Käsi sydämelle: tunnetko yhtä paljon empatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan (myös esim. rumia, haisevia, ilkeitä ja ärsyttäviä)?
Mä olen tajunnut että mun on helpompi tuntea lähimmäisenrakkautta tai empatiaa sellaisia kohtaan joita pidän hyvännäköisinä. Esim. tunnen lempeitä tunteita kuten empatiaa helpommin komeaa miestä kohtaan kuin ei-niin-komeaa. Miten tällaiseen havaintoon pitää suhtautua itsessään, että on pinnallinen?
Kommentit (35)
Empatiani toista kohtaan ei riipu sen henkilön ulkonäöstä: vaan aitoudesta ja siitä, että miten häntä on kohdeltu/mitä on käynyt läpi elämässään, ja että miten hän itse suhtautuu muihin elollisiin.
Outoa ap että sinun empatia määräytyy jotenkin ulkonäön perusteella, en ole kyllä tuollaista pinnallisuutta ennen havainnut 🤨
Sellainen ilmiö kyllä on olemassa, että kauniiden naisten ongelmiin saatetaan suhtautua vähättelevästi ja he saattavat saada heikompaa lääketieteellistä hoitoa. Koska kauneus yhdistetään terveyteen. Ja koska on se ajatus että kaunis nainen on "liian siunattu" kokeakseen kärsimystä.
Vanhemmiten olen alkanut tuntemaan empatiaa enemmän eläimiä kun ihmisiä kohtaan. Omat lapset on poikkeus.
Jokainen voi antaa empatiansa kenelle lystää, minulla sitä ei riitä pahoille ihmisille.
En valitettavasti. Joitain ihmisiä kohtaan lempeiden tunteiden tunteminen tulee helpommin, joitain kohtaan vaikeammin.
Lähimmäisenrakkaus taas ei ole pelkkä tunne, vaan ennen kaikkea käskyn noudattamista, Jumalan käskyn. On vaikeaa noudattaa lähimmäisenrakkauden käskyä, ja epäonnistun siinä jatkuvasti. Käsky kuitenkin on ja pysyy.
Kaikkia lähimmäisiä (= kaikkia kohtaamiamme ihmisiä ulkonäköön, hygieniaan, tekoihin, luonteeseen yms. katsomatta) on rakastettava, tulivatpa lempeät tunteet helposti tai vaikeasti tai ei ollenkaan. Käskyn vaatimustasoa ei milloinkaan alenneta jotta ihmisillä olisi mahdollisuus onnistua sen noudattamisessa paremmin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Rycziä kohtaan en ole kevään -22 jälkeen tuntenut enää minkäänlaista empatiaa.
Olin puoli tuntia bussissa yhden äidin ja hänen vammaisen teini-ikäisen lapsensa kanssa. Se lapsi huusi koko ajan kovalla inhottavalla äänellä jotakin ihme mölyä. Mietin silloin,,että kyllä äidinrakkaus on ihmeellinen asia, kun hän sietää sitä hoidokkiaan päivästä ja vuodesta toiseen. Minulla oli puoli tuntia liikaa samassa tilassa, eikä yhtään empatiaa jäljellä sitä lasta kohtaan.
Luin joskus muinoin tutkimuksesta, jossa oli todettu, että jopa omat vanhemmat ovat empaattisempia ulkoisesti viehättävämpää lastaan kohtaan. Tämähän on täysin tiedostamatonta. Mutta jos toinen on heti ensisilmäyksellä miellyttävä, meillä on taipumus pitää häntä hyvänä tyyppinä ja jos hän käyttäydy kuin hyvä tyyppi, keksimme empaattisesti mielessämme syitä, joiden pohjalta voimme ymmärtää häntä. Rumalla voi olla samoja syitä, mutta ne eivät tule meille mieleenkään. Positiivinen lähtökohta saa meidät ajattelemaan parhain päin.
Tähänkin ketjuun on vastannut näitä hurskastelijoita, jotka eivät näe tätä taipumusta itsessään. Todellisuudessa lähes kaikki heistäkin kokevat paljon enemmän empatiaa vaikka söpöä kania kuin haisevaa spurgua kohtaan. Jos joku esimerkiksi potkaisee pupua, tuottaa se enemmän myötätuntoa ja suojelunhalua kuin spurgun potkaiseminen.
Tätä ikävää vaistoa vastaan pitää taistella kognitiivisin keinoin. Mutta se on mahdotonta, jos kieltäytyy tunnistamasta sitä itsessään.
Jos ihmiset käyttäisivät enemmän energiaa siihen, että ovat käytännössä ja teoissaan hyviä kuin siihen, että uskottelevat itselleen olevansa hyviä, maailma olisi parempi paikka.
Kysymys kuuluu, miksi en olisi yhtä empaattinen kaikkia kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus muinoin tutkimuksesta, jossa oli todettu, että jopa omat vanhemmat ovat empaattisempia ulkoisesti viehättävämpää lastaan kohtaan. Tämähän on täysin tiedostamatonta. Mutta jos toinen on heti ensisilmäyksellä miellyttävä, meillä on taipumus pitää häntä hyvänä tyyppinä ja jos hän käyttäydy kuin hyvä tyyppi, keksimme empaattisesti mielessämme syitä, joiden pohjalta voimme ymmärtää häntä. Rumalla voi olla samoja syitä, mutta ne eivät tule meille mieleenkään. Positiivinen lähtökohta saa meidät ajattelemaan parhain päin.
Tähänkin ketjuun on vastannut näitä hurskastelijoita, jotka eivät näe tätä taipumusta itsessään. Todellisuudessa lähes kaikki heistäkin kokevat paljon enemmän empatiaa vaikka söpöä kania kuin haisevaa spurgua kohtaan. Jos joku esimerkiksi potkaisee pupua, tuottaa se enemmän myötätuntoa ja suojelunhalua kuin spurgun potkaiseminen.
Tätä ikävää vaistoa vastaan pitää taistella ko
Sinäkö alapeukutit tuota viestiäni jossa kirjoitin tuosta miten kauniit naiset saattavat saada vähemmän empatiaa? 🤨 Sinä et taas näe sitä että monesti se asia menee toisinpäin - hyvännäköiset eivät saa niin paljon empatiaa - rumia taas alitajuisesti säälitään - "heillä ei ole helppoa, ansaitsevat hyvää kohtelua", ja siten saattavat siitä syystä saada enemmän empatiaa ja parempaa kohtelua.
Viherpunikkeja ja näiden raiskarinéégerikultapoikia kohtaan en tunne mitään empatiaa.
Hyväksy se että olet vain ihminen ja ole rehellinen itsellesi oman pinnallisuutesi suhteen. Kun opit huomaamaan tilanteita joissa oma pinnallisuutesi tulee esiin, voit alkaa muokata sitä miten annat sen vaikuttaa suhtautumiseesi asiaan.
"Sinäkö alapeukutit tuota viestiäni jossa kirjoitin tuosta miten kauniit naiset saattavat saada vähemmän empatiaa? 🤨 Sinä et taas näe sitä että monesti se asia menee toisinpäin - hyvännäköiset eivät saa niin paljon empatiaa - rumia taas alitajuisesti säälitään - "heillä ei ole helppoa, ansaitsevat hyvää kohtelua", ja siten saattavat siitä syystä saada enemmän empatiaa ja parempaa kohtelua."
Mikään havaintoni ei tue tuota väitettä. Eikä tietääkseni ole mitään tuon suuntaisia tutkimustuloksiakaan. Sen sijaan siitä on paljon todisteita, että hyvännäköisiä kohdellaan paremmin. He työllistyvät helpommin, tienaavat paremmin jne. Näinhän ei olisi, jos väitteesi pitäisi paikkansa.
On varmasti vielä paljon kasvunpaikkaa kun en ilkeitä esim. niin paljoa arvosta ja olen itsekin välillä sellainen.
Tahtoisin kuitenkin, että maailmassa kaikilla olisi asiat hyvin, eikä esim. vai. läheisillä.
En valitse sodissa puolia, koska se on muutaman tyypin vika, että miehiä åistetään kuolemaan.
En ole koskaan ollut kiinnostunut juoksemaan niin naurettavan asian perässä kuin raha, enkä arvosta ihmisiä sen perusteella paljonko niillä on rahaa.
Olen tehnyt paljon huonoja valintoja elämässäni ja ne kaduttaa.
Joo siis nimenomaan heitä kohtaan, jotka empatiaa oikeesti tarvitsee.