Yhteenmuutto alkanut pelottaa

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö kukaan muu kuin minä, miten raha-asiat ja talous on tarkoitus järjestää? Niiden rinnalla väärät verhot on pieni ongelma ja masentavan usein toinen kumppaneista  päätyy elämään taloudellisen väkivallan ikeen alla, josta ei sitten aina kovin helposti lähdetäkkään. Tässäkin ketjussa on muutama tällaisesta tilanteesta varoitellut ja täysin syystä! 

No tätä minäkin mietin (se kamala päällepäsmääjä Justiina:D) että mikä on asumisen taloudellinen laita? Ilmeisesti ei saisi edes miettiä tätä, vaan juosta asumaan miehen asuntoon, kun mies niin jalosti tarjoaa omaa reviiriään. Muuten on kamala määräilijä , joka pakottaa miestä ikäviin juttuihin.

Onko asuntolainaa? Olettaako mies myös naisen maksavan sitä aka kerryttävän miehen omaisuutta? Maksaako ap sitten sähköt ja veden ja ruoat ymv juoksevat asuinkulut? Ovatko ne enemmän kuussa kuin asuntolaina? Vai pitääkö APN maksaa asuntolainaa ja muita kuluja puoliksi? Tuossakin tapauksessa mies kerryttää omaisuutta ja säästä rahaa. Entä jos käy huonosti ja tulee ero? Asunto on edelleen miehen. Onko mies halukas myymään osan asunnosta AP:lle? Jos AP:n mies kuolee, onko miehellä lapsia, jotka voivat laillisesti potkia AP:n pihalle, koska isän omaisuus kuuluu lapsille? Onko mies edes miettinyt näitä (laillisesti tärkeitä) asioita vai olettaako vaan että kyllä se siitä?

Ihan liikaa kysymyksiä ja riskejä , muuta kuin ne verhot.

Voisin edes harkita, jos miehen talo yhdessä raivattaisiin molempia miellyttäväksi ja yhdessä suunniteltaisiin, mielellään jopa mentäisiin ostamaan, molempia miellyttävät uudet kalusteet, huonekalut yms tarvittavat. 

Entä miten mies suhtautuu remontteihin sukutalossa? Keittiö ja kosteat tilat on 60-luvulta, saako remontoida? Voisiko remontoida jo ennen kuin ap muuttaa? 

Argh, tapailin itse puolisen vuotta tilan isäntää, joka kertoi, että hyvin voi luopua sukutilasta kunhan oikea nainen osuu kohdalle (teki päivätyötä tilan ulkopuolella), mutta sitten tajusin, ettei siitä oikeasti tulisi mitään, koska äitinsä ja lapsensa ei antaisi myydä sitä. Koska suunnitelmiini ei kuulunut alkaa maatalon emännäksi, ei edes osa-aikaisesti, laskin hänet vapaaksi etsimään jotakuta, jolle se voisi olla unelma. 

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa mies maksattaa kaikki yhtiövastikkeet ja muut omistajan maksut avokillaan, joka ei kostu niistä mitään, kun ero tulee.

Tämä. Kumppani ei välttämättä ymmärrä, ettei se, että "saa asua puoli-ilmaiseksi" toisen omistamassa asunnossa, ole taloudellisesti järkevää, vaan voi räikeimmillään rinnastua taloudelliseen hyväksikäyttöön, jossa loppupeleissä vain toinen on hyötynyt, toinen puilla paljailla. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin edes harkita, jos miehen talo yhdessä raivattaisiin molempia miellyttäväksi ja yhdessä suunniteltaisiin, mielellään jopa mentäisiin ostamaan, molempia miellyttävät uudet kalusteet, huonekalut yms tarvittavat. 

Entä miten mies suhtautuu remontteihin sukutalossa? Keittiö ja kosteat tilat on 60-luvulta, saako remontoida? Voisiko remontoida jo ennen kuin ap muuttaa? 

Argh, tapailin itse puolisen vuotta tilan isäntää, joka kertoi, että hyvin voi luopua sukutilasta kunhan oikea nainen osuu kohdalle (teki päivätyötä tilan ulkopuolella), mutta sitten tajusin, ettei siitä oikeasti tulisi mitään, koska äitinsä ja lapsensa ei antaisi myydä sitä. Koska suunnitelmiini ei kuulunut alkaa maatalon emännäksi, ei edes osa-aikaisesti, laskin hänet vapaaksi etsimään jotakuta, jolle se voisi olla unelma. 

Eli tuon yhden kirjoittajan mukaan olit päällepäsmäri :D Jestas, nainen jolla on oma tahto siitä, että miten asuu, missä, kenen kanssa ja missä olosuhteissa!

(Hyvä, kun totesit, että en halua tätä ja ei tule kauppoja. Olisi tehnyt itse samoin tuossa tapauksessa).

Älä hyvä ihminen muuta yhteen jos vähääkään epäilyttää. Toisen koti ei tule koskaan olemaan yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa mies maksattaa kaikki yhtiövastikkeet ja muut omistajan maksut avokillaan, joka ei kostu niistä mitään, kun ero tulee.

Tämä. Kumppani ei välttämättä ymmärrä, ettei se, että "saa asua puoli-ilmaiseksi" toisen omistamassa asunnossa, ole taloudellisesti järkevää, vaan voi räikeimmillään rinnastua taloudelliseen hyväksikäyttöön, jossa loppupeleissä vain toinen on hyötynyt, toinen puilla paljailla. 

Nimenomaan. Kumppani maksaa jostain, joka ei ole laillisesti hänen omaisuuttaan eiköä hänellä ole laillista oikeutta maksamaansa asiaan. Sama jos veljeni pyytäisi maksamaan autolainaansa, kun saan tarvittaessa lainata autoa. Vaikka maksaisin sen kokonaan, auto olisi silti laillisesti veljeni.

Älä aloittaja ainakaan lähde maksamaan miehelle tämän asuntoa hänen puolestaan!

Ap täällä. Hyviä pointteja taas, kiitos!

Taloudesta on sovittu siten, että en maksaisi miehen lainaa, vaan puolet käyttökuluista. Ideana on, että molemmat laittavat oman osuutensa talon laskuista ja esim. ruuista yhteiselle taloustilille, josta näitä sitten maksetaan ja mahdollisella ylijäämällä tehdään yhdessä jotain kivaa. Eli se on ihan selkeä kuvio. Säästän tässä useamman satasen verrattuna nykyisiin kuukausittaisiin menoihin, ne ajattelin säästää ja sijoittaa. 

Sanoin myös miehelle, että hän saa hoitaa esimerkiksi remontit aivan itse, minä en laita niihin euroakaan kun talokaan ei ole minun. Toki jos haluan ITSE jotain erikoisempaa tulen asiassa vastaan, mutta perusremppoja en todellakaan maksa.

Tällä hetkellä en halua ostaa talosta osuutta eikä mieskään ole halukas myymään, mutta tulevaisuudessa tästäkin on ehkä keskusteltava uudelleen. En ala asua vuosikausia toisen talossa enkä aio tehdä esimerkiksi lapsia ennen naimisiinmenoa, eli viimeistään siinä vaiheessa tämä pitäisi katsoa kuntoon molempia tyydyttävällä tavalla. En vain tiedä miten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2 kuukauden ikäinen vauva.

Ap

Yhteinen tämän nykyisen kumppanin kanssa? Jos ei ole , niin älä muuta!

Ei ole mitään vauvaa, tuo lainaamasi on trollailua. 

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Hyviä pointteja taas, kiitos!

Taloudesta on sovittu siten, että en maksaisi miehen lainaa, vaan puolet käyttökuluista. Ideana on, että molemmat laittavat oman osuutensa talon laskuista ja esim. ruuista yhteiselle taloustilille, josta näitä sitten maksetaan ja mahdollisella ylijäämällä tehdään yhdessä jotain kivaa. Eli se on ihan selkeä kuvio. Säästän tässä useamman satasen verrattuna nykyisiin kuukausittaisiin menoihin, ne ajattelin säästää ja sijoittaa. 

Sanoin myös miehelle, että hän saa hoitaa esimerkiksi remontit aivan itse, minä en laita niihin euroakaan kun talokaan ei ole minun. Toki jos haluan ITSE jotain erikoisempaa tulen asiassa vastaan, mutta perusremppoja en todellakaan maksa.

Tällä hetkellä en halua ostaa talosta osuutta eikä mieskään ole halukas myymään, mutta tulevaisuudessa tästäkin on ehkä keskusteltava uudelleen. En ala asua vuosikausia toisen talossa enkä aio tehdä esimerkik

Et aijo asua vuosia toisen omistamassa talossa, mutta miehelle talon vuokraaminen tai myyminen on omien sanojesi mukaan ehdoton ei? Lue -tällä kertaa ajatuksella ja keskittyen- oma tekstisi uudelleen. Ja uudelleen. Kunnes ymmärrät, mitä olet tekemässä. Mies alkaa miettimään, mitä talolle tapahtuu jos teille tulee ero, onko hänellä varaa ostaa sut ulos? Entä jos ei ole?

Suunnitelma taloudesta kuulostaa ihan järjelliseltä ja hyvä, että turvaat omaa selustaasi.

Onhan näitä onnistuneitakin suhteita, joissa toinen muuttaa toisen kotiin, mutta ei pidä olla hölmö ja sinisilmäinen (enkä väitä että ap olisi), vaan pohtia jokainen skenaario läpi, että miten ne ratkaistaan tai miten niistä selviää, etenkin taloudellisesti, ettei huomaa tulleensa vain käytetyksi hyväksi vuosia. Tosiasia kuitenkin on, että näin on käynyt monelle.