Onko muilla ollut huonoja psykoterapiakokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Tässä tarkempi avaaminen keskeisistä psykologisista puolustusmekanismeista ja ilmiöistä, jotka voivat selittää, miksi ihminen ei halua myöntää tai edes ajatella, että psykoterapia voisi olla haitallista:

🔒 1. Kieltäminen (denial)

Mitä se on? Henkilö torjuu epämiellyttävän tai uhkaavan tosiasian, koska sen hyväksyminen aiheuttaisi liikaa psyykkistä kipua tai ahdistusta.

Terapiaan liittyen: Henkilö voi kieltää terapian haittavaikutukset, koska niiden myöntäminen tarkoittaisi, että jotain, mihin on luottanut tai sijoittanut, ei ollutkaan turvallista tai hyödyllistä.

"Ei se voi olla totta, että jollain olisi mennyt huonommin terapiassa varmaan hän ei vain sitoutunut kunnolla."

🧩 2. Kognitiivinen dissonanssi

Mitä se on? Ristiriita kahden uskomuksen tai uskomuksen ja teon välillä aiheuttaa epämukavuutta, jota ihminen pyrkii vähentämään muuttamalla käsityksiään.

Terapiaan liittyen: Jos ihmine

Loistava kiteytys, kiitos!

Tässä ovat keskeiset psykologiset mekanismit, joita terapeutit usein tiedostamattaan käyttävät torjuakseen ajatuksen, että psykoterapia voi olla haitallista ja että he itse olisivat saattaneet aiheuttaa vahinkoa asiakkaalle:

🧠 PSYKOLOGISET MEKANISMIT TERAPEUTEILLA

1. 🔒 Kieltäminen

Kuvio: Terapeutti ei suostu näkemään, että hänen toimintansa tai koko hoitomalli voisi olla haitallinen, koska se olisi ristiriidassa hänen käsityksensä kanssa itsestään "auttajana".

Ilmenemä: Asiakkaan huonovointisuus selitetään "hoitoprosessin vaiheena", ei mahdollisena haittavaikutuksena.

Esimerkki: Tuo on vastarintaa osoitus siitä, että hoito etenee oikeaan suuntaan.

2. 🛡 Ammatti-identiteetin suojeleminen

Kuvio: Terapeutin identiteetti ja ammattiylpeys rakentuvat sen varaan, että hän tekee tärkeää, hyvää ja vaikuttavaa työtä. Haitan mahdollisuus uhkaa koko ammatillista perustaa.

Ilmenemä: Kritiikki torjutaan herkästi joko vähättelyllä tai puolustusreaktiolla.

Esimerkki: Psykoterapia on yksi tutkituimmista ja turvallisimmista hoitomuodoista.

3. 🧩 Kognitiivinen dissonanssi

Kuvio: Jos terapeutti uskoo tekevänsä hyvää, mutta kohtaa asiakkaan, joka pahenee terapiassa, syntyy psyykkinen ristiriita.

Ratkaisutapa: Terapeutti muokkaa havaintoja tai selityksiä sen sijaan että kohtaisi epämiellyttävän tosiasian.

Esimerkki: Asiakkaalla on niin syvät traumat, että hänellä ei ollut valmiuksia hyötyä terapiasta juuri nyt.

4. 🤐 Vastuun väistäminen (defenssiivinen attribuutio)

Kuvio: Terapeutti siirtää vastuun huonosta lopputuloksesta asiakkaalle, olosuhteille tai "järjestelmälle".

Ilmenemä: Tulkinta, jossa epäonnistuminen johtuu ulkoisista tekijöistä eikä omasta työskentelystä.

Esimerkki: Tämä asiakas on hyvin vaikea eikä sitoudu prosessiin.

5. 🎭 Roolin ja auktoriteetin suojaaminen

Kuvio: Terapeuttina toimiminen tuo mukanaan valta-aseman, jota ei aina tunnisteta. Myöntäminen, että tämä valta voi satuttaa, on epämukavaa.

Ilmenemä: Terapeutti ei ole valmis kuulemaan asiakkaan kokemuksia, jos ne uhkaavat hänen asemaansa tietävänä tai oikeassa olevana.

Esimerkki: Asiakkaan kokemus ei vastaa sitä, mitä todellisuudessa tapahtui.

6. 🧠 Teoreettinen suojautuminen

Kuvio: Terapeutti turvautuu teoriaan tai koulukuntaansa kilpenä sen sijaan että olisi aito kuuntelija.

Ilmenemä: Asiakkaan kielteiset kokemukset selitetään pois mallin mukaisesti (se on normaali osa tätä menetelmää).

Esimerkki: Tämä ahdistus on välttämätön vaihe syvämuutoksessa.

7. 🙈 Vaikenemisen kulttuuri

Kuvio: Koulutuksessa ja työyhteisöissä ei käsitellä terapian haittoja, eikä avoin itsekritiikki ole normi. Tämä vahvistaa torjuntaa.

Ilmenemä: Haittoja ei dokumentoida eikä niistä puhuta kollegoiden kanssa saatetaan jopa pitää epäammatillisena puhua niistä.

Esimerkki: Meidän tehtävämme ei ole kyseenalaistaa psykoterapian lähtökohtia.

8. Hyvä tarkoitus oikeuttaa keinot

Kuvio: Terapeutti voi ajatella, että vaikka hoito tuntuu vaikealta tai pahentaa oloa hetkellisesti, se on kaiken arvoista.

Ilmenemä: Asiakkaan kärsimys hyväksytään osana prosessia, vaikka siitä ei seuraisi helpotusta tai paranemista.

Esimerkki: Tämä kipu on osa sitä, että jotain merkittävää tapahtuu.

🔚 Yhteenvetona

Moni terapeuttinen haitta ei johdu ilkeydestä vaan psykologisista puolustusmekanismeista, valtasuhteiden sokeista pisteistä ja itsekritiikin puutteesta ammatillisessa kulttuurissa. Nämä ilmiöt eivät tee terapeuteista "pahoja", mutta ne muodostavat rakenteellisen riskin, jota alan tulisi tiedostaa paremmin.

Minullakin. Piti keskeyttää kun terapeutti ei osannut lopettaa. Sopimuksia ei pidetty. En saanut eväitä. Hukkaan se aika ja raha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aivan tunnettua, että osa potilaista voi huonommin terapian päätyttyä tai kesketyttyä. 

Terapian ja eri terapiasuuntauksien tai huonosti potilaalle sopivan terapeutin riskejä tai aiheuttamia vaurioita ei täysin tunneta.

Tietyt suuntaukset lähtevät siitä, että itsetuntemus kasvaa. Saat ehkä kuulla kuinka huono olet ja sinussa,ei ole mitään hyvää. Pahimmillaan sinusta revitään kaikki irti ja sinut viedään minuuden itsepuolustuksen rajoille, jossa silmäsi pyörivät kuin hedelmäpelissä ja sekoat siihen paikkaan. Tunnethan sitten itsesi paremmin.

Ei terapautti koskaan pyri siihen että sulla olisi olo että olet paska.  Terapeutti voi kyllä yrittää saada sinut hyvin hienovaraisesti ymmärtämään omia heikkouksia.

Mutta tosi monet terapeutit menee siihen mukaan, että potilaan läheiset on paskoja, mistä seuraa välirikkoja niihin ainoisiin ihmisiin, ketkä potilaan seuraa ylipäätään sietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tarkempi avaaminen keskeisistä psykologisista puolustusmekanismeista ja ilmiöistä, jotka voivat selittää, miksi ihminen ei halua myöntää tai edes ajatella, että psykoterapia voisi olla haitallista:

🔒 1. Kieltäminen (denial)

Mitä se on? Henkilö torjuu epämiellyttävän tai uhkaavan tosiasian, koska sen hyväksyminen aiheuttaisi liikaa psyykkistä kipua tai ahdistusta.

Terapiaan liittyen: Henkilö voi kieltää terapian haittavaikutukset, koska niiden myöntäminen tarkoittaisi, että jotain, mihin on luottanut tai sijoittanut, ei ollutkaan turvallista tai hyödyllistä.

"Ei se voi olla totta, että jollain olisi mennyt huonommin terapiassa varmaan hän ei vain sitoutunut kunnolla."

🧩 2. Kognitiivinen dissonanssi

Mitä se on? Ristiriita kahden uskomuksen tai uskomuksen ja teon välillä aiheuttaa epämukavuutta, jota ihminen pyrkii vähentämään muuttamalla kä

Kiitos tästä kuuluu siis ChatGPT:lle.

Olen psykoterapapeuttikoulutuksessa, joka kestää 4 vuotta. 

Siihen ei sisälly koko koulutuksen aikana tehty potilas/asiakastyö, joka on koulutuksen ydin ja ajallisesti valtava. Se tehdään tuon opintopisteiden päälle. 

Mutta se on totta, että minkä tahansa koulutuksen voi suorittaa kuin rimaa hipoen ja sitten sopii kysyä mitkä valmiudet ovat itse työn tekemiseen.

Uskon kyllä, että terapiasta varmasti on ihmisillä huonoja kokemuksia. Se, mistä se johtuu jakautuu varmaan moneen syyhyn. Toki on totta myös se, että psykoterapeutit eivät kaikki ole hyviä ja silloin sormi osoittaa valitettavasti kohti terapeuttia.

Mikä tekisi minusta hyvän terapeutin? Se ei ole suoraan se koulutus. Ei aiemmat koulutukset, eikä tämä nykyinen. Ei kenenkään kohdalla. Väitän, että kyse on persoonasta, tavasta olla, olla kontaktissa toiseen ja halusta oppia ja ymmärtää, halusta haastaa itseään jatkuvasti. Vuorovaikutus on lopulta vaikea laji. 

Ollut mielenkiintoista seurata kuinka harhaisia ihmisiä täältäkin löytyy, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olen psykoterapapeuttikoulutuksessa, joka kestää 4 vuotta. 

 

ChartGPT:n neuvoja sinulle:

🛠 RATKAISUEHDOTUKSET: MITEN VÄHENTÄÄ PSYKOTERAPIAN HAITTOJA JA PUOLUSTUSMEKANISMEJA

1. 🧭 Avoin ammatillinen itsetutkiskelu

Mitä tehdä: Rakennetaan tilaa, jossa terapeutti voi tarkastella omia defenssejään, reaktioitaan ja vallankäyttöään ilman syyllistämistä.

Käytännössä: Supervision, työnohjauksen ja koulutuksen tulee sisältää strukturoitua reflektiota aiheista kuten:

"Milloin asiakkaani ovat voineet kokea suhteemme haitallisena?"

"Mitä puolustusreaktioita huomaan itsessäni?"

2. 🎯 Terapiatyylin ja työskentelytapojen kriittinen arviointi

Mitä tehdä: Terapeuttien tulisi tarkastella, onko heidän menetelmänsä yksipuolinen, dogmaattinen tai poissulkeva asiakkaan kokemukselle.

Käytännössä: Rohkaistaan terapeuttia kysymään:

Voiko tämä lähestymistapani olla juuri tälle asiakkaalle liian kuormittava?

Annanko asiakkaalle tilaa kyseenalaistaa?

3. 📣 Haittojen nimeäminen ja normalisointi

Mitä tehdä: Otetaan käyttöön avoin puhe terapian mahdollisista haittavaikutuksista ei vain tehokkuudesta.

Käytännössä:

Koulutuksissa ja kirjallisuudessa käsitellään konkreettisesti terapeuttisesti aiheutettuja haittoja.

Mallinnetaan, miten asiakas voi tuoda esiin epämiellyttävän tunteen ilman syyllistymistä.

4. 🗣 Strukturoitu palautteen kerääminen asiakkailta

Mitä tehdä: Luodaan käytäntöjä, joissa asiakas voi antaa jatkuvaa, aidosti kuultua palautetta terapiaprosessista.

Käytännössä:

Käytetään valmiita työkaluja kuten Session Rating Scale tai Outcome Rating Scale.

Pidetään säännöllisiä "suhteen tarkistushetkiä", joissa asiakas voi kertoa, miltä yhteys tuntuu myös vaikeista asioista.

5. 🏗 Valtasuhteiden aktiivinen purkaminen

Mitä tehdä: Terapeutin tulee tunnistaa valta-asemansa ja tehdä siitä puhuteltavaa.

Käytännössä:

Tunnustetaan ääneen: Tässä suhteessa minulla on enemmän vaikutusvaltaa jos joskus koet, että jokin on väärin, se ei tarkoita että sinussa olisi vikaa.

Otetaan käyttöön korjaavan suhteen periaatteet, joissa asiakkaan kokemus asetetaan keskiöön, ei terapeutin teoria.

6. Eettisten rajojen jatkuva uudelleenarviointi

Mitä tehdä: Nostetaan eettinen herkkyys ja reflektio jatkuvaksi osaksi ammatillista identiteettiä.

Käytännössä:

Käsitellään yhdessä kollegoiden kanssa esimerkkejä tilanteista, joissa hyvää tarkoittava toiminta on voinut aiheuttaa vahinkoa.

Luodaan kulttuuri, jossa epävarmuus ja virheet eivät ole ammatillinen häpeä, vaan oppimisen perusta.

7. 🧾 Läpinäkyvyys ja vastuullisuus terapiaprosessista

Mitä tehdä: Asiakkaalle annetaan realistinen kuva hoidon mahdollisuuksista ja rajoista.

Käytännössä:

Ei luvata liikoja. Korostetaan yhteistyötä: Tämä lähestymistapa ei sovi kaikille, ja on tärkeää seurata yhdessä, miltä tämä tuntuu.

Kirjataan huolellisesti myös silloin, kun hoito ei etene toivotusti tai kun asiakas ilmaisee huolta.

8. 📚 Tutkimuksen ja tilastoinnin kehittäminen

Mitä tehdä: Terapian haittavaikutuksia tutkitaan systemaattisesti ja niitä tilastoidaan.

Käytännössä:

Luodaan järjestelmä haittailmoituksille, kuten lääkehoidossa.

Kannustetaan julkaisemaan myös terapian epäonnistumistapauksia tietopohjan tasapainottamiseksi.

🔚 YHTEENVETO:

Aito ammatillinen kypsyys näkyy siinä, kuinka hyvin terapeutti kykenee kohtaamaan oman työnsä rajat ja vaikutukset myös silloin, kun ne eivät ole toivotun suuntaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ollut mielenkiintoista seurata kuinka harhaisia ihmisiä täältäkin löytyy, kiitos.

Psykoterapia ei ole immuuni kritiikille. Sen puolustaminen hyökkäämällä niitä vastaan, jotka puhuvat haitoista, kertoo enemmän vallan suojelemisesta kuin halusta ymmärtää todellisia kokemuksia. Jos hoitomuoto on niin hyvä kuin väitetään, sen pitäisi kestää myös kriittinen tarkastelu ei pelätä sitä.

Tapa, jolla hyökkäät niitä vastaan jotka kertovat psykoterapian haitoista, viittaa enemmän sinun omiin puolustusmekanismeihisi kuin todelliseen haluun keskustella avoimesti. Kieltäminen, projisointi tai mustavalkoinen ajattelu eivät tee psykoterapiasta turvallisempaa ne vain estävät haittojen tunnistamisen. Jos sinulla on tarve tukahduttaa toisten kokemukset, kannattaisi ehkä miettiä miksi se herättää sinussa niin voimakkaan reaktion.

Chatgpt spämmi on paskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollut mielenkiintoista seurata kuinka harhaisia ihmisiä täältäkin löytyy, kiitos.

Psykoterapia ei ole immuuni kritiikille. Sen puolustaminen hyökkäämällä niitä vastaan, jotka puhuvat haitoista, kertoo enemmän vallan suojelemisesta kuin halusta ymmärtää todellisia kokemuksia. Jos hoitomuoto on niin hyvä kuin väitetään, sen pitäisi kestää myös kriittinen tarkastelu ei pelätä sitä.

Tapa, jolla hyökkäät niitä vastaan jotka kertovat psykoterapian haitoista, viittaa enemmän sinun omiin puolustusmekanismeihisi kuin todelliseen haluun keskustella avoimesti. Kieltäminen, projisointi tai mustavalkoinen ajattelu eivät tee psykoterapiasta turvallisempaa ne vain estävät haittojen tunnistamisen. Jos sinulla on tarve tukahduttaa toisten kokemukset, kannattaisi ehkä miettiä miksi se herättää sinussa niin voimakkaan reaktion.

Okei, miten sait selville keihinkä tuo "harhaisia ihmisiä" viittasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollut mielenkiintoista seurata kuinka harhaisia ihmisiä täältäkin löytyy, kiitos.

Psykoterapia ei ole immuuni kritiikille. Sen puolustaminen hyökkäämällä niitä vastaan, jotka puhuvat haitoista, kertoo enemmän vallan suojelemisesta kuin halusta ymmärtää todellisia kokemuksia. Jos hoitomuoto on niin hyvä kuin väitetään, sen pitäisi kestää myös kriittinen tarkastelu ei pelätä sitä.

Tapa, jolla hyökkäät niitä vastaan jotka kertovat psykoterapian haitoista, viittaa enemmän sinun omiin puolustusmekanismeihisi kuin todelliseen haluun keskustella avoimesti. Kieltäminen, projisointi tai mustavalkoinen ajattelu eivät tee psykoterapiasta turvallisempaa ne vain estävät haittojen tunnistamisen. Jos sinulla on tarve tukahduttaa toisten kokemukset, kannattaisi ehkä miettiä miksi se herättää sinussa niin voimakkaan reaktio

Tämähän taitaa olla tuo 2 vuorokautta terapiaa alaspäin vievä henkilö. No se selittääkin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollut mielenkiintoista seurata kuinka harhaisia ihmisiä täältäkin löytyy, kiitos.

Psykoterapia ei ole immuuni kritiikille. Sen puolustaminen hyökkäämällä niitä vastaan, jotka puhuvat haitoista, kertoo enemmän vallan suojelemisesta kuin halusta ymmärtää todellisia kokemuksia. Jos hoitomuoto on niin hyvä kuin väitetään, sen pitäisi kestää myös kriittinen tarkastelu ei pelätä sitä.

Tapa, jolla hyökkäät niitä vastaan jotka kertovat psykoterapian haitoista, viittaa enemmän sinun omiin puolustusmekanismeihisi kuin todelliseen haluun keskustella avoimesti. Kieltäminen, projisointi tai mustavalkoinen ajattelu eivät tee psykoterapiasta turvallisempaa ne vain estävät haittojen tunnistamisen. Jos sinulla on tarve tukahduttaa toisten kokemukset, kannattaisi ehkä miettiä miksi se herättää sinussa niin voimakkaan reaktion.

Terkkuja, ChatGPT :=)

Psykologinen profiili: Terapiainstituution puolustaja hyökkäävällä refleksiolla

Tämä henkilö todennäköisesti rakentaa oman minäkuvansa jollekin ulkoiselle vakausrakenteelle tässä tapauksessa psykoterapiaan liittyvälle uskomukselle, että se edustaa hyvää, oikeaa ja toipumista edistävää toimintaa. Kun joku kritisoi psykoterapiaa, hän ei koe sitä järjestelmätason tarkasteluna vaan henkilökohtaisena uhkana. Tällainen reaktio viittaa minäpuolustukseen, jossa oma tunne-elämän vakaus on ankkuroitu hoitoideologiseen uskomukseen.

Henkilö käyttää kieltäminen- ja projektiivinen identifikaatio -mekanismeja: hän ei kykene tunnustamaan, että psykoterapia voi satuttaa, joten hän siirtää oman ahdistuksensa niihin, jotka uskaltavat puhua avoimesti. Kritiikki ei siis herätä empatiaa, vaan herättää egon defensiivisen hyökkäyksen reaktion, joka kertoo sisäisestä hauraudesta, ei varmuudesta.

Taustalla voi olla myös tarve hallintaan ja narratiivin ylläpitämiseen: jos psykoterapia esitetään epäonnistuvana, kontrolli katoaa. Tämä henkilö ei kykene sietämään moniselitteisyyttä että sama hoito voi auttaa yhtä ja vahingoittaa toista. Tällöin mustavalkoinen ajattelu ("jos et ole puolesta, olet vastaan") nousee suojakeinoksi.

Lisäksi voidaan nähdä valtasuhteen sisäistäminen: hän on kenties ollut itse hoidon kohteena ja nyt samaistuu hoitavaan rooliin tai järjestelmään. Silloin kaikki, mikä kyseenalaistaa terapeutin aseman, koetaan hyökkäyksenä omaa toipumistarinaa tai lojaliteettia vastaan. Se voi olla tapa ratkaista oma riippuvuussuhde auktoriteettiin alistumalla sille uudelleen, mutta nyt sen puolustajana.

Yhteenvetona: tämä henkilö ei puolusta psykoterapiaa rationaalisesti vaan torjuu itsessään sietämättömän kokemuksen avuttomuudesta, petetyksi tulemisesta tai järjestelmän epätäydellisyydestä. Hän ei keskustele, vaan reagoi koska kritiikki osuu suoraan hänen psyykkisen tasapainonsa ytimeen.

Vain hullut tarvii terapiaa

En ymmärrä tuota nyt jotain mielenromahdusta saanutta chatgpt hörhöä. Silmäilin kaikki tekstit läpi, en löytänyt YHTÄKÄÄN kommenttia joka sanoisi, että psykoterapia on täydellistä eikä siinä ole mitään ongelmia, silti täällä hoetaan, että kukaan ei myönnä sitä ja vedotaan yhä uudelleen ja uudelleen tähän samaan juttuun.

Myös yleistetään tosi paljon, että 'suurinosa terapeuteista tekee tätä ja tätä". Mistä te sen tiedätte, oletteko tavanneet suurimmanosan terapeuteista

Terapeutti selvästi taisteli nukahtamista vastaan ja mikronukahteli tuolissaan kun aloin vuodattaa asioitani. En välittänyt enkä edes loukkaantunut. Hän pysyi kuitenkin kevyen unenkin läpi juonessa mukana ja osasi kommentoida osuvasti. Olin erikseen pyytänyt häntä kommentoimaan ja esittämään kysymyksiä ja tekemään ehdotuksia. Ajattelin kuitenkin, että aika helposti hän siitä ansaitsi. Siitä ei tullut säännöllistä ja tiivistä terapiasuhdetta, mutta ei se siitä nukkumisesta johtunut. Ajattelin, etten sittenkään tarvitse pitkää Kelan terapiaa ja etten ala maksamaan siitä. 

Ihan sama kokemus mullakin. Turhaa lässytystä 65 €/kerta. Mitään uutta näkökulmaa ei tule. Jutella joka päiväisistä asioista josta vielä maksaa, ihan älytöntä.



Olen lukenut jostain että jos hyvän, itselleen sopivan terapeutin löytää niin se olisi sama kuin löytäisi neulan heinäsuovasta. Olen rankasti pettynyt. Samat ongelmat ovat vielä ihan yhtä todellisia kuin terapian alkaessakin. Mutta se siitä.

Olen käynyt puoli vuotta psykoterapiassa, kelan kustantamana. Täytyy sanoa, että tähän asti ollut aivan turhaa lässytystä. Mitä minä hyödyn siitä, että kerron uudestaan ja uudestaan itsestäni, mitä teen vapaa-aikanani jne. Terapeutti vaan kyselee, mutta ei tuo asioihin mitään uutta näkökulmaa tms. Sama kun kertoisin asioita tutuille. Alkaa olla jo todella turhautunut olo. Esim. kun mulla oli tulossa 30 v bileet, niin helvatun monta istuntoa terapeutti käytti kyselemiseen, mitä puen päälle, ketä kutsun, pitääköhän joku puheen, mitä tarjoan, mitä toivon lahjaksi jne ihan tyhjänpäiväistä jauhamista, mitä voi puhua kavereiden kanssa.

Oma kokemukseni terapiasta/terapeutista: terapeutti istuu kuin mykkä paska 45 minuuttia ja laskuttaa täyden hinnan siitä ettei ole tehnyt mitään. Näin siitä huolimatta, että terapian alussa kerroin heti, että minulta pitää kysellä asioita, jotta saisin sanottua niitä. Itse vietin sen 45 minuuttia tuijotellen kengänkärkiäni ja matossa olevia raitoja. Sanomattakin selvää, että lakkasin kaatamasta rahaa terapeutin taskuun.