HYVIÄ UUTISIA: Psykoterapeuttien kysynnässä täyskäännös: Loppunut jopa kokonaan

Vierailija kirjoitti:

Tässä maailmassa monet joutuvat työskentelemään todella, todella pienellä palkkiolla.  Hyvä jos ruokaan riittää rahaa vuokran jälkeen.  Miksi psykoterapeutteja pitäisi hyysätä?  Siksikö, että ovat menneet ottamaan 100000€:n opintolainan?  Potilaiden etu on ensisijainen etu.  Jos pitää mennä räkälään huutelemaan, ja kuvittelet että se todella auttaa jotakuta, niin niin on sitten tehtävä.  Pitää olla hyödyksi ihmisille ja yhteiskunnalle, vaikka ilmaiseksi.

Luulen, että ne koulutetut ammattilaiset voi olla ihan oikeissa töissä enemmän hyödyksi kuin kapakoissa huutelemassa. 

Huomaa kyllä että tämä vapaaehtoistyöhön kannustava ei tiedä mistä puhuu. Sanottakoon se siis ääneen: on kaiken ammattietiikan vastausta lähteä summamutikassa "terapioimaan" ihmistä ilman mitään etukäteisarviointia tai seurantaa. Terapia on psyykkisesti rankkaa ja voi alkuun jopa huonontaa tilannetta. Jos liian huonokuntoista ihmisiä lähtisi summamutikassa "terapioimaan" voisi ihmisen itsemurhariski jopa kasvaa. Siksi terapia ei ole mitään ihmeitä tekevää eikä kaikki ole terapiakuntoisia. 

Vierailija kirjoitti:

En käsitä.

Jos olen kipeä, olen motivoitunut hoitamaan itseäni ja myös siis maksamaan siitä hoidosta. 

 

Miksi ihmiset, jotka kokevat olevansa sairaita, eivät panosta omaan terveyteensä ja tarvittaessa maksa tärkeää hoitoaan itse?

Niinpä. Ja onhan terveysasemallakin maksu, ei mikään hoito ole sielläkään täysin ilmaista. Ei fysioterapiaakaan saa ilmaiseksi, vaikka siihen olisi lähete. Eikä muita kuntoutuspalveluita, ainakaan pitkäkestoisesti. Miksi juuri psykoterapia ei saisi maksaa mitään? 

Nyt trendi on sen suuntainen, että yhä enemmän potilaat maksavat itse, tai vakuutus, tai työnantaja. Tämä pätee ihan kaikkeen sairaanhoitoon. Yhteiskunta ei enää maksa kaikille kaikkea.

Näin tämä hallitus on ajanut maan lamaan. Ihmisillä ei ole enää varaa hoitoon. Eikä asumiseen.

Johtuuko siitä, että terapeutteja on koulutettu liikaa ja siellä on paljon  täysin alalle sopimattomia joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vinkkini psykoterapeuteille, psykologeille, mentoreille, kaikille muille paitsi psykiatreille, jotka työskentelevät sairaaloissa, on että rantautukaa (potentiaalisten) potilaidenne arkeen.  Lakatkaa laskuttamasta naurettavaa 100€/tunti jossain eliittitoimistotalossa Helsingin keskustassa.  Menkää lähiöihin.  Menkää räkälöihin.  Menkää vankiloihin, mutta ei tietenkään vankina.  Menkää vähäosaisten luo sinne missä he ovat.  Ihan turha itkua tirauttaa jos 100000€:n opintolaina painaa keskiluokkaisessa niskassanne; muillakin on vaikeaa tässä elämässä, kaikkeista eniten potilaillanne.  Se olkoon oppirahanne.  Pääsette kokemaan vähäosaisen arkea jättilainanne kanssa maksuhäiriöisenä.  Olkaa kiitollisia!

Tehtävänne on parantaa ihmisiä, ei elää luksuselämää Helsingin keskustassa kahvia lipittäen ja ylemmän keskiluokan "huolia" kuunn

Järjettömiä kirjoituksia.

Se moniongelmaisten "karttaminen" voi johtua siitäkin, että terapeutit ymmärtävät että heikoimmassa asemassa olevat asiakkaat tarvitsisivat ennemminkin kriisityötä ja muuta perustarpeita turvaavaa käytännön apua tai vaikkapa käytännön elämänhallintataitoja tukevaa toimintaterapiaa, jotta psykoterapian aloittamisesta myöhemmin olisi mitään hyötyä. Esim. köyhää ja nälkäistä asiakasta ei varsinaisesti auta se, että hän käy terapiassa puhumassa siitä miten rahat eivät riitä ruokaan, vaikka Kela maksaisi tämän terapian. Yhteiskunnan olisi paljon järkevämpää pitkällä tähtäimellä keskittyä ensin siihen, että kaikilla on mahdollisuudet perusasioihin ja lopettaa valmiiksi ahdingossa olevien ihmisryhmien kiusaaminen tukia leikkaamalla jne. Työtön ei työllisty vielä pelkästään sillä, että terapeutti ymmärtää hänen vaikeaa tilannetta, vaikka toki empatia voi auttaa jaksamaan henkisten haasteiden yli. Mutta jos tarkoituksena on kaivaa mielestä kaikki traumat lapsuudesta alkaen käsittelyyn, ihmisen täytyy olla sellaista prosessia aloittaakseen edes jokseenkin vakaassa tilassa.

Psykoterapian ideaa ei siis ole nyt ymmärretty tässä ketjussa oikein eivätkä ihmiset ole aina tietoisia siitä, mitä sen aloittaminen asiakkaalta itseltään vaatii. Esim. vakavasti masentuneen voi olla myös hankalaa sitoutua käymään terapiassa säännöllisesti mikä johtaa myös siihen, että terapiakäynnit valuu hukkaan. Tilannetta voi hieman kömpelösti verrata esim. aktiiviseen addiktioon, jossa riippuvainen ei ole vielä siinä vaiheessa että olisi valmis ottamaan apua vastaan. Ensin täytyy tapahtua jotain, jotta ihmisessä itsessään syttyy halu aitoon muutokseen. Kyse ei siis ole aina tai pelkästään siitä, että terapeutit haluaisivat päästä ns. mahdollsimman helpolla vaan toisinaan he näkevät isomman kuvan asiakkaan tilasta. Mutta toki joukkoon mahtuu kaikenlaisia terapeutteja ja varmasti joillakin on rajoittuneempi osaaminen ja tietämys esim. syrjäytyneisiin moniongelmaisiin liittyen, kuin toisilla. On kuitenkin ammattimaista terapeutilta, että hän kieltäytyy ottamasta asiakkaiksi sellaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä, joista hän ei ymmärrä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä.

Jos olen kipeä, olen motivoitunut hoitamaan itseäni ja myös siis maksamaan siitä hoidosta. 

 

Miksi ihmiset, jotka kokevat olevansa sairaita, eivät panosta omaan terveyteensä ja tarvittaessa maksa tärkeää hoitoaan itse?

Mieti oikein tarkkaan.

Ovatko pillerit korvanneet terapian

Iskelmä- ja poplaulajat  💩

Näyttelijät  💩

Sekopäät 

Terapiaa 🤑🤑🤑🤑🤑🤑🤑🤑🤑🤑🤑 

Terapia on huikean hyvä juttu, kun se toimii. Aina se ei toimi. Mielestäni terapeutteja pitäisi päästää markkinoille entistä matalammalla kynnyksellä, koska heitä ei todellakaan ole liikaa.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsitä.

Jos olen kipeä, olen motivoitunut hoitamaan itseäni ja myös siis maksamaan siitä hoidosta. 

 

Miksi ihmiset, jotka kokevat olevansa sairaita, eivät panosta omaan terveyteensä ja tarvittaessa maksa tärkeää hoitoaan itse?

Niinpä. Ja onhan terveysasemallakin maksu, ei mikään hoito ole sielläkään täysin ilmaista. Ei fysioterapiaakaan saa ilmaiseksi, vaikka siihen olisi lähete. Eikä muita kuntoutuspalveluita, ainakaan pitkäkestoisesti. Miksi juuri psykoterapia ei saisi maksaa mitään? 

Nyt trendi on sen suuntainen, että yhä enemmän potilaat maksavat itse, tai vakuutus, tai työnantaja. Tämä pätee ihan kaikkeen sairaanhoitoon. Yhteiskunta ei enää maksa kaikille kaikkea.

Psykoterapiasta maksetaan itse, vaikka olisi kelan korvaama. Maksu on niin suuri, ettei mt ongelmista kärsivillä ole siihen varaa. Satoja euroja kuukaudessa ja ihminen on sairas, muttei saa sairaspäivärahaa kuin vuoden. Sen jälkeen työtön.

Eikö olisi kansakunnalle parempi saada ihmiset työkykyiksiksi.

Kokkareet toki ajattelee toisin. Tippukoot sairaat kyydistä.

Vierailija kirjoitti:

Minun vinkkini psykoterapeuteille, psykologeille, mentoreille, kaikille muille paitsi psykiatreille, jotka työskentelevät sairaaloissa, on että rantautukaa (potentiaalisten) potilaidenne arkeen.  Lakatkaa laskuttamasta naurettavaa 100€/tunti jossain eliittitoimistotalossa Helsingin keskustassa.  Menkää lähiöihin.  Menkää räkälöihin.  Menkää vankiloihin, mutta ei tietenkään vankina.  Menkää vähäosaisten luo sinne missä he ovat.  Ihan turha itkua tirauttaa jos 100000€:n opintolaina painaa keskiluokkaisessa niskassanne; muillakin on vaikeaa tässä elämässä, kaikkeista eniten potilaillanne.  Se olkoon oppirahanne.  Pääsette kokemaan vähäosaisen arkea jättilainanne kanssa maksuhäiriöisenä.  Olkaa kiitollisia!

Tehtävänne on parantaa ihmisiä, ei elää luksuselämää Helsingin keskustassa kahvia lipittäen ja ylemmän keskiluokan "huolia" kuunnellen.  Päännyökyttelijöitä ja rahastajia

Eiköhän ongelma ole siinä, että ne kiitollisimmat asiakkaat ovat myös keskiluokkaisia, kuten terapeutit itsekin. Samassa viitekehyksessä on helpompi kehittää toimivia ratkaisuja. 

Jos ihmisen elämänhallinta, talous, työllisyys, sosiaaliset suhteet jne. ovat retuperällä, ei niitä ratkaisuja niin vain kehitetä. 

Psykoterapia perustuu vuorovaikutukseen ja tavoitteena on ratkaista mielen solmuja ja rakentaa parempia toimintamalleja oman hyvinvoinnin edistämiseksi.

Psykoterapia ei voi ratkaista ihmisen sosiaalisia ongelmia, köyhyyttä tai korvata puuttuvia ihmissuhteita. Se ei myöskään ratkaise moninaisia elämänhallinnan haasteita. Niitä tulee jokaisen aikuisen opetella ihan käytännössä. On surullista, että Suomessa on niin heikot sosiaalihuollon palvelut. Psykoterapiaan pyrkijöistä melko iso osa tarvitsisi nimenomaan sosiaalihuoltoa.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsitä.

Jos olen kipeä, olen motivoitunut hoitamaan itseäni ja myös siis maksamaan siitä hoidosta. 

 

Miksi ihmiset, jotka kokevat olevansa sairaita, eivät panosta omaan terveyteensä ja tarvittaessa maksa tärkeää hoitoaan itse?

Niinpä. Ja onhan terveysasemallakin maksu, ei mikään hoito ole sielläkään täysin ilmaista. Ei fysioterapiaakaan saa ilmaiseksi, vaikka siihen olisi lähete. Eikä muita kuntoutuspalveluita, ainakaan pitkäkestoisesti. Miksi juuri psykoterapia ei saisi maksaa mitään? 

Nyt trendi on sen suuntainen, että yhä enemmän potilaat maksavat itse, tai vakuutus, tai työnantaja. Tämä pätee ihan kaikkeen sairaanhoitoon. Yhteiskunta ei enää maksa kaikille kaikkea.

Kaffebullan äärioikeistolaisuus on jo vitsi. Fazizti laittaa köyhät kyykkyyn.

Ehkä tämä pitkään vallinnut terapiauskonto on vaan tulossa tiensä päähän. Loputon vellominen omissa tunteiden ja muistojen liemessä ei ehkä tuokaan ratkaisua elämän suuren mysteerin kysymyksiin. Miksi synnymme tälle pallolle, joka on vain hiekanjyvä avaruuden äärettömyydessä? Suuri osa terapeuteista on itserakkaita, päsmäröiviä besserwissereitä. Tiedän kokemuksesta, koska olen ollut alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeimmat tapaukset ovat julkisella. Moniongelmaiset. 

Olen kuullut muutamankin terapeutin suusta, että en ota Kela-asiakkaita. Että niitä varakkaita ja hyvinvoivia sitten vaan asiakkaiksi. 

On ihan tutkittu, että psykoterapia auttaa parhaiten, jos asiakas on rikas.

Jos psyykkiset ongelmat johtuvat köyhyydestä, yksinäisyydestä, syrjäytymisestä , elämänhallinnan pulmista ja koko elämänaikaisista vastoinkäymisistä, ei terapian teho ole välttämättä dramaattinen.

Hyväosaisilla sen sijaan on enemmän voimavaroja kehittää itseään, kun rakenteet ympärillä ovat kunnossa.

Joku psykoterapeutti taisi kerran sanoakin, että julkisen asiakkaat ovat liian vaikeita ja heidät tulisi siirtää oireita ja haittoja vähentävään hoitoon mielialapoleille.

Terapia vaatii myö

Hesarissa julkaistiin vähän aika sitten väitöskirjatutkijan Tapio Gauffinin mielipidekirjoitus, jossa tuuriin esille WHOn suositteleman avoimen dialogin vaikuttavuus psykoosien hoidossa: sen ansiosta erää tutkimuksen mukaan  80% psykoosisairaista oli töissä ja skitsofreniadiagnoosien määrä laski peräti 90%. On vaikea löytää vakavampia mt-häiriöitä kuin psykoosit, mutta niissäkin diskuteeraaminen on usein vaikuttavaa hoitoa kunhan lähestymiskulma on oikea. Yleensä terapiakunnolla viitataan siihen, että osaa käyttää samaa kieltä omien tuntemustensa reflektointiin kuin psykoterapeutti ja omaa saman lähestymiskulma omiin ongelmiinsa. Se edellyttää myös perusluottamusta toisiin ihmisiin, mitä pitää osata rakentaa, kyse on vuorovaikutuksesta eikä yksilön rajoitteista. Siksi avoimessa dialogissa huomioidaan myös ihmisen läheisverkostot, joiden parissa ihmisen mieli ja identiteetti on rakentunut. Monesti yksilöterapia on liian kognitiivisesti orientoitunutta ja yksilökeskeistä. 

Psykoterapian trendi on se, että kukaan ei halua enää maksaa siitä.  Siitä tämä Hesarin ulina kertoo.  Ei työnantajat, ei vakuutusyhtiöt, ei kukaan!  Minusta tämä on oikein hyvä.  Psykoterapeuteilta vaaditaan tulosvastuuta kuten monilta muiltakin ammateilta.  Ei ole mistään kotoisin pyörittää ihmisiä 5 vuotta terapiaruletissa, koko ajan laskuttaen, ja sitten tulos on se, että potilas ei saanut hyötyä.  Lisää vaikuttavuutta!  Kuten olen korostanut monta kertaa jo, psykoterapeuttien pitää unohtaa typerän lapsellinen ammattiylpeytensä ja keskiluokkaisuuden tuoma ylenkatse köyhiä kohtaan ja alkaa terapoida niitä, jotka sitä aikuisten oikeasti tarvitsevat.  Tai sitten vaihtaa alaa, jos pää ei kestä huono-osaisten moniongelmaisten huonovointisuutta.  Ei muuta kuin lähiöihin pystyttämään matalan kynnyksen ilmaisia kioskeja tai huutelemaan baarissa, jos ei mielikuvituksenne muuhun riitä.

Vtuako itkette lehdistössä sitä, että "potilaita ei ole" tai vaaditte typerää "terapiatakuuta" omien poliittisten päämäärienne ja rahastamisenne jatkamiseksi.  Täällä sitä ollaan, kaikki suomenmaassa ja köyhiä riittää.  Tehkää jotain hyödyllistä tai vaihtakaa alaa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä pitkään vallinnut terapiauskonto on vaan tulossa tiensä päähän. Loputon vellominen omissa tunteiden ja muistojen liemessä ei ehkä tuokaan ratkaisua elämän suuren mysteerin kysymyksiin. Miksi synnymme tälle pallolle, joka on vain hiekanjyvä avaruuden äärettömyydessä? Suuri osa terapeuteista on itserakkaita, päsmäröiviä besserwissereitä. Tiedän kokemuksesta, koska olen ollut alalla.

Individualismin multihuipennus. Mitä tapahtuisi, jos terapeutti kertoisi asiakkaalle totuuden:  sinulla, ajatuksillasi, tunteillasi ja kärsimykselläsi ei ole mitään merkitystä. Kuvittelet kaiken subjektiivisessa kuplassasi ja ryvet siinä. 

Onpa täällä vihaisia ihmisiä. Onko tämä kateutta vai mitä? Terapeutin työ on raskasta eikä sillä varsinaisesti rikastu. Varmastu myös terapeuttien joukossa on leipääntyneitä, mutta usein terapeutit kouluttavat jatkuvasti lisää itseään ja käyvät myös maksullisessa työnohjauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä pitkään vallinnut terapiauskonto on vaan tulossa tiensä päähän. Loputon vellominen omissa tunteiden ja muistojen liemessä ei ehkä tuokaan ratkaisua elämän suuren mysteerin kysymyksiin. Miksi synnymme tälle pallolle, joka on vain hiekanjyvä avaruuden äärettömyydessä? Suuri osa terapeuteista on itserakkaita, päsmäröiviä besserwissereitä. Tiedän kokemuksesta, koska olen ollut alalla.

Individualismin multihuipennus. Mitä tapahtuisi, jos terapeutti kertoisi asiakkaalle totuuden:  sinulla, ajatuksillasi, tunteillasi ja kärsimykselläsi ei ole mitään merkitystä. Kuvittelet kaiken subjektiivisessa kuplassasi ja ryvet siinä. 

Henkisen kasvun idea on, että ihminen aikanaan oivaltaa, ettei kaikessa ole kyse yksinomaan hänestä. Mutta kehittyäkseen sellaiseksi tulee pystyä käsittelemään riittävästi myös omaa vaille jäämistään. Ani harva ihminen kehittyy silti ylimmille kehitystasoille. Ongelma on pikemminkin, että aikuisistakin ihmisistä iso osa jää henkisesti nuoruusiän kehitysvaiheeseen.