Paljonko lapsen saaminen laskee äidin/isän parisuhdemarkkina-arvoa?

Vierailija kirjoitti:

Muistan Tinder-ajoiltani ihan konkreettisen tilanteen, jossa mies oli profiilikuvien ja tekstin perusteella ihan hyvän näköinen, hyvätuloinen ja mukavan oloinen. Ja sitten oli maininta kolmesta lapsesta. Vasuriin meni. 

Olen totaaliyh. Ja kun asia tulee puheeksi treffeillä, niin tulee hiljaista. Minulla ei vaan ole lapsetonta aikaa. Aika parisuhteelle on sitten ehkäpä, kun lapsi on täysi-ikäinen.

Mies poistuu markkinasta siinä vaiheessa, kun tekee sen lapsen, eikä sen jälkeen tapahtuvilla asioilla ole mitään väliä markkinan kannalta. Lapsensa äidin hylkäämällä saattaa menettää myös hyveellisten naisten huomion ja suosion, eli putoaa jonnekin helvetin alemmille tasoille sitten.

Mutta ihan niinkuin on pettäjä- ja perheenrikkojanaisiakin, näillekin voi löytyä seuraa. Eivät he yksin siellä helvetissä ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi markkina-arvoa laske. Mutta tatuointi laskee

Siinä mielessä kyllä, että aikaa ei ole samalla tavalla kumppanille. Lapsi on aina etusijalla. Ei voi lähteä matkoille extempore tai luuhata illanistujaisissa. Harrastukset ja arki pitää miettiä lapsen mukaan. Koskaan ei tule hyvä hetkeä: Jollei ole uhmaikää, niin sitten murrosikää pukkaa. Se nyt vaan on.

Lapsi on ollut kesälomalla mummolassa. Kuinka helppoa elämä onkaan ilman lasta.

Toki lapsessta saa myös valtavasti iloa.

Kommenttisi perusteella vanhemmuus ei kuulosta kovin iloiselta.

Voin vain puhua omasta puolestani. 

Neljä lasta, eron aikaan kolme vielä kotona 50/50. Kun aloin deittailemaan, vientiä olisi ollut, joten ilmeisesti ainakaan kaikille miehille ei naisen lapset ole este ottaa kontaktia. 

Itselle miehen alla kouluikäiset ja ala-asteikäiset oli turnoff, teinit ja sitä vanhemmat ok.

N53, nyt ollut suhteessa kolmen lapsen isän kanssa viidettä vuotta, ei asuta yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi markkina-arvoa laske. Mutta tatuointi laskee

Siinä mielessä kyllä, että aikaa ei ole samalla tavalla kumppanille. Lapsi on aina etusijalla. Ei voi lähteä matkoille extempore tai luuhata illanistujaisissa. Harrastukset ja arki pitää miettiä lapsen mukaan. Koskaan ei tule hyvä hetkeä: Jollei ole uhmaikää, niin sitten murrosikää pukkaa. Se nyt vaan on.

Lapsi on ollut kesälomalla mummolassa. Kuinka helppoa elämä onkaan ilman lasta.

Toki lapsessta saa myös valtavasti iloa.

Kommenttisi perusteella vanhemmuus ei kuulosta kovin iloiselta.

Yleensä ihmisen intressit muuttuvat elämänaikana. Niin kauan kun "illanistujaiset" ja sen sellaiset ovat sen suurin intressi ja ilonlähde, ei olekaan syytä ryhtyä vanhemmaksi. Mutta jos intressit muuttuvat, sittn voi olla vanhemmuuden aika.

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse lapseton, haluaa todennäköisesti lapsettoman kumppanin. Eli tätä myöten vähentää tarjontaa.

Täällä tunnutaan kuitenkin täysin unohtavan, että myös lapsellisilla on toiveita pariutumiseen, ja ne vaikuttavat yhtä lailla. Ihan kerrasta eron jälkeen opin, että lapsetonta miestä ei kannata treffailla, on niin eri näkemykset käytännön elämästä ja esim siitä, millaisilla aikatauluilla asiat voi sopia. Moni eronnut mies toivoo yhtä lailla naista, jolla lapset on tehty. Silloin on samat kokemukset ja halu elää lasten kanssa, mutta ei tarvitse enää toiselle kierrokselle tehdä lisää lapsia.

Näinpä lapset ei oikeastaan niinkään vähennä, kuin muuttaa tarjontaa. 

Ei eronnut mies toivo lapset tehnyttä naista vaan lapsetonta naista, lähes poikkeuksetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi markkina-arvoa laske. Mutta tatuointi laskee

Siinä mielessä kyllä, että aikaa ei ole samalla tavalla kumppanille. Lapsi on aina etusijalla. Ei voi lähteä matkoille extempore tai luuhata illanistujaisissa. Harrastukset ja arki pitää miettiä lapsen mukaan. Koskaan ei tule hyvä hetkeä: Jollei ole uhmaikää, niin sitten murrosikää pukkaa. Se nyt vaan on.

Lapsi on ollut kesälomalla mummolassa. Kuinka helppoa elämä onkaan ilman lasta.

Toki lapsessta saa myös valtavasti iloa.

Kommenttisi perusteella vanhemmuus ei kuulosta kovin iloiselta.

Yleensä ihmisen intressit muuttuvat elämänaikana. Niin kauan kun "illanistujaiset" ja sen sellaiset ovat sen suurin intressi ja ilonlähde, ei olekaan syytä ryhtyä vanhemmaksi.

Niin nämäpä ne on jokaisen ainoat vaihtoehdot elämässä, "illanistujaiset" tai mukulat. Tunnetusti kukaan ei tee elämällään mitään muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi markkina-arvoa laske. Mutta tatuointi laskee

Siinä mielessä kyllä, että aikaa ei ole samalla tavalla kumppanille. Lapsi on aina etusijalla. Ei voi lähteä matkoille extempore tai luuhata illanistujaisissa. Harrastukset ja arki pitää miettiä lapsen mukaan. Koskaan ei tule hyvä hetkeä: Jollei ole uhmaikää, niin sitten murrosikää pukkaa. Se nyt vaan on.

Lapsi on ollut kesälomalla mummolassa. Kuinka helppoa elämä onkaan ilman lasta.

Toki lapsessta saa myös valtavasti iloa.

Kommenttisi perusteella vanhemmuus ei kuulosta kovin iloiselta.

Yleensä ihmisen intressit muuttuvat elämänaikana. Niin kauan kun "illanistujaiset" ja sen sellaiset ovat sen suurin intressi ja ilonlähde, ei olekaan syytä ryhtyä vanhemmaksi.

Miten illanistujaiset ja sen sellaiset liittyvät tähän?

Kuvailit vanhemmuuden juuri hyvin ankeaksi ajaksi. Haluaisitko sinä käydä enemmän illanistujaisissa, vai mistä kiikastaa?

Oma kiinnostukseni heitä kohtaan putoaa nollaan, niin naisten kuin miesten kohdalla. En koske lapsellisiin enää, parista tapauksesta on kokemusta.

Tykkään muuten siitä että monilla vanhemmilla on lastensa nimet ja syntymävuodet tatuoituna kehoonsa. Siinä ei voi jamppa yöseuraa vikitellessään kauheasti teeskennellä lapsetonta, kun käsivarressa lukee "Milo-Petteri 2014, Sandra 2016, Tinka-Tuulia 2020, Karpo-Kalevi 2021, Elliina-Alexandra 2025".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse lapseton, haluaa todennäköisesti lapsettoman kumppanin. Eli tätä myöten vähentää tarjontaa.

Täällä tunnutaan kuitenkin täysin unohtavan, että myös lapsellisilla on toiveita pariutumiseen, ja ne vaikuttavat yhtä lailla. Ihan kerrasta eron jälkeen opin, että lapsetonta miestä ei kannata treffailla, on niin eri näkemykset käytännön elämästä ja esim siitä, millaisilla aikatauluilla asiat voi sopia. Moni eronnut mies toivoo yhtä lailla naista, jolla lapset on tehty. Silloin on samat kokemukset ja halu elää lasten kanssa, mutta ei tarvitse enää toiselle kierrokselle tehdä lisää lapsia.

Näinpä lapset ei oikeastaan niinkään vähennä, kuin muuttaa tarjontaa. 

Ei eronnut mies toivo lapset tehnyttä naista vaan lapsetonta naista, lähes poikkeuksetta. 

Omanikin toivoi lapset tehnyttä, kun joku suhde oli jo päättynyt siihen että uusi ehdokas olisi halunnut omaa jälkikasvua. Poikkeuksia sääntöösi tuntuu olevan aika paljon.

Omissa eronneissa tutuissa suurin osa toivoo/on suhteessa nimenomaan lapsellisen kanssa. Uusperheitä ei myöskään ole kuin marginaalinen osuus näistä, suurin osa haluaa pitää omat kodit. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kiinnostukseni heitä kohtaan putoaa nollaan, niin naisten kuin miesten kohdalla. En koske lapsellisiin enää, parista tapauksesta on kokemusta.

Tykkään muuten siitä että monilla vanhemmilla on lastensa nimet ja syntymävuodet tatuoituna kehoonsa. Siinä ei voi jamppa yöseuraa vikitellessään kauheasti teeskennellä lapsetonta, kun käsivarressa lukee "Milo-Petteri 2014, Sandra 2016, Tinka-Tuulia 2020, Karpo-Kalevi 2021, Elliina-Alexandra 2025".

Ongelmasi on, että viihdyt selvästi wt-paikoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kiinnostukseni heitä kohtaan putoaa nollaan, niin naisten kuin miesten kohdalla. En koske lapsellisiin enää, parista tapauksesta on kokemusta.

Tykkään muuten siitä että monilla vanhemmilla on lastensa nimet ja syntymävuodet tatuoituna kehoonsa. Siinä ei voi jamppa yöseuraa vikitellessään kauheasti teeskennellä lapsetonta, kun käsivarressa lukee "Milo-Petteri 2014, Sandra 2016, Tinka-Tuulia 2020, Karpo-Kalevi 2021, Elliina-Alexandra 2025".

Sulla on aika hmmm tietynlaiset piirit?...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi markkina-arvoa laske. Mutta tatuointi laskee

Siinä mielessä kyllä, että aikaa ei ole samalla tavalla kumppanille. Lapsi on aina etusijalla. Ei voi lähteä matkoille extempore tai luuhata illanistujaisissa. Harrastukset ja arki pitää miettiä lapsen mukaan. Koskaan ei tule hyvä hetkeä: Jollei ole uhmaikää, niin sitten murrosikää pukkaa. Se nyt vaan on.

Lapsi on ollut kesälomalla mummolassa. Kuinka helppoa elämä onkaan ilman lasta.

Toki lapsessta saa myös valtavasti iloa.

Kommenttisi perusteella vanhemmuus ei kuulosta kovin iloiselta.

Yleensä ihmisen intressit muuttuvat elämänaikana. Niin kauan kun "illanistujaiset" ja sen sellaiset ovat sen suurin intressi j

Tuon kommentin kirjoittaja oli eri kuin minä ja itse nautin ennemminkin kotona istuskelusta kuin illanistujaisista, varsinkaan päihteillä. Jos se on sinun mielestäsi ankeaa niin so be it, sanon vaan että kaikkien mielestä ei ole ja ikäkin saattaa muuttaa mielipidettä. Kyllä minäkin parikymppisenä bileistä tykkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi markkina-arvoa laske. Mutta tatuointi laskee

Siinä mielessä kyllä, että aikaa ei ole samalla tavalla kumppanille. Lapsi on aina etusijalla. Ei voi lähteä matkoille extempore tai luuhata illanistujaisissa. Harrastukset ja arki pitää miettiä lapsen mukaan. Koskaan ei tule hyvä hetkeä: Jollei ole uhmaikää, niin sitten murrosikää pukkaa. Se nyt vaan on.

Lapsi on ollut kesälomalla mummolassa. Kuinka helppoa elämä onkaan ilman lasta.

Toki lapsessta saa myös valtavasti iloa.

Kommenttisi perusteella vanhemmuus ei kuulosta kovin iloiselta.

Yleensä ihmisen intressit muuttuvat elämänaikana. Niin kauan kun "illanistujaiset" ja sen sellaiset ovat sen suurin intressi j

Tämä illanvietoista sönkkääminen on samaa sarjaa sen kanssa miten osa alkaa pakonomaisesti puhua matkustelusta, kun on kyse lapsettomista. Ystävä hyvä, minä olen tällainen nukkavieru introvertti, joka vihaa lentämistä, ihmisjoukkoja, humalaisia ja meteliä. Olen ulkomailla keskimäärin kerran viiteen vuoteen, "illanistujaisissa", jos näillä nyt tarkoitetaan jotain bileiden tapaista, taisin olla viimeksi 10 vuotta sitten. Kerrot tuossa lähinnä, mitä itse kaipaat edelleen ja mistä olet lapsettomille kateellinen. 

Ihan pienenä vinkkinä: kannattaa valita lapsensa äidiksi/isäksi sellainen henkilö josta ei erota. Tätä vartenhan on seurusteluaika, tutustutaan toiseen perin pohjin eri tilanteissa, lomilla, väsyneenä  sairaana jne.

Vierailija kirjoitti:

Ihan pienenä vinkkinä: kannattaa valita lapsensa äidiksi/isäksi sellainen henkilö josta ei erota. Tätä vartenhan on seurusteluaika, tutustutaan toiseen perin pohjin eri tilanteissa, lomilla, väsyneenä  sairaana jne.

Parempi vinkki: ei kannata hankkia lapsia niin ei tarvitse miettiä näitä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Markkina-arvo on kiinni ulkonäöstä täysin. Ihan sama, mikä sukupuoli. Millään muulla ei ole oleellista väliä.

Omat lapset aikuisia ja naisena en halua miestä, jolla lapset asuvat vielä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kiinnostukseni heitä kohtaan putoaa nollaan, niin naisten kuin miesten kohdalla. En koske lapsellisiin enää, parista tapauksesta on kokemusta.

Tykkään muuten siitä että monilla vanhemmilla on lastensa nimet ja syntymävuodet tatuoituna kehoonsa. Siinä ei voi jamppa yöseuraa vikitellessään kauheasti teeskennellä lapsetonta, kun käsivarressa lukee "Milo-Petteri 2014, Sandra 2016, Tinka-Tuulia 2020, Karpo-Kalevi 2021, Elliina-Alexandra 2025".

Ongelmasi on, että viihdyt selvästi wt-paikoissa. 

Ongelmani? Missä sanoin että kokisin mitään ongelmaksi? :D Ja kyllä tuommoisiin tyyppeihin voi törmätä kaikkialla, ja huom. välttelen heitä kun huomaan, et näköjään sitä lukemastasi ymmärtänyt.

Vaikka osa täällä sanoo, että lapset laskevat vain naisen parisuhteeseen päätymisen prosenttia, voin sanoa, etten ottaisi isämiestä parisuhteeseen, koska olisin joko prioriteettilistalla top 5 ulkopuolella tai isä hylkää lapsensa, mikä kertoo paljon isästä tai vastaavasti yrittää nakittaa hoitovastuun naiselle.

Kaikki huonompia vaihtoehtoja, jos valittavana on myös noin 30v lapseton mies samoilla ominaisuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan pienenä vinkkinä: kannattaa valita lapsensa äidiksi/isäksi sellainen henkilö josta ei erota. Tätä vartenhan on seurusteluaika, tutustutaan toiseen perin pohjin eri tilanteissa, lomilla, väsyneenä  sairaana jne.

Jeesustelussasi on nyt vaan se ongelma, että vaikka itse olisi miten sitoutunut tahansa, se toinen voi silti vallan hyvin päättää erota. Se on ihan erillinen ihminen erillisine mielenliikkeineen, ja vaikka kuinka kuvittelisi valinneensa viisaasti, sen mieli ja ajatukset elämästä ja parisuhteesta voi vuosikymmenten saatossa muuttua. Plus sitten tietysti se että se ihminen siitä viereltä voi, you know, myös kuolla. Sittenkö pitää olla loppuelämä yksin?