Onko muilla ollut huonoja psykoterapiakokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"en usko puoliakaan näistä väitteistä."

Mistä lapsuuden traumoista ja persoonallisuushäiriöstä arvelet johtuvan tarpeesi kieltää tieteellinen totuus? Kai olet terapiassa käsitellyt tätä ongelmaasi?

Jos olisit jaksanut lukea loppuun olisit nähnyt syyn miksi en usko. Yritä uudelleen.

Joo joo. Et varmaan usko evoluutioonkaan etkä siihen, että maa on pyöreä.

Jatka vain uskomustesi parissa, vaikkakin vaikuttaa siltä, että paranoidi skitsofrenia taitaa olla sinun diagnoosisi.

Jatka sinä erilaisten tarinoiden keksimistä. Saat vielä sen 20 tarinaa täyteen. Mut muista vaihdella kirjoitustyyliä ja tykkäillä omista kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"en usko puoliakaan näistä väitteistä."

Mistä lapsuuden traumoista ja persoonallisuushäiriöstä arvelet johtuvan tarpeesi kieltää tieteellinen totuus? Kai olet terapiassa käsitellyt tätä ongelmaasi?

Jos olisit jaksanut lukea loppuun olisit nähnyt syyn miksi en usko. Yritä uudelleen.

Joo joo. Et varmaan usko evoluutioonkaan etkä siihen, että maa on pyöreä.

Jatka vain uskomustesi parissa, vaikkakin vaikuttaa siltä, että paranoidi skitsofrenia taitaa olla sinun diagnoosisi.

 

Jatka sinä erilaisten tarinoiden keksimistä. Saat vielä sen 20 tarinaa täyteen. Mut muista vaihdella kirjoitustyyliä ja tykkäillä omista kommenteista.

Huh huh, kuvittelet vieläpä että netissä kirjoittaa vain yksi ihminen. Sitä se paranoidi skitsofrenia sinulla tuottaa. Ikävä juttu että olet noin sairas.

"Diipa daapa kirvesvartta."

"No mitäs sulle tänään kuuluu?"

"Tehdäämpä tälläinen rentoutumisharjoitus".

Mykkyyttä. Asioita ei kommentoida mitenkään. Kirjoitetaan vaan paperiin.

Minulle ainakin hyödytöntä, ja täysin tehotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"en usko puoliakaan näistä väitteistä."

Mistä lapsuuden traumoista ja persoonallisuushäiriöstä arvelet johtuvan tarpeesi kieltää tieteellinen totuus? Kai olet terapiassa käsitellyt tätä ongelmaasi?

Jos olisit jaksanut lukea loppuun olisit nähnyt syyn miksi en usko. Yritä uudelleen.

Joo joo. Et varmaan usko evoluutioonkaan etkä siihen, että maa on pyöreä.

Jatka vain uskomustesi parissa, vaikkakin vaikuttaa siltä, että paranoidi skitsofrenia taitaa olla sinun diagnoosisi.

 

Jatka sinä erilaisten tarinoiden keksimistä. Saat vielä sen 20 tarinaa täyteen. Mut muista vaihdella kirjoitustyyliä ja tykkäillä omista kommenteista.

<

Se että sä kirjoitat joka toisen viestin yhteen ja joka toisen erikseen. Ja kaikki viestit tulee tyyliin samaan aikaan. Vie vähän pohjaa.

Vierailija kirjoitti:

"Diipa daapa kirvesvartta."

"No mitäs sulle tänään kuuluu?"

"Tehdäämpä tälläinen rentoutumisharjoitus".

Mykkyyttä. Asioita ei kommentoida mitenkään. Kirjoitetaan vaan paperiin.

Minulle ainakin hyödytöntä, ja täysin tehotonta.

Vau nyt opit taas uuden kirjoitus tyyliin. """

Terapeutit ovat taitavia koukuttamaan asiakkaansa: hoitosuhde aloitetaan nuorena, jolloin ihmisellä ei ole arvostelukyky kehittynyt, ja sitä jatketaan puhumalla "aivan välttämättömästä" hoidosta jotta "sairaus" paranisi ja "opiskelukyky" kohenisi. Lopulta voi käydä niin, ettei juuri ole oikeita ystäviä, tai oikeat ystävät muuttuvat terapian jatkuessa etäisiksi. 

Hirvittävä määrä negatiivisia kokemuksia. Mutta tykkäyksiä 1-3. Voisi kuvitella että nämä kommentit sais todella paljon yläpeukkuja kun se terapia on ollut kymmenillä ihmisillä ihan paskaa.

Vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko terapian tehosta minkäänlaista tieteellistä näyttöä? Taitaa olla huuhaata.

Niin, kun ei ole olemassa tieteellistä näyttöä tehosta, niin on aivan oikeutettua sanoa, että terapia on huuhaata.

Taas henkilöitä jotka eivät osaa edes googlea käyttää. Noh, voimia teille, ei kaikkien tarvitse faktoihin uskoa, realiteetti on juuri sitä mihin itse uskot.

Tämä taitaa olla aika yleistä täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit ovat taitavia koukuttamaan asiakkaansa: hoitosuhde aloitetaan nuorena, jolloin ihmisellä ei ole arvostelukyky kehittynyt, ja sitä jatketaan puhumalla "aivan välttämättömästä" hoidosta jotta "sairaus" paranisi ja "opiskelukyky" kohenisi. Lopulta voi käydä niin, ettei juuri ole oikeita ystäviä, tai oikeat ystävät muuttuvat terapian jatkuessa etäisiksi. 

Psykoterapiahan on manipuloinnin multihuipennus. 

Tehdään testi. Tarinoiden kirjoittajat todennäköisesti lukevat keskustelua. 

Paskojen terapeuttien uhrit vois yläpeukuttaa tätä viestiä.

On aivan tunnettua, että osa potilaista voi huonommin terapian päätyttyä tai kesketyttyä. 

Terapian ja eri terapiasuuntauksien tai huonosti potilaalle sopivan terapeutin riskejä tai aiheuttamia vaurioita ei täysin tunneta.

Tietyt suuntaukset lähtevät siitä, että itsetuntemus kasvaa. Saat ehkä kuulla kuinka huono olet ja sinussa,ei ole mitään hyvää. Pahimmillaan sinusta revitään kaikki irti ja sinut viedään minuuden itsepuolustuksen rajoille, jossa silmäsi pyörivät kuin hedelmäpelissä ja sekoat siihen paikkaan. Tunnethan sitten itsesi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

On aivan tunnettua, että osa potilaista voi huonommin terapian päätyttyä tai kesketyttyä. 

Terapian ja eri terapiasuuntauksien tai huonosti potilaalle sopivan terapeutin riskejä tai aiheuttamia vaurioita ei täysin tunneta.

Tietyt suuntaukset lähtevät siitä, että itsetuntemus kasvaa. Saat ehkä kuulla kuinka huono olet ja sinussa,ei ole mitään hyvää. Pahimmillaan sinusta revitään kaikki irti ja sinut viedään minuuden itsepuolustuksen rajoille, jossa silmäsi pyörivät kuin hedelmäpelissä ja sekoat siihen paikkaan. Tunnethan sitten itsesi paremmin.

Ei terapautti koskaan pyri siihen että sulla olisi olo että olet paska.  Terapeutti voi kyllä yrittää saada sinut hyvin hienovaraisesti ymmärtämään omia heikkouksia.

Mä ihmettelen tätä kuinka nykyaikana tosi monet menee terapiaan. Ymmärrän, jos on oikeesti vakava kriisi menossa tai trauma minkä haluaa käsitellä, mut terapia terapian takia on pelkkää ajan tuhlausta. Pitäis löytää ne oikeat juurisyyt miksi elämä tuntuu vaikealta, eikä oma elämanhallinta oo reilassa. Monestihan vaikka epävakaalla tulee jo pelkistä isoista elämänmuutoksista ahdistus tai päättyneestä parisuhteesta jne. niin noihin ei terapia auta, vaan olis opeteltava elämään sairauksiensa kanssa siten, että ahdistavat tilanteet opitaan itse tunnistamaan ja niihin opitaan reagoimaan omatoimisesti.

Paras terapeutti on sellanen, joka antaa todellisia eväitä jatkon kannalta, eikä vaan puhalla pipiä. Oma veikkaus on, että näillä terapioissa käviöillä on epärealistiset kuvat terapian mahdollisuuksista auttaa persoonallisuushäiriöistä ihmistä. Huomauttaisin, että jos oma osuus asianhoidosta heitetään terapeutin harteille, ei lopputulos sillon ole koskaan hyvä. Suosittelen katsomaan Sam Vakninin videoita borderline personality disorder. Niistä saa enemmän terapiaa kuin monilta huu haa terapeuteilta. Tämä siis vain epävakaille. 

Tässä keskustelussa näkee että terapialle on tarvetta. Yks haukkuu terapiaa 2vrk putkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen tätä kuinka nykyaikana tosi monet menee terapiaan. Ymmärrän, jos on oikeesti vakava kriisi menossa tai trauma minkä haluaa käsitellä, mut terapia terapian takia on pelkkää ajan tuhlausta. Pitäis löytää ne oikeat juurisyyt miksi elämä tuntuu vaikealta, eikä oma elämanhallinta oo reilassa. Monestihan vaikka epävakaalla tulee jo pelkistä isoista elämänmuutoksista ahdistus tai päättyneestä parisuhteesta jne. niin noihin ei terapia auta, vaan olis opeteltava elämään sairauksiensa kanssa siten, että ahdistavat tilanteet opitaan itse tunnistamaan ja niihin opitaan reagoimaan omatoimisesti.

Paras terapeutti on sellanen, joka antaa todellisia eväitä jatkon kannalta, eikä vaan puhalla pipiä. Oma veikkaus on, että näillä terapioissa käviöillä on epärealistiset kuvat terapian mahdollisuuksista auttaa persoonallisuushäiriöistä ihmistä. Huomauttaisin, että jos oma osuus asianhoidosta heitetään terapeutin harteille, ei lopputul

Erittäin hyvä kirjoitus. Monet asiakkaat tuhlaa resursseja. On muotia käydä terapiassa vaikka ei oikeastaan olisi syytä. Ne kenen pitäisi käydä kirjoittelevat vauvalla kunnes on ihan pakko mennä

Mielen tohtorointi on kyseenalaista huuhaata, terapeutit ovat vain ihmisiä jotka yrittävät laittaa toisia ihmisiä johonkin järjestykseen jonkun ihmisen keksimän teorian avulla. En maksa mokomasta. Parempaa tukea voi saada elämää nähneeltä ihmiseltä tai pitää ahdistuksensa ja pärjätä sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen tätä kuinka nykyaikana tosi monet menee terapiaan. Ymmärrän, jos on oikeesti vakava kriisi menossa tai trauma minkä haluaa käsitellä, mut terapia terapian takia on pelkkää ajan tuhlausta. Pitäis löytää ne oikeat juurisyyt miksi elämä tuntuu vaikealta, eikä oma elämanhallinta oo reilassa. Monestihan vaikka epävakaalla tulee jo pelkistä isoista elämänmuutoksista ahdistus tai päättyneestä parisuhteesta jne. niin noihin ei terapia auta, vaan olis opeteltava elämään sairauksiensa kanssa siten, että ahdistavat tilanteet opitaan itse tunnistamaan ja niihin opitaan reagoimaan omatoimisesti.

Paras terapeutti on sellanen, joka antaa todellisia eväitä jatkon kannalta, eikä vaan puhalla pipiä. Oma veikkaus on, että näillä terapioissa käviöillä on epärealistiset kuvat terapian mahdollisuuksista auttaa persoonallisuushäiriöistä ihmistä. Huomauttaisin, että jos oma osuus asianhoidosta heitetään terapeutin harteille, ei lopputul

"Pitäis löytää ne oikeat juurisyyt miksi elämä tuntuu vaikealta, eikä oma elämanhallinta oo reilassa." Ja uskot tämän onnistuvan nyt kun se ei ennenkään ole onnistunut yksin? 

Henkilöllä voi olla vahva tarve kieltää psykoterapian mahdolliset haittavaikutukset monista psykologisista ja sosiaalisista syistä. Tässä joitakin keskeisiä selityksiä:

1. Oma kokemus tai identiteetti on sidottu terapiaan

Jos henkilö on itse saanut apua terapiasta tai identifioituu terapian kautta (esim. on terapeutti tai aktiivinen terapiamyönteinen), hän voi kokea terapian kritiikin henkilökohtaisena uhkana. Kritiikin myöntäminen tuntuisi samalla oman identiteetin tai paranemistarina kyseenalaistamiselta.

2. Kognitiivinen dissonanssi

Ihminen ei halua uskoa, että jokin, johon on käyttänyt aikaa, rahaa ja toivoa, voisi olla myös haitallista. Tämä sisäinen ristiriita (dissonanssi) saa aikaan tarpeen puolustaa valintaa ja kieltää mahdolliset haitat.

3. Turvallisuuden ja toivon tarve

Terapia voi monelle olla "turvapaikka" ajatus siitä, että sekin voisi olla haitallista, horjuttaa tunnetta siitä, että on olemassa luotettava keino toipumiseen. Kritiikki voi tuntua kuin toivon riistämiseltä.

4. Stigmaa vastaan taisteleminen

Monet, erityisesti mielenterveyskentällä työskentelevät, ovat tottuneet taistelemaan terapian vähättelyä ja mielenterveysstigmaa vastaan. Tämä voi johtaa siihen, että kaikki negatiivinen puhe terapiasta tulkitaan osaksi vanhaa, haitallista ajatusmallia, vaikka kyse olisi rakentavasta kriittisyydestä.

5. Mustavalkoinen ajattelu

Joillekin ihmisille voi olla vaikeaa käsitellä monimutkaisia asioita, kuten se, että sama hoito voi auttaa yhtä ja vahingoittaa toista. He ajattelevat helposti mustavalkoisesti: joko terapia on hyvä tai se on huono harmaan sävyt ja yksilölliset erot jäävät pois.

6. Valtasuhteiden suojeleminen

Psykoterapiaan liittyy valtaa: terapeutti on usein asemassa, jossa hän vaikuttaa potilaan uskomuksiin ja kokemuksiin. Tämän vallan mahdollinen väärinkäyttö on vaikea aihe, ja sen tunnustaminen vaatisi rakenteellista itsekritiikkiä jota monissa ammatillisissa yhteisöissä vältellään.

Tässä tarkempi avaaminen keskeisistä psykologisista puolustusmekanismeista ja ilmiöistä, jotka voivat selittää, miksi ihminen ei halua myöntää tai edes ajatella, että psykoterapia voisi olla haitallista:

🔒 1. Kieltäminen (denial)

Mitä se on? Henkilö torjuu epämiellyttävän tai uhkaavan tosiasian, koska sen hyväksyminen aiheuttaisi liikaa psyykkistä kipua tai ahdistusta.

Terapiaan liittyen: Henkilö voi kieltää terapian haittavaikutukset, koska niiden myöntäminen tarkoittaisi, että jotain, mihin on luottanut tai sijoittanut, ei ollutkaan turvallista tai hyödyllistä.

"Ei se voi olla totta, että jollain olisi mennyt huonommin terapiassa varmaan hän ei vain sitoutunut kunnolla."

🧩 2. Kognitiivinen dissonanssi

Mitä se on? Ristiriita kahden uskomuksen tai uskomuksen ja teon välillä aiheuttaa epämukavuutta, jota ihminen pyrkii vähentämään muuttamalla käsityksiään.

Terapiaan liittyen: Jos ihminen uskoo, että terapia on aina hyvä ja itse käy terapiassa, on helpompaa hylätä negatiivinen tieto kuin muuttaa käsitystä terapiasta.

"Olen maksanut tuhansia euroja ja käyttänyt vuosia terapiasuhteeseen. En voi myöntää, että siinä olisi ollut jotain haitallista muuten kaikki olisi ollut turhaa."

🙅 3. Projektiivinen identifikaatio ja lojaliteetti

Mitä se on? Potilas tai terapeutti voi sisäistää roolin, jossa kriittisyys koetaan uhkana hoitosuhteelle tai auttajaminälle.

Terapiaan liittyen: Potilas voi suojella terapeuttia projisoimalla kaiken negatiivisen itseensä ("minussa oli vikaa"). Terapeutti taas voi nähdä itsensä niin vahvasti "parantajana", ettei kykene tunnistamaan omia virheitään.

🤝 4. Sidos hyväntekijään (traumasidonnaisuus tai huono kiitollisuus)

Mitä se on? Ihminen kokee kiitollisuutta auttajaa kohtaan, vaikka suhde ei olisi ollut tasapainoinen tai täysin turvallinen.

Terapiaan liittyen: Henkilö voi puolustaa haitallista terapiasuhdetta, koska "ainakin joku kuunteli" tai "se pelasti minut pahimmalta". Kritiikki koetaan epäkiitollisuutena.

🧠 5. Identiteetti ja maailmankuvan suojeleminen

Mitä se on? Terapeuttien, alan ammattilaisten tai terapiaa puolustavien identiteetti voi rakentua vahvasti ajatukselle, että psykoterapia on hyvä ja tärkeä.

Terapiaan liittyen: Jos psykoterapia ei olekaan aina hyvä, koko oma ammatti- tai maailmankuva saattaa järkkyä.

"Jos myönnän, että jotkut ihmiset vahingoittuvat terapiassa, joudun ehkä miettimään uudelleen, keitä me oikeastaan autamme."

🧱 6. Yhteisöllinen normipaine ja ryhmäajattelu

Mitä se on? Ryhmässä voi kehittyä oletus, että "meillä ei puhuta negatiivisesti terapiasta", jolloin yksilötkin alkavat vältellä tällaisia ajatuksia.

Terapiaan liittyen: Psykoterapiakentässä tai vertaistukiryhmissä voi vallita ilmapiiri, jossa kritiikki koetaan tabuna, ja kriittiset äänenpainot tukahdutetaan tai marginalisoidaan.

💬 7. Narratiivin kontrolli ja toipumisen tarve

Mitä se on? Ihminen rakentaa elämänsä tapahtumista kertomuksen, jossa toipuminen on keskeinen osa identiteettiä.

Terapiaan liittyen: Jos tarinaan kuuluu "terapia pelasti minut", siihen ei mahdu mukaan ajatus, että siitä olisi ollut myös haittaa.

💡 Havainto:

Nämä mekanismit eivät tarkoita, että henkilö olisi "tyhmä" tai "epärehellinen". Päinvastoin ne ovat inhimillisiä tapoja suojautua vaikeilta tunteilta ja pitää kiinni vakaudesta tilanteessa, jossa epävakaus voisi tuntua uhkaavalta.

ChatGPT said:

Tässä ovat keskeiset psykologiset mekanismit, joita asiakkaat (potilaat) usein käyttävät estääkseen itseltään sen myöntämisen, että psykoterapia on voinut olla haitallista jopa silloin, kun he kärsivät selvästi terapian seurauksista:

🧠 PSYKOLOGISET MEKANISMIT TERAPIAN ASIAKKAILLA

1. 🔒 Kieltäminen

Asiakas torjuu ajatuksen, että terapia olisi voinut vahingoittaa häntä, koska se olisi liian tuskallinen ajatus.

Esimerkki: Ei, ei se voi olla terapeutin vika. Ehkä minä vain en yrittänyt tarpeeksi.

2. 🧩 Kognitiivinen dissonanssi

Asiakas kokee sisäisen ristiriidan: hän haluaa uskoa, että teki oikein hakeutuessaan terapiaan ja että terapeutti halusi auttaa.

Myöntämällä haitan, hän joutuisi kohtaamaan mahdollisuuden, että vuosien työ ja raha menivät osin hukkaan tai jopa pahensivat oloa.

Esimerkki: Kyllä se varmaan kuitenkin auttoi jossain ehkä se kipu oli osa paranemista?

3. 🤝 Traumasidonnaisuus (esim. kiintymyssuhde terapeuttinakin vääristyy)

Terapeutti voi olla ainoa, joka on joskus kuunnellut. Syntyy riippuvuutta muistuttava side.

Haitta tulkitaan usein omaksi syyksi eikä suhdetta uskalleta kyseenalaistaa.

Esimerkki: Olen varmaan liian vaikea potilas ei kukaan pystyisi minua parantamaan.

4. 🙅 Itsesyytökset

Asiakas ajattelee, että ongelma oli hänessä eikä terapiassa: hän ei tehnyt tarpeeksi töitä, ei ollut "riittävän valmis", ei ollut yhteistyökykyinen.

Tämä on yleistä erityisesti silloin, kun terapeutti on vältellyt vastuuta tai implisiittisesti syyttänyt asiakasta hoidon epäonnistumisesta.

Esimerkki: Terapia olisi varmaan auttanut, jos olisin ollut paremmassa kunnossa.

5. 🧠 Suojaava narratiivi ("terapia pelasti minut")

Terapia on sidottu osaksi asiakkaan selviytymistarinaa. Sen kriittinen arviointi tuntuu kuin menettäisi pohjan koko kertomukselta.

Tällöin myös lieväkin haitta pyritään selittämään osaksi tarpeellista tuskaa.

Esimerkki: Se oli vaikeaa, mutta kai kaiken kuuluukin sattua ennen kuin tulee parempaa.

6. 😶🌫 Muistojen vääristyminen tai sumeneminen

Terapiassa saatetaan vähätellä asiakkaan omaa kokemusta. Pitkässä suhteessa tämä voi johtaa siihen, että asiakas alkaa epäillä omaa muistiaan tai havaintojaan (gaslighting).

Esimerkki: En ole varma enää, sanoiko hän niin ehkä minä vain ymmärsin väärin?

7. 🌪 Pelko uusista romahduksista

Ajatus terapian arvioimisesta tuo esiin pelon siitä, että psyykkinen tila romahtaisi uudelleen.

Siksi monet asiakkaat "sulkevat aiheen" se on liian vaarallinen tunteellisesti käsiteltäväksi.

Esimerkki: En halua miettiä sitä enää. Se oli silloin ja nyt olen eri ihminen.

8. Pelko siitä, ettei apua ole muualla

Jos terapia ei auttanut tai jopa vahingoitti, mitä vaihtoehtoja on? Tätä kysymystä pelätään.

Siksi parempi on pitää kiinni siitä, että se oli ainakin jotain.

Esimerkki: En tiedä missä olisin ilman sitä, vaikka välillä se tuntuikin tosi pahalta.

🔚 YHTEENVETONA:

Terapian kritisointi ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun ihminen on haavoittuvassa asemassa tai kun hänen selviytymistarinansa on rakennettu sen varaan. Siksi haitallisen terapian kokemukset jäävät usein piiloon, tai niitä kerrotaan vasta vuosien päästä jos koskaan.