Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto alkanut pelottaa
21.07.2025 |
Seurustelusuhde on siinä vaiheessa, että yhteenmuutto otettiin puheeksi. Sovimme jo aikataulut ja taloudelliset asiat. Kaikki vaikutti hyvältä. Nyt minua on kuitenkin alkanut pelottaa ja tekisi mieli perua koko juttu.
Minun on tarkoitus muuttaa kumppanin luo. Mieluummin esim. vuokraisin yhdessä asunnon ja myöhemmin voisimme ostaa yhteisen, mutta hänen nykyisen asuntonsa myyminen tai vuokraaminen ei ole hänelle edes vaihtoehto. Pelkään, ettei asunto tunnu koskaan minulle kodilta.
Onko tämä vain normaalia panikointia vai yrittääkö alitajuntani kertoa minulle jotain?
Kommentit (90)
Luota tunteisiisi. Meillä on hieno vaisto jota kannattaa uskoa. Hidastakaa vähän tahtia. Mitäpä se haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kyse ei tosiaan omalla kohdallani ole pelkästä sisustuksesta, vaan nimenomaan siitä, että kyse ei ole suhteessa yhdessä valitusta kodista"
ja kaikki muut perustelut joita en jaksanut kopioida. Nämä ovat selkeästi pelkkiä tekosyitä. Kummallinen periaate ettei voi asua muualla kuin yhdessä valitussa kodissa. Kirjoitit myös että siellä on sisustanut joku joka on asunut siellä miestä ennen. Ja se häiritsee. Etkö siis voi asua, etkä ole asunut koskaan missään muualla kuin uusissa asunnoissa jotka olet sisustanut jo rakennusvaiheessa itse?
Paskoja tekosyitä, ei mitään muuta. Ota järki käteen ja lopeta suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko on ihan aiheellinen. Olet menossa toisen kotiin asumaan. Voi tulla monenlaista konflikia kun yrität saada tehtyä paikasta itsellesikin kodin. Vaatii paljon sopeutumista molemmin puolin, mutta voi se hyvinkin mennä. Riippuu paljon ihmisistä.
Kiitos, en siis ole ihan täysin kaheli kun aloinkin jarrutella. Eniten pelottaakin se, kun muutan toisen kotiin. Vaikka nyt onkin puhe, että saan sisustaa mieleni mukaan, pelkään, että se ei ole totuus. Eikä kyse ole pelkästään sisustuksesta. Kyse on siitä, että muutan paikkaan jota en ole itse valinnut.
Asuin aikanaan avomieheni omistamassa talossa. Heti alkuun oli puhe, että "olet kuin kotonasi" ja saat tehdä mitä haluat. No se jäi siihen, että sain vaihtaa ikkunaverhot ja laittaa yhden taulun seinälle.
Tuollaisesta tulee tunne kuin asuisi museossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on sisustuksen ohella myös esimerkiksi asuinpaikkakunnasta ja -alueesta, joiden suhteen joudun tekemään myönnytyksiä. Lisäksi olen aina ajatellut, että parisuhteessa ostaisin puolison kanssa yhteisen kodin, jonka valitsisimme yhdessä ja jonne alkaisimme rakentaa yhteistä elämää. Nyt se jää kokonaan pois, ja muutan ikään kuin toisen valmiiseen elämään.
Mutta tässäkin on tosiaan perintöjä taustalla, kuten aiemmin kerroin, eli ne sisustukset ja valmis elämä ovat jonkun muun kuin sen oman kumppanini käsialaa. Se tekee asiasta vielä erityisen hankalaa. Kun joku asia on ollut tavalla x viimeiset 30 vuotta, se tullee olemaan siten jatkossakin.
Itse en ikinä lähtisi tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisikin tilanne toisinpäin. Ap vaikka eronnut, ostanut lapsuudenkotinsa vanhemmiltaan, remontoinut sen mieleiseksi, asuu siinä lastensa kanssa onnellisesti vuosikaudet. Tapaa miehen ja alkavat haaveilla yhteenmuutosta, miehellä ei taloa tms ole joten helpompi muuttaa. Ap ei tietenkään halua muuttaa rakkaasta lapsuudenkodistaan jonka on mieluisaksi laittanut, mutta sinne kyllä mahtuu mieskin asumaan.
Mies ei suostu, vaan vaatii ap:tä myymään lapsuudenkotinsa, koska hänellä on periaate että vain yhdessä valittu koti voi olla yhteinen koti, mikään muu ei! Hän ei muuta ap:n luo, koska sen on valinnut ap, eikä mies itse. Tämä on hänelle Se Ongelma.
Kyllä olisi paska mies, hirveä päällepäsmäri narsisti, josta takuulla seuraa todella paljon ongelmia ja tämä on siitä selkeä red flag. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisikin tilanne toisinpäin. Ap vaikka eronnut, ostanut lapsuudenkotinsa vanhemmiltaan, remontoinut sen mieleiseksi, asuu siinä lastensa kanssa onnellisesti vuosikaudet. Tapaa miehen ja alkavat haaveilla yhteenmuutosta, miehellä ei taloa tms ole joten helpompi muuttaa. Ap ei tietenkään halua muuttaa rakkaasta lapsuudenkodistaan jonka on mieluisaksi laittanut, mutta sinne kyllä mahtuu mieskin asumaan.
Mies ei suostu, vaan vaatii ap:tä myymään lapsuudenkotinsa, koska hänellä on periaate että vain yhdessä valittu koti voi olla yhteinen koti, mikään muu ei! Hän ei muuta ap:n luo, koska sen on valinnut ap, eikä mies itse. Tämä on hänelle Se Ongelma.
Kyllä olisi paska mies, hirveä päällepäsmäri narsisti, josta takuulla seuraa todella paljon ongelmia ja tämä on siitä selkeä red flag. Eikö?
Mammat repisi salihousunsa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheellinen pelko mutta ei liity mitenkään mihinkään joutavan päiväiseen sisustamiseen.
Vaan siihen että miehellä tulee olemaan sinusta nyt taloudellinen yliote mikäli vain hän omistaa talon etkä lunasta siitä puolia itsellesi. Ei mitään muutan miehen taloon höpinöitä alkuunkaan. Se ei tule onnistumaan, jossain vaiheessa mies tulee syyttämään sinua loiseksi ja sanoo ettet voi määrätä siellä mitään koska on hänen talonsa jne. Usko pois, kokemusta on eikä ikinä enää.
Pari vuotta voi mennä hyvin mutta sitten kun yhteenmuuton alkuhuumat on ohi, alkaa se puhe loisimisesta ilmaiseksi Et kai suostu maksamaan miehen sen asuntolainasta jotain? Tai vuokraa? Maksaisit miehellä hänen omaisuutta, et itsellesi kerryttäisi mitään.
Ja vain talon omistaja saa päättää mitä siellä tehdään, aina ja ikuisesti, ja vaikka lupaisi sulle mitä nyt, niin älä usko naivisti koska se lupaus tullaan perumaan ajan saatossa.
Mulle(kin) tämä talo oli tärkeämpi kun parisuhde. Voi kunpa voisi siirtää kelloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko sopineet hääpäivästä jo, onko mies kosinut? jos vastaus on ei, elä muuta.Siihen asti asu omassa kämpässä, pelkkiin puheisiin että mies suunnittelut että joskus mennään naimisiin ei pidä luottaa.Nyt saisi helpolla taloudenhoitajan kotiin ilman sitoumuksia.
Miehen kanssa ei kannata muuttaa miehen omistamaan asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienempi riski se yhteenmuutto on sille, jonka omistusasuntoon muutetaan, kun jos tulee ero, niin se toinen kumppani vaan lähtee pois ja itse saa jäädä asumaan kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
pienempi riski se yhteenmuutto on sille, jonka omistusasuntoon muutetaan, kun jos tulee ero, niin se toinen kumppani vaan lähtee pois ja itse saa jäädä asumaan kotiinsa.
Nimenomaan näin. Itse en muuttaisi toisen kotiin enkä pyytäisi toista muuttamaan minun kotii6, vaan yhdessä etsittäisiiin mieleinen koti kummallekin tai jatkettaisiin omissa asunnoissa asumista. Yhteenmuutto ei ole pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pienempi riski se yhteenmuutto on sille, jonka omistusasuntoon muutetaan, kun jos tulee ero, niin se toinen kumppani vaan lähtee pois ja itse saa jäädä asumaan kotiinsa.
Nimenomaan näin. Itse en muuttaisi toisen kotiin enkä pyytäisi toista muuttamaan minun kotii6, vaan yhdessä etsittäisiiin mieleinen koti kummallekin tai jatkettaisiin omissa asunnoissa asumista. Yhteenmuutto ei ole pakollista.
Ja minä taas en jatkaisi kaltaisesi kanssa suhdetta ollenkaan.
Hänellä on mittava ulosotto about 50 000e ja hätöuhka eli häätö päällä. Aikaraja. Työpaikasta saanut potkut. Rikosrekisteri. Sukupuolisesti kaikkiruokainen laaja-alainen (varsinkin peräsuoli) eikä herkkä tunneihminen. Kaikki käy tikapuista nelijalkaisiin. Hinnoista sovitaan aina ennen aktia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 kuukauden ikäinen vauva.
Ap
Yhteinen tämän nykyisen kumppanin kanssa? Jos ei ole , niin älä muuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pienempi riski se yhteenmuutto on sille, jonka omistusasuntoon muutetaan, kun jos tulee ero, niin se toinen kumppani vaan lähtee pois ja itse saa jäädä asumaan kotiinsa.
Nimenomaan näin. Itse en muuttaisi toisen kotiin enkä pyytäisi toista muuttamaan minun kotii6, vaan yhdessä etsittäisiiin mieleinen koti kummallekin tai jatkettaisiin omissa asunnoissa asumista. Yhteenmuutto ei ole pakollista.
Ja minä taas en jatkaisi kaltaisesi kanssa suhdetta ollenkaan.
No ei tietenkään pidä jatkaa, jos päämäärät ja arvot ja asumisjärjestelyt eivät eivät ole molemmilla samat. Ihan normaalia ja järkevä asia, toisin kuin yrittää saada väkisin jonkin asia toimimaan. Ihan kuin minä menettäisin jotain siinä, ettei joku halua seurustella minun kanssa, koska asumiskuvio ei ole sopiva hänelle. Eihän siinä menetetä mitään, vaan järkevät aikuiset toteavat, että kiitos mutta ei kiitos. Mitä se puolisokaan saisi siitä, että pitkin hampain suostuisi johonkin, koska "pitää".
No ei pidä. Aikuiset neuvottelevat parisuhteen niin että siinä on kaksi tyyppiä, joilla molemmilla on samat toiveet ja samat suunnat parisuhteen isoista kuvioista. Asuminen on yksi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pienempi riski se yhteenmuutto on sille, jonka omistusasuntoon muutetaan, kun jos tulee ero, niin se toinen kumppani vaan lähtee pois ja itse saa jäädä asumaan kotiinsa.
Nimenomaan näin. Itse en muuttaisi toisen kotiin enkä pyytäisi toista muuttamaan minun kotii6, vaan yhdessä etsittäisiiin mieleinen koti kummallekin tai jatkettaisiin omissa asunnoissa asumista. Yhteenmuutto ei ole pakollista.
Ja minä taas en jatkaisi kaltaisesi kanssa suhdetta ollenkaan.
Hirveä loukkaus onkin se että parisuhde ei jatku tai synny sopimattoman ihmisen kanssa, jolloin molemmat ovat vapaita etsimään sopivaa kumppania. Ihan kuin lottovoitto olisi kamala epäonni.
Mitä AP:n tilanteeseen tulee, niin et tietenkään muuta, jos se ei tunnu sinusta hyvällä etkä halua asua tuollaisessa järjestelyssä. Ehdotat miehelle yhteistä asuntoa ja jos se ei sovi, niin kannattaa miettiä jatkatteko omissa asunnoissa vai onko tämä oikeasti sen merkki, että parempi kumppani, joka haluaa kanssasi samoja asioita näissä isoissa parisuhteen kysymyksissä, on vielä tuolla jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei aio myydä tai vuokrata asuntoaan, jäätte siis siihen kokonaan vai? Jos haluat teille yhteisen kämpän, tuo järjestely kuulostaa siltä että mies on jo päättänyt puolestasi että jäätte hänen asuntoon. Kannattaa puhua asiasta vielä ennen muuttoa, että sinä haluat teille yhteisen kämpän, eikä miehen asuntoa.
Kyllä, mies aikoo asua asunnossa loppuikänsä eikä myyminen ole vaihtoehto. Koskaan. Siihen on siis minunkin sopeuduttava.
Okei eli hän on siis naimisissa talon kanssa, ei sinun.
Mietipä nyt itsekin tuota kuviota vähän. Onko prioriteetti oikein?
Tämä