Miesystävä asettaa lapsensa joka asiassa ykköseksi, minä olen aina kakkonen
Tälläinen ongelma on miehen kanssa ja se alkaa ärsyttää. Minullakin on lapsi, mutta hän on jo parikymppinen ja elää omillaan. Miesystävä on tullut isäksi vanhempana ja on yhä 50/50 isä. Kuitenkin nelivitonen jo. Emme asu yhdessä.
Etenkin koulujen loma-aikana minulle ei löydy juuri aikaa. Yleensä johtuu siitä, että mies on lapsensa kanssa matkoilla, joihin en pääse mukaan. Loma-aikojen ulkopuolellakin olen se kakkonen eli mies peruu tapaamiset samantien tai lähtee jopa luotani kotiin, jos tulee jotain lapseen liittyviä menoja. Mutta lapsi on kuitenkin jo ylä-asteikäinen eikä siis ihan pieni enää.
Onko muita, joilla on tai on ollut samaa samaa? Miten homma eteni?
Kommentit (48)
Miehellä on arvot kohdallaan. Arvostan.
Noinhan sen kuuluu ollakin. Lapsi tulee aina ensin.
Mies toimii oikein ja on hyvä isä. Jos et sitä kestä niin eroa. Lapsi on ykkönen.
Ihan mahtava isä. Tuollaisia saisi olla maailmassa enemmänkin.
Toi jatkuu siihen täysikäisyyteen asti, suunnilleen.
Lapset aina ensin ja lastenlapset myös. Turhaan valitat.
Minä toivoisin että minun mieheni olisi tuollainen. Meillä on yhteiset lapset mutta hän asettaa aina "lapsuuden" perheensä meidän ydinperheen edelle. Aina. Eli hänen äitinsä ja sisaruksensa ovat hänelle ykkösiä. Ystävät kakkosia ja me vasta kolmantena tärkeysjärjestyksessä.
Pitäisin erikoisena jos naisystävä laittaisi minut lapsensa edelle.
Hanki sellainen mies, joka jättää lapsensa sivurooliin. Nautitte sitten yhdessä.
Olet miehellesi pelkkä panopuu, ja niin kuuluukin olla.
Akkoja on maailma pullollaan mutta lapset ovat ainutkertaisia.
Mies, jolla on arvot kohdillaan. Ei pitäisi tuo tulla yllätyksenä, jos isähahmoa lähtee deittailemaan. Ota lapseton, jos joku semmoinen sut kelpuuttaa tai opettele olemaan yksin.
Seurustelin miehen kanssa, asuimme hetken yhdessä, ja seurasin ihmetellen, miten vähän hän välitti lapsistaan. Oli jopa kateellinenkin joskus, jos lapset onnistuivat saavuttamaan omatoimisesti jotakin hyvää elämäänsä myymällä leivonnaisia myyjäisissä tai säästämällä rahaa pieniin retkiin kotimaassa. Ex-vaimo oli pienituloinen ja mies kitisi, miten ei voi käsittää miksi maksaa elareita kun lapset osaavat itsekin kehittää tuloja itselleen. Minusta se oli sairasta. Hyvin sairasta ja se, miten hän asennoitui lapsiaan kohtaan kertoi minulle paljon millaisen vastuuntunnon se idiootti omasi. Mieluummin pitää lapsesta huolen ja osallistuu kasvatukseen, mutta jos haluaa olla uutena naisena mukana kannattaa neuvotella yhteisistä lomista ajoissa.
Kuulostaa vähän oudolta, kun lapsi ei enää ole pieni. Toisaalta riippuu siitäkin kuinka tärkeintä ne lapseen liittyvät asiat ovat. Kyllähän sitä peruu omat menonsa vaikka ventovieraan takia, jos tällä on tarpeeksi paha tilanne.
Hyvä, niin sen kuuluu ollakin kunnes lapsi muuttaa pois kotoa.