Iskikö vauvakuume teihin jo nuorena? Itse olisin ollut valmis äidiksi 19-vuotiaana. Esikoisen sain 24-vuotiaana.

Vauvakuume oli jo yläasteella. Esikoisen sain 19-vuotiaana.

19 vuotiaana aloitettiin yrittäminen. 21 vuotiaana naimisiin, 22 vuotiaana sain esikoisen, 24v toisen, 25v kolmannen, 29v neljännen. Nyt olen 38v ja saman miehen kanssa edelleen onnellisesti yhdessä. 

Vielä ei oo iskeny vaikka lapset jo aikusia

M60

Iski

Kyllä ja olen kiitollinen siitä. Nyt vanhin lapsi 30v ja mä täytin pyöreitä 50.

iski 14 vuotiaana ja edelleen etsin vaimoa.

M37

Kiitos vastauksista. Kiva kuulla, että meitä muita nuorena lapsia halunneita on. t.ap

Vierailija kirjoitti:

iski 14 vuotiaana ja edelleen etsin vaimoa.

M37

Kannattaa aloittaa etsiminen sieltä missä viimeksi näit sen. 

Parikymppisenä haaveilin perheestä, ja lapseni sain 27-vuotiaana.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen yhä tyytyväinen tähän järjestykseen, pikkulapsiaika takana, eikä itse ole vielä neljäkymmentäkään. 

Huh, ei tullut mieleenkään tuossa iässä alkaa lastentekoon. Ei tosin ole tullut sitä mielitekoa myöhemminkään. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja olen kiitollinen siitä. Nyt vanhin lapsi 30v ja mä täytin pyöreitä 50.

Sama täällä, vanhin on 40 ja minä 64, toiset kaksi ovat 38 ja 34. Ja nyt saan nauttia ihanista lapsenlapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja olen kiitollinen siitä. Nyt vanhin lapsi 30v ja mä täytin pyöreitä 50.

Sama täällä, vanhin on 40 ja minä 64, toiset kaksi ovat 38 ja 34. Ja nyt saan nauttia ihanista lapsenlapsista.

Ja minä nautin ihanista grilliribseistä

Ei iskenyt, vaan elämänjano.

Miksiköhän niin moni nuorena penikoinut toitottaa, miten upeaa on nelikymppisenä päästä elämään nuoruutta kun lapset on vihdoin lähteneet pesästä? Kun se nuoruus valitettavasti ajoittuu nuoruusikään. 

Iski kun olin kakskymppinen mutta ei ollut miestä silloin. Tapasin miehen lähempänä 30v.

Minulla iski urakuume jo 16 vuotiaana. Ura ensin ja sitten sain neljä lastakin siinä 30 v. molemmin puolin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei iskenyt, vaan elämänjano.

Miksiköhän niin moni nuorena penikoinut toitottaa, miten upeaa on nelikymppisenä päästä elämään nuoruutta kun lapset on vihdoin lähteneet pesästä? Kun se nuoruus valitettavasti ajoittuu nuoruusikään. 

Ehkä et vain ymmärrä puhetta tai lukemaasi. Eiväthän he sano, että elävät nuoruutta, he ovat vain iloisia siitä, että lapsista tuli omillaan pärjääviä ja nyt heillä itsellään on vapaampaa. En minä kokenut olevani nuori, kun lapset lähti pesästä, enkä olisi tuollaista puhunut. 

Ei ilmasto mitään...

Olsin ollut valmis ja halukas saamaan lapseni jo noin parikymppisenä, kuten eräs kurssikaverini yliopistolla. - Kohtalo kuitenkin vaikuttaa päättäneen toisin kun en vielä -nyt jo 40 vuotiaana- ole onnistunut ja saanut mahdollisuutta elää tätä haavettani ja toivettani todeksi. Ja ei. lapseni mahdollinen syntyvyyttä ei mitenkään helpota tivaamsiet, että milloinkas ajattelin synnyttää tai syyttelyt vääristä kumppaneista. Tai epäilyt seksualisesta suuntautuneisuudestani.  

Iski 19-vuotiaana tosi vahvana ja jos olisi ollut mitenkään realistinen parisuhde tai elämäntilanne, olisin varmasti aktiivisesti yrittänytkin. Jälkikäteen olen hyvin kiitollinen etten saanut vielä siinä iässä koska olin aivan liian raakile huolehtiakseni toisesta ihmisestä. Nyt olen yli 30v ja edelleen lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Täällä olisi kiimainen setä, joka voi auttaa nuoria naisia tämän ongelman kanssa 🥰.

Haluat loppuelämän parusuhteen ja lapsia?