Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto alkanut pelottaa
21.07.2025 |
Seurustelusuhde on siinä vaiheessa, että yhteenmuutto otettiin puheeksi. Sovimme jo aikataulut ja taloudelliset asiat. Kaikki vaikutti hyvältä. Nyt minua on kuitenkin alkanut pelottaa ja tekisi mieli perua koko juttu.
Minun on tarkoitus muuttaa kumppanin luo. Mieluummin esim. vuokraisin yhdessä asunnon ja myöhemmin voisimme ostaa yhteisen, mutta hänen nykyisen asuntonsa myyminen tai vuokraaminen ei ole hänelle edes vaihtoehto. Pelkään, ettei asunto tunnu koskaan minulle kodilta.
Onko tämä vain normaalia panikointia vai yrittääkö alitajuntani kertoa minulle jotain?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Jos olisikin tilanne toisinpäin. Ap vaikka eronnut, ostanut lapsuudenkotinsa vanhemmiltaan, remontoinut sen mieleiseksi, asuu siinä lastensa kanssa onnellisesti vuosikaudet. Tapaa miehen ja alkavat haaveilla yhteenmuutosta, miehellä ei taloa tms ole joten helpompi muuttaa. Ap ei tietenkään halua muuttaa rakkaasta lapsuudenkodistaan jonka on mieluisaksi laittanut, mutta sinne kyllä mahtuu mieskin asumaan.
Mies ei suostu, vaan vaatii ap:tä myymään lapsuudenkotinsa, koska hänellä on periaate että vain yhdessä valittu koti voi olla yhteinen koti, mikään muu ei! Hän ei muuta ap:n luo, koska sen on valinnut ap, eikä mies itse. Tämä on hänelle Se Ongelma.
Kyllä olisi paska mies, hirveä päällepäsmäri narsisti, josta takuulla seuraa todella paljon ongelmia ja tämä on siitä selkeä red flag. Eikö?
Vielä karmeampaa jos tuo talo olisi sellainen missä on perustettu perhe ja yksi pesue jo asunut.
Huhhuh teitä apinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuisi liian riskiltä muuttaa miehen kotiin. Saako sen oikeasti tehdä oman kodin näköiseksi vai onko siellä miehellä jo selvät järjestelyt? Entä, jos tulee ero? Maksaako mies vielä asuntoa eli joutuisitko sinä maksamaan miehen asuntolainaa? Osaisiko sinne kotiutua vai olisiko olo aina kuin kylässä olisi?
Ikävä tyyppi voi vielä kiristää että hänen asunto ja hänen säännöt ja kun annan sinun asua täällä (ilmaiseksi). Ehkä epätodennäköistä mutta ihan hyvä miettiä tuotakin koska joillekin se ikävä tyyppi napsahtaa kohdalle.
Joillekin tällainen järjestelmä sopii hyvin mutta se ei tarkoita että sen pitäisi sopia myös sulle, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pienempi riski se yhteenmuutto on sille, jonka omistusasuntoon muutetaan, kun jos tulee ero, niin se toinen kumppani vaan lähtee pois ja itse saa jäädä asumaan kotiinsa.
Nimenomaan näin. Itse en muuttaisi toisen kotiin enkä pyytäisi toista muuttamaan minun kotii6, vaan yhdessä etsittäisiiin mieleinen koti kummallekin tai jatkettaisiin omissa asunnoissa asumista. Yhteenmuutto ei ole pakollista.
Ja minä taas en jatkaisi kaltaisesi kanssa suhdetta ollenkaan.
Sehän on vain sen jätetyn voitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei aio myydä tai vuokrata asuntoaan, jäätte siis siihen kokonaan vai? Jos haluat teille yhteisen kämpän, tuo järjestely kuulostaa siltä että mies on jo päättänyt puolestasi että jäätte hänen asuntoon. Kannattaa puhua asiasta vielä ennen muuttoa, että sinä haluat teille yhteisen kämpän, eikä miehen asuntoa.
Kyllä, mies aikoo asua asunnossa loppuikänsä eikä myyminen ole vaihtoehto. Koskaan. Siihen on siis minunkin sopeuduttava.
Okei eli hän on siis naimisissa talon kanssa, ei sinun.
Mietipä nyt itsekin tuota kuviota vähän. Onko prioriteetti oikein?
En tässä tapauksessa muuttaisi. Pitäisin oma asunnon ja seurustelua sieltä käsin. Jos minulle olisi erittäin tärkeää, että meillä on yhteinen ja yhdessä laitettu koti niin suhde valitettavasti loppuisi, koska haluamme aivan eri asioita.
Mikä sinulle on tärkeää parisuhteessa, aloittaja? Pitäisin siitä kiinni, koska arvot vastaavat sitä, kuka olet. Jos menet niitä vastaan, toimit autenttista itseäsi vastaan ja jossain vaiheessa se puree katkerasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi liian riskiltä muuttaa miehen kotiin. Saako sen oikeasti tehdä oman kodin näköiseksi vai onko siellä miehellä jo selvät järjestelyt? Entä, jos tulee ero? Maksaako mies vielä asuntoa eli joutuisitko sinä maksamaan miehen asuntolainaa? Osaisiko sinne kotiutua vai olisiko olo aina kuin kylässä olisi?
Ikävä tyyppi voi vielä kiristää että hänen asunto ja hänen säännöt ja kun annan sinun asua täällä (ilmaiseksi). Ehkä epätodennäköistä mutta ihan hyvä miettiä tuotakin koska joillekin se ikävä tyyppi napsahtaa kohdalle.
Joillekin tällainen järjestelmä sopii hyvin mutta se ei tarkoita että sen pitäisi sopia myös sulle, ap.
Tuo pitäisi tehdä niin että tila on raivattu etukäteen ja etuktäeen puhuttu esim. että verhot vaihtuvat ja tämä ja tämä lähtee pois. Ja lisäksi paperiasiat sovittuna myös.
Yleensä miehille on tärkeämpää omaisuus ja reviiri kuin se vaihtuva pillu siinä. Ainakin suomalaisille. Sen vuoksi kannattaa etukäteen selvittää nuo omistajuudet ja itselle myös se olisi deal breaker, että mies on sitoutuneempi kiinteistöön kuin puolisoonsa. Kertoo siitä, että käsitys avioliitosta ja miehen ja naisen välisestä suhteesta on hyvin eri laatuinen kuin itselläni. Ite näen niin, että suhde on se mikä kannattelee ja maisemat vaihtuvat. Jos mies on kiinni maisemassa niin on melko varmaa että vaihtelu tulee sitten ... jostain muualta ... eli todennäköisesti esim. vaihtuvista kumppaneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pienempi riski se yhteenmuutto on sille, jonka omistusasuntoon muutetaan, kun jos tulee ero, niin se toinen kumppani vaan lähtee pois ja itse saa jäädä asumaan kotiinsa.
Nimenomaan näin. Itse en muuttaisi toisen kotiin enkä pyytäisi toista muuttamaan minun kotii6, vaan yhdessä etsittäisiiin mieleinen koti kummallekin tai jatkettaisiin omissa asunnoissa asumista. Yhteenmuutto ei ole pakollista.
Ja minä taas en jatkaisi kaltaisesi kanssa suhdetta ollenkaan.
No ei tietenkään pidä jatkaa, jos päämäärät ja arvot ja asumisjärjestelyt eivät eivät ole molemmilla samat. Ihan normaalia ja järkevä asia, toisin kuin yrittää saada väkisin jonkin asia toimimaan. Ihan kuin minä menettä
No totta kai päätän itse millaisen suhteen haluan :D Kuka muu sen muka päättää , mies vai kentiws isäni?
Jos se ei sovi, että minulla on omat arvot ja rajat parisuhteelle - kuten vaikkapa että en halua mitään vaimon vaihtoa kinkybileissä tai sitä että mies tekee reissutöitä ja on 6kk vuodesta poissa kotoa - niin mies ei ole sopiva, joten etsin sopivan kumppanin. Sama tietysti toiste päin eli jos mies haluaa jotain asiaa X ja se on hänelle tärkeää, kuten vaimonvaihtobileitä tai reissutöitä 6kk vuodesta, mutta minä en halua sitä,niin mies etsii jonkun toisen naisen.
Jos tämä tekee minusta päällepäsmärin, niin joku elää 1800-lukua, jossa mies määrä naisen asioista ja naiswn tahto on miehen tahto. Ehkä oletkin mies, se selittäisi....
Päällepäsmäri on sellainen, joka ottaa kenet saa ja sen jälkeen lähtee muokkaamaan kumppania mieleisekseen. Kuten AP:n mies tässä nyt yrittää väkisin saada AP:n omaan asuntoonsa emännöimään sen sijaan että olisi alunperinkin etsinyt naisen, joka haluaa muuttaa miehen kotiin pysyvästi.
Aina sanotaan, että ei saisi hirveän aikaisin ruveta puhumaan mistään syvistä jutuista, mutta sitten törmätään siihen, että molemmat kuvittelevat toisen haluavan samaa kuin itse. On hankalampi lähteä selvittämään näitä vaikka 3 vuoden seurustelun jälkeen kuin heti alussa, kun vielä tutustutaan toiseen ja selvitetään, että ollaanko sopivat toisillemme nyt ja myös 5 vuoden päästä.
Omassa nuoruudessa päättyi suhde näin 2v jälkeen kun vasta sitten selvisi, että me haluamme ihan eri asioita elämässä ja parisuhteessa. Kumpikaan meistä ei olisi ollut onnellinen kompromissiin ja yhdessä jompi kumpi meistä olisi joutunut elämään elämää, jota ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kait toimivampana ratkaisuna pidetään, että molemmat luopuu asunnoistaan ja muuttaa yhdessä uuteen. Toisen kotiin muuttamisessa on paljon... Miten sen sanoisi...Latausta 🤔
Sinuna kuuntelisin sisäistä ääntäsi. Luulen, että tässä tapauksessa se yrittää suojella sua melko ilmeisiltä ongelmilta.
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että ei saisi hirveän aikaisin ruveta puhumaan mistään syvistä jutuista, mutta sitten törmätään siihen, että molemmat kuvittelevat toisen haluavan samaa kuin itse. On hankalampi lähteä selvittämään näitä vaikka 3 vuoden seurustelun jälkeen kuin heti alussa, kun vielä tutustutaan toiseen ja selvitetään, että ollaanko sopivat toisillemme nyt ja myös 5 vuoden päästä.
Omassa nuoruudessa päättyi suhde näin 2v jälkeen kun vasta sitten selvisi, että me haluamme ihan eri asioita elämässä ja parisuhteessa. Kumpikaan meistä ei olisi ollut onnellinen kompromissiin ja yhdessä jompi kumpi meistä olisi joutunut elämään elämää, jota ei halua.
Näitä asioita kannattaisi tietää jo etukäteenkin, onneksi on deittisovelluksissa jotain suuntaa antavaa infoa. Valehtelijoita se ei tietenkään estä, mutta yleensä kun malttaa muutaman kuukauden tutustua ilman romanssia niin oppii tuntemaan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa, jos missä, pitää olla avoin siitä mitä haluaa ja mikä ei sovi. Niin miesten kuin naisten. Jos joku on sitä mieltä, että se on päällepäsmäröintiä, niin todennäköisesti ei etsi kumppaniksi ihmistä vaan mykkänä myötäilevää tahdotonta tossua, joka koiran pyyteettömyydellä suostuu ihan mihin tahansa. Ainakin monella miehellä tahtoo olla se ajatus, että nainen vaan solahtaa osaksi miehen arkea eikä mikään muutu parisuhteen myötä. Voi jatkaa kuin sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ilmeisesti ainoa, joka ymmärtää hyvin miehen muuttohaluttomuuden. Asun itsekin sukutilalla, ja minä en tästä lähde enkä tätä myy elinaikanani ikinä. Päivänselvä asia. Tämä ei myöskään jää kuolemani jälkeen miehelle, vaan lapsille. Mies kyllä oli tervetullut tähän asumaan ja tottakai kuuntelen hänenkin mielipidettään ratkaisuissa sekä talon sisä- että ulkopuolella. Kuten aloittajankin mies on luvannut, aloittaja saa sisustaa mielensä mukaan jne.
Ongelma nyt tosiaan lienee tuossa "Kyse on siitä, että muutan paikkaan jota en ole itse valinnut". Olethan sinä sen valinnut, jos olet valinnut miehen joka siinä asuu. Sinä voit tehdä siitä kotisi. Jos taas asia on ylitsepääsemätön ongelma etkä kertakaikkiaan suostu asumaan jonkun toisen valitsemassa asunnossa, silloinhan kyseinen suhde ei ole sinulle riittävä.
Eihän kukaan ole kiistänyt miehen halua jäädä po asuntoon. Tässä keskustellaan siitä, miltä kumppanista muuttaa kotiin, jossa ei ehkä koskaan saa muuttaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 kuukauden ikäinen vauva.
Ap
Guu guu näinhän se menee 👶🏻🍼👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pienempi riski se yhteenmuutto on sille, jonka omistusasunt2oon muutetaan, kun jos tulee ero, niin se toinen kumppani vaan lähtee pois ja itse saa jäädä asumaan kotiinsa.
Nimenomaan näin. Itse en muuttaisi toisen kotiin enkä pyytäisi toista muuttamaan minun kotii6, vaan yhdessä etsittäisiiin mieleinen koti kummallekin tai jatkettaisiin omissa asunnoissa asumista. Yhteenmuutto ei ole pakollista.
Ja minä taas en jatkaisi kaltaisesi kanssa suhdetta ollenkaan.
No ei tietenkään pidä jatkaa, jos päämäärät ja arvot ja asumisjärjestelyt eivät eivät ole molemmilla samat. Ihan normaalia ja järkevä asia, toisin kuin yrittää saada väkisin jonkin asia toimimaan. Ihan kuin minä menettäi
Ai niinkuin ap:n mies?
Vai onko ap se päällepäsmääjä, kun ei halua muuttaa miehen kotiin vaan haluaa, että hän ja kumppani hankkivat yhteisen kodin?
Kumpi tässä käskyttää kumpaa? Kumpi on oikeassa ja kumpi päsmäröi? Onko väliä, kumpi esittää oman näkemyksensä asumisjärjestelyistä? Jos on, niin päsmäröikö se, joka ei suostu muuttamaan yhteiseen kotiin, se joka ei suostu muuttamaan toisen kotiin vai se joka ei suostu muuttamaan lainkaan saman katon alle? Onko päsmäröintiä, jos mies kertoo omista rajoistaan ja toiveistaan, vai koskeeko tämä vain naisen rajoja ja toiveita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ilmeisesti ainoa, joka ymmärtää hyvin miehen muuttohaluttomuuden. Asun itsekin sukutilalla, ja minä en tästä lähde enkä tätä myy elinaikanani ikinä. Päivänselvä asia. Tämä ei myöskään jää kuolemani jälkeen miehelle, vaan lapsille. Mies kyllä oli tervetullut tähän asumaan ja tottakai kuuntelen hänenkin mielipidettään ratkaisuissa sekä talon sisä- että ulkopuolella. Kuten aloittajankin mies on luvannut, aloittaja saa sisustaa mielensä mukaan jne.
Ongelma nyt tosiaan lienee tuossa "Kyse on siitä, että muutan paikkaan jota en ole itse valinnut". Olethan sinä sen valinnut, jos olet valinnut miehen joka siinä asuu. Sinä voit tehdä siitä kotisi. Jos taas asia on ylitsepääsemätön ongelma etkä kertakaikkiaan suostu asumaan jonkun toisen valitsemassa asunnossa, silloinhan kyseinen suhde ei ole sinulle riittävä.
Eihän kukaan ole kiistänyt miehen halua jäädä po asuntoon. Tässä keskustellaan siitä, miltä kumppanista muuttaa kotiin, jossa ei ehkä koskaan saa muuttaa mitään.
... Vaikka aloittaja sanoo miehen luvanneen että ap saa sisustaa mielensä mukaan 😂 ei tsiisus ootte sekoja.
Onkohan meillä täällä joku mies, kenties jopa apn, joka ei tykkää siitä että naiset eivät ole kilvan muuttamassa tiluksilleen? Sen verran reippaasti tulee alanuolia fiksuihinkin ajatuksiin.
Miettiikö kukaan muu kuin minä, miten raha-asiat ja talous on tarkoitus järjestää? Niiden rinnalla väärät verhot on pieni ongelma ja masentavan usein toinen kumppaneista päätyy elämään taloudellisen väkivallan ikeen alla, josta ei sitten aina kovin helposti lähdetäkkään. Tässäkin ketjussa on muutama tällaisesta tilanteesta varoitellut ja täysin syystä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ilmeisesti ainoa, joka ymmärtää hyvin miehen muuttohaluttomuuden. Asun itsekin sukutilalla, ja minä en tästä lähde enkä tätä myy elinaikanani ikinä. Päivänselvä asia. Tämä ei myöskään jää kuolemani jälkeen miehelle, vaan lapsille. Mies kyllä oli tervetullut tähän asumaan ja tottakai kuuntelen hänenkin mielipidettään ratkaisuissa sekä talon sisä- että ulkopuolella. Kuten aloittajankin mies on luvannut, aloittaja saa sisustaa mielensä mukaan jne.
Ongelma nyt tosiaan lienee tuossa "Kyse on siitä, että muutan paikkaan jota en ole itse valinnut". Olethan sinä sen valinnut, jos olet valinnut miehen joka siinä asuu. Sinä voit tehdä siitä kotisi. Jos taas asia on ylitsepääsemätön ongelma etkä kertakaikkiaan suostu asumaan jonkun toisen valitsemassa asunnossa, silloinhan kyseinen suhde ei ole sinulle riittävä.
Olisi kiva tietää, mitä se mieleiseksi sisustaminen on käytännössä. Saako vaihtaa huonekalut, maalata, tapetoida, huoneiden järjestystä, mattoja vai saako tosiaan vaan vaihtaa verhot ja laittaa yhden taulun seinälle, kuten joku aiemmin kertoi. Tai vaihtaa lautaset keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisikin tilanne toisinpäin. Ap vaikka eronnut, ostanut lapsuudenkotinsa vanhemmiltaan, remontoinut sen mieleiseksi, asuu siinä lastensa kanssa onnellisesti vuosikaudet. Tapaa miehen ja alkavat haaveilla yhteenmuutosta, miehellä ei taloa tms ole joten helpompi muuttaa. Ap ei tietenkään halua muuttaa rakkaasta lapsuudenkodistaan jonka on mieluisaksi laittanut, mutta sinne kyllä mahtuu mieskin asumaan.
Mies ei suostu, vaan vaatii ap:tä myymään lapsuudenkotinsa, koska hänellä on periaate että vain yhdessä valittu koti voi olla yhteinen koti, mikään muu ei! Hän ei muuta ap:n luo, koska sen on valinnut ap, eikä mies itse. Tämä on hänelle Se Ongelma.
Kyllä olisi paska mies, hirveä päällepäsmäri narsisti, josta takuulla seuraa todella paljon ongelmia ja tämä on siitä selkeä red flag. Eikö?
Mammat repisi salihousunsa 😂
Muista, että tällä palstalla sinäkin olet mamma 😂
Saako sunun pelihousuja enää korjattua 🤣
Pahimmassa tapauksessa mies maksattaa kaikki yhtiövastikkeet ja muut omistajan maksut avokillaan, joka ei kostu niistä mitään, kun ero tulee.
Niin. Sinä haluat määrätä miten suhteessa asutaan ja jos se ei käy, niin se siitä. Taidat olla hirveä päällepäsmäri muissakin asioissa. Mennään yhdessä eteenpäin, mutta sinä päätät suunnan.