kysynyt, puhuimmeko mielestäni oikeista asioista, emmekä asettaneet tavoitetta.

Kaikkein oudointa oli kuitenkin se, että hän kertoili asioita muista asiakkaistaan, kuten heidän ammateistaan ja diagnooseistaan.

315% on kyllä todella paljon 😂

Ylipäätään mielenterveyshoito (niin lääketieteellinen kuin psykososiaalinen) on tutkimusten mukaan melko heikkotehoista jopa lyhytkestoissa tutkimuksissa ja haittoja raportoidaan hyvin valikoivasti. Eräässä laajassa 102 meta-analyysia käsittävässä ja 650 514 potilasta sisältävässä tutkimuskatsauksessa (Leichsenring et al. 2022) arvioitiin psykoterapioiden ja lääkehoitojen vastetta suhteessa plaseboon tai tavanomaiseen hoitoon. SMT (standardized mean difference) oli lääkehoidolla ja psykoterapialla yhdessä keskimäärin 0,31 , eikä lääkehoidolla ja psykoterapialla ollut merkitsevää eroa suhteessa vasteeseen. Pienempi efektikoko oli yhteydessä pienempään vinouman riskiin ja vahvempaan näytön asteeseen. Myös psykoterapioita käsittelevissä tutkimuksissa vinouman riski oli suuri. Esimerkiksi kliinisen merkitsevyyden näkökulmasta SMD pitäisi olla masennuksen hoidon näkökulmasta 0,88 ja skitsofrenian hoidossa 0,78. Oireet toisin sanoen vähenevät suhteessa plaseboon tai verrokkihoitoon niin vähän, ettei sitä havaita ihmisen voinnissa, vaikka keskimäärin erot olisivatkin tilastollisesti merkitseviä eli johtuisivat muusta kuin sattumasta valitulla riskitasolla. Esimerkiksi lääkkeet on hyväksytty markkinoille kuitenkin lähinnä tilastollisen merkitsevyyden johdosta. Tämä yhdistettynä julkaisuharhaan ja tulosten vääristelyyn selittää sen, miksi lääketieteessä on valtavasti heikkotehoisia hoitomuotoja, joilla on hyvien tutkimuskatsausten mukaan olematon vaste hoidettavaan sairauteen. Tämä on erityisen korostunut psykiatriassa, joskin myös muualla lääketieteessä. Hoidosta puuttuu kokonaisvaltaisuus ja esimerkiksi ravitsemuksen osuus mielenterveysongelmissa on jäänyt täysin lapsipuolen asemaan, vaikka on ihan uskottavaa että hyvällä ravitsemuksella ja liikunnalla voitaisiin hoitaa ja ennaltaehkäistä tehokkaasti monia mielenterveysongelmia ja lisätä ihmisten resilienssiä vaikeissa elämäntilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti on huono, pitää vaihtaa terapeuttia.

Niin yritin. Sanoin terapeutille toistuvasti, että homma ei toimi ja haluan lopettaa terapian tai vaihtaa terapeuttia. Ei antanut, suuttui suorastaan ja painosti jatkamaan kanssaan. Lopulta ennen lopettamista kävin sitten toisella terapeutilla. Ensimmäinen huomasi sen laskutusjärjestelmästä (tekivät yrittäjinä saman firman alla töitä) ja raivostui siitä täysin, ilmoitti etten saa vaihtaa vaan on pakko jatkaa hänen kanssaan.

Olin melkoisen nuori ja alistuin sitten jonkin aikaa painostukseen kunnes sitten tosiaan vain jätin enää menemättä, kysymättä häneltä lupaa. Tuo oli sen jälkeen kun psykiatri oli huolestunut asiasta ja yrittänyt keskustella terapeutin kanssa mutta terapeutti kieltäytyi. Totesin, että hänellä ei ole puhtaat jauhot pussissa jos ei suostu edes keskustelemaan hoidosta vastaavan erikoislääkärin kan

Olisit vaan sanonut sille ettet enää tule etkä maksa. Ei sinun ole pakko ostaa palvelua mitä et halua.

Vierailija kirjoitti:

On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.

Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.

En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekaisin.

Ei pidä sokeasti luottaa noihin terapeutteihin. Toi sun kirjoitus kuulostaa ihan manipuloivalta, että ei minussa (terapeutissa) ole mitään vikaa vaan sinun päässä! Masentunut ei ole hullu ja jos hänen mielestään apu ei toimi niin sitten se ei toimi.

On kyllä hankala jos on oikeasti vaikka masentunut ja epäsosiaalinen, miten tälläisiä asioita, että terapeutti on epäpätevä pitäisi pystyä tukitsemaan. Itse en kumpaakaan ole niin vaikea asettua sellaisiin saappaisiin.

Muuta en tiedä kuin, että päällepäin mukavimmat psykologit ja terapeutit ovat olleet myös munkkeja keihinkä olen törmännyt, todennäköisesti vähän suurempi todennäköisyys, että ego on pienempi uhka kuin normaalilla terveydenhuollon ammattilaisella.

Enpä nyt oikeasti mistään mitään tiedä, kunhan jaan.

Aiheesta on keskusteltu täällä aiemminkin, mm. tämä avaus:

"Kävin terapiassa lähemmäs 2 vuotta erinäisten ongelmien takia ja jätin lopulta terapian kesken, koska kemiani eivät toimineen terapeutin kanssa. Nyt kiinnostaisi kuulla, millaisia kokemuksia av:laisilla on huonoista terapeuteista!

Taustatietoja: olin vakavasti koulukiusattu koko kouluajan ja traumatisoitunut sekä tämän että muiden erinäisten vaikeuksien takia.

Alussa kaikki vaikutti hyvältä ja pidin tästä keski-ikäisestä naisesta, mutta mitä pidemmälle terapia eteni, sen enempi tuntui siltä, että aika ja rahat menevät hukkaan. Joskus puolen vuoden kohdalla ajattelin ensimmäisen kerran, että kemiamme eivät pelaa ja olisin halunnut vaihtaa terapeuttia.

Sanoin toistuvasti, että tuntuu kuin kemiamme eivät kohtaisi ja olen miettinyt terapeutin vaihtamista ja joka kerta hän vakuutteli, että vaihtaminen ei toimi ja että hänestä kemioissamme ei ole mitään vikaa. Hämmennyin tästä ja ärsyynnyin, mutta en tajunnut olla itse aloitteellinen ja vaihtaa...

Terapeuttia kiinnosti ensisijaisesti vanhempani ja tuntui, että halusi jatkuvasti puhua isä-ja äitisuhteestani, vaikka koulukiusaaminen ja sen mukanaan tuomat traumat ovat vaikuttaneet minuun mielestäni enemmän.

Sekin harmitti, kun maksoin vahingossa 100€ liikaa terapialaskusta ja kun pyysin sitä takaisin, terapeutti sanoi, ettei se onnistui, koska "laskelmat menevät sekaisin". En koskaan päässyt täysin selville siitä, mitä hän tällä tarkoitti. Tässä vaiheessa viimeistään meni luottamus ja aloin epäillä että nainen on vain rahan perässä.

Heti terapian alussa totesi minulle, että tod.näk.tulen tarvitsemaan vähintään 4 vuotta terapiaa ja kun menin pyskiatrille hakemaan B-lausuntoa terapian jatkoa varten, hän totesi, että samaa terapeuttini on sanonut muillekin potilailleen...

Kun pyysin toisen vuoden terapiasopimusta kirjalliseva, hän hymyili ja totesi, että "sinä luulet että minä olen sadisti". Ilmeisesti koki jotenkin loukkaavana sen, vaikka ymmärtääkseni terapiasopimusten kirjallisena tekeminen on ihan normi? Väitti myös, että vanhemmillani on sadomasokistinen suhde (ei seksiin viitaten vaan koska isä alistaa äitiä) ja kun kerroin, että eräs tuttu on puhunut itsemurhasta, terapeutin mielestä sellainen on "sadistista." Kovasti tykkäsi käyttää siis kyseisiä termejä ja jäin miettimään, kuuluuko tällainen nimenomaan psykodynaamiseen terapiaan?

Terapeutilla takanaan pitkä ura, koulutukseltaan ylemmän erityistason psykoterapeutti, erikoistunut psykodynaamiseen terapiaan ja käynyt aikanaan oman terapian läpi.

Lopulta päädyin kuuntelemaan vaistojani ja keskeyttämään lopultakin terapian, jonka johdosta minulle laukesi ahdistuneisuushäiriö...

Nyt en pysty luottamaan enää yhteenkään terapeuttiin. Lopettamisesta on jo vuosi mutta silti tuntuu että olen ihan vereslihalla edelleen ja syvästi pettynyt terapiaan ja terapeuttiin."

https://www.vauva.fi/keskustelu/3266020/huonoja-terapiakokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.

Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.

En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekaisin.

Ei pidä sokeasti luot

Ei varmaan myöskään kannata sokeasti luottaa dissaajiin. Tossa on aikamoinen lista ihmisistä ketkä vihaavat varmasti terapeuttia vaikka olisi kuin hyvä työssään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.

Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.

En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekai

Eli asiakkaan pitäisi olla zombi, joka sokeasti tottelee terapeuttia, joka on tuntenut asiakkaan ne tunnit mitä hän on käynyt. Toisin kun asiakas, joka on elänyt ne kokemukset mitä käydään läpi ja tuntenut itsensä koko elämänsä ajan. Se terapeutti ei mitenkään voi nähdä asiakkaan aivoihin tai tietää ratkaisua kaikkiin ongelmiin vaan, koska hän on lukenut psykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että sekä psykoterapeutit että terapeutit on yksi hyödyttömimpiä ammatteja ikinä, psykoterapiassa loppujen lopuksi laitetaan vain asiaka/potilas tajuamaan ongelmansa ÄÄNEEN ja that's it, kaikki tietävät omat ongelmansa, mutta ratkaisua ei todellakaan löydy terapeutin avulla, kaikki joko ratkeaa omin avuin tai ne eivät ratkea. Niin kauan kuin on muita ihmisiä olemassa, voi olla, että ongelmat eivät ratkea koskaan ellet sulje itseäsi pois ja laita reppuun vain niitä tarvikkeita joita luulet tarvitsevasi. Terapeutti ei pelasta sinua yhtään miltään vaan saattaa jopa syyllistää sinua itseäsi tilanteestasi. 

Terapia auttaa vain niitä, jotka eivät hoksaa itse omassa päässään ajatella asioita ilman, että ne sanoo ääneen. Sen ajatustyön jälkeen on vain niin paljon tehtävissä asioille kun on.

"Ei varmaan myöskään kannata sokeasti luottaa dissaajiin. Tossa on aikamoinen lista ihmisistä ketkä vihaavat varmasti terapeuttia vaikka olisi kuin hyvä työssään."

Eniten terapeutteja kritisoivat psykiatrit ja psykologian sekä psykiatrian professorit, sillä heillä on paljon parempi koulutus, älykkyys ja ymmärrys asioista kuin terapeuteilla. Joten tottakai terapeutteja älykkäämpiä ja etevämpiä ihmisiä kannattaa uskoa enemmän kuin terapeutteja. Terapeuttien koulutus on lyhyt ja heppoisa ja monesti hyvin huonolaatuinen. Useimmilla myös heikko ensimmäinen koulutus.