Paljonko lapsen saaminen laskee äidin/isän parisuhdemarkkina-arvoa?

Olen lapseton. Jos olisin sinkku, ensisijainen toiveeni olisi ilman muuta lapseton mies. Lapsellista voisin harkita, jos hän olisi kaikilta muilta osin täysi kymppi: älykäs, keskustelutaitoinen, helvetin hyvän näköinen, hyvä sängyssä, hyvässä ammatissa. Tuollaisia miehiä vaan ei ole kovinkaan paljon eroisien joukossa. 

Minulla on lapsi ja etsin silti lapsetonta miestä. Mieti sitä kautta. :D Ainoa poikkeus jos miehellä olisi samanikäinen lapsi kuin minulla, ja luonteet sopisivat yhteen niin että voisivat olla kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi ja etsin silti lapsetonta miestä. Mieti sitä kautta. :D Ainoa poikkeus jos miehellä olisi samanikäinen lapsi kuin minulla, ja luonteet sopisivat yhteen niin että voisivat olla kavereita.

Ryhdytkö sä parisuhteeseen miehen lapsen luonteen perusteella? 

Muistan Tinder-ajoiltani ihan konkreettisen tilanteen, jossa mies oli profiilikuvien ja tekstin perusteella ihan hyvän näköinen, hyvätuloinen ja mukavan oloinen. Ja sitten oli maininta kolmesta lapsesta. Vasuriin meni. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Kun lapset on tehty, ei ole mitään kummempaa tarvetta parisuhteelle. Siispä ei tarvitse huolehtia mistään kuvitellusta markkina-arvosta. Huolehtii omasta työurasta ja lapsista, niin asiat ovat aivan hyvin.

Jos luit aloituksen, niin ymmärtäisit että tässä on kyse siitä KUN ero tulee lapsiperheeseen,  oletuksena että haluaa jatkaa toisessa suhteesa.

Se on erittäin yleistä nykyään ja yleistyy entisestään. Sääntö, ei poikkeus.

Miksei lapselliset vaan suosiolla tapaile toisiaan? Lapsettomat ei teitä pääsääntöisesti halua, ja ette te kuitenkaan lapsettoman omaa elämää myöskään sillä tavalla kunnioita kuin mitä tasa-arvoinen suhde edellyttää. 

Kolmekymppinen poikani aloitti pari vuotta sitten suhteen itseään 6 vuotta vanhemman nelikymppisen naisen kanssa, jolla on ennestään kaksi lasta kahdelle eri miehelle. Nainen on ihan mukava, mutta myönnän että tunnen suurta surua siitä että poikani on tämän valinnan tehnyt. Poika tuskin tulee tämän myötä omia lapsia koskaan samaan, eikä hän ole mikään isä myöskään noille kahdelle, koska heillä on tietysti isät ennestään. Jos he eroavat pojan ollessa esimerkiksi nelikymppinen, on tilastollisesti epätodennäköistä, että hän vielä tapaa ajoissa jonkun lisääntymisikäisen ja -haluisen naisen. Olen yrittänyt olla kiva bonusmummu lapsille, mutta kiintyä ei uskalla, koska on ihan selvää että jos suhde ei kestä niin enhän minä noita lapsia sen koommin enää näe. On ollut kova paikka yrittää hyväksyä tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsi miehellä on myös iso miinus. Eikö tämä ole itsestäänselvää?

Tottakai on. Ei kukaan lapseton halua lapsellista. Lapsellisten pitäisi ymmärtää pariutua keskenään. 

100%. En ikinä koskisi lapselliseen mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi ja etsin silti lapsetonta miestä. Mieti sitä kautta. :D Ainoa poikkeus jos miehellä olisi samanikäinen lapsi kuin minulla, ja luonteet sopisivat yhteen niin että voisivat olla kavereita.

Ryhdytkö sä parisuhteeseen miehen lapsen luonteen perusteella? 

Jos miehellä on rasittava lapsi niin kyllä se todennäköisesti vaikuttaa. Miksi ei vaikuttaisi? 

Ei lapsi markkina-arvoa laske. Mutta tatuointi laskee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi ja etsin silti lapsetonta miestä. Mieti sitä kautta. :D Ainoa poikkeus jos miehellä olisi samanikäinen lapsi kuin minulla, ja luonteet sopisivat yhteen niin että voisivat olla kavereita.

Ryhdytkö sä parisuhteeseen miehen lapsen luonteen perusteella? 

Jos miehellä on rasittava lapsi niin kyllä se todennäköisesti vaikuttaa. Miksi ei vaikuttaisi? 

Ei tuossa edellisessä niin sanottu vaan mietittiin että luonteen pitää sopia oman lapsen luonteeseen. Vähän erikoinen prioriteetti aikuisten parisuhteelle. 

Älkää erotko, ainakaan turhista syistä. Lapset kärsii aina. Jokaisessa parisuhteessa on välillä huonoja aikoja ja vaikeuksia, mutta sittan tulee taas niitä oarempia aikoja. Sitä saattaa joskus tuntua, että ero olisi paras ratkaisu, mutta myöhemmin voi huomata, ettei ollutkaan. Uusperheessä on uusperheen ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää erotko, ainakaan turhista syistä. Lapset kärsii aina. Jokaisessa parisuhteessa on välillä huonoja aikoja ja vaikeuksia, mutta sittan tulee taas niitä oarempia aikoja. Sitä saattaa joskus tuntua, että ero olisi paras ratkaisu, mutta myöhemmin voi huomata, ettei ollutkaan. Uusperheessä on uusperheen ongelmat. 

Mikä on "turha syy"?

Jonkun mielestä kaltoinkohtelu, lähisuhdeväkivalta yms on turha syy.

Kyllä ihmisellä saa olla itsekunnioitusta ja itsesuojeluvaistoa.

Lapsien tekeminen on onneksi vapaaehtoista joten nämä kaikki ongelmat on mahdollista välttää elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Älkää erotko, ainakaan turhista syistä. Lapset kärsii aina. Jokaisessa parisuhteessa on välillä huonoja aikoja ja vaikeuksia, mutta sittan tulee taas niitä oarempia aikoja. Sitä saattaa joskus tuntua, että ero olisi paras ratkaisu, mutta myöhemmin voi huomata, ettei ollutkaan. Uusperheessä on uusperheen ongelmat. 

Eroaminenhan ei tarkoita sitä, että pitäisi koskaan mitään uusperhettä perustaa.

Edellisessä, lyhyeksi jääneessä suhteessa (molemmilla lapsia ennestään) toinen alkoi jo pian ääneen haaveilla yhteenmuutosta, itseäni ajatuskin ahdisti. Seurustella voin lapsivapailla niin, ettei tarvitse toistemme lapsia välttämättä ollenkaan tavata, ja yhteen en muuta. Siinä on omat reunaehtoni parisuhteelle, jollaiseen menisin mukavan yhteisen ajanvieton takia, en perustaakseni mitään uutta perhettä. 

Jos on itse lapseton, haluaa todennäköisesti lapsettoman kumppanin. Eli tätä myöten vähentää tarjontaa.

Täällä tunnutaan kuitenkin täysin unohtavan, että myös lapsellisilla on toiveita pariutumiseen, ja ne vaikuttavat yhtä lailla. Ihan kerrasta eron jälkeen opin, että lapsetonta miestä ei kannata treffailla, on niin eri näkemykset käytännön elämästä ja esim siitä, millaisilla aikatauluilla asiat voi sopia. Moni eronnut mies toivoo yhtä lailla naista, jolla lapset on tehty. Silloin on samat kokemukset ja halu elää lasten kanssa, mutta ei tarvitse enää toiselle kierrokselle tehdä lisää lapsia.

Näinpä lapset ei oikeastaan niinkään vähennä, kuin muuttaa tarjontaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton. Jos olisin sinkku, ensisijainen toiveeni olisi ilman muuta lapseton mies. Lapsellista voisin harkita, jos hän olisi kaikilta muilta osin täysi kymppi: älykäs, keskustelutaitoinen, helvetin hyvän näköinen, hyvä sängyssä, hyvässä ammatissa. Tuollaisia miehiä vaan ei ole kovinkaan paljon eroisien joukossa. 

Hyvä analyysi . Ei se ole normaalia, jos eroaa Pikkulapsiaikana.

Just äsken sain jo ennen ensitreffejä pakit vuoroviikkoisältä, jolla oli vaatimus, että tulevan kumppanin pitää viettää aikaa hänen lastensa seurassa ja luoda jonkinlainen suhde heihin.

Mikä ihmeen markkina-arvo? Suomessa orjakauppa on kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi markkina-arvoa laske. Mutta tatuointi laskee

Siinä mielessä kyllä, että aikaa ei ole samalla tavalla kumppanille. Lapsi on aina etusijalla. Ei voi lähteä matkoille extempore tai luuhata illanistujaisissa. Harrastukset ja arki pitää miettiä lapsen mukaan. Koskaan ei tule hyvä hetkeä: Jollei ole uhmaikää, niin sitten murrosikää pukkaa. Se nyt vaan on.

Lapsi on ollut kesälomalla mummolassa. Kuinka helppoa elämä onkaan ilman lasta.

Toki lapsessta saa myös valtavasti iloa.