Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonoja terapiakokemuksia???
10.09.2018 |
Pakko avautua, en tiedä mihin muualle kirjoittaa...Kävin terapiassa lähemmäs 2 vuotta erinäisten ongelmien takia ja jätin lopulta terapian kesken, koska kemiani eivät toimineen terapeutin kanssa. Nyt kiinnostaisi kuulla, millaisia kokemuksia av:laisilla on huonoista terapeuteista!
Taustatietoja: olin vakavasti koulukiusattu koko kouluajan ja traumatisoitunut sekä tämän että muiden erinäisten vaikeuksien takia.
Alussa kaikki vaikutti hyvältä ja pidin tästä keski-ikäisestä naisesta, mutta mitä pidemmälle terapia eteni, sen enempi tuntui siltä, että aika ja rahat menevät hukkaan. Joskus puolen vuoden kohdalla ajattelin ensimmäisen kerran, että kemiamme eivät pelaa ja olisin halunnut vaihtaa terapeuttia.
Sanoin toistuvasti, että tuntuu kuin kemiamme eivät kohtaisi ja olen miettinyt terapeutin vaihtamista ja joka kerta hän vakuutteli, että vaihtaminen ei toimi ja että hänestä kemioissamme ei ole mitään vikaa. Hämmennyin tästä ja ärsyynnyin, mutta en tajunnut olla itse aloitteellinen ja vaihtaa...
Terapeuttia kiinnosti ensisijaisesti vanhempani ja tuntui, että halusi jatkuvasti puhua isä-ja äitisuhteestani, vaikka koulukiusaaminen ja sen mukanaan tuomat traumat ovat vaikuttaneet minuun mielestäni enemmän.
Sekin harmitti, kun maksoin vahingossa 100€ liikaa terapialaskusta ja kun pyysin sitä takaisin, terapeutti sanoi, ettei se onnistui, koska "laskelmat menevät sekaisin". En koskaan päässyt täysin selville siitä, mitä hän tällä tarkoitti. Tässä vaiheessa viimeistään meni luottamus ja aloin epäillä että nainen on vain rahan perässä.
Heti terapian alussa totesi minulle, että tod.näk.tulen tarvitsemaan vähintään 4 vuotta terapiaa ja kun menin pyskiatrille hakemaan B-lausuntoa terapian jatkoa varten, hän totesi, että samaa terapeuttini on sanonut muillekin potilailleen...
Kun pyysin toisen vuoden terapiasopimusta kirjalliseva, hän hymyili ja totesi, että "sinä luulet että minä olen sadisti". Ilmeisesti koki jotenkin loukkaavana sen, vaikka ymmärtääkseni terapiasopimusten kirjallisena tekeminen on ihan normi? Väitti myös, että vanhemmillani on sadomasokistinen suhde (ei seksiin viitaten vaan koska isä alistaa äitiä) ja kun kerroin, että eräs tuttu on puhunut itsemurhasta, terapeutin mielestä sellainen on "sadistista." Kovasti tykkäsi käyttää siis kyseisiä termejä ja jäin miettimään, kuuluuko tällainen nimenomaan psykodynaamiseen terapiaan?
Terapeutilla takanaan pitkä ura, koulutukseltaan ylemmän erityistason psykoterapeutti, erikoistunut psykodynaamiseen terapiaan ja käynyt aikanaan oman terapian läpi.
Lopulta päädyin kuuntelemaan vaistojani ja keskeyttämään lopultakin terapian, jonka johdosta minulle laukesi ahdistuneisuushäiriö...
Nyt en pysty luottamaan enää yhteenkään terapeuttiin. Lopettamisesta on jo vuosi mutta silti tuntuu että olen ihan vereslihalla edelleen ja syvästi pettynyt terapiaan ja terapeuttiin .
Miten muilla täällä, onko yhtä huonoja kokemuksia terapeuteista?
Kommentit (105)
Joo. Mulla oli maailman huonoin terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-terapeuttisi kuulostaa kyllä oudolta ap, varsikin tuo ettei maksanut ylimääräistä rahasummaa takaisin...Mutta taitaa olla valitettavan yleistä että terapeutitkin juoksevat rahan perässä. Ja tosi outo tuo "sinä luulet että minä olen sadisti" kommentti siis wtf?
Kuulostaa kieltämättä siltä että ap:n terapeutti tosiaan oli vain rahan perässä :/ Ja mitä ihmettä noi sen sadistijutut :D Vähintäänkin outoa, mutta ilmeisesti aika yleistä psykodynaamisen koulukunnan terapeuteilta. Parempia kuntoutustuloksia saa tutkimusten mukaan kognitiivisessa terapiasssa
Mun aiempi terapeutti oli herkkähipiäinen ja loukkaantui mulle muutaman kerran. Lisäksi töksäytti asioita. Vaihtoon meni. Suuttui siitäkin.
Moni ymmärtää terapian väärin. Psykodynaaminen tavoittelee parantunutta ahdistuksen sietokykyä ja häpeän sietokyvyn lisäämistä. Sitä kohden mentäessä kerrot terapeutille mitä ajattelet ja mitkä ovat sinun heikot kohtasi ja sen sijaan että hän antaisi empatiaa ja positiivisia keinoja heikojen kohtiesi korvaamiseksi psykodynaaminen haastaa sinut ja kirjallisuudessa tunnetaan jopa käsite "terapeutti liittoutuu negatiivisten piirteitesi kanssa". Siinä se liittouma sitten sättii sinua oman itsesi kanssa. Näin sitten opit sietämään häpeällisiä tunteitasi. Tämä toiminto saa sinut piilottamaan huonot piirteesi, jos et ole ennen sitä piilottamista tehnyt ja opit tunnistamaan häpeän. Se on onkin terapeutille lottovoitto - olet tyypillinen tapaus koska kaikki häpeävät ja osoittavat vastustelua. Sehän pitää purkaa. Siinä sitten menee vuosi tai kaksi kun jokainen negatiivinen piirteesi mistä haluat aikuisten kesken puhua haastetaan terapiapelin tavoin. Lopuksi ahdistut tai siedät kaikkea negatiivista niin paljon, ettei mikään tunnu enään miltään.
Kela maksaa yleensä terapiaa kuntouttaakseen potilaat takaisin työ tai opiskelu tms. yhteiskuntakelpoiseen kuntoon. Ratkaisukeskeisellä terapialla on samasuuntaiset tavoitteet. Psykodynaamiseen tarvitsee olla riittävän hyvässä kunnossa, jotta kestää terapiassa kohtaamat nöyryytykset ja jos et kestä, olet liian masentunut terapiaan tai traumatisoidut, jolloin terapia kestää vuosikausia tai joudut osastolle. Psykoanalyyttisten menetelmien tavoitteena on persoonan piirteiden muokkaaminen ja heidän mukaansa toimintakyky paranee sitä kautta.
Oliskin hyvä, että KELA tutkisi omaa aineistoaan minkä suuntauksen terapioita tukee ja mikä olisi yhteiskunnalliselta kannalta paras terapiamuoto. Psykodanalyyttiset menetelmät ovat varmasti hyviä heille, jotka haluavat löytää ne pahimmatkin personaasi salaiset mustat kohdat ja sitten käydä varsinaisen rymistelyn niiden siivoamiseksi, jos menet terapiaan avoimena kirjana olen varma että suljet kantesi muutaman kerran jälkeen. Mutta oma ajatukseni eri terapiasuuntauksista on, että jos yhteiskunta maksaa terapian, niin eikö silloin terapian pitäisi palvella yhteiskunnallisia tavoitteita? Joten lyhyemmät, työkykyvyn palauttavat menetelmät ovat varmasti siihen sopivampia kuin persoonallisuuden muutokseen tähtäävät pitkät, vuosia useamman kerran viikossa kestävät terapiasuuntaukset.
Joku psykoanalyytikko taisi lukemallani sivulla todeta, että kyseessä on matka ja prosessi jonka lopputulos on epäselvillä. Eli varmaa on, että persoonallisuus muuttuu. Mutta tuleeko sinusta onnellisempija parempi ihminen vai vihaisempi, katkerampi ja pettyneempi prosessin myötä, sitä ei voi tietää. Tutkimuksissa on havaittu myös jälkimmäistä. Jos et pidä terapiasta tai terapeutista terapian alussa, vaihda. Se on ainoa keinoa saada hyvää terapiaa, jossa sinun kuntosi voi parantua. Teoriassa terapeutilla on vastuu ohjata toiselle terapeutille, mutta en ole koskaan lukenut tai kuullut niin tapahtuneen.
Mitä kuuluu tähän palstan viestiin, markkinoissakin pätee sääntö paha kello kauas kuuluu. Hyvistä kokemuksista kerrotaan parille ja huonoista koko maailmalle. Psykoanalyyttisen suuntauksen kun aloittaa, terapeutti usein kieltää puhumasta terapista kenenkään kanssa. Jos olet kiltti, tottelet. Jos et, niin kerro ainakin vaimollesi tai miehellesi sekä parhaalle ystävällesi terapian aiheuttamista tunteista. Puolisonkin olisi hyvä olla kiinnostunut onko oman puolison terapeutti kieltänyt terapiasta puhumisen muille. Sillon kannattaisi hälyytyskellojen jo soida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen kommenttiin viitaten: mitä enemmän luen psykoanalyysistä, sitä sairaampana kyseistä suuntausta pidän.
Aloittajalle: minulla on hyvin samanlaisia kokemuksia psykoanalyyttisestä terapiasta kuin sinulla. Myös minulla on taustalla koulukiusaamista, josta olen traumatisoitunut, mutta terapeuttia ei asia tuntunut kiinnostavan ollenkaan. Olisi pitänyt puhua jostain varhaislapsuudesta, ja sellaisista jutuista, joita en tiedosta. Miten voi puhua ajasta, josta ei ole juuri mitään muistikuvia, taikka sitten asioista, joista ei ole tietoinen? Terapeutti vaikutti myös olevan perso rahalle, ja hänestä oli todella vaikeaa päästä eroon.
Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus? Minusta tuntui, että juuri niin tapahtui minun terapiassani. En ollut tarpeeksi terve kestämään sitä, vaan lopetin. Minua terapeutti nimitti muun muassa masokistiksi. Muitakin termejä oli käytössä, mutta en uskalla kirjoittaa tarinaani, ettei hän tunnistaisi minua. Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin. Tai sitten kävi samaa kuin alistavassa parisuhteessa tapahtuu, että sitä alkaa epäillä olevansa niin pimeä että kyseenalaistaa omat havaintonsa.
Aloin välttää puhumasta todellisista tuntemuksistani, koska empatia terapeutilta puuttui ja tulkinnat sattuivat liikaa. Häpeän takia piilotin todelliset tuntemukseni. Eihän silloin terapiasta voi olla hyötyä. En ollenkaan ymmärrä, miten tällainen konsepti voi toimia. Avaat itsestäsi kaiken ja tulet vahingoitetuksi.
Luotin terapeuttiin koko ajan vähemmän ja sitten lopetin kesken. Minäkään en uskalla enää etsiä apua itselleni, koska tämä yksi kerta rikkoi jotain liikaa enkä voi antaa vastaavan toistua enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porissa on yksi surkea psykoterapeutti. Rahat ja aika meni täysin hukkaan. Yritettiin hakea apua parisuhdeasioihin, mutta kyseisestä tyypistä oli vain haittaa. Hän olis tarvinnut itse enemmän terapiaa kuin me asiakkaat.
Kognitiivinen psykoterapia on ihan asiallista ja antaa sulle työkaluja kehittää itseäsi ja auttaa yli traumoista. Psykodynaaminen on ihan huuhaataa ja se saa ihmiset ramppaamaan siellä vuosia ilman havaittavaa edistymistä. Hirveä kokemus sulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma psykodynaaminen terapeuttiani ei koskaan puhunut vastaanotolla. En muista hänen sanoneen montaa muuta lausetta kuin ”Hei”,”Hei hei” ja ”Miltä se sinusta tuntui?”. Hän ei kirjoittanut mitään ylös. Lisäksi hän nukahti vastaanotolle. Löysin paremman terapeutin.
Vierailija kirjoitti:
Oma psykodynaaminen terapeuttiani ei koskaan puhunut vastaanotolla. En muista hänen sanoneen montaa muuta lausetta kuin ”Hei”,”Hei hei” ja ”Miltä se sinusta tuntui?”. Hän ei kirjoittanut mitään ylös. Lisäksi hän nukahti vastaanotolle. Löysin paremman terapeutin.
En tiedä mikä suuntaus mun terapeutilla oli mutta muuten sama kokemus. Tosin en yrittänyt enää uudestaan vaan oon koettanut pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh mitä kokemuksia 😬 Onko noilla terapeuteilla joku psykologin pohjakoulutus tms?
Jos terapeutti vaikuttaa ihan oikeasti huonolta, niin on parempi vaihtaa terapeuttia eikä tuhlata enempää aikaa ja rahaa tehottomaan hoitoon. Niitä huonoja riittää, mutta hyviäkin on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oulussa sellanen keski-ikänen naisterapeutti oli vain jotenkin tosi outo. En osaa selittää paremmin mutta se vaan oli oikeasti Outo.
Minua häiritsee terapia-asetelmassa muun muassa se, että terapeutilla on valta, esimerkiksi kuten ketjun aloittaja kuvaa, evätä terapiassa kävijän oikeus käsitellä sitä minkä hän itse kokee ongelmaksi, koulukiusaamisen. Terapeutilla on mielestään tieto, että ongelmat johtuvat jostain muusta. Olen muutenkin miettinyt millä perusteella terapeutti valitsee ottaa käsittelyyn jotain mitä asiakas kertoo ja jättää ottamatta jotain. Voiko terapeutti olla niin objektiivinen että hän tekisi perusteltuja ja viisaita valintoja? Minunkin traumat terapeutti ohitti. En voinut välttyä epäilemästä että hän teki niin siksi, että hänellä itsellään ehkä oli pahempia.
Kiitos nimimerkki Terapian tarpeessa terapian jälkeen! Älysin, että minun terapiassa tapahtui tuo "terapeutti liittoutuu negatiivisten piirteidesi kanssa" ja yhdessä sättiminen. Minä en kestänyt sitä vaan hajosin, kun olen koko elämäni sättinyt itseäni enkä näe itsessäni kelvollista.
Lopetin asioistani kertomisen ja yritin löytää jonkun tavan olla terapiassa, jolla sättiminen jäisi vähäisemmäksi. Haukuin ja mitätöin myös itseni valmiiksi, jotta terapeutin ei enää tarvitsisi. Terapeuttia alkoi ärsyttää, kun en enää pystynyt puhumaan todellisista tunnoistani.
Tällainen lähestymistapa selvästikin sopii aika hyvinvoiville ihmisille, jotka kestävät sättimisen murtumatta täysin.
Aloittaja aloitti tämän ketjun jo vuosi sitten, joten aihe ei ole hänelle ehkä enää ajankohtainen. En tajua, miksi terapeutti ei voinut palauttaa ylimääräistä rahaa vaikka käteisenä ja "omasta pussistaan", jos hän ei muuten osaa asiaa hoitaa. Rahankin ympärille voi syntyä outoja valtakuvioita terapiassa.343
Eiköhän terapeutti ole yrittänyt selvittää taustaa esim pystyykö puhumaan vanhemmillesi koulukiusaamisesta miten he asiaan suhtautuivat, miten puuttuivat ja ennalta ehkäisivät tai tukivat sinua.... saat puhua niistä positiivisia asioista myös jää miellyttävämpi kokemus kuin jos käydään läpi vain negatiiviset jutut....
Jos ylimääräistä rahaa ei laskusta voida maksaa takaisin olisi seuraava lasku todennäköisesti tuota 100 pienempi joten nyt et saa rahoja mitenkään takaisin kun olet lopettanut terapian...
Mulla on huono kokemus kognitiivisesta suuntauksesta. Aluksi terapeutti tuntui ihan hyvältä, mut jossain vaiheessa tuli sellainen olo, et hän piti mua jotenki kaverina ja kertoi vähän liikaa omasta elämästään ja unohti mun asiat. Kyseli lähinnä fyysisestä jaksamisesta, ei maininnut kertaakaan psyykkista jaksamista.
Terapeutti oli aina 5-10 minuuttia myöhässä, mut lopetti tasan sillä hetkellä kun 45 minuuttia oli kulunut siitä, kun mun ajan olisi pitänyt alkaa. Eli todellisuudessa mun ajat oli vaan reilua puolta tuntia. Lisäks yhdellä kerralla otin esille mulle traumaattiset tapahtumat ja ahdistuin tapaamisella asiasta niin, et terapeuttikin taatusti huomasi sen, mutta silti hän lopetti minuutilleen sillon kun aika oli täynnä ja lähdin tapaamiselta tosi ahdistuneena. Asiaan josta kerroin, terapeutti ei palannut enää koskaan.
Sit kun olin menossa yhdelle tapaamiselle, jolla mun oli tarkoitus sanoa, etten halua enää jatkaa, terapeutti itse ehdotti mulle, että jätettäis jäljellä olevat tapaamiskerrat käyttämättä ja lopetti sen tapaamisen noin vartin jälkeen..
Nyt on tulossa pari tutustumiskäyntiä eri terapeuteille ja toivon todella et ne ois parempia...
Eihän terapeutit mitään ajatuksen lukijoita ole. Niinpä niitä varmasti riittää moneen junaan. Usein ne itse tarvitsisi enemmän apua kuin potilaat. Minulle terapeutti alkoi huutamaan ja uhkailemaan puhelimessa kun kerroin etten pysty sitoutumaan työn ja rahatilanteen takia kuin kerran viikossa. Kela olisi korvannut osan ja hän halusi kait varman tulolähteen ainakin vuodeksi eteenpäin. Kävin pari kertaa ja toisella kerralla hän kysyi samat asiat uudelleen ja joo, tosiaan piti jankkaa jotain lapsuus ajan muistikuvia..ihan hemmetin turhaa. Olen lukenut paljon psykologiaa ja uskon että siitä on enemmän hyötyä kuin mistään psykoterapeutista. Mulle riitti ne kaksi kertaa.
Alue: Aihe vapaa
Tätä palstaa kun lukee, tulee mieleen että Suomessa on vain epäonnistuneita terapeutteja. (Tai ainakin yksi pettynyt asiakas...)