En ole ikinä nähnyt noin kamalaa lasta Katja avautuu ADHD-lapsensa kohtelusta Ranskassa

Kai se adhd-lapsikin voi käytöstavat oppia vaikka vaikeuksia muissa asioissa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eräänä aamuna rehtori tuli meitä vastaan koulun pihalla ja kysyi lapseltani, mitäs tuhmuuksia meinaat tänään tehdä. Lapsi oli tuolloin kolmannella luokalla , Kolehmainen kertoo."

Tuohan on hyvin sanottu. Tuollainen suora puhe nimenomaan toimii ADHD.hen, tiedän ihan omasta kokemuksestani, koska itsellä ja myös lapsellani on ADHD. 

Minulla esimerkiksi oli lapsena hyvin vaikea ymmärtää, miten minun odotetaan käyttäytyvän. Itse ei sitä häiriköintiä huomaa, tai ymmärrä, että ne säännöt koskevat myös tätä tilannetta. ADHD lapsi tarvitsee paljon rautalangasta vääntämistä ja myös ohjaamista ja apua rauhoittumiseen. 

Tuolle lapselle lääkkeestä olisi ollut iso apu. 

Tuollainen vanhemman hyssyttely, paapominen ja rajattomuus vain pahentavat oireilua. 

Ei todellakaan ole hyvin sanottu. Ongelma tässä on se, että lapsi 

omaksuu tuhman henkilön roolin entistäkin vahvemmin, jos aikuisten taholta korostetaan, että sinä olet tuhma jo ennen kuin päivä on edes alkanut. Missään nimessä ei saa toimia noin. Lasta pitää opettaa käyttäytymään oikein, siis "tuomitaan" teko, mutta ei lasta. Tässä on ero. 

Tämä on näköjään miten asian haluaa ymmärtää. Minä ymmärrän asian niin, että lapselle annetaan suoraa palautetta, että käytös ei ole ok. 

Moni lapsi ottaa pellen roolin, niin omakin lapseni otti, kun hoettiin aina että ole hiljaa ole rauhassa, älä häiriköi. 

Siihen auttoi se, että juteltiin asiasta. Kerroin selkeästi mitä käytöstä häneltä odotetaan ja mitä hän voisi tehdä, kun on koulutehtävät tehty ja odottaa, että ne hitaammat suoriutuvat. ADHD.n ongelma on usein nopeus. Sitten on vain odottamista joka purkautuu häiriköintinä

 Neurotyypillinen ei tätä ymmärrä, tai tunnista, mutta lastani selkeästi auttoi, kun osasin hänelle sanoittaa, miltä tuntui. Kerroin siis miten itse lapsena koin asiat. Kun tämä sama kerrottiin myös opettajalle, hän osasi ottaa tämän huomioon koulutyössä. 

Hyvänä esimerkkinä kun kokeita tehdessä ensin jaaritellaan joutavia, kerrotaan mihin pitää kirjoittaa nimi jne. ADHD  odottaa siinä kynä tanassa, pää täynnä tietoa, että pääsee kirjoittamaan, mutta kun ei pääse. Ensin selitetään kuin idiooteille kaikki perusjutut. Kirjoita tuohon nimi, tuohon luokka. Lue kysymykset, tee koetta rauhassa... Jaabajaabajaa..... Siinä jo keskittyminen herpaantuu. 

Ongelma ratkesi siten, että lapsi sai aloittaa kokeen teon heti. Tai tehtävissä sama homma. Kun ne lisätehtävätkin oli tehty, hän esimerkiksi terotti kyniä tai auttoi sitä hitaammin etenevää luokkakaveria. 

Mutta lapsi myös selkeästi tarvitsee palautteen siitä, että tämä käytös ei ole ok. Ja selkeän palautteen siitä, mitä hänen odotetaan tekevän. Ja että muut voivat olla vaikkapa hitaampia. 

Tuollainen luokasta ulos laitto ei toimi. Vähintään pitäisi antaa ne tehtävät mukaan, että tekee sitten ulkopuolella ne. Tuosta jutusta tulee mieleen,että äiti vain silittää päätä, eikä vaadi lapselta mitään. 

Sitä minä tarkoitin että hyvin sanottu. Siinä minusta tulee esille, että lapselta vaaditaan kunnon käytöstä. En minä koe tuota lapsen leimaamiseksi. 

Epäilen myös, että suurin ongelma tässä on se äiti. Ehkäpä äidin vuoksi kukaan opettaja ei ole lasta halunnut luokalleen.  Tuskin tuo Ranskan ainoa ADHD lapsi on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Ranskassa ei suvaita, että lapsi pistää aikuiselle vastaan."

En haluaisi että oma lapseni olisi koulussa missä on ok että lapset "pistävät aikuisille vastaan".

Tämä kommentti pisti itsellänikin silmään. Mielestäni "maassa maan tavalla", eli kun on kulttuuri, jossa lapset tottelevat ja kunnioittavat aikuista, eivätkä tulkuta vastaan, niin täytyy omat lapset kyseiseen malliin kasvattaa. Jos ei napostele, niin voi muuttaa muualle.

Oudoin tilanne käyttää "maassa maan tavalla" - korttia.

Ranskassa kasvatetaan lapset pelolla. Selkäsaunalla ja huudolla.

Se ei ole tervettä, vaikka jengi sitä ihannoisikin. Jotain tapoja saa ja pitääkin taistella vastaan, että muutosta tulisi.

Ranskassa aviomies omistaa vaimonsa ja perheens

Jotkut on senkin valinnan tehneet. Suurinosa toisin.

Järjetöntä yleistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kerrotaan että voi kun on ikävää kun meidän aakkoslasta rajoitetaan vaan eikä tueta, mutta mitään ei kerrota minkälaista tukea sitten kaivattaisiin? 

Ja tuollainen tunneilla tarkoituksella häiriköinti jotta lentäisi ulos luokasta ei ole mikään ADHD oire, vaan kurittoman teini-ikäisen lusmuilua. Itse asiassa aika monet noista kuvatuista "oireista" kuulostaa vain kaverivanhemmuuden aiheuttamilta ongelmilta.

Meillä ei kyllä ollut tippaakaan kaverivanhemmuutta, ja silti olin ja olen aina levoton, myös luokassa. Usein yritän tosi kovaa olla kuin muut, mutta jossain vaiheessa se vaan särkyy, ja mä viuhdon taas menemään tai möläytän jotain hölmöä ja ajattelematonta. Vaikka olin aamulla vannottanut itselleni, etten sano tänään mitään muille, ettei tule möläyteltyä. Ymmärrättekö, että ADHD:lle se kunnolla oleminen on niin vaativaa, että on helpompi yri

Hän sanoikin, että nykyään myös huono ja rajoittamaton käytös laitetaan ADHD.n alle, ja siitä muuten kärsivät eniten ne adhd.t itse. Esimerkiksi sinä, kun nyt koet ettei sinua ole ymmärretty  

Se, että ADHD on levoton, ei ole ongelma. Se, miten hän levottomuuttaan ilmentää, voi olla ongelma. 

Aikuisen täytyy tukea lasta kanavoimaan se levottomuus oikein. Tietysti neurotyypillinen aikuinen ei ihan aidosti ymmärrä, mitä ADHD on. Esimerkiksi minun lapsistani minulle se ADHD on se normaali, koska olen itsekin. Se tavallinen rauhallinen lapsi on ihan käsittämätön. Hänellä ei ole ongelmia, mutta jos olisi, minun olisi vaikeampi auttaa häntä, koska en pääse hänen mielenmaisemaansa käsiksi. En vain ymmärrä. ADHD.sta tiedän heti, miltä hänestä tuntuu. Kuten tuo sinun kuvailisi oli myös tuttu. Noinhan se menee. Ja on hirveää, kun ei voi olla "normaali" vaikka kuinka yrittää!! 

Siksi sitä lasta täytyy tukea. Sille täytyy kertoa, miten levottomuutta voisi purkaa muita häiritsemättä. Möläyttely ei valitettavasti ole omalla kohdallani loppunut koskaan, häpeän sitä eniten. Silti ihmiset pitävät minusta, ja näkevät minut sana valmiina, he kokevat ominaisuuden olevan positiivinen. 

Mutta lapsi vasta on raakile, hän opettelee. Aikuisten tehtävä on kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskassa on varmaan enemmän se ajatus, että yksilön tulee diagnoosikoodeistaan huolimatta sopeutua yhteiskuntaan.

Suomessahan ajattelu on kääntynyt vähän siihen, että diagnoosikoodit ovat jonkinlainen vapautus velvoitteista ja ympäristön odotuksista.

 

 

Ei ole. Mutta esim koulussa saa oppia omalla tavallaan. Kaikki ihmiset eivät ole samasta muotista. Adhdn aivot toimivat eri tavalla. Se on ominaisuus. Monen kirjoittajan mielestä ilmeisesti vika? Mutta sellaisia ihmisistä on. Heidän pitää saada olla myös nykyuhteiskunnassa mukana. 

Tismalleen! Nämä erikoiskyvyt ovat lisääntymään päin.

Vierailija kirjoitti:

Kejun rasismi on typerää. Tällä kertaa näyttää pikemminkin siltä että nainen on "erikoistapaus". Mies ei ole edes lähtenyt lätkimään hankalan erityislapsen takia. Aika moni kantis tekisi niin. 

R-kortti käytetty. Hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nämä vajakin saavat kuninkaallisen kohtelun ja ymmärrys on loputonta...

 

 

Mihin ryhmään kuuluu tuollaisen kirjoittaja? 

Sellaiseen , joka ymmärtää kurin merkityksen lasten kasvattamisessa.

-eri

 

Ai joka kutsuu toisia vajakeiksi? Edes tuntematta henkilöitä. 

Ei ole Suomessakaan hyvin sitä asiat. 

Poimit siis tekstistäni itsellesi oleellisimman asian. Mikä vahinko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa hyväksytään lapsilta ihan liikaa. Kuri ja järjestys pitää olla, muuten lapsista tulee hirviöitä. Ihan oikein ranskalaiset suorasti suhtautuivat asiaan.

 

 

Ei se kasvatus Ranskassa saa aikaan parempia ihmisiä. Ja Suomessa on todella paljon menestyneitä ADHD ihmisiä. Kiitos heidän mahdollisuudesta käydä koulua ja oppia omalla tavallaan. On myös paljon erilaisia oppijoita. Eli jokainen oppii tavallaan. Sille on annettava mahdollisuus. Eikä se ADHD muutu kasvatuksesta. Se on neurologinen ominaisuus. Miksi sille ei anneta tilaa? Syntymästä asti sydänsairaus saa tarvitsemiaan apuja koulussa. Miksei syntymästään saakka neurologisesti erilainen vois saada? Ja ADHD lapsen raju rajoittaminen ,.vaikuttaa päinvastoin. 

Lässy

Vähemmistö adhd:t olkoot muiden erityisryhmien kanssa tasa-arvoisia omissa luokissaan ja antakoot muiden normaalien olla omissa luokissaan tasa-arvoisia. Opettajatkin puhuvat tarkkisten puolesta.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut tuota kirjotusta mutta olen asunut Ranskassa ja monet maahanmuuttajat kokevat ettei Ranskassa ymmärretä ADHD:ta. Ja arvostelijoille tiedoksi että jos asuisitte siellä, opettajat vaatisivat teitä puhumaan lapsille vain ranskaa, ja unohtamaan Suomen kielen opettamisen lapsille. Lapset myös käyvät koulua 8-16 paitsi pienillä lapsillle on keskiviikkoisin vapaapäivä. Fyysistä kuritusta katsotaan läpi sormien. Niin erilaista siellä on.

Kotimaan kielen oppiminen on tärkeää sekä lapsille, että vanhemmille ettei kolmannen polven m-muuttajat tarvitse tulkkeja pärjätäkseen normaali elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Ranskassa ei suvaita, että lapsi pistää aikuiselle vastaan."

En haluaisi että oma lapseni olisi koulussa missä on ok että lapset "pistävät aikuisille vastaan".

Tämä kommentti pisti itsellänikin silmään. Mielestäni "maassa maan tavalla", eli kun on kulttuuri, jossa lapset tottelevat ja kunnioittavat aikuista, eivätkä tulkuta vastaan, niin täytyy omat lapset kyseiseen malliin kasvattaa. Jos ei napostele, niin voi muuttaa muualle.

Oudoin tilanne käyttää "maassa maan tavalla" - korttia.

Ranskassa kasvatetaan lapset pelolla. Selkäsaunalla ja huudolla.

Se ei ole tervettä, vaikka jengi sitä ihannoisikin. Jotain tapoja saa ja pitääkin taistella vastaan, että muutosta tulisi.

Ranskassa aviomies omistaa vaimonsa ja perheensä. 

Todella vanhan aikainen kulttuur

Eihän siellä ole pakko asua, jos ei vanhanaikainen kulttuuri sovi omalle perheelle. Jos haluaa asua, niin sitten ei auta kuin sopeutua, koska tuohon yhteiskuntaan sinä siellä asumalla lastasi kasvatat ja sosiaalistat.

Jos mutsi on harhainen, selkärangaton hihhuli (ja isä tuskin sen parempi) niin onko ihmekään että ote lapseen on nolla

Vierailija kirjoitti:

Tämä selittää paljon:

 

"Katja Kolehmainen työskentelee Pariisissa sofrologina. Sofrologiassa käytetään rentoutumista, hengitystä, kevyitä liikkeitä ja visualisointia. Sofrologia on saanut vaikutteita joogasta, zen meditaatiosta, buddhalaisuudesta, hypnoosista ja fenomenologia filosofiasta"

Ei sitte ilmeisesti toimi aakkostapauksiin.

"Hyvänä esimerkkinä kun kokeita tehdessä ensin jaaritellaan joutavia, kerrotaan mihin pitää kirjoittaa nimi jne. ADHD  odottaa siinä kynä tanassa, pää täynnä tietoa, että pääsee kirjoittamaan, mutta kun ei pääse. Ensin selitetään kuin idiooteille kaikki perusjutut. Kirjoita tuohon nimi, tuohon luokka. Lue kysymykset, tee koetta rauhassa... Jaabajaabajaa..... Siinä jo keskittyminen herpaantuu. "

Onko tämä merkki adhd:sta? Minulla on aina ollut tuo, että en yhtään jaksa kuunnella itsestäänselvyyksiä, mutta ei minulla adhd:ta ole todettu.

Ennen tuollaiset lapset olivat villejä, kurittomia. Nyt ADHD. Vuosituhantinen kasvatusperinne lyötiin muutamassa vuodessa ADHD:ksi. Sosiaalitanttaistuminen etenee.

Jotain ranskalaisessa systeemissä on kuitenkin vialla, kun se tuottaa käsittämättömän ilkeitä aikuisia. Itse olen töissä Ranskassa joutunut kiusaamisen uhriksi ja monien muiden kokemuksia netistä olen lukenut. Jokin paha olo siellä taustalla varmaan on, ja ero esimerkiksi brittiläiseen ja suomalaiseen toista kunnioittavaan työkulttuuriin on huikea.

Vierailija kirjoitti:

"Hyvänä esimerkkinä kun kokeita tehdessä ensin jaaritellaan joutavia, kerrotaan mihin pitää kirjoittaa nimi jne. ADHD  odottaa siinä kynä tanassa, pää täynnä tietoa, että pääsee kirjoittamaan, mutta kun ei pääse. Ensin selitetään kuin idiooteille kaikki perusjutut. Kirjoita tuohon nimi, tuohon luokka. Lue kysymykset, tee koetta rauhassa... Jaabajaabajaa..... Siinä jo keskittyminen herpaantuu. "

Onko tämä merkki adhd:sta? Minulla on aina ollut tuo, että en yhtään jaksa kuunnella itsestäänselvyyksiä, mutta ei minulla adhd:ta ole todettu.

Ei varmaan kukaan jaksa kuunnella itsestäänselvyyksiä. Enemmänkin tarkoitin sitä, että tuossa kohtaa se keskittyminen herpaantuu täysin. Itse en esimerkiksi enää saa niitä asioita mieleeni, vaan olen jo niin omissa maailmoissani, että siinäpä se koe sitten oli. Lapseni taas alkaa tuossa tilanteessa jo huutelemaan, huokailemaan ja muuten häiriköimään. Huomaamattaan siis. 

"Normaali" ihminen pystyy pitkästyessäänkin hallitsemaan omaa käytöstään, ja käyttäytymään ihmismäisesti. ADHD.n on hyvin vaikeaa säädellä käytöstään tuollaisissa tilanteissa. Se tulee niin nopeaa ja huomaamatta, että jälkeenpäin sitten vasta hoksaa eetä voi itku, taas mölisin. Tai katosin omiin ajatuksiini. Se tapahtuu niin nopeaa ja huomaamatta.

Pisa-tutkimusten mukaan Suomen koulu on huomattavasti parempi kuin Ranskan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Ranskassa ei suvaita, että lapsi pistää aikuiselle vastaan."

En haluaisi että oma lapseni olisi koulussa missä on ok että lapset "pistävät aikuisille vastaan".

Tämä kommentti pisti itsellänikin silmään. Mielestäni "maassa maan tavalla", eli kun on kulttuuri, jossa lapset tottelevat ja kunnioittavat aikuista, eivätkä tulkuta vastaan, niin täytyy omat lapset kyseiseen malliin kasvattaa. Jos ei napostele, niin voi muuttaa muualle.

Oudoin tilanne käyttää "maassa maan tavalla" - korttia.

Ranskassa kasvatetaan lapset pelolla. Selkäsaunalla ja huudolla.

Se ei ole tervettä, vaikka jengi sitä ihannoisikin. Jotain tapoja saa ja pitääkin taistella vastaan, että muutosta tulisi.

Ranskassa aviomies omistaa vaimonsa ja perheensä. 

Todella vanhan aikainen kulttuuruuri.

Muistatteko Porvoon puistopuukotuksen. Isä puukotti oman pienen lapsensa suomalaisen opettajaäidin silmien edessä, koska äiti halusi erota. Isä oli ranskalainen ja oli ensin Suomessa vankilassa, mutta halusi siirron Ranskan vankilaan, jossa mukavammat oltavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Ranskassa ei suvaita, että lapsi pistää aikuiselle vastaan."

En haluaisi että oma lapseni olisi koulussa missä on ok että lapset "pistävät aikuisille vastaan".

Tämä kommentti pisti itsellänikin silmään. Mielestäni "maassa maan tavalla", eli kun on kulttuuri, jossa lapset tottelevat ja kunnioittavat aikuista, eivätkä tulkuta vastaan, niin täytyy omat lapset kyseiseen malliin kasvattaa. Jos ei napostele, niin voi muuttaa muualle.

Oudoin tilanne käyttää "maassa maan tavalla" - korttia.

Ranskassa kasvatetaan lapset pelolla. Selkäsaunalla ja huudolla.

Se ei ole tervettä, vaikka jengi sitä ihannoisikin. Jotain tapoja saa ja pitääkin taistella vastaan, että muutosta tulisi.

Ranskassa aviomies omistaa vaimonsa ja perheensä. 

Todella vanhan aikainen kulttuuruuri.

Muistatteko Porvoon puistopuukotuksen. Isä puukotti oman pienen lapsensa suomalaisen opettajaäidin silmien edessä, koska äiti halusi erota. Isä oli ranskalainen ja oli ensin Suomessa vankilassa, mutta halusi siirron Ranskan vankilaan, jossa mukavammat oltavat.

 

Se oli musta mies Martiniquelta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä selittää paljon:

 

"Katja Kolehmainen työskentelee Pariisissa sofrologina. Sofrologiassa käytetään rentoutumista, hengitystä, kevyitä liikkeitä ja visualisointia. Sofrologia on saanut vaikutteita joogasta, zen meditaatiosta, buddhalaisuudesta, hypnoosista ja fenomenologia filosofiasta"

Mitä vikaa tässä on? jooga on ihan mainstreamiä nykyään.